Nälvivä veli

Hei,
mitä mieltä te ootte tälläisesta tilanteesta, toivottavasti ymmärrätte ja kommentoitte: Mun parivuotta nuoremmassa pikkuveljessä, joka on tietääkseni sinkku-poikamies, on mulla ollut kestämistä jo monta vuotta vaikka asuukin aivan eri paikkakunnal, mutta nyt tuntuu etten enää anna sen törkyjuttujen ja "nälvinnän" mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

No mä siis oon lapsikatraast vanhin, ikää kolkyt, puoliso on (ja kauan toivottu lapsikin meil on täs lähitulevaisuudes jos kaikki vaan menee tälkertaa hyvin). Sit mul on myöskin eri kaupungis asuva parikymppinen pikkusisko jolla myös puoliso sekä lisäksi monta lasta..

Mun miehen kans veljeni tulee erittäin hyvin juttuu, mutta mua kohtelee välillä, yhtäkkiä ja ilman syytä törkeesti..
Kerranki kun kävi kauempaa meillä kyläs hän kysyi yösijaa mun mieheltä eikä multa,siskoltaan, ja kerran valokuva albumiamme selatessaan ihan yhtäkkiä ilveili miehelleni mun näyttävän yhdessä kuvassa joltain pultsarilta, vaikka olin siinä kuvassa vain erään tapahtuneen johdosta surullinen (km:n kokenut vaikkei veljeni sitä tietäne)..
Myös mielipiteitäni hän on välillä arvostellut, joten olenkin jo vuosia katsonut parhaimmaksi sitten olla hiljaa jos ei ole tärkeää sanottavaa ettei tule ivallista tai hyvin inhottavan kaksimielistä juttua takas joka pahoittaa mieleni..
Mutta kylläpä silloin jos hän on apua tmv. tarvinnut minulta, niin hän on kyllä kohdellut mua kuin ihmistä!
Olen kuullut että pikkusiskokin on aikanaan saanut kestää veljemme nälvinnästä, samoin kuin äitimmekin, joka kylläkin tuntuu "puolustelevan" veljeäni, mm. että hänellä on rankkaa ja se vaan purkaa pahaa oloaan noin..
Ilmeistä on että juttujensa perusteella veljestä voisi saada sen kuvan että kaikki naiset ovat vaan "sen yhden asian" kantajia ja yhtiä v***ja! Mut mulla kyl pinna jo loppunut siskona, ja kyllä on omiakin murheita, huolia ym. jo raskausajassakin, eikä niitä kehenkään nälvimällä pureta!

Mitäs mieltä te siis ootte, onkos tota pakko sietää? Miksi veli käyttäytyy siis välil kuin parikymppinen tai jopa teinipoika ja tuntuu tykkäävän navanalushuumorista.. Iän myötä toi hänellä tuntuu vaan pahenevan. Välillä on käynyt mielessä että pitäisikö meidän hänen suvun naisten olla rikkaita missimalleja ennenkuin hän kohtelisi meitä kuin kuuluisi kohdella, vaikka emme me ole häntä koskaan tietääksemme kohdelleen huonosti saati loukanneet, pikemminkin päinvastoin ollaan huolehdittu jne.