Äitini ei lopettanut vaimoni arvostelua, joten lopetin yhteydenpidon vanhempiini. Eivätpä ole nähneet ainoita lapsenlapsiaankaan (jo teini-ikäisiä) kuuteen vuoteen. Ajattelin etten enää tänä jouluna lähetä edes joulukorttia. Kokeilin pari vuotta sitten saada välejä kuntoon ja kiitin jopa äitiäni että on antanut minulle tämän elämän. Eli käytännössä lapsilla ei ole sukua minun puoleltani, mutta eivät he osaa sitä enää edes kaivata, ventovieraita kun ovat. Joskus ajatellut että mitä sitten kun heistä joku kuolee, menenkö hautajaisiin, vai tuleeko edes viestiä (tiedä vaikka jompi kumpi olisi jo kuopattu). Siis kyllä niistä eroon pääsee kun tekee päätöksen.
Äidistä/anopista eroon
mies 40v
9
2048
Vastaukset
- (*provo*)
en ihan usko miehen kirjoittamaksi.
Mutta äitini ei lopettanut arvosteluani ja haukkumistani, en tavanut häntä melkein 20 vuoteen. En mennyt hautajaisiin, lapseni eivät sinne haluneet. Matkan vuoksi en julkisella kulkuneuvolla voinut mennä, itselläni ei ole autoa. - (¤¤)
Taitaa olla miniän omia pelkoja, yksin jäämisestä ja hyljätyksi tulemisesta.
Lapsen synnyttämin ja kasvattaminen ei ole mikään sosiaalinen tai yhteiskunnallinen varmuustili vastaisuuden varalle. Yllätys varmaan, mutta nykyään isovanhemmat elävät itsellisenä, ilman lapsia tai lapsenlapsia, mitä nyt ilmaisena lapsenhoitajana tarvitaan ja eläkepäivänä rahaa käydään kinuamassa.
”Pelko on aseeni”
Tunteellinen Siili
Oi, sanoi siili,
olen hyvin tunteellinen siili
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kelläpä kellä
on vastaan sanomista?
Se on vain surullista
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi sanoi siili
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Kirsi Kunnas
”Pidämme tekojamme vain pisarana
valtameressä, mutta meri olisi pienempi
ilman sitä pisaraa.”
– Äiti Teresa - taifuuni3
tein itse aikanani saman päätöksen kyseessä vain oli anoppi, suhteeni loppui siihen. Aikani kestin huomautuksia ja uteluita ja pakottamisia ja kun en jaksanut tai enää viitsinyt loppui rakkauskin
- voisi
vain todeta: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näin se elämää kulkee ja opettaa. Provolta tosin vaikuttaa, mutta tulipahan sanottua.
Hyvät elämänjatkot vain. Jos sinulle olisi elämässäsi hyvä olla, tuskin näitä juttuja tänne raapustaisit. - vävym44
Enpä välttämättä menis leimaamaan provoksi tai katkeran miniän tilitykseksi, kuten jo aiemmin hätääntyneet anopit (?) menivät tekemään.
Kyllähän asia on niin, että jos eivät hommat luista niin sitten eivät luista. Turha niitä on yrittää riitelemällä ja -vieläkin pahempaa- mielistelemällä muuttaa. Anoppini yritti vuosikausia venkoilla, että jättäisin tyttärensä, mutta yllätys olikin karu, kun jätetty olikin hän itse ! Nyt sitten yrittää kaiken maailman "yhtä-suurta-perhettä"-puheilla paikata synnyttämäänsä vahinkoa, joka on meidän osaltamme peruuttamaton ! Jos minulle ensiksi hienovaraisesti, sittemmin suorasanaisesti ilmoitetaan, etten ole tervetullut "perheeseen", niin kai minä puhetta uskon - turha tulla jälkeen päin maanittelemaan omaa julkisivuaan muun suvun silmissä kiillottaakseen; minulle ja omalle perheelleni nykyinen järjestely toimii vallan mainosti !- Elämä ei opeta
Ei äitiys ta isyys jalosta ihmista sen paremmin kuin kärsimyskään.
Oon mikä oon, en voi muuksi tulla, sanoo laulukin.
Jos ihminen on luonteeltaan itsekäs ja epäystävällinen, miksipä hän muuttuisi, vaikka hänellä on lapsia ja miniäitä, vävyjä ja lapsenlapsia.
Moni ihminen pitää itsestään selvänä, että vanhemmuus tuo tullessaan kiintymyksen ja kiitollisuuden lasten taholta. Heiltä saa ja voi odottaa kaikkia niitä hyviä ja "oikeita" tunteita, joista kirjoissa kerrotaan. Kasvatuksen nimissä voi heitä höykyttää vuosikausia ja vaatia kuuliaisuutta.
Itse ei kasvatuksen nimissä anna myönteistä palautetta eikä kiitosta, ponnistelee lapsi sitten kuinka ankarasti tahansa vanhempiaan miellyttääkseen.
Voihan olla, että kovat ajat elämässä ovat kovettaneet ihmisen entistä tylymmäkksi ja ymmärtämättömäksi, mutta kyllä mielestäni on tyhmyyttä, kun ei huomaa, että arvonanto perustuu molemminpuoliseen tunteeseen.
Pientä lasta voi nöyryyttää ja kohdella ilkeillen, ja lapsi jaksaa rakastaa ja kaivata kuitenkin. Mutta kun lapsi kasvaa, muuttuvat tunteet arvostelukyvyn herätessä.
Itsekäs vanhempi saa silloin huomata, ettei lapsi ole enää hallittavissa. Ilmeisesti kaikki vanhemmat eivät näe malkaa omassa silmässään, vaan syyttävät välien rikkoutumisesta lastensa puolisoita.
Se on helpompaa kuin peiliin katsominen. - lähes ex.miniä
Elämä ei opeta kirjoitti:
Ei äitiys ta isyys jalosta ihmista sen paremmin kuin kärsimyskään.
Oon mikä oon, en voi muuksi tulla, sanoo laulukin.
Jos ihminen on luonteeltaan itsekäs ja epäystävällinen, miksipä hän muuttuisi, vaikka hänellä on lapsia ja miniäitä, vävyjä ja lapsenlapsia.
Moni ihminen pitää itsestään selvänä, että vanhemmuus tuo tullessaan kiintymyksen ja kiitollisuuden lasten taholta. Heiltä saa ja voi odottaa kaikkia niitä hyviä ja "oikeita" tunteita, joista kirjoissa kerrotaan. Kasvatuksen nimissä voi heitä höykyttää vuosikausia ja vaatia kuuliaisuutta.
Itse ei kasvatuksen nimissä anna myönteistä palautetta eikä kiitosta, ponnistelee lapsi sitten kuinka ankarasti tahansa vanhempiaan miellyttääkseen.
Voihan olla, että kovat ajat elämässä ovat kovettaneet ihmisen entistä tylymmäkksi ja ymmärtämättömäksi, mutta kyllä mielestäni on tyhmyyttä, kun ei huomaa, että arvonanto perustuu molemminpuoliseen tunteeseen.
Pientä lasta voi nöyryyttää ja kohdella ilkeillen, ja lapsi jaksaa rakastaa ja kaivata kuitenkin. Mutta kun lapsi kasvaa, muuttuvat tunteet arvostelukyvyn herätessä.
Itsekäs vanhempi saa silloin huomata, ettei lapsi ole enää hallittavissa. Ilmeisesti kaikki vanhemmat eivät näe malkaa omassa silmässään, vaan syyttävät välien rikkoutumisesta lastensa puolisoita.
Se on helpompaa kuin peiliin katsominen.Olet todella oikeassa.Ei ikä eikä äitiys jalosta ihmistä.
Oma anoppini oli jo varmasti ennen minun näkemistäni päättänyt, ettei pidä minusta.
Niinpä minä sitten sain lähes kolme vuosikymmentä asiasta aina sopivan paikan tullen kuuulla.Minä kun olin syypää lähes kaikkeen, mikä hänellä meni pieleen, alkaen hänen omasta avioliitostaan päättyen hänen alkoholismiinsa.
Aikani minäkin jaksoin aina uudelleen ja uudelleen mieheni toivomuksesta ja osittain myös lasten vuoksi yrittää ymmärtää ja unohtaa kaikenlaiset ikävät asiat anopin taholta.Lopulta kuitenkin mitta tuli täyteen noin kolme vuotta sitten ja sen jälkeen en ole appivanhempiani nähnyt.
On sanottava, että asiaa en ole hetkeäkään katunut,sillä vieläkin, jos näen heidät vaikka kaukaa tai anoppi soittaa ja pyytää miestä puhelimeen(mitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa)joudun lähes paniikkiin.Niin pahaksi pääsivät meidän välimme aikoinaan, että näinkin pitkän ajan jälkeen reagoin vielä noin voimakkaasti.Itse en kuitenkaan koskaan sanonut hänelle pahasti, koetin aina olla mahdollisimman hiljaa puhua vain ns.turvallisista aiheista kuten lapset tai sää.
Yhtä asiaa muuten ihmettelen, näissä teksteissä saa usein lukea anopin nimittelystä.Miniä on huora tai lutka tms.Mitähän se anoppi ajattelee, kun oman rakkaan poikansa vaimoa nimittelee moisillla nimillä.Näitä samoja nimityksiä olen itekin saanut kuulla. Itsekin olen jo kahden miniän anoppi, mutta ei tulisi mieleenikään miniöitäni nimitellä tai haukkua, vaikka emme aina asioista samaa mieltä olekaan.Miniäni kuitenkin soittevat minulle ja varsinkin toinen miniä myös käy meillä ilman poikaammekin lastenlasten kanssa.Miniäni jopa kysyvät minulta neuvoja asioissa, joissa luulevat minun osaavan auttaa.
Olen kyllä molemmille miniöilleni sanonut, että sellaista kohtelua, mitä itse olen saanut miniänä kokea, en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni.
En ole varmasti helpoimpia ihmisiä maailmassa, mutta mieheni on sanonut, että ilman minua hän ei tietäisi, mitä hänestä olisi tullut ja hän haluaa yhä olla kanssani kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin ja nykyisin tajuaa jo, miksi en enää hänen vanhempiaan kestä. Hän tuli minun äitini kanssa mainiosti toimeen ja kunnioitti häntä, kuten vanhaa ihmistä kuuluukin, silloin kun hän on ansainnut(ei ikänsä vaan luonteensa vuoksi).
Mieheni sanookin olevansa vanhampiensa kanssa tekemisissä vain siksi, että he ovat hänen vanhempansa. Jos he olisivat minun vanhempani, hän olisi lopettanut kanssakäymisen jo vuosikymmmeniä sitten. - kaikin puolin!
Elämä ei opeta kirjoitti:
Ei äitiys ta isyys jalosta ihmista sen paremmin kuin kärsimyskään.
Oon mikä oon, en voi muuksi tulla, sanoo laulukin.
Jos ihminen on luonteeltaan itsekäs ja epäystävällinen, miksipä hän muuttuisi, vaikka hänellä on lapsia ja miniäitä, vävyjä ja lapsenlapsia.
Moni ihminen pitää itsestään selvänä, että vanhemmuus tuo tullessaan kiintymyksen ja kiitollisuuden lasten taholta. Heiltä saa ja voi odottaa kaikkia niitä hyviä ja "oikeita" tunteita, joista kirjoissa kerrotaan. Kasvatuksen nimissä voi heitä höykyttää vuosikausia ja vaatia kuuliaisuutta.
Itse ei kasvatuksen nimissä anna myönteistä palautetta eikä kiitosta, ponnistelee lapsi sitten kuinka ankarasti tahansa vanhempiaan miellyttääkseen.
Voihan olla, että kovat ajat elämässä ovat kovettaneet ihmisen entistä tylymmäkksi ja ymmärtämättömäksi, mutta kyllä mielestäni on tyhmyyttä, kun ei huomaa, että arvonanto perustuu molemminpuoliseen tunteeseen.
Pientä lasta voi nöyryyttää ja kohdella ilkeillen, ja lapsi jaksaa rakastaa ja kaivata kuitenkin. Mutta kun lapsi kasvaa, muuttuvat tunteet arvostelukyvyn herätessä.
Itsekäs vanhempi saa silloin huomata, ettei lapsi ole enää hallittavissa. Ilmeisesti kaikki vanhemmat eivät näe malkaa omassa silmässään, vaan syyttävät välien rikkoutumisesta lastensa puolisoita.
Se on helpompaa kuin peiliin katsominen.Veit sanat suustani, ja sanoit asian varmaan paremmin ja selkeämmin kuin mitä itse olisin kyennyt. Kiitos!
- ex miniä
kaikin puolin! kirjoitti:
Veit sanat suustani, ja sanoit asian varmaan paremmin ja selkeämmin kuin mitä itse olisin kyennyt. Kiitos!
kirjoituksesi oli täyttä asiaa. paremmin ei tuota voisi kiteyttää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874188Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293163No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351348
- 10929
- 134921
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770