Sain hyviä neuvoja sairaan kauriin tukena olemisesta, mutta nyt ne ei auta. Mies on ollut kohta kuukauden sytostaatti- ja sädehoidoissa. Hän ei halua, ettá kukaan näkee häntä sairaana, ei halua, että edes minä menen tapaamaan. Haluaa olla rauhassa.Hän lähettää viestejä että kaikki sujuu hyvin. Ei ole kertonut mitään sen enempää. Miua tieto auttauttasi, sillä epätietoisuus vähillä meinaa tehdä minut hulluksi.Hän haluaa kantaa yksin sairautensa ja heikkoutensa. Tiedän, ettei hän halua huolestuttaa minua. Mutta se etten edes tiedä tarkkaa diagnostia ei minusta ole oikein minua kohtaan.
Toisaalta typerää ettá valitan teille, jokainen ihminen toiminee miten parhaaksi näkee. Minä odotan ja toivon, että kaikki tosiaan sujuu hyvin ja kahden viikon kuluttua palaa kotiin.
Onneksi olen töissä kaikki joulunajan pyhät ja uudessa duunissa riittää tekemistá.
Toisaalta typerää ettá valitan teille, jokainen ihminen toiminee miten parhaaksi näkee. Minä odotan ja toivon, että kaikki tosiaan sujuu hyvin ja kahden viikon kuluttua palaa kotiin.
Onneksi olen töissä kaikki joulunajan pyhät ja uudessa duunissa riittää tekemistá.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ymmärrän tätä miestä, koska olen itsekin kauris (nainen) ja olin pitkän ajan sairaalassa elämän ja kuoleman taistelussa. silloin on jotenkin niin eristyksissä muusta maailmasta, ettei edes halua ajatella normaalia elämää tai edes kuulla toisten kuulumisia arjen maailmasta..silloin nostalgiasta seuraa vain kyyneleitä ja lisää toivottomuutta ja surua. siinä hetkessä sitä yrittää vain jaksaa. yrittää jaksaa päivästä toiseen ja sopeutua tilanteeseen.
tämän verran osaan vain sanoa sairaana olemisesta. en osaa muulla tavalla auttaa. Jaksamista!
Kiitos vastauksestasi.Luulen, että olet samantyyppinen ihminen kuin rakkaani.
tapaamaan vaikka väkisinkin...jos oikein voimallisesti kieltää niin sitten ei. Mut jos se kaurismiehesi vaan ylpydestä ja omanarvontuntoisuudessaan ei halua, että hänet nähdään huonossa jamassa (tai ei halua, että joutuisit hänen vuokseen matkustelamaan) niin mene ihmeessä :) Ihminen kaipaa tukea ja turvaa hädän hetkellä, vaikka hän vaikuttaisi muuta tai ei kehtaa kohdata ihmisiä heikkolla hetkellään. Luulen, että hän haluaa nähdä sinua, mutta miettii vähän liikaa sinun parastasi :)
Kaikenlainen yhteydenpito auttaa, vaikka puhelimella päivittäin jos ei pääse tapaamaan.
Jos oot merkitty miehen lähiomaiseksi, niin hoitohenkilökunta antaa omaiselle (sinulle) miehesi terveystiedot kun soitat ja kysyt niitä. Jos olet naimisissa miehen kanssa niin olet automaattisesti hänen lähiomaisensa, jolle tiedot annetaan. Eli kysy henkilökunnalta, jos kauris ei halua puhua...tai jos haluat itse saada tiedot.
Jokaisella on sairaalassa oma lähiomainen, yleensä vain 1 henkilö, jolle potilastietoja potilaasta annetaan. Tämä omainen sitten kertoo muille sukulaisille ja tuttaville tietoja eteenpäin. Että jos seurustelette, tai ette ole määränneet sinua miehen lähiomaiseksi, niin varmaan miehen jompi kumpi vanhempi on se omainen, joka saa sairaalasta tiedot miehestäsi..tai muu sukulainen (veli tai sisko).
muilta kuin omaisilta. Ei kannatte, erosin jokin vuosi sitten ja ilmoitin exälleni että meikällä voi olla viimevuodet menossa, että näkemiin ja heittäydyn todella vittumaiseksi. Höykytin sakkia minkä ehdin ja lopulta sain soiton poliisilta joka totesi että jätäppä nämä soitot vähemmälle ja jos heiltä(exän puolelta tulee viestejä niin yhteys häneen). Minä en joutunut rikoaslistalle, enkä mihinkään, mitä sitä vaikuttaa kuoleman sairasta haastaa oikeuteen. Nuolevat arkkua? Noo elän päivän kerrallaan. Vitsi eläköön exäni vaikka päällään seisten. Minua ei saada vastuuseen mistään ja jos saadaan saatan olla vainaa.Näkemiin!
Nyt meni asian vierestä. En ole ex, vaan nykyinen rakas.Ja hän ei ole vittumainen ja hullu niin kuin sinä. Olet tosi katkera naiselle joka sinut jätti aikoinaan, lienee sinun mielenvikaisuutesi syytä. En yhtään ihmettele, jos sinua ei kukaan rakasta.
kukaan asiallisesti kysyvä tosiaan kaipaa noin epäasiallista vastausta. (jonka kirjoittajaksi epäilen kyllä naista toisin kuin sinä.
Olen aivan samaa kaurissorttia, josta nimimerkki "selviytyjä" tuolla ylempänä hyvin kirjoitti ja ymmärrän, että saatamme joissain ääritilanteissa asettaa kaikkein läheisimmänkin henkilön vaikeaan tilanteeseen.
Sinulle toivotan jaksamista ja kirjoita vaan vaikka täällä tuntemuksistasi, jos siitä tuntuu tulevan helpotusta.
Tässä ketjussa on keskusteltu siitä, että kauris haluaa vetäytyä yksinäisyyteen sairaana.
Kaipaako kauris pohjimmiltaan tukea ja läsnäoloa sairaana, vaikka hän sanoo haluavansa olla yksin. Oisiko hyvä mennä seuraksi, vaikka hän kieltää? Onko se niin, että kauris tarkoittaa "ei", kun hän sanoo "ei"?
Ei sitä viitsi turhaa rääkätä kaurispotilasta, jos hän on onnellisempi yksin.
ja olen tuntenut tämän kaurismiehen neljä vuotta.Hän on ainakin sellainen, että kun sanoo ei niin on turha mennä ovelle kolkuttemaan tai soittamaan, vastausta ei kuulu. En todellakaan voi väkisten mennä tapaamaan jos hän ei halua.Ja tiedän, ettá hän välittää minusta ja kun tosi hätä tulee niin eiköhán ilmoittele. Hän ei koskaan ole ollut sairas ja tämä tilanne on hänelle erittäin vaikea. Uskon, että hän haluaa suojella minua kärsimykseltä, mutta ei omassa tuskassaan varmaan osaa ajatella minun parasta.Epätietoisuus minua eniten pelottaa.
varmasti ainakin minä tarkoitan ei sanoessani ei ja yleensä myös uskon, jos joku sanoo minulle ei.
Vertauksen vuoksi voin kuitenkin kertoa, että neitsytäitini käytti usein sanayhdistelmää "ei tarvitse", mikä piti ymmärtää, että tarvitsee.
Fyysinen läsnäolo sairaalassa ei ainakaan minulle ole paras tuki. Paljon parempi on tietoisuus siitä, että joku ajattelee minua lämmöllä ja voin keskittyä selviytymiseen tai rauhassa paneutua valmistautumaan siihen, että kenties tästä ei selvitäkään.
Apua tarvitessani osaan sitä kyllä myös pyytää ja olen joskus niin tehnytkin.
Haluan kuitenkin korostaa, että joku toinen kauris vastaisi varmasti täysin toisin kuin minä.
(Muuten, tuskin kukaan on sairaana erityisen onnellinen. Sitä yrittää yksinkertaisesti vaan selvitä.)
Älä välitä jos kauris ei tahdo apua. Olen itsekkin kauris ,samoin äitini ja on selvää,että me emme haluaisi,että meitä nähdään avuttomina. Neuvoisin kuitenkin yrittämään uudelleen,kunhan hän huomaa,että todella välität ei ole ongelmaa,ettekö saisi hänen luottamustaan ja voit tavata häntä myös silloin kun hän on avuton