Ajattelin laitta tännekkin oman tämän hetkisen tilanteeni. Toivottavasti löydän täältä ihmisiä joilla on samanlainen tilanne, olisi mukava jutella paremmin joidenkin kanssa, minun mese osoite on [email protected] Nuoret äidit lisätkään, olisi mukava vaihtaa mietteitä :)
Sain eilen tietää, että olen raskaana. Huomenna olen menossa lääkäriin asiasta. Olen raskaana ex-avomiehelleni josta olen eronnu reilu kuukausi sitten. Olemme edelleen ystäviä ja puheväleissä, vaikka suhteemme loppuikin siihen, että hän petti minua. Mutta meillä oli sen verran pitkä yhteinen historia ja asuimme yhdessä sekä olimme kihloissa, joten halusin säilyttää hänet elämässäni kaikesta huolimatta. Hiljaa mielessäni hieman aavistinkin, että olisin raskaana ja eilen sitten vihdoin uskalsin tehdä asiasta varmentavan testin. Kerroin tänään ex asiasta, hän otti sen onneksi kuin aikuiset ihmiset, eli rauhallisesti ja lupasi tukea minua, päädyimme sitten mihin tulokseen tahansa. Ongelma tässä on vähän se, että meillä molemmilla on jo uudet tahoillamme. Puhuin uuden poikaystäväni kanssa leikkimielisesti asiasta parisen viikkoa sitten, että mitä jos.. olisi tälläinen tilanne, miten hän siihen reagoisi. Siinä suhteessa olen hyvillä mielin, että uskaltaisin kertoa asiasta hänelle, mutta jokin minua silti arveluttaa asiassa. Ex on tulossa ensi viikolla luokseni juttelemaan vauvamme tulevaisuudesta. Mietimme mikä olisi paras ratkaisu tässä tilanteessa, hän lupasi myös puhua uuden tyttöystävänsä kanssa asiasta ja minä oman poikaystäväni kanssa. Olisi mukava puhua tästä jonkun täysin ulkopuolisen kanssa, siksi ajattelin kirjoittaa tänne. En halua mitään syylistelyjä ja muutkin haukkujat voivat pitää suunsa kiinni, on tässä ongelmia muutenkin tarpeeksi. Jos asiallista keskustelua saisi tänne. Niin olisi todella mukava :)
Sain eilen tietää, että olen raskaana. Huomenna olen menossa lääkäriin asiasta. Olen raskaana ex-avomiehelleni josta olen eronnu reilu kuukausi sitten. Olemme edelleen ystäviä ja puheväleissä, vaikka suhteemme loppuikin siihen, että hän petti minua. Mutta meillä oli sen verran pitkä yhteinen historia ja asuimme yhdessä sekä olimme kihloissa, joten halusin säilyttää hänet elämässäni kaikesta huolimatta. Hiljaa mielessäni hieman aavistinkin, että olisin raskaana ja eilen sitten vihdoin uskalsin tehdä asiasta varmentavan testin. Kerroin tänään ex asiasta, hän otti sen onneksi kuin aikuiset ihmiset, eli rauhallisesti ja lupasi tukea minua, päädyimme sitten mihin tulokseen tahansa. Ongelma tässä on vähän se, että meillä molemmilla on jo uudet tahoillamme. Puhuin uuden poikaystäväni kanssa leikkimielisesti asiasta parisen viikkoa sitten, että mitä jos.. olisi tälläinen tilanne, miten hän siihen reagoisi. Siinä suhteessa olen hyvillä mielin, että uskaltaisin kertoa asiasta hänelle, mutta jokin minua silti arveluttaa asiassa. Ex on tulossa ensi viikolla luokseni juttelemaan vauvamme tulevaisuudesta. Mietimme mikä olisi paras ratkaisu tässä tilanteessa, hän lupasi myös puhua uuden tyttöystävänsä kanssa asiasta ja minä oman poikaystäväni kanssa. Olisi mukava puhua tästä jonkun täysin ulkopuolisen kanssa, siksi ajattelin kirjoittaa tänne. En halua mitään syylistelyjä ja muutkin haukkujat voivat pitää suunsa kiinni, on tässä ongelmia muutenkin tarpeeksi. Jos asiallista keskustelua saisi tänne. Niin olisi todella mukava :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
sut mun meseen,niin voidaan jutella enemmän:)
Oletpas todellakin hankalassa tilanteessa...
Et kertonut ikääsi, mutta ex-poikaystäväsi (lapsen isä) tuntui suhtautuvan asiaan kypsästi.
Eri asia on miten uudet kumppaninne suhtautuu asiaan. Voi olla vaikea kasvattaa toisen miehen lasta jne. Toivottavasti löydätte kaikille sopivan ratkaisun, mutta sinä olet se joka viime kädessä päättää lapsen tulevaisuudesta. Älä vain alistu painostamiseen tm.
Tsemppiä sulle!
Exäsi suhtautuu asiaan kypsästi. Hyvä.
Mietin nyt vain sitä, että jos erostanne on reilu kuukausi, uudet suhteenne tuskin ovat kuukautta pidempiä. Tilanteessasi en perustaisi siis lapsen saamista siihen, mitä lapsen isän tyttöystävä tai oma poikaystäväsi on mieltä. Lapsi on niin paljon suurempi asia kuin kuukauden ihmissuhde, että...niin.
Tee siis päätös omiin ajatuksiisi pohjautuen. Tietysti on fiksua kuunnella mahdollisen tulevan isän näkemys, jotta myöhemmin ei tarvitse tapella siitä, kuka lapsen tahtoi ja miksi.
omani muutaman vuoden takaa...
Elikkä kerron oman tarinani.
Olin eronnut tyttäreni isästä ja tavannut jo uuden miehenkin, kun huomasin olevani raskaana. Kerroin asiasta tytön isälle ja otti asian myöskin hyvin aikuismaisesti, olihan hän toki tuolloin 22-vuotias. Hänellä oli myös tässä vaiheessa jo naisviritys menossa. Me juttelimme myös uusien tyttö- ja poika ystävien kanssa asiasta, mutta he eivät vaikuttaneet päätökseen. Meillä eroon vaikutti se, että olimme ihan nappulasta asti seurustelleet ja kumpikin halusi vähän vapautta ja päädyimme muiden juttujen myötä eroon. Olimmehan tuolloin seurustelleet 6-vuotta. Keskustelimme asiasta keskenämme, ja päädyimme sitten siihen että vauva saa syntyä. Meistä molemmat teki sen päätöksen, että ei ole valmis uudelle suhteelle vaan nyt ykkönen on tämä tilanne ja vauva. Olimme koko raskausajan hyvin tiivisti yhteydessä toisiimme.Ja olimme muutenkin koko raskausajan kuin parhaat kaverit. Olimme sopineet jo kaikki valmiiksi kuinka minusta tulee yksinhuoltaja ja kuinka isä tapaa lastaan. Olihan hän mukani synnytysvalmennuksissa ja olimme sopineet, että kun koittaa synnytyksen aika hän lähtee mukaani. Taitoskohta meidän kohdalla tapahtui kuukausi ennen synnytystä. Kun pysähdyimme miettimään asioita, tajusimme että olimme koko raskaus ajan niin kuin ennenkin ja tajusimme että toimimme kuin vanhemmat jotka asuvat yhdessä. Me päädyimme siihen että, muutimme takaisin yhteen ja menimme kihloihin. Nyt tyttö 4v ja 1,5v naimisissa. Tsemppiä sinulle tilanteeseen
Olen itse ollut muutama vuosi sitten samassa tilanteessa ollessani alle 19-vuotias.
Luulin odottavani lasta ex-poikaystävälleni, mutta onnkesi se oli väärä hälyytys.
Olin jo varautunut abortiin, koska en todellakaan
aikonut pilata nuoruuttani kasvattamalla yksin
tietoisesti ilman isää asuvan lapsen.
Kannattaa tosiaan miettiä asiaa monelta kantilta.
Olet seurustelut vasta noin kuukauden uuden poikaystäväsi kanssa.. minä en luottaisi siihen,
että tämä uusi ottaisi avosylin vastaan ex-miehen lapsen.
Luulisin hänen ajattelevan, että jos seurustelunne jatkuu, teillä on mahdollisuus hankkia yhteinenkin lapsi.
Toivon, että teet oikean ratkaisun.
Minä en pitäisi aborttia pahana tilanteesi huomioon ottaen.
Kuinka vanha olet? Asutko yksin kotona nytten vai? Oletko jo ehtinyt opiskella vai käytkö töissä?
sinut meseeni :)