Herätät henkiin

Joka ruudun takana
sama tietämättömyys
olemattomuuden näkymättömät kädet
sulkevat hauraat ajatukseni.

Itku
joka vaeltaa latvasta latvaan
kuljettaa saa kyyneleeni
haluan antaa ne pois.

Juuri tässä hetkessä
sieluni ojentuu sinua kohti.

Tullessasi
avaat suljetut ristikot
edessä on elämä
kaiken tietoisuus.

Kaikki
mikä minusta oli lakannut
ja kuollut
sinä herätät henkiin.
6339
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Sinä herätit minut! :)
Ihana tuulahdus iltaan,
tälläistä hyvää runoa kaipasinkin!

Kiitos tästä! :)

Äänestä
  • Kiitoksia, kiva kuulla että runoni oli mieleesi.
    Josko tuo nyt niin hyvä, mutta päätin kuitenkin
    jotain tuoda vaihteeksi.

    Jouluvalmistelut varmaan sinulla siellä jatkuu,
    kovin pian se on taas edessä, kuten aina.

    Mutta, muista huilata välillä, kyllä se joulu
    aina tulee hössöttämättäkin.

    Kiitz ja kivaa päivää.

    Äänestä

se Kaija Kärkisen ja Ile Kallion viisu "Kuka saa sun kyyneleet", soi hittinä radiotaajuuksilla tässä vuotena muutamana. Siinä tilanne on kyllä täysin erilainen kuin runossasi, mutta tuo "kuljettaa saa kyyneleeni// haluan antaa ne pois" tuo vain -bäng- laulun sanat mieleen.

Kauniita sanoja. Ajatuksena se, että "kaiken tietoisuus" olisi juuri sitä täydellisintä elämää on äärimmäisen mielenkiintoinen. Mmmmm, pidän siitä. Niin paljon musertavaa tuskaa, mutta myös iloa ja kauneutta: ehkä se todella on elämää täysimmillään... Kun herää havainnoimaan ja tuntemaan ympäröivän maailman ja muut ihmiset. Sitä paitsi ilmaus on hienosti sidottu ensimmäisen säkeistön tietämättömyyteen.

Viimeinen säkeistö on mielestäni aivan turha, henkiin herättäminen riittää mainiosti noin otsikkona, toistettuna tuntuu turhalta. Korvaani särähtää myös tuo "kaikki". Eikö sen pitäisi olla "kaiken". Edellinen nyt on ihan pikkuseikka, mutta hyppäsipä vain silmilleni. Yleisesti runosi on oikein mukavaa luettavaa. Ensimmäinen säkeistö kiehtova, kiinnostava aloitus. Täytyy sanoa, että ajan mittaan ilmaisusi on kehittynyt mielettömästi. Ja ota tämä kohteliaisuutena: siksi sen tarkoitin. ;)

Äänestä
  • nyt kun sanoit tuon biisin, niin eittämättä
    runossa on samoja fiiliksiä sattumoisin kylläkin.

    Onhan meillä kaikilla joskus elämässä tilanteita,
    kun kaikki ympärillä oleva tuntuu olemattomalta,
    kuin ajatuskaan ei kulkisi. Ja vaikka vaihdat
    ikkunasta ikkunaan, tilanne ei muutu.
    Jokaista ulos katsottaessa edessä on sama
    tietämättömyyden, olemattomuuden tunne.
    Tuuli itkee puissa, kyyneleet vuolaasti vierivät
    poskilla " ota tuuli kyyneleeni, vie ne
    ikuisuuksiin, en halua vuodattaa niitä enää "
    ajatus oli se mikä tuossa oli takana.

    Mutta, turhaahan minä nyt tässä analysoin runoani
    sinulle, kyllähän sinä fiksuna likkana asian olet
    ymmärtänyt, jotenkin vaan sorruin " seliseli "
    linjalle.

    Tuntien kritisointiasi jo, niin uskon oikein
    hyvin viimeisen kappaleesi alkuun
    " Viimeinen säkeistö on mielestäni aivan turha,
    henkiin herättäminen riittää mainiosti noin otsikkona " jne

    Mutta, minä olen jotenkin niin pinttynyt aina
    siihen, ei välttämättä oikeaan tapaan, että
    runon loppu pitäisi olla " selventävä "
    Enkä suinkaan tällä aliarvioi lukijaa, etteikö
    hän ymmärtäisi, mitä ajan takaa. Taitaa olla
    vain sitä pinttymää, josta toki voisi yrittää
    päästä eroon, thanks.

    Olet oikeassa, että " kaikki " olisi voinut
    korvata jotenkin muuten. Mutta jos se olisi
    alkanut sanalla " kaiken " niin eihän jatko
    olisi voinut olla " mikä minusta jne, vaan
    se olisi pitänyt olla

    " kaiken minusta lakanneen ja kuolleen
    sinä herätät henkiin "

    No, johan tuli seliteltyä, huhhuh !

    * Kiittää nöyrimmästi Hessun kommentoinnin
    päätöksestä *

    Äänestä

  • Rellu kirjoitti:

    nyt kun sanoit tuon biisin, niin eittämättä
    runossa on samoja fiiliksiä sattumoisin kylläkin.

    Onhan meillä kaikilla joskus elämässä tilanteita,
    kun kaikki ympärillä oleva tuntuu olemattomalta,
    kuin ajatuskaan ei kulkisi. Ja vaikka vaihdat
    ikkunasta ikkunaan, tilanne ei muutu.
    Jokaista ulos katsottaessa edessä on sama
    tietämättömyyden, olemattomuuden tunne.
    Tuuli itkee puissa, kyyneleet vuolaasti vierivät
    poskilla " ota tuuli kyyneleeni, vie ne
    ikuisuuksiin, en halua vuodattaa niitä enää "
    ajatus oli se mikä tuossa oli takana.

    Mutta, turhaahan minä nyt tässä analysoin runoani
    sinulle, kyllähän sinä fiksuna likkana asian olet
    ymmärtänyt, jotenkin vaan sorruin " seliseli "
    linjalle.

    Tuntien kritisointiasi jo, niin uskon oikein
    hyvin viimeisen kappaleesi alkuun
    " Viimeinen säkeistö on mielestäni aivan turha,
    henkiin herättäminen riittää mainiosti noin otsikkona " jne

    Mutta, minä olen jotenkin niin pinttynyt aina
    siihen, ei välttämättä oikeaan tapaan, että
    runon loppu pitäisi olla " selventävä "
    Enkä suinkaan tällä aliarvioi lukijaa, etteikö
    hän ymmärtäisi, mitä ajan takaa. Taitaa olla
    vain sitä pinttymää, josta toki voisi yrittää
    päästä eroon, thanks.

    Olet oikeassa, että " kaikki " olisi voinut
    korvata jotenkin muuten. Mutta jos se olisi
    alkanut sanalla " kaiken " niin eihän jatko
    olisi voinut olla " mikä minusta jne, vaan
    se olisi pitänyt olla

    " kaiken minusta lakanneen ja kuolleen
    sinä herätät henkiin "

    No, johan tuli seliteltyä, huhhuh !

    * Kiittää nöyrimmästi Hessun kommentoinnin
    päätöksestä *

    Tähän runnoon on näköjään
    annettu jo nii eteviä kommenttija
    että minä sanosin vuan että oeskoon
    tässä semmone sykolookinen ylösnoosemus??

    Äänestä

  • Z** kirjoitti:

    Tähän runnoon on näköjään
    annettu jo nii eteviä kommenttija
    että minä sanosin vuan että oeskoon
    tässä semmone sykolookinen ylösnoosemus??

    onhan noita muutamia sentään tullut, vaikka kovin
    on vaisun oloista kommentointi ollutkin.

    Oikeen hyvinhän sinäkin osasit;
    " sykolookinen ylösnousemus "

    Kiitän uskollista kommentoijaani.

    Leppoisaa illan jatketta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rellutar kirjoitti:

Joka ruudun takana
sama tietämättömyys
olemattomuuden näkymättömät kädet
sulkevat hauraat ajatukseni.

Itku
joka vaeltaa latvasta latvaan
kuljettaa saa kyyneleeni
haluan antaa ne pois.

Juuri tässä hetkessä
sieluni ojentuu sinua kohti.

Tullessasi
avaat suljetut ristikot
edessä on elämä
kaiken tietoisuus.

Kaikki
mikä minusta oli lakannut
ja kuollut
sinä herätät henkiin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu