ja niihin liittyvät paniikkikohtaukset.Esim nyt suht normaali olotila mutta parin minuutin päästä rupee ahdistaa ja miettimään kaikkea tulevaa ja miten siitä selviää.Tällänen olo ollut nyt noin viikon.Lääkäriin en viitsi mennä kun tiedän että vastaus on jotain tyyliin "se ihan normaalia ja menee ohi".Lisäks kokoajan pakko olla jotain tekemistä,heti jos on paikoillaan ja rupee miettimään asioita(alitajuntaisesti)alkaa se järkyttävä ahdistus mihin liittyy noita paniikkikohtausoireita.
Äkilliset mielialavaihtelut
,,,,,,
92831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On täydellisen samanlainen olotila! Se on ärsyttävää, välillä oon ihan iloinen ja ajattelen että turhien asioiden ajatteleminen on ihan tyhmää. Ja sit vähän ajan kuluttua saatankin alkaa murehtimaan kaikenlaista ja sitten rupee ahdistaa.
se olla että tää on jotain ihan normi kaamosmasennusta mutta mitä jos tää jatkuu ja jatkuu vaan?Kai se jossain vaihees sitte on pakko käydä siel lekurilla koska tää vie kaiken elämän halun.
Ainakaan murehtia ja miettiä mitä jos täää jatkuu.
Mua ainakin masentaa tää saakelin sateisuus ja pimeys hirveästi.
Voi jeeves, täällä myös. Siis jo pitkään ja ihan liian rajuja. Se hankaloittaa, kun ensin on suunnilleen superiloinen tai energinen ja hetkessä taas niin synkissä vesissä ja kokee kaiken olevan itseään vastaan.
Mitään maanisdepressiivisyyttä se ei voi olla, kun nehän tulee pidemmissä jaksoissa.
Mutta mitään ihan normaaliakaan tuskin on.
Paitsi luultavasti murrosiässä se on, ehkä mulla hei on viivästynyt murrosikä.
Huono vitsi, mutta oikeasti, jos joku tietää jonkun syyn, niin kertokoot...
Mullahan on murrosikä, tai siis oon 15 niin se varmaan johtuu myös osittain siitä.. :p
Itellä ollu kanssa tuollaisia tosi akillisiä mielialanvaihteluita. On kauhean raskasta kun tunnetila menee ylhäältä alas tosi nopeesti ja ilman mitään syytä. Tai ei ainakaan tunnu siltä.
Omalla kohdallani luulisin tuon mielialalääkkeiden(paniikkihäiriötä varten) käytön lopettamisen vaikuttavan. Lopetettu pikkuhiljaa ja nyt alkusyksystä kokonaan. Noin kuukausi sen jälkeen iski nää oireet. Nyt olen taas noin kuukauden syöny lääkkeitä. Tuntuu ettei vielä hirveästi vaikuta. Toivottavasti alkaa vaikuttamaan.
Kauheeta kun esim. koulussa mieliala menee sellasesta normaalista tai hyvästä äärimmäisen synkäksi ja ahdistavaksi yhtäkkiä. Alkaa ihan vapista joskus ja tuntuu et menee ihan lukkoon. Ei pysty selkeesti ajattelemaan haluais vaan päästä tilanteesta pois. Alkaa melkeen itkettää, mut ei kuitenkaan ala. Koko ajan pelkää et muut huomaa ja pitää jonain hulluna. Silloin ei pysty olemaan yhtään oma itsensä.
Välillä kun on oikein synkkä olo niin tulee fiilis et vois vaikka tappaa itsensä ja sit seuraavassa hetkessä tuntuu taas, että kyllä se tästä. Kummallinen tää ihmismieli!
Mulla on vähän kanssa että jos ajattelenkin tulevaa joulua, täytyisi käydä sukuloimassa, juoda kahvia... sydän alkaa hakkaan, kädet hikoileen. Helmikuulla isän synttärit, voi ei, kutsuukohan ne kahville, vielä kakun kera. Eihän mulla tuu mitään kahvittelusta saati kakun lusikoimisesta. Vielä porukkaa ympärillä.
Ei vaan pitäisi ajatella liiaksi tulevia. Hengittää syvään ja ajatella tätä päivää.
Minun mielialat ovat kun suomen kevät vaihtelevat about 30-60 kertaa päivän aikana.
Minulla on sama ongelma, aina tulee outoja ns. murehtimis kohtauksia" joissa saatan murehtia vaikka tulevaisuuttani tai "mitä jos" tunteita joissa kuulen vaikka telkkarista murhan tai ammuskelun tapauksen niin asetan itseni siihen asemaan ja mietin "mitä jos päässäni kilahtaa noin ja tekisin samoin" ja se alkaa kauheesti ahistamaan ja paniikkikohtaus tulee tämän kautta.