(Vastuuvapauslauseke: Seuraava kirjoitus on luontojaan ns. avautuminen, joka ei ole suunnattu ketään yksittäistä henkilöä, sukua, huonetta, tai edes sukupuolta vastaan. Tekstin kirjoittaja rakastaa naisia yli kaiken ja toivoo vaan ”systeemiltä” kohtuutta ja ihmisiltä avoimuutta oman elämänsä ja ympärillä pyörivän ihmissuhdepelin suhteen. Palautetta otetaan kiitoksella vastaan, varsinkin, jos palautteen antaja pystyy pidättäytymään ylenpalttisesta solvauksesta ja keskittyy rakentavaan keskusteluun asian ratkaisemiseksi. Kirjoitus on aika pitkä ja aihepiiriltään kattava, hetkittäin poukkoileva ja saattaa sisältää kirjoitusvirheitä, eli ns. typoja. Lukijalle toivotetaan jaksamista urakkaa varten. ” :-)
---
Oma ilmoitus on ollut ”tuolla ulkona” jonkin aikaa ja ilmeiseksi on käynyt, että markkinoilla on aika erilaiset vaatimukset riippuen etsijän ihmistyypistä, tai sukupuolesta. Pakko myöntää, että vaikka omia vastauksia aina toivoisi enemmän, niin kyllä suurin sympatia lankeaa rakkaille naisille. Vastauksia varmasti piisaa, mutta tuntuu välillä kovin tragikoomiselta lukea esim. tyttöjen saamia vieraskirja merkintöjä Suomi24:n deitissä. Paitsi, että kuuluisa myötähäpeä nostaa päätään, niin välillä tuntuu kyllä aika nololta miehenä lukea, kuin karkeasti asiat voidaan ilmoittaa. Moni vastaus kun tuntuu todella olevan hyvän maun tuolla puolen.
Ilmoitusten laatimisessa, ainakin tuntuu, että naisilla on tietty heikkous. Kun treffipalvelu heittää lomakkeen eteen, jossa kysellään tietoja Special Ihannepartneristasi, jonka haluat vastaavan juuri Sinun ilmoitukseesi, niin ohjelman kysymykseen vastataan juuri näin. Eli ilmoitus sitten täytetään sillä ihannemiehen määritelmältä, josta löytyy välillä aivan käsittämättömiä suorituksia, jotka saa siteeraamaan tuota kuulapäistä tv-psykologia ”What were you thinking of?!?!”. ”Haluan miehen, joka on tosi renttu, mutta ihanan kiltti – vähän vaarallinen ja rosoinen, spontaanin arvaamaton, mutta tosi luotettava tuki ja turva”. Sitten kaivataan luonteelta vielä ihanaa, hupsua lapsellisuutta, tosi crazyä yllättäjää, jonka kanssa ei ole koskaan tylsää, vaan mies vie naisen sukeltamaan ostereita Goalle, tai seinäkiipeilemään Kroatiaan, mutta samaan aikaan on suotavaa, että omataan hyvä työpaikka, elämän järjestelmällisyys ja taas se luotettavuus. Puhumattakaan siitä, että kaiken tuon lisäksi pitää vielä täyttää ne fyysiset vaatimukset tyyliin ”en ole pinnallinen, mutta en voi väittää etteikö ulkonäöllä olisi suuri merkitys.” Johan alkaa tavallisella miehellä kaulusta kiristää.
Mutta hei, unelmia pitää olla! Mitä väärää siinä voi olla, jos haluaa, että löytyy se täydellinen ihannemies. Miehellä on tummat silmät, ruskea tukka, ihana hymy, loistava huumorintaju, se viihtyy kotona, mutta osaa bilettää ja josta kaverit ja omat vanhemmat tykkää, joka on kiinnostunut omasta tyttöystävästään, jolla on rautainen six-pack ja hyvä peppu, sekä säännölliset tulot. Ja sen ihannemiehen pitää olla ennen kaikkea itsevarma ja alfa-uros, joka hallitsee tilanteen, eikä jätä tai petä ja osaa tarvittaessa olla se nallekarhu, jonka kainaloon voi kömpiä ja aamulla sen hiuksia pörröttää, kun se ei uskalla pussata ennen ku on pessy hampaansa. Naisen vaatimusten korkea tasohan on manifestaatio naisen omasta arvosta. Eli jos ei vaadi kohtuuttomia, niin pitävät helppona, tai epätoivoisena. Onko näin? How’s it working out for you?
Aikuisviihdettä on monta kertaa aiheellisesti kritisoitu siitä minkälaisen kuvan se antaa nuorille pojille seksuaalisuudesta. Mutta miksi kukaan ei puhu siitä vaarasta ja vääristymästä, jonka naiset saavat ihanista romanttisista komedioista ja alan kirjoista. Spontaanin romantiikan määre ja vaade on karannut jonnekin hyvin kauas oikeasta elämästä. Mikään ei tunnu miltään ja on niin tunkkaista ja jämähtänyttä, jos ei pääse yhteiseen riippumattoon Caribian hietikoille auringonlaskun aikaan. Eikö romantiikan ja siihen liittyvien eleiden tarkoitus ole kertoa toiselle ihmiselle, mitä siitä ajattelee, kuinka paljon rakastaa ja kuinka tärkeä tuo toinen minulle on? Miksi siihen ei enää riitä asian sanominen pohtimisen ja hiljaisuuden jälkeen, hetken mielijohteesta juuri ennen nukahtamista? Tai miksi romantiikaksi ei riitä kuppi kaakaota ja yhteinen kuuluisa korvapuusti Ursulassa kevätjäiden aikaan? Miehen tulee olla… right, jotain aivan muuta, kuin naapurin muijan äijä.
Deittailun mekanismi on tässä mielestä minusta vähän nyrjällään. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat vähän väärällä lailla. Jokaisen paria haluavan pitää rakentaa itsestään myyvä kuva, keskittyä korostamaan jotain ja pyrkiä piilottamaan jotain muuta. Ja vain tällä järjestelmällä voidaan varmistaa se, että kumpanin valitseva voi todeta, että ”löysin sittenkin sen ihanteen, jota etsin.” Surullista on, että super-ihmisen kuvan rakennuksen jälkeen, koittaa aika, jolloin pelätään todellisen minän paljastumista. Pyritään hallitsemaan toisen kokemusta ja tiedon saantia itsestä ja uskotaan siihen, että ajan kanssa hän kyllä hyväksyy minut tällaisena kuin Todellisuudessa olen. Pieni pelko jää päälle siitä, että jos tuo toinen saa aivan oikeasti ja lahjomattomasti tietää millainen olen, niin kelpaanko sittenkään? Ja jos oma todellisuus, omat halut ja toiveet poikkeaa paljonkin luvatusta mielikuvasta, niin oman roolin uudelleen neuvottelu, voikin olla yllättävän kova paikka. Minusta tuntuu, että lopulta ihmiset alkaa olemaan tästä dating gamesta aika loppuun palaneita ja keskinäinen vaatimusten nokittelu johtaa tilanteeseen, jossa kukaan todellinen ihminen ei voi vaatimuksia täyttää tai toiveita tyydyttää.
Aika paljon deittailuun kuluu myös asioiden mystifisointi. Romantiikka ja rakkaus on paljon voimakkaampaa, kun siihen voidaan liittää sanoja, kuten kohtalo, tähdet, ”se jokin” tai se kuuluisa kemia. ”Kyllä sen yleensä tietää jo viiden minuutin jälkeen onko sitä kemiaa vai ei”… aika yleinen lause, eikö totta? Mun esittämä hypoteesi on, että ”se jokin” tai ”kemia” ovat vaan piilomerkityksiä sille, että pystyykö toisen ihmisen kuvittelemaan kanssaan sänkyyn. Eli kemiaa on, jos mielessä käy ajatus siitä, kuinka ihanaa tuon ihmisen hellittävänä voisi olla. Jos toisen ihmisen ajatteleminen alasti vieressään tai päällään saa aikaan puistatuksia, niin silloin todetaan, että ”ei vaan oo sellasta oikeenlaista kemiaa”. Mutta jos toisessa on elementtejä, jotka viestivät siitä, että tuolta voisi saada elämänsä kyydit, niin hymy taipuu tytön huulille ja kujerrus alkaa… Sweet Music. Seksuaalinen vetovoima on käsittämättömän tärkeää. Eikä kyse ole edes siitä, että seksin merkitys sinänsä olisi kohtuuttoman suuri suhteessa vaan kyse on ehkä enemmän siitä, että parin seksuaalisuus on vahvin indikaatio siitä miten suhteessa voidaan ja millä asteella luottamus on. Kelpaaminen on ihmiselle perustarve. Seksi puolestaan on korkein kelpaamisen muoto. Jos toinen hyväksyy minut sellaisenaan, alastomana, sielu ja fyysisyys avoinna, päästää niin lähelle kuin ihminen voi toista päästä, niin silloin minut on hyväksytty, karvoineen kaikkineen. Eri asia on sitten, jos seksissäkin haluaa säilyttää roolin jolla on itsensä myynyt. Mutta minkälainen se kokemus on, jos antautumisen hetkellä pitää huolehtia siitä, miltä minä nyt näytän tai tunnun? Luottamuksesta puhutaan seksissä myös usein. Toista on kaikista helpoin satuttaa syvimmälle juuri seksin aikana. Jos toinen suostuu avoimena, luottavaisena ja alastomana toisen syliin, niin tuossa tilanteessa arvostelu tai hylkääminen iskee lujiten ja eniten vahingoittaen. Toisistaan välittävien ihmisten välillä seksiin kuuluu siis myös vastuu, vastuu kohdella toista hyvin.
Edellä kuvatun perusteella voi epäillä, että näenkö omia heikkouksiani ja puutteitani ollenkaan? En ole ollenkaan sokea itselleni. Tietty on selvää, että jos en tee omalle habitukselle jotain, niin 2-tyypin diabetes on varmaan ohjelmassa ennen 60-vuotispäivää, polviin tulee kulumaa ja eläkkeelle lähtöjuhlissa läpällä annettu kävelykeppi tulee todelliseen tarpeeseen. Mutta vaikuttaako se minun kykyyn tehdä naisestani onnellinen? Olenko minä heikompi esitys miehenä, jos en pysty täyttämään naisten kaikkia vaateita ideaalista? Oma elämä on kuitenkin aika hyvin kuosissa. Koulut on käyty, työtä on ja itsenäinen elämä, jossa on toiselle hyvin tilaa. Kolmenkympin kriisi käyty läpi ns. pitkän kaavan mukaan, on ollut lievää ja vakavampaa settiä, mutta silti kulunut 3v. on ollut paitsi elämän kovinta, niin parasta aikaa. On ollut ilo oppia itsestä ja omasta elämästä. Varmuus tulevaa elämää kohtaan on kasvanut. Arjen alla majaillut paniikki, elämisen kramppi on hellittänyt ja nyt uskon, että teenpä elämässä niin tai näin, niin mulle taitaa käydä ihan hyvin. Vaikka se ei olis se ”hyvin” jota suunnittelin. Omatkin vaatimukset on kasvanu, myönnetään. Elämänkokemuksen arvostaminen on noussut listalla aika korkealle. Ja EI, se ei tarkoita, että kaipaisin elämän murjomaa naista, joka kokemustensa kautta on noussut ahdistuksessa ja yleisessä angstissa lähes kalervopalsalaiseen mittakaavaan. Elämästä oppiminen on mulle tärkeää ja tavoite olla onnellinen. Isojakin asioita kun on läpikäynyt, niin olisi sääli jos niistä ei olisi oppinut, vaan olisi kaiken tuskan tallettanut katkeruudeksi sisäänsä tulevia suhteita varten. Minusta elämän oppi on tarkoitus käyttää tulevien suhteiden hyödyksi. Tietää mitä reittiä pääsee metsään ja mitä reittiä sieltä pois ja ennen kaikkea oman elämän prioriteetit alkavat asettua terveille ja aikuisille paikoilleen.
Joku fiksu ihminen sanoi minulle aikoinaan, että 30v. on ensimmäinen kerta ihmisen elämässä, kun hänellä on myös historia. Siihen asti on eletty ”sitten kun” elämää. Kolmekymppisenä saattaa pysähtyä katsomaan, että toteutuiko asiat sellaisena. Onko elämässä saavutettu se mitä haluttiin ja onko elämä eletty niin onnellisena, kuin toivottiin. Jos niin ikävästi on päässyt käymään, että kaikki ei ole mennyt 10-vuotis suunnitelman mukaan, niin mitäs sitten tehdään? Masennutaanko, syytetäänkö muita ja eletään ”mut ku”-elämää, vai hyväksytäänkö asia ja keskitytään ensimmäistä kertaa elämään ”nyt kun”-elämää. Nuorekkuus ja lapsenmielisyys on aikuisen elämän polttoainetta… ihmisellä pitää olla kyky tavoittaa se ennakkoluulottomuus, iloinen katse ja perusluottamus, joka nuorempaan ikään kuuluu. Aikuinen tylsistely on synkkää ja vain vauhdittaa matkaa kohti vanhuutta. MUTTA… silti en voi kuin ihmetellä aika ajoin näitä kolmekymppisiä teinityttöjä. En tiedä olenko sitten jotenkin rajoittunut, mutta joskus on vaikea ymmärtää, että elämän sisältö on kolmekymppisenä kiva asiakaspalveluammatti, kuus kertaa viikossa salilla, tiukka peppu ja lantiofarkut ja profiilikuvassa biletetään, tai reppuretkeillään Andeilla. Lisäksi neiti tai ex-rouva harrastaa ainakin kahdeksaa eri urheilulajia, mm. snoukkausta ja paraglidea. En mä edes usko, että näiden ohi kasvaneiden tepsujen elämä oikeasti olisi tuollaista, mutta miksi ihmeessä elämästä halutaan antaa samanlainen kuva ulospäin kuin kakskymppisenä? Ilmoitukseen liitetään myös vaade, jossa toivotaan sulhokanditaatin ”pitävän hyvää huolta itsestään”, (eli ettei saa olla läskiplösö, joka makaa sohvalla). Mutta neidin omasta henkisestä kasvusta, kehityksestä ja terveydestä ei sovi kysellä, koska ”mä oon happy just tällaisena”.
Irrallinen kommentti, mutta hyvä esimerkki, kun pyrkii kertomaan roolien, kysynnän ja tarjonnan merkityksestä suhteissa ja seksuaalisuudessa. Eli ns. brasilialainen vahaus. Aiemmin jo mainitsin pornon merkityksestä odotusten muovaajana. Pojat ovat tottuneet pornossa haluamaan kuvan naista, jonka ulkosynnyttimet on raakattu puhtaiksi. Siitä tulee kauneuden mittari, jonka toteuttamista jos ei nyt vaadita, niin vaikka puolileikillään ehdotetaan omalle kullalle. Ja kun kulta sitten huomaa sheivauksen seuraukset miehensä silmissä ja erektion voimakkuudessa, niin yhteys karvattomuuden ja haluttavuuden välillä tulee selväksi. Lopulta on siis muodostunut trendi, jossa aiemmin niin eksoottinen sileys on muuttunut kovaksi sängeksi ajan vaatimusten edessä ja entisestä pehmeydestä on tullut jotain minkä vain harvat ovat todistaneet. Jotenkin surullista, mutta tietysti täysin ymmärrettävää.
Vastoin yleistä näkemystä kiltti ja luotettavakin mies voi osata naida niin että tuntuu. Parhaita tuloksia saadaan kun nuo kaksi asiaa, henkinen yhteys ja kiihko saadaan valettua samaan muottiin. On uskomaton kokemus päättää intensiivinen, kiihkeä hetki siihen kun jännitys laukeaa voimalla ja samalla saa katsoa rakastaan syvälle silmiin. Arki tekee varmasti suhteessa paljon ”tuhoa”, mutta sen laajuus riippuu kokonaan omasta asenteesta. Spontaaniuden, yllätyksellisyyden ja kiihkon säilyttäminen ensi huuman jälkeen vaatii työtä ja molempien eforttia, vaikka sitä onkin hankala myöntää. Ajan myötä elämään tulee entistä enemmän varastettuja hetkiä, joiden tuotto käytetään lyhentämättömänä parisuhteen hyväksi. Nuoruus säilyy usein parhaiten seksuaalisuudessa.
Ehkä on siis aika myöntää, että minusta tuntuu erilaiselta. Ehkä vika on ihmisissä ympärilläni, ehkä vika on joukkoviestimissä, jotka viestiä tukevat, tai sitten vika on minussa. Yksi vaihtoehto on tietysti, että kenessäkään ei ole vikaa, vaan asiat vaan ovat.
Mutta onko minulta sitten väärin toivoa ja vaatia mahdottomia? Onko niin, että erikoisuuden ja täydellisyyden tavoittelusta onkin tullut normi ja minun toivomukseni tavallisuudesta on kohtuuton vaatimus? Miten koskaan voisin tällaisessa maailmassa toivoa tavallista tyttöä, koska sellaista ei voi olla olemassa näiden vaatimusten ja paineiden alla? Muutanko maalle ja toivon löytäväni sen sunnuntaina kylille kauppaan tulleen tytön, jolla on hiekkaa ratsastussaappaissaan, hiukset sekaisin ja kasvot elämän perusonnellisuudesta soikeana? Ihminen, joka kulkee elämässään sielu näkyvissä ja persoonaa piilottamatta. Moni, ainakin täällä Helsingissä tuntuu etsivän juuri sitä omaan ”life styleen” sopivaa Class A-naista, joka ansaitsee paikan menestyneen miehensä mittarina.
Mutta mitä se Class A sitten on? Onko se juuri tuon oman illuusion ulkoisten parametrien tavoittaminen, sisällöstä välittämättä? Olenko siis onnellinen sitten kun joku toinen ihminen vetää minun elämän ulkoisista puitteista johtopäätöksen, että ”sä olet varmaan tosi onnellinen!”? Ja minä kun haluaisin vaan ihmisen, jonka kanssa saan pitkästä aikaa nauraa kippurassa, niin että mahaan sattuu ja nenästä pääsee hassuja ääniä. Ja juu, kyllä minäkin haluan s-tanan seksikkään naisen vierelleni. Mutta seksikkään sen tunteen takia, joka naiseni sisällä on, kun hän tietää kuinka paljon minä häntä haluan ja hän minua… mun käsiä, suuta ja koko miestä. Kiva jos haluamisen hetket päättyvät tasaantumiseen, jonka jälkeen kumpikaan ei voi lopettaa hymyilemistä. Sitä tyytyväisen kehräyksen määrää.
--- ja samaan aikaan…
Joskus seitsemän ja yhdeksän välillä kun käy keskusta-alueella kaupassa, niin tulee monta kertaa katselleeksi ympärilleen ja jään mietteliääksi mieheksi. Jokainen nainen tuntuu ostavan ruokaa vain itselleen ja tapauksesta riippuen koiralle tai kissalle. Olkapäällä on kassi ja päässä lippis sen merkiksi, että ollaan tulossa jumpasta. Hymyä ei kasvoilla näy, mikä on kurjaa, kun nuokin kasvot on hymyilemistä varten tehty.
Meneekö tyttö kotiin ja laittaa kissalleen sitä vähän parempaa kissanruokaa, lämmittää kookoskeiton tai kupin nuudeleita, istuu sohvalle, käärii jalkateränsä vilttiin ja lukee Trendin. Kuppi lämmittää ja kynttilä pöydällä, mutta kiva olis, kun vois kertoa jollekin miten päivä meni.
Elämä on siis periaatteessa ihan ok. On käyty koulut, työpaikkakin on saatu, harrastuksia on ja viikonloppuisin ei ole kavereista puutetta. Sillon tällön baarissa tai salilla tulee tavanneeksi hyvän tuntuisia tyyppejä, käydään ehkä leffassa tai kahvilla, mutta minkään muun aikaansaaminen tuntuu vaikealta, koska ihmiset ei tunnu kuitenkaan niin aidoilta kuin haluaisi. Missä on kaikki tavalliset ihmiset ja hyvät miehet? Missä on se tunne, että olis kuin kotiinsa tullu, ettei tarvis jännittää? Missä on se ihminen, johon voisi luottaa edes itsensä verran? Ettei tarvis pysyä etäisenä siksi, että pelkää taas käyvän niin. Entä jos se seuraavakin tuntuu jotenkin lapselliselta, tai sillä on rooli päällä ja seikkailee jollain ihmeellisellä aallon pituudella. Tai sitten se vaan haluaa pitää ”all options open”, eikä halua sitoutua edes alustavan deittailun verran, koska ”ei voi tietää mitä tulee huomenna vastaan”. Ehkä joku ilta se sitten laittaa taksitolpalta laskuhumalassa viestin, että ”sori, mutta en halunnu loukata”.
Onko ainoa keino tästä pois todellakin kehittää sopiva rooli ja sukeltaa nettiin? Ei, periksi ei anneta. Jossain päin maailmaa on pakko olla olemassa Se Oikea. Sitäkö se onni on? Pitääkö koko lista täyttyä, että elämä olisi täydellistä? Millä asioilla on oikeasti väliä, kun itselle sopivaa etsii? Jos kukaan ei ole täydellinen, niin onko onni sittenkin jokaisen saatavilla hyväksymällä paras kompromissi?
Tuntuu, että tavalliset, terveet ja kohtuullisuuteen, sekä arkiseen tutustumiseen ja rakkauteen uskovat ihmiset löytävät toisensa normaalista maailmasta ja tämän lajin extremeurheilijat jäävät salille, nettiin, tai muille deittiskeneille, jossa myös pysyvät – välillä pariutuen, sitten taas palaten.
Mutta mitä minä sitten haluaisin? Ehkä haluaisin tarjota sen kaivatun hymyn tytön kasvoille. Hymyn ilman sen kummempaa syytä.
Se kuuluisa kemia!
24
2287
Vastaukset
- Olethan itsekin kohtuullinen?
lukea koko tekstiä, mutta alkukappaleen lause "Tekstin kirjoittaja rakastaa naisia yli kaiken ja toivoo vaan ”systeemiltä” kohtuutta ja ihmisiltä avoimuutta oman elämänsä ja ympärillä pyörivän ihmissuhdepelin suhteen." ( teksti sieltä täältä) osoittaa, että tämä on juuri sitä tuubaa, mitä tällä palstalla usein tarjotaan. Iänikuista valitusta, ettei naisille kelpaa mikään.
Kysyntä ja tarjonta kohtaa. Jos ne naiset, joista itse olet kiinnostunut, eivät ole kiinnostuneet sinusta, niin laskepa rimaa. Ihan varmasti löydät seuraa.
Jos jollakulla on varaa pitää vaatimukset kovina, niin hänellä on varmasti käytännön kokemus siitä, että vientiä riittää. - sensoriponsori
Sensoriponsori tahtoo aiheesta referaatin.
- kiribati
Ja lähes täyttä asiaa. Vain yhden sanan poistaisin ja se on tuo äärettömän ärsyttävä alfa-uros.
Mutta juuri noista syistä olen itse aikoinani lakannut seuran hakemisen deittipalstoilta. Vaikka sitä kautta löytäisi juuri sellaisen kumppanin, joka vastaa niitä 120 vaatimusta, niin koskaan ei tiedä josko seuraavan ilmoituksen tai seuraavan vastauksen takana olisi joku vielä komeampi/rikkaampi/menestyksekkäämpi/...
Joten miksipä ei jättäisi verkkojaan veteen ja esille kuvia niiltä kerroilta kun tuli kiipeiltyä Goalla. Etenkin kun sen voi tehdä istuen virttyneissä verkkareissa yksin kotona.- nuorempi mies
Sinähän olet kiribati varoittava esimerkki kaikille noille tekstissä kuvatuille naisille. Sinä olet juuri se tosi itsenäinen ja moderni nainen, jolta vuodet vieri ohi, kun oli pakko olla niin itsenäinen ja moderni.
- kiribati
nuorempi mies kirjoitti:
Sinähän olet kiribati varoittava esimerkki kaikille noille tekstissä kuvatuille naisille. Sinä olet juuri se tosi itsenäinen ja moderni nainen, jolta vuodet vieri ohi, kun oli pakko olla niin itsenäinen ja moderni.
Olen saavuttanut elämässäni eniten haluamani asian: minulla on terve, fiksu täysi-ikäinen poika.
Olisiko minun pitänyt jäädä avioliittoon lapsen isän kanssa, vaikka meistä kumpikaan ei ollut siinä onnellisia, ja lapsenkin kannalta ero osoittautui paremmaksi koska vasta sen jälkeen isä alkoi todella nähdä lastaan (yhdessä asuessamme hän aamuisin lähti kun lapsi vielä nukkui ja iltaisin palasi kun lapsi oli jo nukkumassa, ja viikonloput vietti remonttia tehden ja ryypäten).
Eron jälkeen olen saanut kokea monta parisuhdetta, joista jokaisesta olen oppinut jotain lisää. Katkeruutta tunnen oikeastaan vain viimeisintä kumppaniani kohtaan.
Eli ei, en koe että minulta olisivat vuodet vierähtäneet ohi, kyllä ne on tullut elettyä jokainen ihan tai ainakin lähes täysillä. - nuorempi mies
kiribati kirjoitti:
Olen saavuttanut elämässäni eniten haluamani asian: minulla on terve, fiksu täysi-ikäinen poika.
Olisiko minun pitänyt jäädä avioliittoon lapsen isän kanssa, vaikka meistä kumpikaan ei ollut siinä onnellisia, ja lapsenkin kannalta ero osoittautui paremmaksi koska vasta sen jälkeen isä alkoi todella nähdä lastaan (yhdessä asuessamme hän aamuisin lähti kun lapsi vielä nukkui ja iltaisin palasi kun lapsi oli jo nukkumassa, ja viikonloput vietti remonttia tehden ja ryypäten).
Eron jälkeen olen saanut kokea monta parisuhdetta, joista jokaisesta olen oppinut jotain lisää. Katkeruutta tunnen oikeastaan vain viimeisintä kumppaniani kohtaan.
Eli ei, en koe että minulta olisivat vuodet vierähtäneet ohi, kyllä ne on tullut elettyä jokainen ihan tai ainakin lähes täysillä.kiribati ei vaan tajuu...
- kiribati
nuorempi mies kirjoitti:
kiribati ei vaan tajuu...
joten selität varmaan. Mutta lähetä viestisi hyvissä ajoin huomisaamuna, koska puolilta päivin lähden reissuun surkuttelemaan elämättä jäänyttä elämääni :-D
- aloittelijatar
nuorempi mies kirjoitti:
kiribati ei vaan tajuu...
kuulla jotain PERUSTELUJA, vai äänteletkö vain matkimalla oppimiasi äännähdyksiä sieltä puskastasi?
- Kun oliskin
Aika osuva kirjoitus, sanoisin. Hitusen aistittavissa ylemmyyden tunnetta kirjoittajalla, mutta joka tapauksessa osuvaa.
Mitäpä tuohon sanoisi? Itse olen se tyttö, joka maksoi kassalla maitopurkin, salikassi olalla, ajatuksissaan eikä hymyäkään häivähtänyt. Meitä on kuitenkin paljon, ihmisiä, jotka haluavat sen tavallisen mukavan kumppanin elämäänsä. Toiset vain eivät onnistu sen löytämisessä ja toisilla taas ei ole sille akuuttia tarvetta..
Mutta valintoja voi tehdä, joka päivä. Valitsin tänään hymyillä bussikuskeille, kun niitä niin usein mollataan suruttu tekstaripalstoilla. Koitan aamuisin katsella ihmisiä silmiin maahan tuijottamisen sijaan, ja se onkin hämmästyttävä kokemus - ihmiset katsovat sinua takaisin ja etenkin miehet heräävät ihan pikkuisen enemmän eloon! Nämä pikkujutut piristävät ja antavat energiaa muiden päiviin, ja se taas saa minutkin hymyilemään. Näin sinkkuna ei voi jakaa hellyyttä miehelle, mutta aina voi tuoda hyvää mieltä kaukaisemminkin ja ihan vieraille ihmisille.
Mitä vaatimuksiin kumppanin löytämisen suhteen tulee, en ainakaan itse pysty muuttamaan kaikkia -ehkä turhiakin- vaatimuksia. Koitan kuitenkin tiedostaa ne ja olemaan avoimilla mielin. Uskon itsekin tuohon *kemiaan*, mutta vaikkei sitä heti parin tapaamisen jälkeen tunnu löytyvänkään, annan tutustumiselle aikaa. Muuten vaatimukset eivät ole sen ihmeemmät: on ihan sama lopulta, miltä toinen näyttää, mitä tekee, missä asuu, miten paljon tienaa. Jos sen ihmisen kanssa synkkaa ja voit kuvitella viettäväsi enemmänkin aikaa hänen kanssaan, hän muuttaa kauneimmaksi silmissäsi. Ainakin näin minulla. Silloin muut voivat näyttää hyvältä ja olla todella mukavia, mutta se erityinen ihminen elämässäsi on yksinkertaisesti paras, kaikessa suhteessa. Tietty siinäkin ihmisessä on huonompia puolia jne. mutta niinhän meissä kaikissa on, kyllä niitä rakastaa tai vähintäänkin sietää.
Ehkä joku kaunis päivä sellainen ihminen löytyy. Jos ei, niin ei, mutta toivottavasti löytyy.- sipra
Pitkään ja hartaasti olet aihetta ajatellut. Paljon totuuksia. Käyn treffifoorumissa satunnaisesti ja jotain viestinvaihtoakin on ollut. Olen vain huomaavinani, että samat profiilit siellä ovat kuukaudesta toiseen. Tulee riippuvuus odottaa yhä mielenkiintoisempaa,eikä tyydy mihinkään. Ota nyt noita sitten vakavasti. Ja kyllä, olen salillakäyvä sinkku minäkin...
- Mies, 20-vuotias
Naisten nykyinen omavaraisuus mahdollistaa sen, että ainoat ominaisuudet, mitä he miehestä etsivät ovat komeus ja viihdytyskyky. Luonne ja henkevyys ovat yhdentekeviä, sillä nainen viettää sen ajan ystäväviensä seurassa, mikä jää työltä, miehen järjestämältä viihteeltä ja yhdynnältä jäljelle.
Ja vaikka naiset muuta usein väittävät, kemia viittaa juuri miehen ulkonäön lähettämiin viesteihin, jotka saavat naisen aivojen välittäjäaineet ja ruumiin hormonit kiertämään.
Kemikaalit riepottelevat naista milloin minnekin, jollei mies aseta hänelle rajoja. Tässäkin tapauksessa rajat ovat rakkautta.
Kaiken kukkuraksi monet naiset yrittävät omaksua miehen roolin yhteiskunnassa ja pyrkivät saavuttamaan jotakin työssä ja harrastuksissa. Nainen ei kuitenkaan pääse eroon luonnostaan, joten vaikka hän menestyisikin, ei tämä häntä tyydytä, vaan hänen saamansa ihailu miehiltä ja naisilta, jotka epäaitoa käytöstä ihannoivat.
Naiset pyrkivät piilottamaan haavoittuvaisuuttaan ja vajavaisuuttaan lukuisten harrastuksien, monien ystävien ja sekalaisten kekkereiden täyttämiin päiviin, mutta nämä eivät häntä onnelliseksi tee. Onnellistua hän voi vasta ymmärtäessään, ettei ole riippumaton ja asettuessaan luontonsa mukaisesti miehen alaiseksi. Tätä varten tarvitaan myös miehiä, jotka kykenevät olemaan perheen päitä, eikä nykyisen kasvatuksen ja koulujärjestelmän tuottamia neitimäisiä pehmomiehiä. Tällaisessa suhteessa nainen voi rakastaa aidosti tarvitsevuutensa ja riippuvaisuutensa johdosta ja mies voi myös rakastaa aidosti suojattiaan.- kiribati
"Kaiken kukkuraksi monet naiset yrittävät omaksua miehen roolin yhteiskunnassa ja pyrkivät saavuttamaan jotakin työssä ja harrastuksissa. Nainen ei kuitenkaan pääse eroon luonnostaan, joten vaikka hän menestyisikin, ei tämä häntä tyydytä, vaan hänen saamansa ihailu miehiltä ja naisilta, jotka epäaitoa käytöstä ihannoivat."
Mokomat naiset, kehtaavatkin pyrkiä *saavuttamaan" jotain työssä (ja harrastuksissa)...
:-o - löytyykö näitä vielä
Kaiken kukkuraksi monet naiset yrittävät omaksua miehen roolin yhteiskunnassa ja pyrkivät saavuttamaan jotakin työssä ja harrastuksissa..
Yrittävät..? miehen roolin..? pyrkivät johonkin?
Voisitko vähätellä tai pyrkiä loukkaamaan naisia vielä vähän enemmän?
Kyllä on sun naisarvostuksesi niin matalalla, ettei voi enää syvemmälle mennä. Hoitoon tuollaiset. - mutta, mutta
löytyykö näitä vielä kirjoitti:
Kaiken kukkuraksi monet naiset yrittävät omaksua miehen roolin yhteiskunnassa ja pyrkivät saavuttamaan jotakin työssä ja harrastuksissa..
Yrittävät..? miehen roolin..? pyrkivät johonkin?
Voisitko vähätellä tai pyrkiä loukkaamaan naisia vielä vähän enemmän?
Kyllä on sun naisarvostuksesi niin matalalla, ettei voi enää syvemmälle mennä. Hoitoon tuollaiset.saat kyllä hoidella minut milloin vaan :)
- Bio Logi
Et viitsinyt viimeksikään vastata, että onko tälle näkökannalle jotain perustetta? Biologista, evoluutioon liittyvää perustetta sillä ei ole, koska luonnossa myös naiset tekevät ja ovat tehneet aina töitä.
Biologisesti luonteella ja henkevyydelle on sen verran väliä, että kykenee sopeutumaan laumaan ja olevaan sen verran fiksu, että saa ruokaa pöytään perheelle. Huippuälykkyys on parisuhteen näkökulmasta hyödytön ominaisuus, samoin "hieno" luonne.
Kemia puolestaan... On olemassa ulkonäöllisiä piirteitä, joiden avulla ihmiset arvioivat toisen ihmisen lisääntymiskelpoisuutta. Tällaisia ihmisiä pidetään nk. hyvännäköisinä ja heidän kanssaan ihmiset pyrkivät lisääntymään.
Mitä sitten yksiavioitumiseen tulee... Luonnossa sellainen asia, kun varhainen kuolema piti huolen siitä, että liitot eivät yleensä olleet kovin pitkäikäisiä. Toinen puolisoista kuoli kuitenkin nuorena, elleivät jopa molemmat. Suhde, jossa pariskunta on ollut yhdessä vuosikymmeniä on ollut mahdollinen vasta hyvin lyhyen aikaa. Tämä tila on siis melkoisen luonnoton.
Saavuttamisesta sitten... Eivät ihmiset ikinä arvosta saavuttamista sinänsä vaan siitä saatuja palkkioita. Jotakuta voi motivoida sosiaalinen arvostus, jotakuta raha, jotain kolmatta valta. Menestys itsessään ei tyydytä ketään, ellei siitä seuraa jotakin muuta. Menestys on väline, jonka avulla tavoitellaan jotain konkreettisempaa.
Huomauttaisin muuten, että luolamiesyhteisössä mies ei ollut perheen pää. Laumalla oli pomo, joka oli lauman pää. Elämä oli yhteisöllisempää. Tuskin perheessä käytiin kummempia valtataisteluita, työnjako oli varmasti tuohon aikaan aika selvä ja tärkeintä oli saada ruoka pöytään eikä kinastella siitä, kumpi päättää tuleeko luolan nukkumakoloon sammalta vai jäkälää. Tai siis nainenhan sen päätti, kun kerran pehmusteet keräsi. Nykyään luonnollista työnjakoa ei ole, koska ammatit eivät enää ole selvästi luonnonmukaisia. Toimistotyö ei ole sopivampaa miehelle kuin naiselle. Tätä suuri osa työstä nykyään on. - en katsele asioita
Bio Logi kirjoitti:
Et viitsinyt viimeksikään vastata, että onko tälle näkökannalle jotain perustetta? Biologista, evoluutioon liittyvää perustetta sillä ei ole, koska luonnossa myös naiset tekevät ja ovat tehneet aina töitä.
Biologisesti luonteella ja henkevyydelle on sen verran väliä, että kykenee sopeutumaan laumaan ja olevaan sen verran fiksu, että saa ruokaa pöytään perheelle. Huippuälykkyys on parisuhteen näkökulmasta hyödytön ominaisuus, samoin "hieno" luonne.
Kemia puolestaan... On olemassa ulkonäöllisiä piirteitä, joiden avulla ihmiset arvioivat toisen ihmisen lisääntymiskelpoisuutta. Tällaisia ihmisiä pidetään nk. hyvännäköisinä ja heidän kanssaan ihmiset pyrkivät lisääntymään.
Mitä sitten yksiavioitumiseen tulee... Luonnossa sellainen asia, kun varhainen kuolema piti huolen siitä, että liitot eivät yleensä olleet kovin pitkäikäisiä. Toinen puolisoista kuoli kuitenkin nuorena, elleivät jopa molemmat. Suhde, jossa pariskunta on ollut yhdessä vuosikymmeniä on ollut mahdollinen vasta hyvin lyhyen aikaa. Tämä tila on siis melkoisen luonnoton.
Saavuttamisesta sitten... Eivät ihmiset ikinä arvosta saavuttamista sinänsä vaan siitä saatuja palkkioita. Jotakuta voi motivoida sosiaalinen arvostus, jotakuta raha, jotain kolmatta valta. Menestys itsessään ei tyydytä ketään, ellei siitä seuraa jotakin muuta. Menestys on väline, jonka avulla tavoitellaan jotain konkreettisempaa.
Huomauttaisin muuten, että luolamiesyhteisössä mies ei ollut perheen pää. Laumalla oli pomo, joka oli lauman pää. Elämä oli yhteisöllisempää. Tuskin perheessä käytiin kummempia valtataisteluita, työnjako oli varmasti tuohon aikaan aika selvä ja tärkeintä oli saada ruoka pöytään eikä kinastella siitä, kumpi päättää tuleeko luolan nukkumakoloon sammalta vai jäkälää. Tai siis nainenhan sen päätti, kun kerran pehmusteet keräsi. Nykyään luonnollista työnjakoa ei ole, koska ammatit eivät enää ole selvästi luonnonmukaisia. Toimistotyö ei ole sopivampaa miehelle kuin naiselle. Tätä suuri osa työstä nykyään on.pelkästään luolamiehen näkövinkkelistä. vaan nykymiehen.
Henkevyys juuri estää nykyisin laumaan sopeutumisen,
samoin korkea älykkyys.
Hyvännäköinenkin saa olla nykyisin ihan rauhassa, jos ei ole renttu ja se kuuluisa räkä
poskella ja ole heti valmis seksiin, eihän se nainen muuten kestä.
Menestyksellä ei todellakaan tarvitse tavoitella perhettä eli nykyisin yleensä avioeroa.
Parhaiten pysyvät avioliitot kasassa maaseudulla ja matalan älykkyysosamäärän omaavilla henkilöillä.
Todella pitää paikkansa, että fiksuus on parisuhteen surma. Jos hän on lisäksi kiltti, hän ei ole jännittävä ja hän saa mennä.
Monet miehet ovat ihan mierontiellä, kun nainen heittää hänet pöheikköön.
Olen aina sanonut miehille, että hommaisivat ainakin itselleen oman asunnon ja siitä avioehto, niin on mihin palata.
Mielestäni tärkeintä on viisaus.
Viisas mies katsoo eteensä, häntä ei hempukat hetkauttele.
Vielä puolisoiden eliniästä. Olihan se alhainen ja liitto lyhyt, mutta se oli elinikäinen.
Nykyisin onneksi toisiaan rakastavat pariskunnat monet viettävät jopa timanttihäitä. - Muitakin tieteenaloja on
Bio Logi kirjoitti:
Et viitsinyt viimeksikään vastata, että onko tälle näkökannalle jotain perustetta? Biologista, evoluutioon liittyvää perustetta sillä ei ole, koska luonnossa myös naiset tekevät ja ovat tehneet aina töitä.
Biologisesti luonteella ja henkevyydelle on sen verran väliä, että kykenee sopeutumaan laumaan ja olevaan sen verran fiksu, että saa ruokaa pöytään perheelle. Huippuälykkyys on parisuhteen näkökulmasta hyödytön ominaisuus, samoin "hieno" luonne.
Kemia puolestaan... On olemassa ulkonäöllisiä piirteitä, joiden avulla ihmiset arvioivat toisen ihmisen lisääntymiskelpoisuutta. Tällaisia ihmisiä pidetään nk. hyvännäköisinä ja heidän kanssaan ihmiset pyrkivät lisääntymään.
Mitä sitten yksiavioitumiseen tulee... Luonnossa sellainen asia, kun varhainen kuolema piti huolen siitä, että liitot eivät yleensä olleet kovin pitkäikäisiä. Toinen puolisoista kuoli kuitenkin nuorena, elleivät jopa molemmat. Suhde, jossa pariskunta on ollut yhdessä vuosikymmeniä on ollut mahdollinen vasta hyvin lyhyen aikaa. Tämä tila on siis melkoisen luonnoton.
Saavuttamisesta sitten... Eivät ihmiset ikinä arvosta saavuttamista sinänsä vaan siitä saatuja palkkioita. Jotakuta voi motivoida sosiaalinen arvostus, jotakuta raha, jotain kolmatta valta. Menestys itsessään ei tyydytä ketään, ellei siitä seuraa jotakin muuta. Menestys on väline, jonka avulla tavoitellaan jotain konkreettisempaa.
Huomauttaisin muuten, että luolamiesyhteisössä mies ei ollut perheen pää. Laumalla oli pomo, joka oli lauman pää. Elämä oli yhteisöllisempää. Tuskin perheessä käytiin kummempia valtataisteluita, työnjako oli varmasti tuohon aikaan aika selvä ja tärkeintä oli saada ruoka pöytään eikä kinastella siitä, kumpi päättää tuleeko luolan nukkumakoloon sammalta vai jäkälää. Tai siis nainenhan sen päätti, kun kerran pehmusteet keräsi. Nykyään luonnollista työnjakoa ei ole, koska ammatit eivät enää ole selvästi luonnonmukaisia. Toimistotyö ei ole sopivampaa miehelle kuin naiselle. Tätä suuri osa työstä nykyään on.FAKKI-IDIOOTTI.
- Bio Logi
en katsele asioita kirjoitti:
pelkästään luolamiehen näkövinkkelistä. vaan nykymiehen.
Henkevyys juuri estää nykyisin laumaan sopeutumisen,
samoin korkea älykkyys.
Hyvännäköinenkin saa olla nykyisin ihan rauhassa, jos ei ole renttu ja se kuuluisa räkä
poskella ja ole heti valmis seksiin, eihän se nainen muuten kestä.
Menestyksellä ei todellakaan tarvitse tavoitella perhettä eli nykyisin yleensä avioeroa.
Parhaiten pysyvät avioliitot kasassa maaseudulla ja matalan älykkyysosamäärän omaavilla henkilöillä.
Todella pitää paikkansa, että fiksuus on parisuhteen surma. Jos hän on lisäksi kiltti, hän ei ole jännittävä ja hän saa mennä.
Monet miehet ovat ihan mierontiellä, kun nainen heittää hänet pöheikköön.
Olen aina sanonut miehille, että hommaisivat ainakin itselleen oman asunnon ja siitä avioehto, niin on mihin palata.
Mielestäni tärkeintä on viisaus.
Viisas mies katsoo eteensä, häntä ei hempukat hetkauttele.
Vielä puolisoiden eliniästä. Olihan se alhainen ja liitto lyhyt, mutta se oli elinikäinen.
Nykyisin onneksi toisiaan rakastavat pariskunnat monet viettävät jopa timanttihäitä.1. Vastaukseni ei ollut osoitettu sinulle, sillä olen "väitellyt" kanssasi aiemmin ja se yleensä päättyy siihen, että solvaat minua kahdeksan lapsen äidiksi tai joksikin muuksi vastaavaksi.
2. Viestisi ei mitenkään liittynyt minun viestiini nytkään.
3. On ihan tutkittu tieto, että älykkäiden parisuhteet kestävät pidempään kuin vähemmän älykkäiden.
4. Tästä "naiset rakastuvat renttuihin" ilmiöstä ei ole olemassa mitään todisteita. Vai onko esim. Matti Vanhanen tai Jorma Ollila renttu, Bill Gatesista puhumattakaan?
5. Me emme tiedä, elivätkö luolamiehet elinikäisissä parisuhteissa vai eivät. Joka tapauksessa vuosikymmeniä kestävä liitto on historiassa melko uusi ilmiö.
6. Fiksuus ei ole parisuhteen surma, vaan huippuälykkyys on ominaisuus josta ei ole isompaa hyötyä liitossa.
- äkkiseltään
et jos ap kirjoittajalla ei muuta "ongelmaa" ole, niin se on verbaalisesti näköjään niin lahjakas, että voi ollakin tosi vaikeaa löytää joku. Tuon kanssa kun juttelisi, niin voisi mennä senat losmuun ennemmin kuin arvaiskaan.. Naisetkin haluis ihan tavallisen miehen hei.
- Eräs, 26
"Oma ilmoitus on ollut ”tuolla ulkona” jonkin aikaa ja ilmeiseksi on käynyt, että markkinoilla on aika erilaiset vaatimukset riippuen etsijän ihmistyypistä, tai sukupuolesta. Pakko myöntää, että vaikka omia vastauksia aina toivoisi enemmän, niin kyllä suurin sympatia lankeaa rakkaille naisille."
Ilmeisesti nettideittailuun pätee seuraavat säännöt: miehet saavat kaksi vastausta siinä kun naiset saavat kaksisaataa vastausta, joista kaksi on asiallista. Asiallinen vastaus on - minun mielestäni - vastaus, jossa ei tehdä suoria ehdotuksia seksuaaliseen kanssakäymiseen tai puhuta kotona olevasta riivinraudasta, vaan kuvaillaan itsensä ja mieltymyksensä melkoisen tarkasti. Kirjaa ei tarvitse kirjoittaa, mutta "moi oon mikko, vastaappa tähän viestiin", ei myöskään sytytä vastaamaan.
"Kun treffipalvelu heittää lomakkeen eteen, jossa kysellään tietoja Special Ihannepartneristasi, jonka haluat vastaavan juuri Sinun ilmoitukseesi, niin ohjelman kysymykseen vastataan juuri näin."
Tämä on selvä heikkous monilla naisilla. Monet naiset katsovat, että tällainen viesti on kehoitus unelmoida. Täyttää lista niillä ominaisuuksilla, mitä on nk. "täydellisellä miehellä". Lähiökaupassa kuitenkin näkee, että myös vähemmän täydelliset pariutuvat. Miksei sitten jo vaatimuslistassa voi tinkiä? Siksi, että nainen tietää jo ennalta, että itselleen sopivan miehen löytäminen netistä on työn ja tuskan tavalla. Antamalla kovat kriteerit hän saattaa ajatella karsivansa pois kaikista toivottomimmat tapaukset - vain huomatakseen, että postiluukku on täynnä irstaita seksiehdotuksia miehiltä.
Toinen ongelma näyttää olevan siinä, että netistä kumppania etsivät miehet ovat keskimäärin melko koulutettuja ja naiset taas itseään etsiviä ärrän myyjiä. Ehkä tästä seuraa ristiriita halujen ja toiveiden välillä? Nämä naiset eivät edes etsi mitään todellista miestä, vaan yleinen tyytymättömyys omaan elämään paistaa kirjoituksissa. Siinä, missä mies voi etsiä naisesta täydennystä omaan elämäänsä, nainen etsii ehkä miehestä oman elämänsä suunnan muuttajaa.
"Puhumattakaan siitä, että kaiken tuon lisäksi pitää vielä täyttää ne fyysiset vaatimukset tyyliin ”en ole pinnallinen, mutta en voi väittää etteikö ulkonäöllä olisi suuri merkitys.”"
En usko, että miehet ja naiset eroavat tässä toisistaan turhan paljon. Ulkonäöllä on väliä - vain rumat ihmiset puhuvat sisäisestä kauneudesta (kuten Jim Carrey sanoi elokuvassa Liar Liar).
"Ja sen ihannemiehen pitää olla ennen kaikkea itsevarma ja alfa-uros, joka hallitsee tilanteen, eikä jätä tai petä ja osaa tarvittaessa olla se nallekarhu, jonka kainaloon voi kömpiä ja aamulla sen hiuksia pörröttää, kun se ei uskalla pussata ennen ku on pessy hampaansa."
Alfa-uros määriytyy nimenomaan tilanteen hallinnan ja itsevarmuuden perusteella. Kaikki nk. alfat ovat itsevarmoja ja hallitsevat tilanteen aina. Alfa ei punastele turhia. Alfat menestyvät naisten keskuudessa, mutta itsevarmuutensa ja itsetuntemuksensa vuoksi usein myös työelämässä ja sosiaalisessa elämässä muutenkin. Alfalla on usein harrastus, jossa hän on hyvä. Alfa ei välttämättä kiusannut ketään välitunnilla koulussa, mutta alfan seuraan on aina hakeuduttu. Alfa on ollut kohtuullisen hyvä koulussa, käynyt lukion ja sen jälkeen opiskellut lisää. Alfa on se mies, jolla menee hyvin kaikin puolin. Jos tämä on totta eikä vain peliä eli siis mies ei huijaa, hän todella on alfa.
"Eli jos ei vaadi kohtuuttomia, niin pitävät helppona, tai epätoivoisena. Onko näin?"
Jos netissä vaatii realistisia asioita, miehet jotka ovat työttömiä juoppoja vastaavat ilmoitukseen. Tosiasia on, että mikäli tahtoo löytää edes jotenkuten kelvollisen miehen netistä, pitää vaatia paljon. On oletusarvo, että nainen laskee rimaansa ja reilusti.
"Mutta miksi kukaan ei puhu siitä vaarasta ja vääristymästä, jonka naiset saavat ihanista romanttisista komedioista ja alan kirjoista."
Kyllähän tästä puhutaan. Monet miettivät, millaisen roolimallin Disneyn leffat, Barbie-leikit ja tyttöjen kirjat antavat nuorille naisille. On karattu kauas päivästä, jolloin Barbie oli asianajaja. Nykyään Barbie on prinsessa. Naisilta puuttuu roolimalli, joka kannustaa opiskeluun, työntekoon ja itsenäiseen elämään. Sen sijaan jo nuorille tytöille tarjotaan älytöntä yltiöromantiikkaa pursuavaa "viihdettä" ja ajatusta siitä, kuinka ilman juurikin tietynlaista miestä kukaan nainen ei ole mitään. Uskoisin, että tavalliseen romantiikkaan tyytyminen olisi helpompaa, jos naisille annettaisiin mahdollisuus kasvaa ensin omaksi itsekseen ennen kuin edes mietittäisiin mitään poikajuttuja. Tarhaikäisille tytöille syötetään pocahontasia, mutta pojat saavat leikkiä taistelulentäjää ja luoda identiteetin vapaasti. Kiinnostus sukupuoliasioihin herää pojilla vasta murrosiässä, mutta jo pienen tytön pitää tietää että prinsessa ja prinssi kuuluvat yhteen.
"”Kyllä sen yleensä tietää jo viiden minuutin jälkeen onko sitä kemiaa vai ei”… aika yleinen lause, eikö totta? Mun esittämä hypoteesi on, että ”se jokin” tai ”kemia” ovat vaan piilomerkityksiä sille, että pystyykö toisen ihmisen kuvittelemaan kanssaan sänkyyn."
Tottakai kemia on seksuaalista vetovoimaa. Mutta se on salakoodi sille. Nainen ei saa tuntea seksuaalista halua eikä puhua tuntemastaan halusta. Siksi käytetään koodia nimeltä "kemia". Olisi paljon helpompaa, jos nainen voisi haluta seksiä, mutta vaikka elämme tasa-arvon aikaa, naisen seksuaalisuus koetaan edelleen likaisena ja "huonon" naisen merkkinä. Siitä huolimatta, että halu ei tarkoita toimintaa.
"Mutta vaikuttaako se minun kykyyn tehdä naisestani onnellinen? Olenko minä heikompi esitys miehenä, jos en pysty täyttämään naisten kaikkia vaateita ideaalista?"
Vaade ideaalista on eri asia, kun se, että nainen todellisuudessa olettaisi ideaalin toteutuvan. Naisella on lupa olla sillä tavalla lapsi, että hän saa haaveilla ja puhua haaveistaan ääneen. Jopa niistä haaveista, jotka eivät koskaan toteudu. Naiset puhuvat viettävänsä talven vielä joskus Karibialla tyttöporukassa ja suunnittelevat matkaa viestien avulla ja illanistujaisissa. Kaikki kuitenkin tietävät, ettei sitä matkaa tule. Ei kukaan naisista oikeasti jättäisi työtään, asuntoaan ja kaikkea siksi, että viettäisi monta kuukautta Karibialla. Ensi syksynä vaatimuksista tingitään ja lähdetään porukalla Thaimaaseen kahdeksi viikoksi. Tyydytään korvikkeeseen. Leikillä saatetaan puhua siitä, että olisihan se Karibian reissu ollut kivempi, mutta naiset tietävät kyllä, että se Karibian reissu oli haave jonka ei ollut koskaan tarkoitus toteutua. Miehet voivat ottaa nämä haaveet tosissaan, mutta naisille se on vain pakoa arjesta ilman todellista toteutumisen painetta. Jos naiselta kysytään haaveista, hän ei vastaa realismilla, koska naisella on sosiaalinen lupa olla vähän hupsu.
"Joku fiksu ihminen sanoi minulle aikoinaan, että 30v. on ensimmäinen kerta ihmisen elämässä, kun hänellä on myös historia. Siihen asti on eletty ”sitten kun” elämää."
Tämä riippuu siitä, milloin on valmistunut ja ollut tilanteessa, jossa on taloudellisesti melko vapaa.
"Jos niin ikävästi on päässyt käymään, että kaikki ei ole mennyt 10-vuotis suunnitelman mukaan, niin mitäs sitten tehdään?"
Ellei ole saanut toivomaansa työtä ja koulutusta, vaihtoehdot ovat juuri kuten sanoit. Asian voi hyväksyä tai siitä voi masentua. Yleensä homma ei mene täydellisesti eli harvalla kolmekymppisellä lasketaan palkkatulot miljoonissa. Siitä huolimatta useimmilla on tässä vaiheessa vielä urakehitystä edessä. Se motivoi. Jos on jäänyt paikalleen, voi masentua. Jälkimmäiset ovat parisuhdemielessä huonoa seuraa.
"En tiedä olenko sitten jotenkin rajoittunut, mutta joskus on vaikea ymmärtää, että elämän sisältö on kolmekymppisenä kiva asiakaspalveluammatti, kuus kertaa viikossa salilla, tiukka peppu ja lantiofarkut ja profiilikuvassa biletetään, tai reppuretkeillään Andeilla. Lisäksi neiti tai ex-rouva harrastaa ainakin kahdeksaa eri urheilulajia, mm. snoukkausta ja paraglidea. En mä edes usko, että näiden ohi kasvaneiden tepsujen elämä oikeasti olisi tuollaista, mutta miksi ihmeessä elämästä halutaan antaa samanlainen kuva ulospäin kuin kakskymppisenä?"
Kuva annetaan, koska sitä odotetaan. Jos elämä on työskentelyä oikeasti tylsässä asiakaspalveluammatissa ilman merkittävää urakehitystä, pyritään tekemään itsestä mielenkiintoinen hurjilla harrastuksilla. Tosiasiassa sitä lumilautailua on harrastettu viimeksi 15-vuotiaana, kun asuttiin Kuopiossa.
Ehkä se on yksi selviytymisstragedia?
"Ilmoitukseen liitetään myös vaade, jossa toivotaan sulhokanditaatin ”pitävän hyvää huolta itsestään”, (eli ettei saa olla läskiplösö, joka makaa sohvalla)."
Minä itse, kolmenkympin rajapyykin lähetessä, pyrin pitämään istumatyön vastapainona itseni fyysisesti kunnossa. Harrastan ja kilpailen eräässä kamppailulajissa, kilpailukauden ulkopuolella teen voimaharjoitteita ja kilpailukaudella käyn lajireenien lisäksi lenkillä tai hiihtämässä. Odotan jokseenkin samaa mieheltä eli siis fyysistä aktiivisuutta. Kilpailla ei tarvitse.
"Mutta neidin omasta henkisestä kasvusta, kehityksestä ja terveydestä ei sovi kysellä, koska ”mä oon happy just tällaisena”."
No eikö tuollainen asenne kerro ihmisestä jo kaiken?
"Vastoin yleistä näkemystä kiltti ja luotettavakin mies voi osata naida niin että tuntuu. Parhaita tuloksia saadaan kun nuo kaksi asiaa, henkinen yhteys ja kiihko saadaan valettua samaan muottiin. On uskomaton kokemus päättää intensiivinen, kiihkeä hetki siihen kun jännitys laukeaa voimalla ja samalla saa katsoa rakastaan syvälle silmiin."
Tavalliset ihmiset sitä seksiä varmaan useimmiten harrastavat ja parisuhdeseksi on tunnetusti parasta seksiä.
"Arki tekee varmasti suhteessa paljon ”tuhoa”, mutta sen laajuus riippuu kokonaan omasta asenteesta."
Arki ei tee tuhoa. Se lujittaa suhdetta. Jos vain jaksaa löytää arjesta aikaa yhteisille elokuvailloille, satunnaiselle matkailulle, paremmalle ruoalle tai muulle yhteiselle kivalle.
"Mutta onko minulta sitten väärin toivoa ja vaatia mahdottomia?"
Ei, mutta sinun on opittava näkemään haaveilun ja todellisuuden raja selvemmin. Se, että toivoo jotakin ei tarkoita, että se toive toteutuu. Unohda ne naiset jossain Lindexin tiskin takana. Älä etsi itsellesi naista, joka on urallaan ja muissa ihmissuhteissaan sekä harrasteissaan niin jumissa, että tahtoo miehen vain pelastavan itsensä eteenpäin puskevan elämän junan kyydistä vähän kiinnostavammalla raiteelle. Etsi itsellesi ihminen, joka on aidosti tyytyväinen itseensä eikä pelkästään esitä olevansa sitä. Sellaisia ihmisiä on ja paljon, mutta he eivät ole jämähtäneet samoihin kuvioihin jo kymmenen vuotta sitten. Elämä on onnellista silloin, kun siihen kuuluu muutoksia. Työssä tulee olla jonkinlaista vaihtelua ja kehitystä, oppimisen tulee kuulua osana jokaista päivää, suhteen tulee kehittyä seurustelusta perheen perustamiseen, ystävien lasten ristiäisiin, omien lasten lapsiin... Se on onnellista elämää. Jos jonkun päivät ja viikot ovat jo vuosien ajan kulkeneet samaa rataa, hän kyllä on kyllästynyt. Hän kaipaa repäisyä ja uskoo, että mahdoton haave voisi olla mahdollinen.- vaatimukset
Jaahans, tämä nettitreffailu toimiikin siis niin, että naisten täytyy laittaa niitä utopistisia vaatimuksia, jotta edes osa niistä ei-toivotuista vastaajista jäisi pois? Jos nainen laittaa tavisilmoituksen, niin siihen sitten ei saakaan muita kuin näitä ei-toivottuja vastauksia?
Muiden elämästä en tiedä, mutta kerronpa omalta kohdaltani jotain. Olen satunnaisesti selaillut naisten nettiprofiileita vuosikausia. Koskaan en ole mitään noille nettinaisille kirjoittanut. Monta kertaa, kun olen mielestäni mielenkiintoiseen profiiliin törmännyt, niin ne vaatimustasot ovat olleet sitä luokkaa, että en ole katsonut aiheelliseksi lähestyä. Suomeksi sanottuna en ole noiden vaatimusten jälkeen enää uskonut mahdollisuuksiini. Olen ilmeisesti suhtautunut ilmoituksiin liian suurella vakavuudella? Mutta toisaalta, jos itse laittaisin ilmoituksen, niin pyrkisin siinä rehellisyyteen. En haluaisi tutustua kehenkään vain huomatakseni, että todellisuus olikin jotain aivan muuta kuin minkälainen vaikutelma toisesta tuli ilmoituksen perusteella. Ihan turhaa hommaa. Jos en kelpaa sellaisena kuin oikeasti olen, niin olkoot. Totuus tulee julki jossain vaiheessa kuitenkin.
Liian vanhakantaista ja vakavaako? No jos jonkun mielestä on, niin olkoot sitten. Ajattelin vain kirjoittaa, että kyllä meitä joitakin ihan tavallisia, rauhallisia ja tasapainoisia miehiäkin on, jotka te hyvät naiset saatte karkoitettua profiilisivultanne noilla vaatimuslistoillanne. En koe olevani mikään huono mies. Opiskelut on opiskeltu, hyvä työpaikka hommattu, harrastuksia ja kavereita on, talous tasapainossa, terveys ja fysiikka ihan ok, mutta mutta.... ei noilla vielä vastailla neidolle joka hakee sitä Andien reppuretkeilijää jonka työpöydällä on juuri valmistumassa Finlandia-talon lisäosan arkkitehtipiirrokset.
Ilmiöhän on oikeastaan ihan sama kuin nykyaikaisissa työpaikkailmoituksissa. Pitäisi olla vaikka mitä ihmeellistä ja dynaamista. No eipä kyllä ole ollut tarvetta työpaikkoja hakea, mutta ne ilmoitukset ovat siinä mielessä juuri samanlaisia, että jo niillä saadaan karkoitettua osa pätevistä ja osaavista hakijoista, kun nämä sattuvat olemaan luonteeltaan hieman ujoja, eivätkä ole tottuneet tuomaan itseään esiin / kehumaan itseään ylitsepursuavan vuolaasti.
- NNimetön
Mitä pidemmälle luin, sitä vaikuttuneemmaksi tulin. Kiitos vaivannäöstä!
Erityisesti diggasin siitä, mitä kirjoittelit seksuaalisuudesta. Wow..asiaa!
En ole kiinnostunut materiasta, kokemusten keräilystä enkä muusta pöyhkeilystä. Jos jostain haaveilen, niin siitä, että tapaisin joskus jonkun, joka uskaltaisi olla oikeasti LÄSNÄ. Ihan yksinkertaisetkin jutut vois olla sillon tajunnanräjäyttäviä..
Niin. Toistaiseksi vielä haaveilen.
Yksinelävän tytön ostoksia mun kopassa on ollut tähän asti, jumppakassi ei kyllä keiku olalla.
Mutta, mistäs sut tunnistaa? - aloittelijatar
maalaistyttö, jolla on hiekkaa saappaissaan ja sielu avoimena.
Mielenkiintoinen kirjoitus, jonka nähtävästi voi kirjoittaa vain kaupungissa asuva mies, jolla on aikaa ajatella.
Me emme vain kohtaa: teillä on siellä ne jumppatyttönne ja meillä täällä möhömahaiset maalaisisäntämme, jotka eivät turhan abstakteja mieti... - n.31v
Oli todella piristävää lukea kirjoituksesi, kunpa sinunlaisiin vielä törmäisikin jossakin :-)
Don't ever change!
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen vaalilupaus oli euron bensa
Nyt puhutaan jo kolmen euron bensasta. Kyseessä on Suomen historian törkein vaalipetos.1212243Vain vasemmistohallitus saa minut menemään töihin
Änkyräkapitalistien sortaessa kansaa en laita rikkaakaan ristiin. Elän mielummin Kelan tuilla, ja jos niitä leikataan, n562176Maataloustuet perittävä korkojen kera takaisin
Yrittäjiltä jotka ovat myyneet tuotantoaan ulkomaille. Veronmaksajan kustantama tuki on tarkoitettu elintarvikkeiden hi501865EK: Suomi tarvitsee vuosittain 45 000 maahanmuuttajaa
Senpä takia Riikkakin laulaa sen lauluja kenen leipää syö. Viime vuonnahan Suomeen muutti 50 tuhatta ulkomaalaista. htt71407Topi osti Askon
Hieno mies. Pelastaa työpaikkoja. Kiitokset myös emännälleen, joka pitää isännän virkeänä. https://www.is.fi/taloussan771395- 941377
Kastaa ja upottaa on eri sanat
Kastaa ja upottaa on eri sanat ja niillä on eri merkitys. Eikä Jeesusta haudattu upottamalla maahan kaivettuun kuoppaan2191161Uskomatonta touhua!
Ei olis uskonut että kateus yrittäjää kohtaan menee noin pitkälle. TTP:ssa irrotettu sähköjohto jäätelöaltaasta. Kaikki311150Oliko se oikeasti epäselvää
sinulle että olin ihastunut sinuun? (Ymmärrän että siitä on aikaa, eikä voi olettaa että kaikkea muistaisi tai että men621123- 68989