Joskus ärsyttää itsemurhan tehneiden ihmisten läheisten tekopyhyys, joka konkretisoituu kaunopuheisena tilityksenä henkilön poismenon jälkeen. Olen usein havainnut, että esimerkiksi monet vanhemmat kertovat itsemurhan tehneestä lapsestaan seuravaan tapaan:
"Saimme iloita lapsestamme 20v, kunnes hän lähti maailmasta oman kätensä kautta. Suru on suuri, sillä välimme olivat kehittyneet vuosien aikana erityisen lämpimiksi. Muutenkin hän oli aina ollut luonteeltaan iloinen, seurallinen ja hänellä oli paljon kavereita mm. runsaiden harrastustensa piiristä. Kukaan ei aavistanut mitään..."
Mitä jos itsemurhan tehnyt henkilö olisikin hieman esimerkistä poikkeava henkilö, saisiko hän osaakseen edelläkuvatun kaltaista sympatiseerausta? Tällaisen ikävämmän henkilön voisi tunnistaa seuraavista piirteistä:
- Hän olisi puhunut itsemurhasta jo noin 10 vuotta
- Kaveripiiri erittäin pieni, ei lainkaan oikeita "ystäviä"
- Kukaan ei huoli seurustelukumppaniksi
- Kiusattu kouluissa
- Taipumusta väkivaltaiseen käytökseen
- Lahjattomuutensa tähden huono opintohistoria
- Rikostausta
- Alkoholin liikakäyttöä
- Työtön
- Mielenterveysongelmainen
- Ulkonäöltään vastenmielinen epämuotoisuutensa ja ylipainonsa vuoksi
- Epäsosiaalinen
- Ei harrastuksia
- Elää yhteiskunnan loisena
Mahtaisiko tällaisen henkilön itsemurha olla silkka helpotus yhteiskunnalle ja perheelle vai olisiko postyymi vuodatus samanlaista kuin muissakin tapauksissa?
"Saimme iloita lapsestamme 20v, kunnes hän lähti maailmasta oman kätensä kautta. Suru on suuri, sillä välimme olivat kehittyneet vuosien aikana erityisen lämpimiksi. Muutenkin hän oli aina ollut luonteeltaan iloinen, seurallinen ja hänellä oli paljon kavereita mm. runsaiden harrastustensa piiristä. Kukaan ei aavistanut mitään..."
Mitä jos itsemurhan tehnyt henkilö olisikin hieman esimerkistä poikkeava henkilö, saisiko hän osaakseen edelläkuvatun kaltaista sympatiseerausta? Tällaisen ikävämmän henkilön voisi tunnistaa seuraavista piirteistä:
- Hän olisi puhunut itsemurhasta jo noin 10 vuotta
- Kaveripiiri erittäin pieni, ei lainkaan oikeita "ystäviä"
- Kukaan ei huoli seurustelukumppaniksi
- Kiusattu kouluissa
- Taipumusta väkivaltaiseen käytökseen
- Lahjattomuutensa tähden huono opintohistoria
- Rikostausta
- Alkoholin liikakäyttöä
- Työtön
- Mielenterveysongelmainen
- Ulkonäöltään vastenmielinen epämuotoisuutensa ja ylipainonsa vuoksi
- Epäsosiaalinen
- Ei harrastuksia
- Elää yhteiskunnan loisena
Mahtaisiko tällaisen henkilön itsemurha olla silkka helpotus yhteiskunnalle ja perheelle vai olisiko postyymi vuodatus samanlaista kuin muissakin tapauksissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä jos ne vanhemmat olisi juuri pistänyt tämän ennen täysin terveen ihmisen pakkohoitoon tuhoten tämän terveyden ja sitä kautta koko elämän?
"Kyllä sä kato olit/olet sairas kun lääkäri niin sanoo. Niillä lääkäreillä on koulutus. Ne tietää."
"Me yritettiin vaan auttaa sua."
Ehkäpä se on vain sitä, että kuolleista ei saa puhua pahaa?
Ketä se lopulta edes hyödyttäisi jos jälkikäteen ryhdyttäisi ruotimaan ongelmia, joiden olemassaoloa ei vainajan eläessä edes ymmärretty/huomattu/hyväksytty/myönnetty?
Kiitos vastauksesta. En kyllä silti jaksa uskoa siihen, että ihmiset eivät uskaltaisi puhua pahaa kuolleista. Mielestäni tämä vanha tabu on murtunut monta kertaa. Pahoista ja muuten vähemmän täydellisistä ihmisistä puhutaan pahaa tuon tuosta heidän kuolemansa jälkeen, myös julkisen sanan parissa.
Varsinainen kysymys liittyikin siihen, että olisiko edelläkuvatun kaltaisen ihmisen itsemurha parempi vaihtoehto sekä yhteiskunnan että läheisten kannalta, vaikka sen tekemiseen kukaan ei missään tapauksessa kannustaisikaan.
Ja olisiko moraalisesti tuomittavaa olla puuttumatta asiaan, jos edelläkuvatun kaltainen henkilö todella olisi tekemässä itsemurhan?
niitä sitten jälkeenpäin haittaa.
Kaikkea sinä pohdit. Sanoisin,että kuvaamasi kaltaisen ihmisen itsemurha olisi "helpotus" yhteiskunnalle jos asioita mitataan vain rahassa. Perheelle läheisen itsemurha ei kuitenkaan ole helpotus oli ihminen kuinka moniongelmainen tahansa. Perhe jäisi ikuisesti pohtimaan mikä meni pieleen ja samalla potemaan surua ja syyllisyyttä siitä kun ei pystynyt auttamaan lähimmäistään.