NETTITUTTAVUUDET

Näin elämää nähneen naisen silmin, nuo nettituttavuudet voi olla kyllä aika raastavia. Varsinkin jos ensin juttu luistaa ja nauru raikaa ja sitten toinen katoaa kun pieru saharaan, eikä siitä kuule enää mitään. Aivan ilman selitystä tuntuu toisen kiinnostus lopahtaneen. Ja toinen jää langalle ihmettelemään, mitä tapahtui. Jos erehdyt kysymään asiasta, saat erittäin kansanedustajamaisia vastauksia, täysin ympäripyöreitä sanoja ja mitään sanomattomia vastauksia. Mutta kun miehen on kohteliaisuudessan vastattava "jotain". Ei vain voi suoraan sanoa, että jossain meni yli hilseen... Tuntuu, että toinen sai sen tyydytyksen jo siitä, että sai toisen "leikkimään" kanssaan ajatuksella mahdollisesta suhteesta. No, ystävällistä tietenkin, että edes vastaa kun kysyy jotain perään. Toisaalta taas, jos minun olisi pitänyt olla rohkeampi hänen suhteen ja tajuta ehdottelemaan jotain, niin kuinka moni ihminen oikeasti pelkkien vihjailujen perusteella lähtee ehdottamaan yhtään mitään. Kun ei tiedä leikkiikö toinen vaan vai haluaako jotain oikeasti? Järjetöntä kyllä tältä mieheltäkin lähteä leikkimään naisen kanssa ilman mitään kiinnostusta 12 h/vrk (taitaa sillä elämä olla tosi tylsää sitten), eikä sitten pysty laittamaan yhtä pientä lausetta "olisi kyllä kiva nähdä sut livenä" - mä olen vanhanaikanen, miesten kuuluu tehdä se aloite ja osoittaa kiinnostuksensa. Tiedä häntä, unettomia öitä on ollut ja jälleen kerran todettu, että oli se ikä nyt sitten mikä vaan, niin näistä ongelmista ei pääse koskaan eroon! Minun tapauksessani, kun ei kerran mitään kuulu, en minäkään enää kirjoita mitään, ehkä parempi näin. Jää edes jokseenkin hyvät ja hauskat muistot mieleen, ilman että ne muistotkin pilaantuu.