Lueskelin tässä aamuni ratoksi taas näitä juttuja. Tuli mieleen oma "nuoruus", koska oletan, että aika monet täällä kirjoittavat ovat aika nuorta porukkaa.
Minä olin hyvin hoikka ja kuulemani perusteella kaunis. Olin myös kova pyörtyilemään ja aina riitti auttavia "ritareita" ojentamaan vahvat käsivartensa. Tämä on ihan totta, vaikka näin vuosien päästä kirjoitankin siitä hiukan huvittuneesti. Pyörtyileminen varmaan sai miehet tuntemaan itsensä "vahvoiksi", oikeiksi entisaikojen uroiksi. Ja minä siis pyörtyilin ihan oikeasti, se ei ole mitään feikkiä. Ei tarvinnut kuin hetki seistä paikallaan, niin silmissä mustui ja meni jalat alta. Ja miehet olivat kiinni kuin kärpäspaperissa.
Oli minullakin näitä yhden yön juttuja. Usein meni niin että, jos minua olisi kiinnostanut, miestä ei sitten muu kiinnostanutkaan. Olin nuori, vielä vähän eksyksissä ja itsetunto hakusessa, joten olin aika helppo saalis. Siis silti, että olin hoikka ym. ei minua otettu useinkaan sen kummemmin huomioon kuin muitakaan nuoria naisia, lihavia tai laihoja. Toki sain huomiota, mutta pakko sanoa, että nuorissa miehissä oli paljon sellaisia, jotka etsivätkin vain sitä yhden yön seuraa.
Nyt olen ohittanut "kukkeiman" nuoruuteni, enkä ole enää hoikkakaan, mutta elämä on paljon seesteisempää. En haluaisi takaisin nuoruusvuosiin, sillä ei se todellakaan ollut yhtä onnen auvoa. Sitä meni kuin vuoristoradassa, ylös, alas...
Se, mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa, on, että vaikka tällä palstalla riidellään, kuka/ketkä saa eniten huomiota baareissa miehiltä, ei se ole yhtään sen helpompaa olitpa hoikka tai lihava. Nuoruus on ihanaa aikaa, mutta onneksi sekään ei kestä ikuisuuksia. Kun vuosia tulee lisää, elämässä löytyy paljon muutakin, eikä paino ole enää koko elämä. Onneksi!
Minä olin hyvin hoikka ja kuulemani perusteella kaunis. Olin myös kova pyörtyilemään ja aina riitti auttavia "ritareita" ojentamaan vahvat käsivartensa. Tämä on ihan totta, vaikka näin vuosien päästä kirjoitankin siitä hiukan huvittuneesti. Pyörtyileminen varmaan sai miehet tuntemaan itsensä "vahvoiksi", oikeiksi entisaikojen uroiksi. Ja minä siis pyörtyilin ihan oikeasti, se ei ole mitään feikkiä. Ei tarvinnut kuin hetki seistä paikallaan, niin silmissä mustui ja meni jalat alta. Ja miehet olivat kiinni kuin kärpäspaperissa.
Oli minullakin näitä yhden yön juttuja. Usein meni niin että, jos minua olisi kiinnostanut, miestä ei sitten muu kiinnostanutkaan. Olin nuori, vielä vähän eksyksissä ja itsetunto hakusessa, joten olin aika helppo saalis. Siis silti, että olin hoikka ym. ei minua otettu useinkaan sen kummemmin huomioon kuin muitakaan nuoria naisia, lihavia tai laihoja. Toki sain huomiota, mutta pakko sanoa, että nuorissa miehissä oli paljon sellaisia, jotka etsivätkin vain sitä yhden yön seuraa.
Nyt olen ohittanut "kukkeiman" nuoruuteni, enkä ole enää hoikkakaan, mutta elämä on paljon seesteisempää. En haluaisi takaisin nuoruusvuosiin, sillä ei se todellakaan ollut yhtä onnen auvoa. Sitä meni kuin vuoristoradassa, ylös, alas...
Se, mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa, on, että vaikka tällä palstalla riidellään, kuka/ketkä saa eniten huomiota baareissa miehiltä, ei se ole yhtään sen helpompaa olitpa hoikka tai lihava. Nuoruus on ihanaa aikaa, mutta onneksi sekään ei kestä ikuisuuksia. Kun vuosia tulee lisää, elämässä löytyy paljon muutakin, eikä paino ole enää koko elämä. Onneksi!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä nämä kuviot on tullut läpi käytyä ja tuntuu että tämä keski-ikä on ihmisen parasta aikaa! Kaikki se haluaminen ja epävarmuus. Onnen huiput ja epätoivon syöverit. En ikinä ottaisi takaisin. Nyt on paljon helpompi hengittää. Tietää ettei ole riippuvainen kenestäkään. Oma itsetunto ei ole enää miesten varassa. Sielu ei ole maailman riepoteltavana. Muutama päivä sitten jutellessani tyttäreni kanssa sanoin että tämä olisi paras ikä jos ei tarvitsisi pelätä elämän loppumista tai kivuliasta ja pitkää vanhuutta. Tänään juuri mietiskelin itsekseni että miten sitä nuorempana jaksoi sitä tunnemyllerrystä. Mutta kai se on luonnon sanelema juttu että suku jatkuisi. Itse olen ollut lapsesta asti lihava ja elin lihavan nuoruuden. Silti kuviot ovat varmaan samat kuin laihoillakin. Kapakat tuli käytyä ja bileet biletettyä. Kaikenmittaiset suhteet kokeiltua ja kihlat, aviot, erot, avot, aviot, lasten saannit ym. Kunpa nuorena olisi tiennyt että elämä vielä asettuu hyviin uomiin. Olisi jäänyt monet surut surematta.