Moi oon vasta 15 vuotias, 9-luokkalainen poika ja mua on ruvennut jännittäämääm ihan älyttömästi pienikin esiintyminen luokan edessä,tai vaikka ihan pienen lauseen lukeminen ääneen. Mä meen sellasissa tilanteissa ihan lukkoon! Ei oo kivaa ,kun sydän rupee hakkaa hullun lailla, kädet hikoilee, suu kuivaa, puhee on änkyttävää tai aina en edes saa sanaa suustani, se on kauhea tunne. Normaalisti vaikka kaveri porukassa ja muussakin porukassa mä oon tosi puhelias ja sosiaalinen. Tää on kyllä niin outoo ,kun mua ei oo ennen jännittänyt mikään esitelmän pitäminen yhtään muistan vielä kuinka hyvin kaikki esitelmät ja muut sellaiset meni 8-luokalla. Tää on tosi kauheaa ,mä oon jättänyt jopa koulupäiviä sen takia väliin.. Muuten mulla on kyllä koulussa kivaa ,mutta kaikki tunnit joilla pitään vaan lukee jotain vähänkin ääneen niin on yhtä PAINAJAISTA!!!!! Oudointa tässä vaan on se ,että mä en itekään tajua ,että mikä hitto mua siinä lukemisessakin oikein jännittää ,kun meilla on luokassakin niin hyvä ilmapiiri ja sillein.. Mutta silti se jännitys vaan aina alkaa ,kun pitäs lukee jotain ääneen luokan kanssa. Voisko tää jotenkin liittyä johonkin murrosiän vaiheesiin ,kun mulla on vasta alkanut murrosikä.. (tyhmältä ainakin kuulostaa toi murrosikä juttu) Mutta oikeesti auttakaa mua?!? Mä tarviin apua tän asian kanssa, voiko tän ikänen saada jotain lääkkeitöä tälläseen? mä oon kestänyt tätä jo 4kuukautta ,kun ajattelin ,että tää menee ohi ,mutta tämähän on vain koko ajan pahentunut ja pahentunut..Rupee olee jo mitta täynnä.
Esiintymis kammo :S
Apua jännitykseen
51049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekkin olen erittäin puhelias kavereiden kesken, hyvä hieromaan uusia tuttavuuksia eri ikäistenkin ihmisten kanssa, yleensäkin normaali ihminen. Mutta koulussa, kun pitäisi esim. englantia mennä puhumaan luokan eteen, heti tilaisuuden tullen (välkän alkaessa) tämä poika luikkii pois eikä koulussa näy :)(jo jatkunut 4-6v)(aina takarivissä ollut ettei ekana joudu mihinkään) itse siis nykyisin ammatillisessa koulutuksessa.. kaverilla kävi niin hassusti että oli ehkä 5 ov suorittamatta. mutta ei enää tunneille mennyt, koska alkoi jännittää valmistumista ja eteen menemisen pakkoa, homma päättyi niin että hän lopetti koulun ja istuu peruskoulu pohjalla kotona, töistä ei tietoakaan)(on nyt lääkkeet joilla lievittää tressaavia tilanteita, kuten esiintymisen pelkoa, vaan hakiko apua tarpeeksi aikaisin?). itse olen suunnitellut että pitänee mennä puhumaan psykiatriselle lääkärille.. ei tässä mitää sekopäitä olla vika ei ole meissä vaan YHTEISKUNNASSA joka ei salli ihmisten erillaisuutta ja pitäisi osata kaikki niin kuin muut, ettei joudu pilkan kohteeksi. suosittelen sinuakin ottamaan yhteyttä vanhempien kanssa lääkäriin. ei tälläisen takia saa koko tulevaisuus mennä pilalle (ei tunneilla = huonot paperit=huonot mahdollisuudet edetä hyvin palkattujen joukkoon) ei paperit toki aina auta töiden haussa ja palkassa, mut eipä kukaan voi sanoa että niistä haittaakaan voisi olla :)
Zemiä sulle oikeesti hyvin paljon! mitä sitte ikinä päätätkään tehdä, päätös valtahan on loppujen lopuksi sinun. Koitahan viettää hauska joulu ja nauttia *
Moikka!
Todella hassua kuulla, miten kaikilla tuo jännitys alkaa samassa vaiheessa, juuri tuossa 15 vuoden paikkeilla 9. luokalla! Niin ja olen siis myös poika, tai no ehkä vähitellen jo mies, onhan tuota ikää jo 18 ;) Mulla kanssa alkoi juuri silloin. Luokan edessä esiintymiset oli yhtä tuskaa: kädet tärisi, hikoilin ja sekoilin sanoissani.
Tilanne paheni entisestään, kun siirryin yläasteelta jatko-opiskelemaan. Jännitys laajeni uskomattoman moniin tilanteisiin, saatoin jopa vältellä kaupassa käyntiä sen takia. Sitten kyllä kävin terveyskeskuksessa kertomassa tästä ja sain Propral-reseptin. Se poisti joten kuten fyysiset oireet, jaksoin niiden avulla jonkin aikaa. Sitten tuli kyllä raja vastaan, kun henkinen jännitys kasvoi sietämättömäksi. Pääsin psykologin juttusille ja sain kunnon lääkityksen tähän ongelmaan. Pari kuukautta siinä kesti ennen kuin lääke alkoi kunnolla tehota, mutta sitten kyllä olo huomattavasti helpottui. Vieläkin syön lääkettä, tosin menin hölmönä sen lopettamaan omin päin tuossa jokunen aika sitten, mutta aloitin suosiolla uudestaan, kun ahdistus palasi.. Eikä tuosta lääkkeestä mitään pelättyjä haittavaikutuksia tullut :)
Ps. Olisi kiva jutella sun kanssa enemmänkin tuosta ongelmasta, voisin antaa lisää vinkkejä jne vaikka sähköpostitse tai mesen välityksellä. Osoite on [email protected]
mikä lääke kyseessä ?
lisäile mut meseen tai mailaa, niin kerron lisää
Jos yhtään helpottaa niin mulla on sama juttu ku sulla ja oon kans 9lk. Oon tosi sosiallinen ja käyn paljon paikoissa.. Mutta alko tossa 8lk syksyllä samanlainen esiintymispelko (sitä ennen oli ihan mukava lukea tunnilla ym..). Suurinpiirtein aika samanlaista luulen, että pitää pelätä sitä että pitääkö lukea seuraavana päivänä vaikka jossain tunnilla tai näin. Mutta sulla on justii tossa vaiheessa se että 4kk kestäny. Kannattaa nyt yrittää poistaa se pelko ku se on paljon helpompaa. Luulen että pystyt tosiaan poistamaan sen helposti parilla "onnistuneella" esiintymisellä. Hakeudu tilanteisiin ym!!.. Se on loppujen lopuks sama mitä siellä sekoilee ku ei sitä kukaan mieti jälkeepäin ja sanoisin että pelot häipyy ajan mittaan kuitenkin. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkään toisen suoritus vaan miettii vaan omaa suoritusta. Itsellä ollu nyt puolitoista vuotta ja on se vaan vittu hankalaa vieläkin ku ei oo ajoissa yrittäny tehä asialle mitään. Nyt on vaan pakko mennä tilanteisiin ja nolata ihtesä (ei se mitään..). Eihän se oo kuitenkaan muutaku puhumista niinku muutenkin, mutta eihän sitä aivot ymmärrä :) Mutta eiköhän se siitä. Jos yhtään auttaa niin sitä on tosi monilla. Just sain tietoon parikin omasta luokasta mistä en ois yhtään aatellu, että niillä on mitään esiintymisongelmia. No joo..