SUKRALOOSISTA SEN VERRAN

http://healthresources.caremark.com/topic/sweeteners#s9

Vähän kuin lukisit vauvasi synnyttyä Rokostusinfo.fi-sivuilta rokotusohjeita ;-)

Niin, netissä on tietoa, paljon myös väärää tietoa, sieltä pitää osata poimia vain ne oikeat jyvät.

Jos jaksatte lukea, niin tässä muutamia tekstejä, joita netistä löysin. Kolme teksiä joista jokainen voi ajatella omiaan ja tehdä sitten omat päätökset..

1. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisusta:

Energiattomat makeutusaineet
Aspartaami ja asesulfaami ovat tavallisimmin käytettyjä energiattomia makeutusvaihtoehtoja.
Aspartaami on kahden ravinnossa luonnostaan olevan aminohapon seos, joka hajoaa ruuansulatuksessa kuten proteiinit. Aspartaamin
turvalliseksi arvioitu enimmäiskäyttömäärä ei tavanomaisessa ruokavaliossa
ylity. Asesulfaamin käytölle ei ole asetettu erityisrajoituksia.

Sakariinin ja syklamaatin enimmäiskäyttömäärät ovat huomattavasti aspartaamia
pienempiä. Syklamaatin ylin sallittu käyttömäärä on 7 mg/painokilo/
vrk. Syklamaatin ja sakariinia käyttöä ei suositella raskauden tai imetyksen
aikana. Uusia energiattomia makeuttajia ovat mm. taumatiini, neohesperitiini
DC, sukraloosi ja asesulfaamiaspartaamisuola.


2.Sukraloosi ja raskaus
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 19.04.2006, klo 16:34.

Raskaana oleville on olemassa muistisääntö keinomakeutusaineiden sopivuudesta: A:lla alkavat kelpaavat, S:llä alkavat eivät. Siis aspartaami ja asesulfaami K ovat ok, syklamaatti ja sakariini eivät. Nyt muistisääntöä kuitenkin torpedoi uusi makeutusaine, sukraloosi.

Sukraloosi on nimittäin muistisäännön vastaisesti sallittua raskaana oleville. Kohtuus kaikessa, luonnollisesti, mutta normaaleissa määrin käytettynä sukraloosin ei pitäisi aiheuttaa vaaraa äidille tai sikiölle.

Aihetta netistä penkovat saattavat löytää tiensä Joseph Mercolan sivuille, joilla argumentoidaan sukraloosia (joka tunnetaan myös markkinanimellä Splenda) vastaan. Sivun mukaan se aiheuttaa mm. raskauden keskeytymistä, raskauden pitenemistä ja sikiön kasvun hidastumista.

Tässä tapauksessa lähdekritiikki auttaa. Artikkelin lopussa on linkkejä muihin aihetta liippaaviin, esimerkiksi aspartaamijuttuun, jossa aspartaamista maalaillaan todella hurjaa kuvaa, vihjailemalla muun muassa yhteyksiin aspartaamin ja multippeliskleroosin välillä.
Aspartaami on todistettavasti vaarallista PKU-sairaudesta kärsiville ja muillekin varmasti kaikkea muuta kuin terveellistä suurin annoksina, mutta kuten esimerkiksi Snopes lähteineen todistaa, yleisesti ottaen aspartaami on turvallista käyttää.

Aspartaamia vastaan on kampanjoitu aika hatarin perustein vuosikausia. Mercolaa ja keinomakeutuskohua käsittelee esimerkiksi Junkscience.com.

Splendaa vastaan sotii myös Truth About Splenda - vaan sepä onkin sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöiden sponsoroima sivusto. Kuinkakohan puolueettomasta totuudesta on kyse?

Informaatiosodankäyntiähän tämä. Itse luotan kuitenkin erinäisiin lääkintäviranomaisiin, jotka tutkimustiedon valossa ovat hyväksyneet keinomakeutusaineet turvallisiksi käyttää.


3.Sukraloosin pahamaineinen suku – klooratut hiilivedyt

Göran Pettersson, Chalmersin yliopiston kemiallisen ympäristötieteen sekä kemian- ja biotekniikan professori, kirjoittaa Kemivärlden-lehdessä uudesta makeutusaineesta sukraloosista.
Sukraloosin pahamaineinen suku – klooratut hiilivedyt
Arla, Procordia ja Coca-Cola lanseeraavat Ruotsissa uuden makeutusaineen sukraloosin. Jugurtti- ja ketsuppipakkauksissa kerrotaan, että makeutusaine on tehty tavallisesta sokerista, mikä kuluttajan korvaan kuulostaa vakuuttavalta.

Mutta itse asiassa sukraloosi osoittautuu kemialtaan ympäristömyrkyn kaltaiseksi ja on luonnolle täysin vieras orgaaninen klooriyhdiste. Yhdisteessä on kolme OH-ryhmää vaihdettu klooriatomeiksi. On osoittautunut, että yli 10 % nautitusta määrästä kulkeutuu verenkiertoon.

Professori Pettersson näkee yhteyden sukraloosin ja muiden alkyloituvien kloorattujen hiilivetyjen välillä, joilla on sama ominaisuus. Tällaiset liuottimet on syöpäriskien takia Ruotsissa suurella panostuksella 1990-luvulla vaihdettu vähemmän haitallisiin.

Sukraloosi on yhdisteenä niin pysyvä, että suurin osa ohittaa tehokkaan suolistoflooramme ja metaboliamme muuttumattomana. Maaperässä hapen läsnä ollessa tapahtuu osittaista hajoamista, mutta hapettomissa olosuhteissa aine leviää ja varastoituu periaatteessa muuttumattomana. "Vaikuttaa samanlaiselta kuin valkaisimojen kloorifenolipäästöt, joita eliminoidakseen Ruotsi on satsannut paljon?" professori Pettersson pohdiskelee.

Eräs selitys, mutta ei suinkaan puolustus, on se, että viimeisen kahden vuoden aikana on terveyssyistä pyritty vähentämään sokerin käyttöä. Makuaistin muuttaminen ja elintarvikkeiden tekeminen vähemmän makeiksi on tehtävä kaikkien osapuolien myötävaikuttamisella.
Liiallista sokerin käyttöä ei saa korvata riskialttiilla luonnolle vieraalla makeutusaineella, joka pahimmassa tapauksessa vain lisää makeutta. Mutta ilman keskustelua ja näkemyksiä ongelmasta suuret markkinointivoimat makeutusaineelle ottavat tilanteen haltuunsa.

Kysymyksellä on myös ajattelemisen arvoisia eettisiä ulottuvuuksia. TV-mainoksessa sanotaan: ”Ketsuppia ilman lisättyä sokeria”? Miksi sukraloosia ei mainita?
Miksi kuluttaja voi lukea ”terveellisempi vaihtoehto-merkillä” (nyckelhål) varustetusta paketista, että sukraloosi on valmistetu sokerista, mutta ei sitä, että se on klooria sisältävä luonnolle vieras aine?

Onko meillä tilanne, jossa asenteelliset mainokset kannattavat enemmän kuin etiikan, terveyden ja ympäristön huomioiminen? Ja johtuuko tämä kaikki siitä, että kemistit, joilla tietämys on, yhä useammin vaikenevat?

Sukraloosin ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on 0-15 mg/painokilo, mikä vastaa 60-kiloisella aikuisella 5 litraa virvoitusjuomaa ja 30-kiloisella lapsella 2,5 litraa. Harva näin paljon limsaa juo, mutta osaavatko ihmiset arvioida kokonaissaannin eri lähteistä?

(Lähde: Göran Pettersson, Ett klororganisk kosttillskott, Kemivärlden Biotech med Kemisk Tidskrif. Nr. 3 Mars 2006 (s. 39))

Tässä muutama teksti, jotka netistä löytyivät asiaan liittyen. Jokainen lukekoon ja vetäköön omat johtopäätöksensä siitä mitä suuhunsa laittaa ja mitä ei.

1. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisusta:

Energiattomat makeutusaineet
Aspartaami ja asesulfaami ovat tavallisimmin käytettyjä energiattomia makeutusvaihtoehtoja.
Aspartaami on kahden ravinnossa luonnostaan olevan
aminohapon seos, joka hajoaa ruuansulatuksessa kuten proteiinit. Aspartaamin
turvalliseksi arvioitu enimmäiskäyttömäärä ei tavanomaisessa ruokavaliossa
ylity. Asesulfaamin käytölle ei ole asetettu erityisrajoituksia.
Sakariinin ja syklamaatin enimmäiskäyttömäärät ovat huomattavasti aspartaamia
pienempiä. Syklamaatin ylin sallittu käyttömäärä on 7 mg/painokilo/
vrk. Syklamaatin ja sakariinia käyttöä ei suositella raskauden tai imetyksen
aikana. Uusia energiattomia makeuttajia ovat mm. taumatiini, neohesperitiini
DC, sukraloosi ja asesulfaamiaspartaamisuola.


2Sukraloosi ja raskaus
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 19.04.2006, klo 16:34.

Raskaana oleville on olemassa muistisääntö keinomakeutusaineiden sopivuudesta: A:lla alkavat kelpaavat, S:llä alkavat eivät. Siis aspartaami ja asesulfaami K ovat ok, syklamaatti ja sakariini eivät. Nyt muistisääntöä kuitenkin torpedoi uusi makeutusaine, sukraloosi.

Sukraloosi on nimittäin muistisäännön vastaisesti sallittua raskaana oleville. Kohtuus kaikessa, luonnollisesti, mutta normaaleissa määrin käytettynä sukraloosin ei pitäisi aiheuttaa vaaraa äidille tai sikiölle.
Aihetta netistä penkovat saattavat löytää tiensä Joseph Mercolan sivuille, joilla argumentoidaan sukraloosia (joka tunnetaan myös markkinanimellä Splenda) vastaan. Sivun mukaan se aiheuttaa mm. raskauden keskeytymistä, raskauden pitenemistä ja sikiön kasvun hidastumista.

Tässä tapauksessa lähdekritiikki auttaa. Artikkelin lopussa on linkkejä muihin aihetta liippaaviin, esimerkiksi aspartaamijuttuun, jossa aspartaamista maalaillaan todella hurjaa kuvaa, vihjailemalla muun muassa yhteyksiin aspartaamin ja multippeliskleroosin välillä.

Aspartaami on todistettavasti vaarallista PKU-sairaudesta kärsiville ja muillekin varmasti kaikkea muuta kuin terveellistä suurin annoksina, mutta kuten esimerkiksi Snopes lähteineen todistaa, yleisesti ottaen aspartaami on turvallista käyttää. Aspartaamia vastaan on kampanjoitu aika hatarin perustein vuosikausia. Mercolaa ja keinomakeutuskohua käsittelee esimerkiksi Junkscience.com.

Splendaa vastaan sotii myös Truth About Splenda - vaan sepä onkin sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöiden sponsoroima sivusto. Kuinkakohan puolueettomasta totuudesta on kyse? Informaatiosodankäyntiähän tämä. Itse luotan kuitenkin erinäisiin lääkintäviranomaisiin, jotka tutkimustiedon valossa ovat hyväksyneet keinomakeutusaineet turvallisiksi käyttää.

3Sukraloosin pahamaineinen suku – klooratut hiilivedyt
Göran Pettersson, Chalmersin yliopiston kemiallisen ympäristötieteen sekä kemian- ja biotekniikan professori, kirjoittaa Kemivärlden-lehdessä uudesta makeutusaineesta sukraloosista.

Arla, Procordia ja Coca-Cola lanseeraavat Ruotsissa uuden makeutusaineen sukraloosin. Jugurtti- ja ketsuppipakkauksissa kerrotaan, että makeutusaine on tehty tavallisesta sokerista, mikä kuluttajan korvaan kuulostaa vakuuttavalta.

Mutta itse asiassa sukraloosi osoittautuu kemialtaan ympäristömyrkyn kaltaiseksi ja on luonnolle täysin vieras orgaaninen klooriyhdiste. Yhdisteessä on kolme OH-ryhmää vaihdettu klooriatomeiksi. On osoittautunut, että yli 10 % nautitusta määrästä kulkeutuu verenkiertoon.
Professori Pettersson näkee yhteyden sukraloosin ja muiden alkyloituvien kloorattujen hiilivetyjen välillä, joilla on sama ominaisuus. Tällaiset liuottimet on syöpäriskien takia Ruotsissa suurella panostuksella 1990-luvulla vaihdettu vähemmän haitallisiin.

Sukraloosi on yhdisteenä niin pysyvä, että suurin osa ohittaa tehokkaan suolistoflooramme ja metaboliamme muuttumattomana. Maaperässä hapen läsnä ollessa tapahtuu osittaista hajoamista, mutta hapettomissa olosuhteissa aine leviää ja varastoituu periaatteessa muuttumattomana. "Vaikuttaa samanlaiselta kuin valkaisimojen kloorifenolipäästöt, joita eliminoidakseen Ruotsi on satsannut paljon?" professori Pettersson pohdiskelee.

Eräs selitys, mutta ei suinkaan puolustus, on se, että viimeisen kahden vuoden aikana on terveyssyistä pyritty vähentämään sokerin käyttöä. Makuaistin muuttaminen ja elintarvikkeiden tekeminen vähemmän makeiksi on tehtävä kaikkien osapuolien myötävaikuttamisella.
Liiallista sokerin käyttöä ei saa korvata riskialttiilla luonnolle vieraalla makeutusaineella, joka pahimmassa tapauksessa vain lisää makeutta. Mutta ilman keskustelua ja näkemyksiä ongelmasta suuret markkinointivoimat makeutusaineelle ottavat tilanteen haltuunsa.

Kysymyksellä on myös ajattelemisen arvoisia eettisiä ulottuvuuksia. TV-mainoksessa sanotaan: ”Ketsuppia ilman lisättyä sokeria”? Miksi sukraloosia ei mainita?

Miksi kuluttaja voi lukea ”terveellisempi vaihtoehto-merkillä” (nyckelhål) varustetusta paketista, että sukraloosi on valmistetu sokerista, mutta ei sitä, että se on klooria sisältävä luonnolle vieras aine?

Onko meillä tilanne, jossa asenteelliset mainokset kannattavat enemmän kuin etiikan, terveyden ja ympäristön huomioiminen? Ja johtuuko tämä kaikki siitä, että kemistit, joilla tietämys on, yhä useammin vaikenevat?

Sukraloosin ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on 0-15 mg/painokilo, mikä vastaa 60-kiloisella aikuisella 5 litraa virvoitusjuomaa ja 30-kiloisella lapsella 2,5 litraa. Harva näin paljon limsaa juo, mutta osaavatko ihmiset arvioida kokonaissaannin eri lähteistä?
(Lähde: Göran Pettersson, Ett klororganisk kosttillskott, Kemivärlden Biotech med Kemisk Tidskrif. Nr. 3 Mars 2006 (s. 39))

Minä saan sukraloosista hengenahdistusta ja kieleni menee ihan valkoiseksi. Se on myrkkyä!