siis te, jotka osoitatte välittämisenne ylenpalttisella ruuan (epäterveellisen eli herkkujen) tarjoamisella ja karkeilla.
Minulla, lasteni äidillä, on ongelma. Olemme menossa viikonloppuna mummulaan. perjantai-iltapäivällä olemme perillä ja lauantaiaamna lähdemme aika tärkeisiin kisoihin mummulasta käsin. Nyt olisi tärkeää, että lapsemme eivät mummulassa söisi oikein suolaista ja rasvaista ruokaa eikä karkkeja. Kun eivät sitä syö normaalistikaan. Miten sen sinulle nätisti ilmoittaisin, kun aiemmat pyyntöni ovat saaneet aikaan kiukkuista nenäntuhauttelua ja mulkoilua.
Minulla, lasteni äidillä, on ongelma. Olemme menossa viikonloppuna mummulaan. perjantai-iltapäivällä olemme perillä ja lauantaiaamna lähdemme aika tärkeisiin kisoihin mummulasta käsin. Nyt olisi tärkeää, että lapsemme eivät mummulassa söisi oikein suolaista ja rasvaista ruokaa eikä karkkeja. Kun eivät sitä syö normaalistikaan. Miten sen sinulle nätisti ilmoittaisin, kun aiemmat pyyntöni ovat saaneet aikaan kiukkuista nenäntuhauttelua ja mulkoilua.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tee mukava ruokalaji pataan tai vuokaan. Sano mummulle, että tuot ruuan tullessasi. Et halua olla vaivaksi perheinesi.
Sittenpähän tiedät, että syövät rasvatonta ja terveellistä.
Kehitä allergia. Ei suklaata, tulee ihottuma ja pähkinästä on varoitettu neuvolassa.
Se voi olla ihan aiheellinenkin varoitus.
ja mummu tuhisteli koko viikonlopun, kun hänen laittamansa ei kelpaa. ja mummun ruoka on ihan kelvollista kotiruokaa. hän vain rahtaa kaapit täyteen hampurilaisia, valmispizzoja, jäätelöä, limsaa...
eikä usko kun sanoo, että ei meillä tuommoisia syödä.
ja lapset jo sen verran vanhoja, että osaavat allergiansa kertoa, ei onnistu.
eihän yhden viikonlopun epäterveellinen napostelu kauheasti merkkaa, mutta huomisen kisan takia en sitä soisi.
ja lasten kanssa että herkut syödään kilpailujen jälkeen.
Ja kyllä se mummo ymmärtää jos lapset itse sanovat että epäterveellinen roskaruoka ei sovi esim. urheilijan ruokavalioon.
Menkää hotelliin yöksi voitte sitten vain vierailla mummon luona.
Jos mummo on sinun äitisi voit reippaasti sanoa sen ein ja jos miehesi äiti , miehesi kuuluu sanoa se ei
Paljon on vaihtoehtoja , reippaasti vaan suu auki,
Tai anna lasten syödä niin että tulee paha olo , oppii lapset kun sairastuvat ja oppii mummo kun oksennuksia siivoaa.
mummolassa siivoan oman lapseni oksennuksen.
meillä myös tämmöinen tilanne. mummula on lähellä tamperetta, jossa on usein painikisoja, joten sieltä on kiva niihin startata (muuten tulisi matkaa melki 400 kilsaa)
ja sit perjantaina ku tullaan, ni mummulla on kaapit täynnä kaikkea suolasta ja rasvasta eikä usko, että aamulla on punnitus, joten meidän lapset ei syö enää illalla kuuden jälkeen.
täytyy kai meidänki siihen hotelliin siirtyä. mutta siitä mummu vasta loukkaantuis.
Jos lapsi harrastaa vakavasti jotakin urheilua, niin hän huolehtii itsekin syömisistään ja katsoo että on kilpailukunnossa.
Jos on kysymyksessä paini, niin kuin joku tuossa mainitsi, niin ymmärtäisin, että vatsa joutuu siinä koville, eikä sitä ahdeta ennen kilpailua täyteen pöperöitä.
Kyllä isovanhempien luulisi ymmärtävän.
Jos lapsi itse on urheileva ja hyvin harjoitellut, kyllä hänen pitää voida sanoa, mitä syö ja mitä ei. Varmasti hän kieltäytyy makeisista ja suklaasta muuallakin, miksi hän niitä ahmisi mummulassa kilpailun alla.
Emmeko luota lapseen lainkaan, ja hänen arvostelukykyynsä?
Tuohan on anoppien miniän väheksymiskeino nro 1. "Tuo mukana omat eväät".
Olen 100% varma että kuka tahansa loukkaantuu, jos vieras ei luota emännän kokkauksiin.
Mielestäni mummolle pitää vain tiukasti sanoa että nyt ei syödä rasvaa ja sokeria, kun on kisat edessä.
Eihän mummo tuotakaan ymmärrä, kun on ravintoasioista eri mieltä ja loukkaantuu. Suolasta ja rasvastahan ne vahvat miehet ennenvaan tehtiin.
Voisi olla liian rankaa lapselle, jos saisi itse päättää illa syömisistään, eikä pääsisi aamulla painimaan oikeassa luokassa, kun painaisi liikaa.
lapsi itse miettiä ei. mulla kanssa 11 vuotias poika joka painii. jos mä en erikseen sano, vetää jannu sipsejä vaikka siellä mummulassa kaksin käsin ja aamulla on 2 kiloo enemmän painoo kuin normaalisti. ei meillä muutoin painoja vahdita, mutta ennen kisoja ollaan tarkkoja just suolan ja rasvan kanssa.
sit niiden sipsien jälkeen menee aamulla kisoissa puntarille ja huuli pyöreenä ihmettelee, että miks joutuukin isompaan kokoluokkaan. "äiti, miks sä et sanonut, sun syy..."
ja mummu hössää, että voi kun hän nyt varta vasten osti ja nyt ei kelpaa ja voi voi kaiken hän tekee väärin.
ei usko mummeli, että tullaan sitten kisojen jälkeen syömään ne herkut pois.
Minula on 12-vuotias pojanpoika, joka pelaa lätkää. Hänellä on useita harjoitukertoja viikolla, mitä kamalimpina aikoina, ja viikoloppuisin turnauksia.
Hän harjoittelee tiiviisti, käskemättä, päivittäin lenkit, katsoo syömisensä, seuraa, että ateriat sopivat hänen ruokavalioonsa. Hän on joillekin aineille allerginen, jonka hän aina muistaa sanoa tullessaan. Aterialla varmistaa vielä, että ruuassa ei ole häneltä kiellettyjä aineita.
Hän on vain vuotta vanhempi kuin tämä painija.
Hän on sitoutunut ilmeisesti paremmin lajiinsa, kuin painijapoika.
Ei urheilua tietenkään pidä ottaakaan hirveän vakavasti. Leikkiähän se vielä on, mutta kyllä perheenjäsenille pitäisi ruokavalio olla ilman muuta tiedossa.
Ei kai isovanhemmat ehdoin tahdoinhalua pilata pojan urheiusuorituksia?
Minä kyllä kysyisin asiaa suoraan heiltä. Ja niin että mikään ei jäisi siinä asiassa epäselväksi.
Jos haluaisin todella kannustaa poika urheilulajissan, niin menisin hotelliin kisaa edeltäväksi yöksi.
Mulla myös pojat painii. Toinen on 10-vuotiaasta osannut itse katsoa syömisensä ennen kisoja, pakannut kisa- ja treenikassinsa ja ollut tunnollinen harjoittelija, muistanut harkkansa ym. On nyt 14 vuotias ja samanlainen yhä.
Nuorempi on nyt 12, eli samanikäinen kuin kiekkoilijasi. Ei muista mitään, ellei monasti muistuta. Jos kassin pakkaaminen jää pojalle, saattaa olla jopa painitrikoot kotona. Varmastikaan ei tajua olla syömättä suolasta ennen kisoja.
Hmm, kova tahti tuntuu olevan pojapojallasi. 12-vuotias ja käy päivittäin lenkillä ja niiden lisäksi monesti harjoituskertoja... ja oikein seuraa että ateriat sopivat ruokavalioon. Ei oikein kuullosta 12 ikäiseltä, 22 olis oikeampi. Ei mun 14 vee ainakaan osaa aterioiden sopivuutta miettiä.
Lajiin sitoutuminen on muutakin kuin tunnollisuutta ja ruokavalion katsomista. Sitä on olla paikalla harjoituksissa ja rakkaus lajiin. Liian kova tahti tuon ikäisellä tuo kyllä tuloksia, mutta voi tappaa luontaisen innostuksen. 12-vuotias on vielä lapsi kehittyvän kehonsa ja mielensä kanssa - en ikinä päästäisi omaani tuommoiseen rääkkiin.
Ja tuo hotelliin meno voisi olla monelle mummulle kova paikka. Meilläkin on sitä joskus mietitty, kun ollaan startattu mummolasta kisoihin. Meillä myös mummu, joka osoittaa rakkauttaa ruu´alla ja loukkaantuu, jos suklaat ei kelpaakaan. Ollaan juteltu, mutta hänen mielestään ei haittaa jos lapsi mummulassa syö mahansa pinkeäksi. Eikä mummu tajua, että 500 g liikaa kisapuntarissa voi heittää todella kovaan sarjaan.
Painissa luokat menee painon mukaan ja väärään luokkaan joutuminen tietää sitä että ei pärjää. Lätkässä paino ei ole kovin kriittinen tekijä, osa ammattipelaajistakin on vähän pulskan oloisia.
Minä en ymmärrä, miksi annatte ymmärtämättömän mummun pilata poikanne menestymismahdollisuudet kisassa!
Miten ihmeessä mummun loukkaantumiset ovat suuremmat kuin lapsen epäonmnistumisen tunne. Ja jos lapsi vielä tajuaa, että epäinnistui liian syömistensä tähden. Että hänen annettiin tarkoituksellisesti syöttämällä pilata omat mahdollisuutensa.
Vaikuttaa, että ette niin pojasta välitä, hänen kiukkunsa on helpompi kestää kuin mummun.
Oletatte, että harrastus pian loppuu, kun poika kasvaa.
Niin varmaan loppuukin.
ei sitä halua loukata mummua. tosin mummu loukkaantuu, tehtiin miten päin vaan.
eli kun pojat ovat syömättä mummun hankkimia heliittelyruokia, mummu loukkaantuu, vaikka selittää miten.
ja pojat ovat nykyään syömättä, koska itse tajuavat syyn ja seurauden. se on vaan kauheaa keskenkasvuisille herkkusuille laittaa sipsit kaappiin ja kertoa, että sitten kisojen jälkeen. meillä kun ei herkkuja juuri harrasteta ja mummula on ainoa paikka missä niitä saa.
joskus joku vuosi sitten mummu syötti salaa eikä alle 10-vuotias malttanut vastustaa kiusausta "olla ottamatta vähän". noh, vaakahan näytti sitten aamulla lisääntyneen nesteen vuoksi 400g yli sarjarajan, muuten olisi pitänyt helposti päästä alempaan sarjaan. poika joutui isompiensa höykytettäväksi, äiti sai syyt niskoilleen, kun mummu ja poika olivat salaa syöpötelleet, kun äiti ja valvova silmä oli saunassa. me kisat menivät penkin alle, mutta oli hyvä opetus pojalle. silti vieläkin ei meinaa malttaa olla ottamatta. ja mummu ei usko, ettei toisi kiusauksia tyrkylle. tuntuu, että tekee tahallaan, että minä saisin julmurin maineen ja "Hän vaan hyvää hyvyyttään".
Mummon syyllistämiseltä, otappa lusikka kauniiseen käteesi ja lopeta tuo ruikutus.
Sanot penskoillesi että ruokasäännöt on nämä ja pelimatkat teette hotellin kautta.Mummola reissut erikseen ja jokainen saa syödä ja juoda tarpeekseen. Ei kukaan mummo ole noin itsekäs , jospa sinä itse ruikutat juomattomia kaljojasi , kun et mummon luona ilkeä niitä latkia.
kyllä lapset tietävät säännöt. tietävät jopa seuraukset. vanhempi ei enää sorrukaan, mutta nuorempi ei aina jaksa vastustaa kiusausta. tai nykyään jo jaksaa, mutta miksi tuoda herkkusuille hyvää kiusaksi tyrkylle.
viimeksikin, kun olimme mummulasssa, latoi mummu suklaarasiat, sipsit ynm pöytään ja sanoi, että ihan teille hankin. kun vanhempi poika sanoi, että ei syö tänään, kun aamulla on punnitus, laittoi mummu vielä sipsit kulhoon esille ja sanoi, että ottakaa sitten kun siltä tuntuu ja jätti pöydälle. onko fiksua käytöstä 65 vuotiaalta? pojat eivät ottaneet ja mummu tuhisi nenäänsä koko viikonlopun.
en tiedä onko itsekästä vai ei, mutta tämmöinen on. hoteliin ei suostu mies lähtemään, koska silloin kuulemma loukkaisimme isovanhempia verisesti.
ja kaljoista ja muustakin alkoholista; en käytä. olen useimmiten viikonloppuaamuisin pojille kisakuskina ja siihen ei alkoholi illalla sovi. en tosin välitäkään.
ihmiset vaan ovat erilaisia. meidän mummeli osoittaa kiintymystään ruualla ja hyväskällä. silloin kun ihminen syö ja syö, on hänen hyvä olla. miestäni lukuunottamatta kaikki hänen lapsensa ovatkin todella ylipainoisia. mieheni "pelasti" diabetes.
Jos mummu on niin paukapää ettei ymmärrä lasten parasta, niin sittempähän loukkaantuu...
Ilmoita mummolle hyvissä ajoin tästä ruokavaliosta ja kysy ystävällisesti, että onko siitä liikaa vaivaa vai tuotteko omat eväät mukananne.
Kyllä tervejärkinen mummo nykyään jo ymmärtää jotain ruokavalion päälle, vaikka lähentelisi 100 vuotta iältään.
olen huolissani lapsenlapseni ruokatavoista kotona. Ensimmäisen elinvuotensa aikana hän ei liene saanut yhtään ns. normaalia ruokaa vaan kaikki on jotain valmista kaupan sössöä.
Mielestäni vuoden ikäinen saisi jo syödä normaaliakin ruokaa, kuten perunamuussia, marjasoppaa, erilaisia puuroja ja lähes sitä mitä vanhemmatkin syövät.
Pikkuinen joutuu popsimaan vain epämääräisiä mössäjä joista kukaan ei tiedä mitä ne sisältää. Ja sen lisäksi monenlaisia ns. lasten keksejä ja herkkuja.
Miksi nykyäidit eivät kiinnitä huomiota lapsen ruokaan ja laita terveellistä kotiruokaa lepselle. Ja miksi pitää heidät opettaa jo pienestä pitäen kekseille ja namuille vaikka lapsi ei sitä todellakaan osaa itse vaatia. Eikö riittäisi se makean syöttäminen joskus myöhemmällä iällä jos on aivan pakko.
Vanhanajan mummona en voi ymmärtää moista. Minun aikanani lapselle laitettiin terveellistä kotiruokaa ja siihen todella panostettiin. Onko kyseessä nykyäitien laiskuus vaiko välinpitämättömyys ?
Karkeille jamakealle lasta ei vartavasten opetettu. Omat lapseni saivat ensimmäiset karkkinsa vasta alakouluiässä kun siellä oppivat että sellaisiakin on olemassa.
Kyllä 50-luvulla jo pidettiin huolta siitä, että lasten hampaat pysyvät ehjinä ja sokeria vältettiin.
Karkkipäivät eivät suinkaan ole eilisen keksintö. Nykyajan vanhemmillakin ne on olleet.
Purkkiruuat tulivat tuolla 60-luvulla, ja niitä otettiin mukaan matkoille tai retkille, mutta kotona thtiin ruoka kattilassa ja vanhoin reseptein. Pienestä pitäen lapsille annettiin samaa ruokaa kuin vanhemmille.
Ei ollut mitenkään muodissa ajatella, että lapsille ei sovi sama sapuska kuin vanhemmilleen.
Nythän sitä pitää vahtia, ettei lapsi vain saa aitoa maitoa, voita tai muuta hirvittävää verisuonitauteja oitis aiheuttavaa ruokaa.
Pikkulapsillekin annetaan pelkkää vetta palan painikkeeksi, mikä varmasti pöyristyttää kaikkia mummoja. On omasta lapsuudesta muistoissa ne pula-ajat, jolloin maitoa ja voita ei saanut mistään. Ei ole helppoa huomata, että yltäkylläisessä nykymaailmassa lapsilta ne kielletään.
Allergiat yleistyvät, samoin laktoosi-intoleranssi, mistähän se johtuu?
Teidän perheessänne on ollut hämmästyttävän edistyksellinen hammaskulttuuri. 1950-luvun lasten ja aikuisten hampaat kun normaalisti olivat huolestuttavan reikäisiä. Ja syyllinen oli juuri sokeri.
Omia hampaita - ja niiden pysymistä suussa - alettiin arvostaa vasta 1960- ja 1970-luvulla. Tässä auttoivat markkinoille tullut fluorihammastahna ja vuoden 1972 kansanterveyslaki.
Mahtoikohan 50-lukukaisten hampaiden romahdus johtua sokerista? Oli juuri eletty pulavuodet, joiden aikana ei sokeria nähty juuri lainkaan, sakariinilla makeutettiin makeisetkin.
Jos hampaat romahtivat, se johtui kalkin puutteesta.
Kyllä hampaita pestiin 50-luvulla ja hyvin paljon aikaisemminkin. Ei pidä antaa kuvaa, että hammashoito olisi keksitty vasta 45 v. sitten.
En sanonutkaan, että hammashoito olisi keksitty 1960-luvulla. Annettiinhan laki koululaisten hammashoidosta jo vuonna 1937.
Sokerin säännöstelyn loppuessa vuonna 1954 sen kulutus kasvoi reippaasti, mikä näkyi hampaiden kunnossa. Hampaiden reikiintyminenhän ei vaadi kuin kaksi tekijää: kariesbakteerin ja sokeria. 1960-luvulla tuo reikiintyminen oli jo huolestuttavaa. Kalkin puutteesta tuskin enää tuolloin kärsittiin. Eikä hampaita enää pudottanut keripukki tai kupan hoitoon käytetty elohopea.
Miksi kannat huolta menneestä, tässä sulle vastaus, kärsit ahdistuksesta.
Mene hoidattamaan ensin pääsi, mieti vasta sitten hampaita.
Jos olen ammatikseni tekemisissä historian kanssa ja huomaan asiavirheitä, jotka haluan korjata, kärsin ahdistuksesta ja minun pitäisi hoidattaa pääni?
Olen aina arvostanut omia hampaitani, ja miltei kaikki ovat tallella, vaikka olen elänyt sota-ajan kalkittomat vuodet. Olen käynyt hammaslääkärissä vuosikymmenet. Tietenkin hampaissani on reikiä ollut ja on vieläkin varmaan, mutta kyllä ne ovat ihan omat.
Minua kiusaa, että nuoret ihmiset arvelevat, että ennen heitä ei ole ollut mitään järkevää elämää.
Ihan kuin kaikki ennen 60-lukua eläneet ihmiset olisivat kulkeneet porsliinihampaat suussa.
Kouluhammaslääkäri oli olemassa jo 30-luvulla, jolloin ensi kerran hammaslääkärillä kävin. Tarkistuttamassa maitohampaani.
Siihen aikaan kyllä oli se käsitys, että maitohampaiden paikkaaminen on turhaa, koska ne kuitenkin putoavat pois, niin että voit olla oikeassa siinä, että hampaiden laatu oli huonompi, koska karieksen annettiin peuhata maitohampaisessa suussa.
Tarkoitatko kansanterveyslailla sitä, että nuorille ihmisille annettiin ilmainen hammashoito?
Kaikki 50-lukulaiset ja sitä vanhemmat ihmiset jäivät sitä palvelua paitsi.
Tarkoitin sitä, että hammashoidon perusta siirtyi korjaavasta hoidosta ehkäisevään. Kansanterveyslain tullessa voimaan karies oli vieraillut 12-vuotiaalla keskimäärin 11 hampaassa; viime vuosina keskimäärin yhdessä.
Tosin viimeiset tiedot kertovat lasten ja nuorten hampaiden olevan huonommassa kunnossa kuin pitkään aikaan.
En todellakaan ajattele, että ennen 1960-lukua ei ollut järkevää elämää. Eikä tarkoitukseni ole mollata/ylenkatsoa menneisyyttä tai siitä tulkintojaan esittäviä ihmisiä. Jos nuo tulkinnat ovat erilaisia kuin ne, joihin aiemmin olen tutustunut, on toki luonnollista olla kiinnostunut niiden alkuperästä.
Hankihan lapsillesi lapsenvahti, niin ei tarvitse viedä lapsiasi mummun pilattaviksi.