nyt kyllä oikein kunnolla! 15 vuoden perhehelvetti, jos ei nyt kuitenkaan, sillä onhan parilla lapsikin, joka on 2,5vuoden ikäinen ja ei kait tuosta Paulasta nyt tyhjäpäätä kukaan halua tehdä uskomalla tuohon.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1284887
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1284887
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan noita sattunut ennenkin. Ei ihmisen tarvitse olla mitenkään vajaaälyinen tuollaisessa elämäntilanteessa. Jostain syystä väkivallan uhri vain ajautuu tilanteeseen, jossa antaa vain uudelleen ja uudelleen anteeksi.
Se kyllä pikkuisen ihmetyttää miksi tuosta tapauksesta revitään niin paljon otsikoita. Tuollaisia tapauksia sattuu joka vuosi useampia, että puoliso surmaa siippansa alkoholin vaikutuksen alaisena.
Mutta kai se tulee siitä, että uhri oli nouseva tähti politiikan saralla, tappaja insinöörismies ja perhe perinteisen Suomi-kliseen onnellinen tiilitaloperhe.
Taustalla vielä J:n stressaava työ. Sitä ei tiedä kukaan millaiseen paineeseen voidaan työntekijä ajaa antamalla aina lisää vastuuta. Onnistumiset palkitaan lisätyöllä ja vastuulla. Osaavan ja tärkeän asiantuntijan on todella vaikea hellittää silloin kun pitäisi. Työnantajakaan ei tiedosta asiaa ennekuin hälytyskellot soivat. Paperilla henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen voi näyttää olevan kunnolla, mutta käytännössä otetaan kaikki irti niin pitkään kuin mahdollista.
Varsinkin lentokoneprojektit, joissa J. työskenteli. Ne ovat todella vastuullisia ja vastuu voi helposti kertyä yhdelle insinöörille. Lisäksi ne ovat usein aliresurssoituja. Tämän kertovat projektien pahat aikatauluvaikeudet (vrt. pohjoismainen kuljetushelikopterihanke).
En tällä tietenkään puolustele tappamista, vaan tuon esiin taustalla mahdollisesti vaikuttaneena tekijänä.
ettei hankkiutunut eroon moisesta miehestä? Kyllä se jotain naisestakin osoittaa eikä ainakaan positiivista.
suuri asia tuo mahdollinen ehdokkuus, että altisti itsensä ja myös lapsensa sen tähden vaaraan, koska kyllähän hänellä täytyi olla käsitys noista turpakäräjistä, ainakin tuon perusteella, mitä nuo lehdet kirjoittaa siitä
Eipä sitä voi kuin ihmetellä. Mutta eipä tuo tosiaankaan (ikävä kyllä) ollut ainutkertainen tapaus.
Syitä sille miksei väkivaltaista puolisoa jätetä on ihan yhtä monta kuin on väkivallasta kärsiviä puolisoitakin. Kaikesta huolimatta hän saattaa rakastaa siippaansa niin paljon. Ehkä ukkokulta lupaa itkien, ettei enää koskaan. Ja joka kerran rouva uskoo. Ehkä väkivallantekijä saa uhrinsa uskomaan, että hän aiheutti itse tilanteen esim. jatkuvalla nalkutuksella.
Eli ei kannata hakea tähän(kään) tapaukseen ratkaisua uhria syyllistämällä.
Ikäviä asoita ei kukaan usko tapahtuvan itselleen. Emme usko joutuvamme raiskatuksi, pahoinpidellyksi, autokolariin jossa vammaudutaan tai kuollaan jne. Se onkin terveen ihmisen merkki, että tulevaisuuteen luotetaan. Mutta ikävä kyllä kun väkivaltaa ilmenee siitä pitää pysyä kaukana, tunteille ei saa antaa silloin mitään sijaa. Usein äidit kyllä heräävätkin horroksestaan kun väkivalta kohdistuu lapseen. Uskon, että Paula pyrkikin jo kaikin keinoin saamaan rauhaa väleihin siksi, että lapselle ei sattuisi mitään ja toisaalta äänite kertoo myös siitä, että hän toivoi erossa saavansa lähestymiskiellon. Hänen oli opakko pelata tämä näytelmä, ikävä kyllä huonoin tuloksin. Lapsi oli hänelle tärkein. Ura tuli vasta sitten. Paulan stressinsietokyky oli loistava, mutta se ei auttanut kun vastassa on fyysisesti voimakkaampi ja kateellinen hullu.