Eli.
Satuin kuulemaan hyvän ehdotuksen tulevista opinnoista( harrastan urheilua ja se kiinnostaa ), että hae lääkikseen ja sieltä sitten "suuntautuu" siten että tähtää esim. urheilujoukkueen "hoitajaksi".. saisi matkustaa ja hoidettavat vaivat urheiluvaivoja, eli pääasiassa "terveiden" ihmisten kanssa tekemisissä. Meneekö se näin, tätä kauttako olis yksi tie sellaiseen päästä? Ei ollut käynyt mielessäkään ja se olisi tosi kiinnostava työ.
Tiedän kylläkin että lääkikseen ei niin vain pääse, mun tapauksessa menisi varmaan vuosia helpostikkin! Matikka, kemia ja fysiikka kun ei tod oikein kiinnosta. Mitä siellä sisällä vaaditaan, onko opiskelu paljonkin kiinni näiden aineiden osaamisesta?
Onko jollain tietoa tästä mun kyselemästä ammatin mahdollisuudesta..?
Kiitos.
Satuin kuulemaan hyvän ehdotuksen tulevista opinnoista( harrastan urheilua ja se kiinnostaa ), että hae lääkikseen ja sieltä sitten "suuntautuu" siten että tähtää esim. urheilujoukkueen "hoitajaksi".. saisi matkustaa ja hoidettavat vaivat urheiluvaivoja, eli pääasiassa "terveiden" ihmisten kanssa tekemisissä. Meneekö se näin, tätä kauttako olis yksi tie sellaiseen päästä? Ei ollut käynyt mielessäkään ja se olisi tosi kiinnostava työ.
Tiedän kylläkin että lääkikseen ei niin vain pääse, mun tapauksessa menisi varmaan vuosia helpostikkin! Matikka, kemia ja fysiikka kun ei tod oikein kiinnosta. Mitä siellä sisällä vaaditaan, onko opiskelu paljonkin kiinni näiden aineiden osaamisesta?
Onko jollain tietoa tästä mun kyselemästä ammatin mahdollisuudesta..?
Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämä olisi noin helppoa....
Tällaisia erikoisaloja ainakin löytyy:
- LIIKUNTALÄÄKETIEDE
- Ortopedia ja traumatologia (tuki- ja liikuntaelimistön sairausten kanssa touhuavat)
- Fysiatria (erit. arvioivaa ja kuntouttavaa toimintaa)
Noiden puitteissa voi mainiosti keskittyä urheilijoiden vaivoihin ja terveyden ylläpitoon. Liikuntalääketiede taitaa tosin olla aika pitkälle tutkimustyötä eikä niinkään merkittävästi arjen potilastyötä.
Muita vaihtoehtoja urheilijoiden kanssa touhuamiseen ovat tietysti fysioterapia ja urheiluhieroja näin muutamia mainitakseni.
>Matikka, kemia ja fysiikka kun ei tod oikein >kiinnosta. Mitä siellä sisällä vaaditaan, onko >opiskelu paljonkin kiinni näiden aineiden >osaamisesta?
No tuotatuota... Lääketiede on luonnontiedettä. Soveltavaa sellaista. Kaikki elimistön toiminta, hoitokeinot ja sairauksien synnyn ja kulun ymmärtäminen vaativat biologian, fysiikan ja kemian perusteiden hallintaa. Matikka ei ole niin oleellista mutta ilman lukion pitkän fysiikan ja kemian osaamista ei oikein saa edes lääkiksestä opiskelupaikkaa.
Se ei ole ongelma jos ei vain ole sattunut em. aineita opiskelemaan koska ei ole tiennyt lääkikseen haluavansa.
Se taas on todella iso ongelma, jos fysiikka ja kemia ei kiinnosta. Milläs kuvittelet sitten innostuvasi lääketieteellisestä biokemiasta, fysiologiasta, laboratoriolääketieteestä tai vaikkapa genetiikasta ja fy ja ke ovat pakkopullaa? Käy jonkin lääkiksen sivuilla lukemassa opinto-opasta niin näet mitä kyseisiin ammatteihin opiskelevat oikein pänttäävät. Se lienee paras keino selvittää onko se sun juttu.
Ja erikoistumaan pääsee vasta, kun perustutkinto eli lisensiaatin tutkinto on suoritettu. Se vie kuusi vuotta. Erikoistuminen taas vie 5-? vuotta. Eli tositoimiin juuri sen oman erikoisalan pariin pääset vasta 6 vuoden yleisten perusopintojen jälkeen...
Ihan siis mielenkiinnosta haluan vain kysyä kun vastaava asia tulee aina jossain esille.
Eli jos mafyke aloina eivät siis todellakaan kiinnosta, etkä vain siis osaa niin mitä ihmettä kuvittelet että lääkiksessä sitten opiskellaan?
En sano että se olisi puhtaasti noiden opiskelua, mutta paljon lääkeTIEDE rakentuu fysiikalle ja kemialle.
Kun aina joku kysyy, että voiko lääkikseen hakea jne. vaikka mafyke ei kiinnosta/osaa ollenkaan. Slaavilainen filologia ja musiikin tutkimuksen koulutuslinjat ovat minunmielestäni juuri edellä mainituille.
En tarkoita tätä siis mitenkään ivana vaan ihan mielenkiinnosta tuon asian esiin.
Kyllä slaavilainen filologia ja musiikin tutkimus vaatii yhtälailla paneutumista ja asiantuntemusta, vai väitätkö niiden sujuvan sinulta tuosta vain?
Kyse taisikin olla siitä, että mainitut alat eivät vaadi fysiikan, kemian, matematiikan tai biologian kovin laajaa osaamista tai kiinnostusta.
Olen ollut huippu-urheilijoiden kanssa duunissa, joten pari kommenttia. Olet väärällä alalla, eli ei missään nimessä kannata pyrkiä lääkäriksi. Jo sisäänpääsy tuottaa ongelmia, ellet ole poikkeuksellisen lahjakas (jotku ihoaa ko. aineita, mutta menestyy niissä). Fysiona olen ollut tosiaan tekemisissä huippujen kanssa, ja se on suhteellisen antoisa työympäristö, josta saa myös "statusta". Kyseiseen tehtävään pääsyn suhteen oleellisinta ei ole kuitenkaan ammattitaito, vaan se, että ottaa yhteyttä oikeaan henkilöön oikeaan aikaan. Yhdellä tutulla meni 1kk:n USA:n reissu maajoukkueen parissa sen vuoksi, että soitti 30 min. liian myöhään... Nykyään työskentelen mielumin ei-urheilijoiden parissa. Urheilijat ovat tyypillisesti epäkiitollisia diivoja, jotka vaativat turhan paljon. Eli pitää unohtaa kudosten patofysiologia ja edetä sitä nopeammin. Esim. sotaveteraanien kanssa työskentely on paljon hauskempaa. Lisäksi kuulee hyviä juttuja. Yhteenveto: väärällä alalla olet.