Hei, onkos täällä muita samantapaisessa tilanteessa nyt tai ollut joskus? elikkä, olen 20 viikolla raskaana ja mieliala vaihtelee niin laidasta laitaan että pää sekoaa ihan juuri! Yhtenä hetkenä kaikki tuntuu menevän todella hyvin ja toisena kaikki on niin huonosti että masennun ihan kunnolla. eikä itkusta tule loppua! Olen alkanut epäilemään että poikaystäväni pettää minua ja että hän jättää heti lapsen synnyttyä minut yksin ja hankkii uuden naisen..Ja en usko vaikka hän sanoo että niin ei käy! Ihan sairasta, eikö? :'(
Ahdistus on todella suuri, enkä viitsi poikaystävälleni puhua asiasta hirveästi kun hän vaan ajattelee että painostan häntä ja vaadin liikoja...Tai sitten hän ei kestä valitustani ja jättää sen takia..olen ihan sekaisin..auttakaa..:'(
Ahdistus on todella suuri, enkä viitsi poikaystävälleni puhua asiasta hirveästi kun hän vaan ajattelee että painostan häntä ja vaadin liikoja...Tai sitten hän ei kestä valitustani ja jättää sen takia..olen ihan sekaisin..auttakaa..:'(
Vastaukset 5
Vanhimmat
minulla myös nuo mielialat heittelee miten sattuu. enimmäkseen olen tosin masentunut, väsynyt ja kiukkuinen. hyvät päivät on harvemmassa. jotenkin ei vaan jaksa edes yrittää olla iloinen.
minulla rv 21 2 menossa.
taitaa kuulua ihan tähän "tautiin", eli raskauteen ja noihin hormoonijuttuihin =) pelottaa vaan hieman, että jos raskauden aikana on tällänen masis päällä, niin että mitenkä sitten synnytyksen jälkeen.... :/
ei kai tässä auta kun yrittää ajatella positiivisesti. ulkoilu kuulemma vähentää noita mielialavaihteluita ja saa olon muutenkin paremmaksi. myönnetään; itsellänikin on ollut tuo liikkuminen ja ulkoilu TOSI vähäistä.
toivotaan että kunhan päivä tästä vähän pitenee ja alkaa valostua, niin ehkä sitten huvittaisikin lähtee vaikka lenkille :D
juuri tuollaisia tuntemuksia on minullakin...ja kun itku tulee niin loppua ei näy! Tänään oli kuitenkin ihana kun sai kuunnella vauvan sydänlyötejä neuvolassa käynnin yhteydessä! äänet oli normaaleja ja kaikki tuntuu olevan hyvin sillä saralla!
Kohta pääsee joulunviettoon kaikkien rakkaiden sukulaisten kanssa ja eiköhän se piristä hieman!
Oikein hyvää joulua kaikille!
Samanlaisia ajatuksia koin minäkin raskausaikana. Oli kausia jolloin olin tooosi onnellinen elämäntilanteesta ja kaikki oli ihanaa, sitten taas loukkaannuin ja suutuin ja tulin surulliseksi pienistä asioista ja itkeä pillitin ja riitelin ja pelkäsin että ukko kyllästyy ja lähtee vieraisiin naisiin ja jättää mut yksin. Mutta nuo kaikki ajatukset on ihan luonnollisia ja normaaleja raskaanaoleville, tai siis parempi tietysti jos niitä ei olisi mutta ei tarvitse pelästyä omia tunteitaan kuitenkaan. Puhu ihmeessä poikaystäväsi kanssa asiasta, se auttoi muakin silloin kun sain kertoa suoraan ja rehellisesti mitä ajattelen. Ja mies yritti ymmärtää parhaansa mukaan vaikka eipä ne syytökset hänestä kivoilta tuntuneet.
Sitä on raskaana ollessa jotenkin niin itseensä käpertynyt ja keskittynyt tutkimaan sitä omaa olotilaa ja asioiden etenemistä että tulee tavallaan sokeaksi toisen käyttäytymiselle. Tulkitsee kaiken väärin tai ei edes huomaa mitä toinen tekee tai sanoo ja sitten kun ei ole huomioinut toista tarpeeksi niin tulee itsesyytöksiä ja alkaa pelkäämään että toinen kyllästyy ja lähtee vieraisiin. Mutta se kuuluu asiaan, toisilla sitä ilmenee enemmän, toisilla vähemmän, eikä yksikään odottava äiti ole toistaan huonompi vaikka mielialat heittelisi enemmän. Kyllä se siitä sitten raskauden jälkeen tasaantuu. :) Tärkeintä on avoin ilmapiiri kotona ja rehellinen keskustelu puolison kanssa, sillä pääsee jo pitkälle! Jaksamisia raskauden loppupuoliskolle! :)
Minä kanssa oon olkanu näin loppua kohden (rv34) pillittää lähes jokapäivä ja ihan mistä vaan! jo se riittää että huomaa lattialla roskaa ja tarvis imuroida, eikä jaksais kun väsyttää vaan.
Huonosti tulee nukuttua kun närästää eikä meinaa löytyä hyvää asentoa ja sitten kun on hyvä asento niin suuta kuivaa ja tarvii nousta juomaan vettä... Mieskin nukkuu huonosti ja heräilee kun minä hengitän niin raskaasti... sitten sitäkin pillittää päivällä, että "mun syytä taas kaikki kun ukkokin on väsynyt ja kiukkunen..." tarvis kai alkaa nukkua sohvalla???
vaimoni ratkaisi nuo kirjoittajan tuntemat tunteet seuraavasti:
ulkoilemaan, matka lähimpään taloon ja soitto poliisille jonka saattueessa kotiin hakemaan tavaroita ja seuraavana päivänä avioeropaperit sisään puhelin kiinni ja muutto uuteen kotiin.
olen palasina ja mietin missä matka meni pieleen mutta näiden kirjoitusten jälkeen tajuan etten ole yksin. tosin muiden puolisot ehkä kykenee juttelemaan kotona tunteista ja hyväksymään itsessään muutoksia. ei me miehet muita katella ja haaveilla toisista naisista varsinkaan kun lapsi tulossa sehän on rakastavan vaimon lisäksi kaikki mitä mies voi toivoa.