sappikivistä...

Minä sain sappikivet riesaksi jo 16-vuotiaana. Oireiden syy selvisi kuitenkin vasta vuosia myöhemmin, koska minut lähetettiin usean lääkärin toimesta vääriin tutkimuksiin, tehtiin väärä diagnoosi ja välillä oireetkin katosivat kokonaan. Kaikkea rasvaista (erityisesti friteeratut ja paistetut ruoat, pizzat ym) kannattaa välttää. Samoin tuore vaalea leipä, sipuli ja paprika saattavat olla pahoja. Taudista kyllä löytyy paljon tietoa monelta sivustolta.

Sappikivien siivous ERCP-menetelmällä on kivutont juttu, mutta se ei ole miellyttävä kokemus, koska sormenpaksuisen kaapelin/letkun nieleminen tökkii.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000013992047#22000000013992047

Sappirakon poistosta, joka tehtiin myöhemmin, en muista mitään, mutta nukutuksesta herääminen oli työlästä. Napani alla on nelisenttinen arpi ja mahanahassani on kolme pientä reikää. Olen syönyt leikkauksen jälkeen kaikkea mahdollista ja ilmeisesti olen toipunut täysin.

poistetaanko sappikivet anestesiassa? olen kuullut, että niitä hoidetaan skooppien kauttakin, se on nykyaikaa. Vältä nyt ainakin omenoita, kaalta, sipulia,kananmunia ja syö vähärasvaista, kevyttä ruokaa.

Minulla tuli sappikivet 24 -vuotiaana. Se on perinnöllistä ja niiden syntymekanismia ei oikein kunnolla tiedetä, eli niitä ei voi kunnolla ennaltaehkäistä. Minulla oli niin pahat, että pystyin syömään vain makaronia sekä vihreää salaattia. Ruokaohjeita on paljon, mutta parhaiten tiedät, mikä sinulle sopii on kokeilu. Tuore leipä voi esimerkiksi aiheuttaa pahojakin oireita. Sappikivien poistoon on kansan niksejäkin, joita voi myös lääkärin valvonnassa kokeilla, jos haluaa.

Leikkaus tehtiin minulle tähystyksessä. Oli kivuton ja nopea. Käytännössähän elimistö toimii jo ilman sappirakkoa ennen leikkaustakin, mutta sen rakko vain aiheuttaa niitä kipuja. Toisin sanoen elimistösi toimii jo ilman sappirakkoa ja se poisto on vain toimenpide. Elimistösi ei pitäisi siitä sen kummallisemmaksi mennä. Ainkaan minulla ei ole ollut mitään muuta, kuin ihana kivuttomuus. Minulla oli rakossa yli sata pientä viherpippurin kokoista kiveä, eli ihan tukossa. Toimenpide riippuu kivien koosta ja määrästä. Samoin kohtausten määrä ja kivut.

Tulehdusta ei mielestäni tarvitse pelätä, kun yrität syödä niin, ettet saisi kohtauksia ja pidät muutenkin hyvää huolta. Kohtaus voi johtaa tulehdukseen, oireina kivut ja kuume. Itse sain yhden tulehduksen, mutta se meni kolmessa päivässä ohi. Heti vain lääkäriin, kun siltä tuntuu ja hoida itse itseäsi. Paljon tietoa löytyy kirjastosta sekä googlaamalla.

Moikka! onpas kiva tietää etten mikään luonnonoikku ole vaan muillakin nuorilla ihmisillä kyseistä vaivaa on. Olin itse 19-vuotias kun kivet diagnosoitiin ja nyt 21-vuotiaana on kulunut tasan viikko rakon ja kivien poistosta. Tähystyksessä poistivat, sinänsä aika pieni toimenpide, neljä reikää on nyt masussa. Samana iltana pääsin jo kotiin. Onko muilla kokemuksia tähystysleikkauksesta toipumisesta? Kauanko kestää turvotus ja kivut? mulla maha vieläkin kuin potkupallo...:)

Mulla on ollut lieviä ylävatsavaivoja. Hengitysvaikeuksia on usein rasituksessa. Niiden syystä eivät lääkärit tiedä. Sain kesäkuussa yksityislääkäriltä lähetteen sairaalan gastroenterologian kirurgille. Sain myös mahantähystyslähetteen. Mahantähystys tehtiin yksityisellä lääkäriasemalla.

Olin eilen poliklinikalla kirurgin vastaanotolla. Aikaa oli n. 10 min. Lähetteessä oli hyvin lyhyesti, että on todettu tammikuussa kivi ja on ylävatsavaivoja (sanamuotoa en muista). Lääkäri lähetti nimenomaan kirurgin arvioitavaksi mahdollista leikkausta varten eikä leikkaukseen.

Olin lähettänyt kirurgille etukäteen oirekertomuksen, tutkimustuloksia ja tietoa moninaisten muiden sairauksien mahdollisista kytköksistä ja kysymyksiä, ja toivoin lääkärin lukevan ne. Hän käski kuitenkin läsnä olleiden lääkäriopiskelijoiden vuoksi kertoa, että mitä oireita minulla on. Lääkäri ei ollut ainakaan tarkkaan lukenut papereita. Ja sanoin toivovani, että ne luettaisiin. Kerroin kyhyesti, kun aikaa oli vähän, että minulla oli jo viime vuoden puolella ylävatsaoireita ja että varsinaisia sappikipuja on ollut harvoin ja ne ovat olleet lieviä. Pahiten haittaa hengenahdistus, jonka syytä lääkärit eivät ole saaneet selville. Lääkäri tarkensi oppilaille, että sappikivet voivat aiheuttaa tyypillisiä pahoja koliikkeja ja toisessa päässä ovat oireettomat, ja sitten on mitä tahansa siltä väliltä.

Lääkäri sanoi heti, että otetaan sappirakko pois. Yritin kysellä, että onko tarpeeksi indikaaktiota siihen ja että johtuuko hengitysavikeus kivestä. Hengitysvaikeudesta hän sanoi, että se selviää, kun sappirakko on leikattu pois, että johtuiko hengitysvaikeus siitä. Hän selitti, että tilanne voi komplisoitua, jos ei leikata. Sanoin, että mielestäni tilanne on jo mutkistunut. (Oirelistassani oli sellaisia tietoja, että minulla voi olla sappirakon tulehdus, miksei haimatulehduskin ja että tilanne on hankala.) Totesin, että jotkut lääkärit eivät ihan helpolla leikkaa tai leikkauta sappirakoa, jos oireita ei ole tai ne ovat vähäisiä. Lääkäri äkkiä sanomaan, että tämä on vain ehdotus, ei hän siihen pakota. Olen tosi monta kertaa huomannut, että jos lääkärin ainoasta hoitoehdotuksesta haluaa keskustella eri näkökannoilta, niin heti otetaan se siltä kannalta, että potilas ei halua hoitoa. Siis lääkärien ehdostuksista ei saa yhtään keskustella.

Lääkäri oli tehnyt päätöksen hoidostani lähetteen tai niiden muutamien minuuttien ja sanomani kolmen lauseen perusteellä, vaikka tietoa olisi ollut papereissa vaikka kuinka paljon. Lisäkysymyksiin muiden sairauksien yhteisvaikutuksista hän ei halunnut vastata. Eikä ottaa edes selvittääkseen. Totesin oppilaiden kuullen, että kuka lääkäri ottaa potilaan kokonaisuuden huomioon, sen miten eri sairaudet vaikuttavat yhteen ja hoitopäätökseen. Lääkäri sanoi, että ei kukaan. Sitten sanoin opiskelijoihin katsoen ääneen, että huonolla tolalla on Suomessa sairauksien hoito. Lääkäri sanoi painokkaasti, että näin on. Ei muuten ollut ensimmäinen lääkäri, joka näin sanoi.

Kysyin, että eikö voitaisi ensin tehdä magneettikuvausta, että olisi nähnyt, mikä tilanne on. Mutta sitä ei tarvittu, vaan sappirakko pois ja siinä yhteydessä näkee, mikä tilanne on. Kai se tilanteen tarkempi tutkimus voisi vaikuttaa kiireellisyysarviointiinkin.??

Halusin siinä kiireessä otettavan nukutusasian esille. Minulla on huonoja kokemuksia nukutuksen jäkeisestä voinnista ja huonoja kokemuksia lääkehoidoista sairaalassa ja sairauksia, jotka voivat vaikuttaa nukutukseen. (Kiellettyjä ja sopimattomia lääkkeitä annetaan potilaille, koska ei ole mahdollisuutta keskustella lääkityksestä etukäteen. Munullakin oli vähällä lääkevahinko. Itse täytyy olla tarkkana. Eivät tiedot mene esim. ensiavusta osastolle sairaalassa tai niitä papereita ei lueta. Kuinka paljon tapahtuukaaan hoitovirheitä niistä tietämättä?). Nyt sitten melkein armosta minulle annettiin nukutuslääkärin konsultaatio, en tiedä tuleeko se sitten joskus kuuden kuukauden päästä.