Tämä on asia, joka askarruttaa minua kaiken aikaa. Sairauteni on jo periaatteessa fyysisesti ohi. Olen normaalipainon alirajoilla ja niin pois päin. Silti tajusin tässä eräänä päivänä, että syön edelleen varsin pieniä määriä (n.1300kcal) vaikka minun kokoiseni kulutuksen pitäisi olla suunnilleen 1700. En kuitenkaan ole laihtunut.
Tämä tietysti johtuu siitä, että aineenvaihduntani on hidastunut, mutta onko muutos lopullinen? Palautuuko aineenvaihduntani vai joudunko koko elämäni ajan syömään linnun lailla pysyäkseni normaalipainoisena? Jos söisin n. 1700 - 2000kcal päivässä palautuisiko normaali aineenvaihdunta lopulta, vai lihoisinko vain?
Tiedän, että täällä liikkuu asiaan perehtyneitä, joten olisin kiitollinen vastauksesta. Minua pelotta.
Tämä tietysti johtuu siitä, että aineenvaihduntani on hidastunut, mutta onko muutos lopullinen? Palautuuko aineenvaihduntani vai joudunko koko elämäni ajan syömään linnun lailla pysyäkseni normaalipainoisena? Jos söisin n. 1700 - 2000kcal päivässä palautuisiko normaali aineenvaihdunta lopulta, vai lihoisinko vain?
Tiedän, että täällä liikkuu asiaan perehtyneitä, joten olisin kiitollinen vastauksesta. Minua pelotta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä luulin, tai kai uskottelin itselleni vielä vuosi sitten että aineenvaihduntani on tottunut vähäiseen ravintoon eikä enää kiihdy.. söin tuolloin päivässä n.1000 kcal. Ravitsemusterapeutille sitten ajautuessani selvisi että olen säästöliekillä ja aliravittu. Olin hieman alipainoinen. Säästöliekistä johtui mm. ainainen kylmyys ja väsymys kun energiaa ei riittänyt ruumiin lämmitykseen jne.. Ravitsemusterapeutti kertoi että elimistö ei totu vaan aineenvahdunta kiihtyy heti kun alkaa syömään. No sain lisättyä ruokaa ja ensin paino tietysti laski minulla pelottavasti, kun aineenvaihdunta kiihtyi. Tällä hetkellä syön yli 2300kcal päivässä ja nyt on alkanut paino vasta hitaasti nousta ja värinäkylmyydestäkin olen päässyt eroon, mikä on parasta koska voin ulkoilla talviaikaankin pitkästä aikaa
Olet sairauden aikana menettänyt lihaksia ja vasta kun lihaskunto palautuu ja paranee, alkaa aineenvaihdunta toimia normaalisti. Kannattaa syödä tarpeeksi ja vaikka pikkuisen yli suositellun määrän ja lisätä samalla pikkuhiljaa myös liikuntaa.
Ravinnon laatuun kannattaa kiinnittää huomiota, niin että syö monipuolista täysiarvoista ruokaa.
terve!
mä syön päivässä sen 800-1000 kaloria eikä paino laske,ja mulla kyllä nykyään noita lihaksia taas löytyy,ne sai melkein kokonaan tuhottua kun oli sairas mutta nyt kun syö taas "terveellisesti" ja olen kovemmassa kunnossa kuin ennen sairastumistani niitä taas on päässyt mun luiden päälle kertymään...treenaan 2-3 kertaa päivässä(lenkit puntit laji yms.)että en usko asian olevan siitä kiinni, paino on noussut jo niin paljon sairas ajoista etten edes uskalla mennä vaa'alle.
Minkä pituinen ja ikäinen olet ja oletko nainen vai meis? Kalorimäärä on aivan liian pieni, jos et sitten ole taskukokoinen ihminen.
hmm.. mulle sanottiin ainakin, et aineenvaihdunnan palautuminen voi viedä vuoden tai kaksi...
jos henkilö kertoo kalorimääräkseen noin pienet kalorit ja paino on noussut niin ne kalorit on kyllä väkisinkin laskettu väärin ei tuolla kalorimäärällä voi paino lisääntyä.
Parannellessani itseäni söin kyllä aika reippaitakin kaloriannoksia. Ylisyötin itseäni suoraansanoen ja saatoin syödä jopa 5000kcal/päivä. Kun tuo syöttöpossukausi sitten loppui ajattelin siirtyä "normaaliin" syömiseen eli söin aamiaisen, kouluruuan, välipalan, iltapäiväteen ja illallisen ja ajattelin saavani sopivasti kaloreita eli n.1700-2000.
Minä tosiaan kuvittelin saavani tarpeeksi, mutta ilmeisesti anorektinen ajattelu vääristelee annoskokoja ja syön siis vähemmän, kuin pitäisi eli n.1300kcal. En silti laihdu. Ja kyllä nuo määrät on laskettu ihan nappiin, jopa hivenen yläkanttiin. This is the point.
Nykyisen tilanteen johdosta siis pelkään aivan uskomattoman paljon lihomista, kun olen yrittänyt pikkuhiljaa hivuttaa kalorimäärääni hieman terveempiin lukemiin. Syön nyt noin 1500-1800kcal päivässä ja yritän saada sen nousemaan vielä hieman. Minä siis todella haluan parantua tästä!! Vaikka se onkin yhtä helvettiä...
Mutta minä todella pelkään lihovani ja samalla pelkään lipeäväni sairaaksi uudelleen. AAAARGH! Luulin, että anoreksia on se helvetti, mutta se olikin vasta paranemishelvetin esikartano );