Ja jos, niin millaisista asioista pinnanne kertakaikkiaan pamahtaa, tai kääminne käryää?
:) ja shhh..mitä silloin tapahtuu..
:) ja shhh..mitä silloin tapahtuu..
Soditteko vielä?
Pirre*
481788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
sillon kun vaimo yrittää sotkentua sauna ja muiden polttopuiden pituuksia määräilemään.
Pitäis tajuta että täs mailmas on jotain pyhää, mikä on jätettävä rauhaan.
tuota minen ole kuullutkaan, - että oikkeen polttopuihen pituudessakin on jotain pyhää..:)
Mutta jos ne on vain liian pitkiä, ja sitten uunin lukku jää auki, ja kekäleet tippuu lattialle, ja laatta nokeentuu, ja noki leviää sitten peskarin puolelle kengistä..jaja..jne...tiijjäthän sie nämä jutut..jo? :)
Hyv.yöt.
perheneuvotteluja, niin ainahan sitä pientä sanomista löytyy ja yleensä ne on pikku asioita, joista kähinä alkaa. Ei tässä mikään sotatila vallitse, mutta sanomista tulee astioiden väärin laitosta tiskikoneeseen, taskujen tyhjentämisestä pyykkikoneeseen laittaessa, paistin pannun pesusta, kuuntelet tärkeää uutista telkkarista, niin päälle pälätys, kuorsaus, tavarat vika paikassa, otat liikaa alkoholia, et muista mitä oli sovittu tai unohdat jotain toimittaa, kävelet likaisilla kengillä pienen matkaa, tavarat tai avaimet kadoksissa, aivastaminen yleisesti, wc:n siivottomuus, partakarvat lavuaarissa, piereskely, reikä sukassa, soffalla löhöily, turhanpäinen naputus/sättiminen,sängyn valtaus yms.
Tässä vähän listaa mistä saadaan ainakin keskustelua ja ehkä volyymiäkin aikaiseksi, mutta yön yli nukuttua taas asiat unhoittuupi vähäksi aikaan :))
nuo kaikki arvasit?!!
:))
Nyt ei jaksa tänä iltana muuta, "pikaistuksissani" tämän aloituksenkin tälläsin taas....kun tuntuu joskus ettei mikään riitä...
Hyvää yötä..
Emme "sodi" mutta tärkeät asiat puhuttavat tai ainakin aiheuttavat ilmehdintää.
Pussien kuoputtelu ja nenän kaivelu saavat joskus vaimon ilmaisemaan itsensä myös verbaalisesti.
Mutta hillitysti koska on vuosien saatossa todennut tilanteen toivottomuuden.
Viimeeksi äänen taso nousi viime viikolla sijaintini ilmoituksen johdosta.
Hän oli tavaratalon rättiosastolla penkomassa ja minä olin jäänyt kadulle ulkoilmaan kaljoille.
Kun kysyi puhkulla sijaintiani niin ilmoitin olevani sitä Wertheimia vastapäätä = kadun toisella puolella.
Hän onneton, ajattelunsa ahtaudessa, etsi minua väärältä puolen katua. On niin pirun leveä ja vilkasliikenteinen että vaimo korotti äänensä moisen pienen ylimääräisen patikoinnin johdosta.
Tämä nyt on viimeisin vakava tilanne.
Emme kuitenkaan harkinneet mattojen halkileikkausta!
Hyi sinnuu..
..vaimolla tietysti kolme kassillista ostoksia , ja niinku tiedät - käsiä on naisillakin vain kaksi..
ps. rapsitko, tai siis yritätkö raps.. muuallakin kuin kotonasi..?
:)
kaksi pussia.
Rapsuttelut hoidetaan sisätiloissa.
Soolona tai duettona!
Pystykorva vieressä ja kovat piipussa.
Vasen korva auki ja oikea silmä kiinni valvotaan kodin
Rauhaa.
Seinä naapuri voi viedä jääkaapin sähköt ja yläkerran
naapurin pontikkapannu voi räjähtää.
mehupullo siellä kuiteskin vain poksahtaa;
näin kerran sellaisen ihmeen, että muhupullo oli räjätäessään tehnyt reiän yläpuolella olleeseen hyllylevyyn, - henki oisi menny jos kohti sattu se ohjus..:)
Joten asento vaan siellä...
ps. muuten, ..onko vaimosi nimi Rauha..
kestä,jos ukko sanoo,että ku muillakin on..:/ Voi elämä..Mä joudun sille aina sanomaan,että me ollaan me ja muut on muita..
Mä en todellakaa laita jouluvaloja liian aikasin vaan siks,ku naapurikin jo laittoi..
Miehen pinna palaa harvoin...Mut eihän se ole mikään ihme,minä kun oon niin mukava asuinkumppani..:DDDDD
Minä en tahdo jaksaa tuota ikkuista tyytymättömyyttä, - KOSKAAN ei ole tarpeeksi, eikä mittää, eikä mikkää, eikä kukkaa :/
Minä en osaa olla mieliksi millonkaa, aamulla ensimmäiseksi sammakkot hyppii suusta, - vieraille ihmisille kyllä osaa olla kun mikäkkii...
Miussa kai se vika on..:/
*tää nyt oli taas valivali tus..*
Miisuja ei istu joka kannon nokalla:))
sinussa se vika on...Tuo kuullosti ihan miesten vaihtareilta....:)
sairaus, joka tekee hänet kiukkuiseksi, ja sen ymmärtääkin tietysti kun on kipeä ja ei taho enää selvitä "sukistaankaan", - se käy miehisen miehen luonnolle, ja miehän se olen se jolle pitää purkaa kiukkuaan...nukkua tössöttää tuossa illat ja välillä herää kiukkuamaan..:))
Pitäs vain jaksaa minun hyvitellä...ja rakasttoo..:))
ps. miehet ne ei varmaan ikinä myönnä mitään näitä vaihtarijuttuja...:))
sen lähimmäisen osa on tuollaisessa olla melkomoisen kovilla.
Silti sitä aina löytää voimaa kestää..
Sinulle niitä voimia oikein sydämeni pohjasta.
ja mikäs hätä se mulla, miehän olen terve - ainakin luulen niin..:)
..... joskus ei vaan jaksas.....:(
En tiennyt sairaudesta...:( Silloin kyllä ymmärtää,jos on kipeä,että tulee kärttyiseksi...
Tiedän omastakin kokemuksestani sen,että kun oikein särkee,niin ei oikein jaksa olla hyväntuulinen...
Voimia sulle Pirre...Teet kuitenkin hienoa työtä,kun jaksat hoitaa miestäsi..:)
sanois tuohon,että LUOJAN KIITOS...:D
tarvi pyyvellä...
Eikä mieheni ole, sanan varsinaisessa mielessä hoidettava, - mutta ei kyllä pärjää enää itekseenkään...etsii tavaroitaan..ei muista ruoka- eikä lääkkeiden ottoaikoja...eikä saa selvää miltä päivältä otetaan lääke milloinkin..sellainen kohtalo hänellä..., - ei kukkaa immeinen tiijjä terveyttään..
Kiitos mii-su kuiteskin..
sitä sotimiskaveria niin tasaistahan tämä olo silloin on.
Lasten kanssa joskus aina joistain asioista sanakähinää tulee.
Olenkin ajatellut että pitäisiköhän ruveta sitten pitämään parempaa kuria itselle ja riitelisi välillä itseni kanssa.....
Vai tulisikohan siinä liian skitsooninen olo,vai olisiko liian lempeä kuitenkin.
mukavaa kun vieras tulisi kesken riidan kylään...:)
Minä en osaa riijjellä lasteni kanssa, ennen olen hiljaa jos tuntuu että pitäisi sanoa heille jotain poikkipuolista....
käydä kuten meille kerran.Äitini 85v on kova puhumaan itsekseen,ja kerran mentiin sinne käymään ja äiti oli wc:ssä.
Sieltä kuului melkomoinen pölötys,no me kuuntelemaan oven taakse,mitä se äiti siellä höpäjää.
Äiti aukaisikin oven ja siinähän kolahti ovi päähän.
Äit vaan tuumasi,kuuntelitte sitten salaa..
monelta nololta...:)
No voi sun... Enhän ole edes syntynyt vasta kuin viiskytluvulla. Miten ihmeessä voisin vielä sotia, kun en ole sotaa nähnytkään? Ja onneksi olen vielä nainen, ettei ole tarvinnut käydä armeijaakaan...
Pinna sais palaa useamminkin, mut kun en viitsi käyttäytyä huonosti toisia kohtaan niin en. Joskus jonkun loputtoman ärsyttämisen seurauksena saatan heittää jonkin keittiötyökalun seinään tai lattialle, mut se onkin sitten siinä se. Ja ihan pokkana.
Mieluiten katoan paikalta, jos joku korottaa ääntään. Musta on ihan tyhmää, jos aikuiset eivät osaa puhua normaalisti. Onhan niitä mukavampiakin tapoja kommunikoida...sitäpaitsi.
Olis kyllä joskus mukavaa ku sais riirellä ja mököötellä vaimolle ja oliis sitä mukava pikkuusen kiusatakki. Sillälaalla huurattaa akkaa ihan huvikseen ja omaksi ilokseen. Alakaas vain väittämähän vastahan ja ei olis kuulevinansa jos se vaimoo jotaan yrittääs sanoa. Eiköhän niillä evähillä jo alakaas akaan niska ja naama punottamahan ja ääni kovenemahan. Sitten se lattiarätti huiskuus kiivaasehen tahtihin, naiset ku teköö vähän äkeesänsä kaikki työt ja hommat puolta nopiammin ku jos oliisivat normaali mielentilas. Vissihin on oikeen tutkittu juttu. Ainaki miehet on pannu sellaasen asian merkille ja ovat sanoneet ku tuolla pajas päivänmittahan on ukko porukas puhuttu. Välihin nauretahan porukalla niille meirän jutuulle. Vaikka jos mulla vaimoo oliis niin kyllä mä sille oliisin ainakin melekeen aina kiltti. Syliis pitääsin ja mun sylihin sais aina tulla. Joskus sillälaalla kokeheksi vain vähän ärsyttääsin sitä. Se olis sellaanen niinkuun testi, jotta reakooko se tunne-elämän vaihteluuhin. Kuitenkin ukoot sitä multa tuolla pajaas kysyysivät, niin pakkohan mun oliis se vaimoo joskus testata. Ei kuitenkaan joka vuosikaan. Se oliis sellaanen autokatsastuksehen ihan verrattava tarpehellinen toimenpire. Niinkuun notta miten onnistuu "kiihrytykset" sitte tietysti "tyhyjäkäynti" ja muukki tarpehelliset ja tärkiät asiat. Mutta kuitenki niinkuun jo taisin tuos mainitaki 99 päivää sarasta, olisin sellaanen kiltti ja ainaki yrittääsin olla niinkuun sanotahan "huomaavaanen" Notta tällaasta yhteeseloa oliis ja arkipäivää tietenkään unohtamatta sitä romantiikan puoltakaan, se yhtees elämä. Hyviä sanoja, auringonpaistetta ja vilivoottavia tuulia sinne parisuhtehen kivijalakaan. Näillä evähillä tuloo jo hyvä ja kummanki on hyvä olla. Vai mites muutoon?
mikä teksti
sinunlaisia olemassakaan..., - taijjat puhhuu nyt Akaton lämpimiksesi..:)
Oonhan mä olemas, ja ihan oikiasti, oon,oon, isän ja äireen yhteenen poika. Aika pitkäki oon, kyllä mut huomaa. Enkä mä oo piilohon tukkinukkaa. Maantiellä mua ei saa kiinni ja huonosti täällä kotoakaan. Jos sä saat mua korvahan Pirre kiinni niin heti lopettaasin sätkyttelyt vastahan. Tulisin ku lammas perässäs vaikka Iivantiirahan tai Honoluluhun ja tietääsin polun molempihin paikkoohin. Tuo kukkakivi oliis kyllä lähempänä, mentääsiin sinne. Purottaasit vai ne kengät jaloostas, tule ny kun pyyrän. Ei mua tarvitte ujostella, oon mä ihan lihaa ja verta niinkuun kaikki te muukki, enkä mä ole paha, minä oon hyvä ja kiltti, samoon on pieni ja varhaanen Tiitu. Jos lupaan notta ne ärsytystestit jätettääsihin kokonansa unholahan niin oliisko sitten hyvä?
Akattoman miehen kirjoitukset ovat aina lämmöllä kirjoitettuja ja tuovat hyvän mielen, toisin kuin sinun kommenttisi. Tuosta ei saanut selvää mitä hyvää yritit levittää ympärillesi, vai yrititkö edes?
, sittennii - pikkusen pittääkin olla särmiä..:)
ps. hyvähän se on pyyvellä siellä..:), niinku sanoit tuolla jossain aiemmin..
No niin, leikki leikkinä, ja.. niin. jne..:)
Hyvää yötä, nyt pitää lähteä nukkumaan - myrsky vei viime yön unet.
Kuten sinunkin rekisterissä on joka rivillä. Mitä haluat levitellä ympärillesi vai etkö halua kertoa.Mitä sitten haluat
mikä oli myrskyn nimi.
Taisi ukko huhuilla
Mulla on paljon oppimista sitten kunnon akaks. Joku varmaan vois alkaa pitää kursseja aiheesta, kun se kerta on tutkitusti niin kovasti liikkeellevievä voima. Minä kun yritän puolestani kertoa ukolle millaista minusta on hyvä käytös ja oikeastaan saanut jotain(paljon) aikaankin. Olen siis väärillä jäljillä! Joku viisaampi kyllä sanoi, että saatan onnistuakin, jos kyseessä on opittu käytös...
Minun pitäisikin alkaa huutaa ja mököttää ja hommat sujus puolta paremmin - ymmärrän.
Kyllä sulla on ihan oikeansuuntaiset ajatukset - kaikkeahan ne ukot keskenään höpisevät akoistaan ja liikkeellepanevista voimistaan. Laittaahan se tietysti akan liikkeelle ja mahdollisesti hyvin, hyvin kauas pois viimenään, jos aina vaan riidalla akkaansa liikkeellä pitää....
Ny sää oot lukenu mun kirijootukseni harppoamalla. Laitetahanhan sinne perunasoppahankin muutaki ku vain suolaa. Soon kyllä hyvä ja tärkiä mauste, yksistään syötynä karvas ja pahan makuunen. Ja ei sunkahan soo lattian pesuus aina niin kiirekään notta sen pitääs niin äkkiä saara teheryksi. Ei sen takia pirä alakaa huutamahan, sitä sanansäilää pitää osata käyttää tairolla ja harkiten. Käyttää sellaasena "suolana" ja mieluuten nottei ukko sitä eres huomaa, teköö vain siihen yhteeselämähän "hyvänmaun" Sitä mää tarkootin. Ittelläni on tämä elämäntilanne pikkuusen erilaanen ja välihin aatteloo notta ku olis sellaanen justihin miten sen ny sanoos "maustaja" täs elämän varsitiellä kuluus se aikaki mukavammin. Sinä elä tyyliäs muuta, ainakaan mun sanomisteni takia, joskus mä oon huono opas ja onneton on kuka mua seuraa. Pirä sä vaan ukolles samanlaanen komento ku tähänkin asti. Mikä on tuttua soon turvallista.
Olen kertonut viesteissäni niitä asioita, joita haluan levittää ympärilleni, mutta koska toivoit tietoa galleriasivulleni, niin nyt siellä on pieni tiivistelmä.
Teetkö itsestäsi vastaavan?
Näillä keskustelusivuilla arvostan kirjoituksia ja kirjoittajia, jotka uskaltavat antaa itsestään jotain positiivista toisten iloksi ja tueksi. Kirosanoilla höystetty tuhahdus tekee vain pahan mielen. Sitähän emme kai halua levittää?
Sorry, sä kirjotat mukavasti, mut toi murre on kuin vieras kieli mulle. Ei tainnut oikein aueta... Täytyy sanoa , että luetun ymmärtäminen meni ihan metsään...
Siitä ei oo pelkoa, että kukaan johdattelisi mua mihinkään. Itse olen kaikki "soppani" keitellyt tähänkin asti... Ja myös niellyt... Noin niinkuin vertaukuvallisesti.
Varmasti elämäntilanteesi on erilainen ja varmasti myös näet maailman toisin kuin minä. Siinähän se on yksi rikkauskin siinä erilaisuudessa. Totta toinen puoli siinä mun mielestä inhottavan käytöksen omaksumisessakin on: Toiset miehet -myös omani- odottavat vaimoiltaan, että ne vaimot siunailisivat ja päivittelisivät heidän kättensä töitä ja riitelisivätkin - mutta samanveroisesti - sehän voi puhdistaa ilmaakin. Pienet taistelut voivat olla paikallaan, mutta täys sotatila on huonompi. Minä olen "huono ihminen", joka ei huomaa, vaikka pari puuta olisi kaadettu talon edestä ellen satu kompastumaan niihin... Saati että tajuaisin siunailla... Enkä minä toiseksi ihmiseksi pysty muuttumaan.
Sen minä sulle uskallan sanoa, että kun sä noin kovasti toivot sitä kumppania itselles, niin jonain päivänä se jostain vaan tulla tupsahtaa sinunkin elämääsi sulostuttamaan - usko tai älä... Mä oon tällanen "ennustajakin"... ainakin leikisti...
taisi vilttikäärme valvottaa
sepä hyvinnii..ja ihan koko yön..
yksineläjänä on tuo koira ainoa , jota joskus tulee käskytettyä, mutta sekin kyllä aiheesta. Se kun aikuisenakin vielä silloin tällöin kokeilee, joko ne pomon ohjakset hänelle siirtyis! Rottis on aina rottis.. Muutoin pelkkää nautintoa!
vaatii jo malkoisesti naista..
Itse en uskaltaisi ottaa rotikkaa lemmikiksi, - tai jos ihan pikkupennun..:)
Ps. onko "hän" tyttö, vai poika, ja onko niiden hallitsemisessa eroja..?
on aivan ihania,jos ne kouluttaa hyvin.
Pojallani on american bulldogg,koulutettu ja niin lutunen kuin vain voi olla.
Onko se "Rotikka" Rotta? Siis rotta lemmikkinä. Sehän syö joulujuustoot mielellänsä liivihinsä. Jos se lisääntyy villirottien kanssa niin siinähän sitä katrasta kohta piisaa ja hoirettavia.
Rodvailer -rotuinen koira, nyyyyt... kukkaa usko ettet tiä muka mikä rotikka on.., naaman ilmeesikin paljasti sinut :)
Sehän on se koirarotu, joka joskus tappoi sen pikkuvauvan..mustis kai oli lapselle, tai jotain sinnepäin....en kyllä navilla tätä rotua edustavaa koiraa itselleni ottaisi..:(
ps. en tiä onko tuon rotikka kirjoitettu oikein.., mut jotain tuonnepäin se on.--
se on koiran kasvatuksesta tai koulutuksesta kiinni miksi tulee tappajakoiraksi.Ei ole rodusta kiinni.
Tunnen yhden "tappajakoiran"joka on mitä hellin ja huomaavaisin.
Todellinen suojelija ja pitää lapsistakin.Jos joku ihminenkin tappaa se ei tarkota että kaikki tappaa.
voiko siihen luottaa 100 prosenttisesti.., jättäisitkö lapsen kanssa kahdestaan rotikkasi, vaikka puoleksi tunniksi?
Ei millään pahalla..tiijjän että lemmikkisi on maaliman rakkain ja kiltein, mutta tuo rotu on...mikä on..
Meijjän pystikältä sai omat lapset ottaa vaikka nielurisat ulos, mutta - vieraiden lasten kanssa ei ollut takeita, ainakaan jos se oli kytkettynä ulkona..
murrosikäisenä lapsuuteni kodissa.
Aikuisena en enää ole jaksanut ryhtyä sotimaan, juoksen mieluummin karkuun - ainakin hetkeksi aikaa ja palaan sitten käsittelemään asiaa rauhallisesti, kun olen itsekin esim. reippaasti luonnossa liikkuessani huomannut tuohtumuksen aiheen varsin pieneksi.
Ne muutamat harvinaiset kerrat, kun olen räjähtänyt, ovat yleensä johtaneet yllättäviin seuraamuksiin sekä kotona että muualla. Ihmiset ovat muuttuneet pitkäksi aikaa kilteiksi ja huomaavaisiksi. Lapseni totesikin joskus, että minun pitäisi useammin päästää höyryä. ;))
Se on kuitenkin minusta vastenmielinen tapa hoitaa asioita. Mieluummin keskustelisin asiallisesti ja yrittäisin muuten vaikuttaa asiaan. Osaan sanoa jämäkästi ihan huutamatta ja malttia menettämättä. Se on useimmiten mielestäni parempi ja tuloksekkaampi vaihtoehto, vaikka varmaan monen mielestä tylsä. En todellakaan koe tarvitsevani riitelyä; hankin omat adrenaliinipotkuni ihan muista haasteista.
Ihailen ihmisiä, jotka osaavat riidellä rajusti, rakentavasti ja rakastaen. ;))
PS: Oikeastaan olen salaa hieman ylpeä siitä, että edesmennyt, pahasti työkuvioissaan alkoholisoitunut exaviomieheni sanoi, ettei vaimo koskaan sanonut hänelle pahasti, vaikka sanoikin lopulta hyvästi ja ihan lopulliset hyvästit heitin hänelle vasta muistotilaisuudessa, joka pidettiin kotonani.
kotoani riitelyn vasta-aineita riittävästi, inhoan riitoja ja enkä osaakaan pitää edes puoliani, kurkkuani rupeaa kuristamaan ja tulee paha olo..
Mutta nykyään kun väsyn ja turhaudun voin saada primitiivireaktionkin...lyhyaikaisen kylläkin..., sellaisen pyörremyrskyä muistuttavan....ja pelottavan :))
Yleensä jatkuvalla räkätyksellä saadaan huonompi lopputulos kuin harkitulla sanomalla -"harkitulla" en nyt tarkoita niitä myrskyjän...
ps.
positiivinen vaikutus voi yllättää iloisesti. Ei pitäisi varmaan niellä liikaa, ettei sielu märkänisi. ;))