Jos ei olisi esteenä raha eikä mikään muukaan maallinen vaikutin, miten viettäisit unelmiesi joulun? Siis sellaisen, joka on aina vain jäänyt haaveeksi, syystä tai toisesta.
Älä nyt mieti kustannuksia, älä velvotteita, vain itseäsi. Millainen olisi se joulu, joka aina vain tuntuu olevan ulottumissasi, syystä tai toisesta.
Minä olen viettänyt joulua perinteisesti, sukulaisin, kuusin, kynttilöin ja lahjoin, olen myös viettänyt jouluja ulkomailla, mm Thaimaassa ja Espanjassa, mutta vieläkään en tiedä, mikä voisi olla unelmieni joulu. Vai onko sellaista?
Älä nyt mieti kustannuksia, älä velvotteita, vain itseäsi. Millainen olisi se joulu, joka aina vain tuntuu olevan ulottumissasi, syystä tai toisesta.
Minä olen viettänyt joulua perinteisesti, sukulaisin, kuusin, kynttilöin ja lahjoin, olen myös viettänyt jouluja ulkomailla, mm Thaimaassa ja Espanjassa, mutta vieläkään en tiedä, mikä voisi olla unelmieni joulu. Vai onko sellaista?
Vastaukset 25
Vanhimmat
on minulla toteutunut monen vuoden ajan; olen saanut viettää joulun lapissa, valkean joulun, jota lapsenakin aina toivottiin. Tunturien rauha, sininen hämärä, levollinen mieli, kiireet jossain, ulottumattomissa, pois kaukana.
Suomen ihmisenä, en halua olla missään muualla, kuin kotimaassa ja talvi täällä on aivan hurmaava, lapsetkin saavat nauttia kelkkailusta, luistelusta ja monista ihanista talven riemuista.
Pidän talvesta, sen valkeasta, valoisasta, kirpeästä ilmasta, siinä on sitä talventaikaa.
ja paikalla ei ole väliä.
Olen viettänyt monenlaisia ostettuja jouluja:
maalaistalojoulu Suomessa, joulu erämaaassa eteläisellä pallon puoliskolla,
hotellijouluja miljoonakaupungeissa sekä lomakeskuksissa,
jouluja hiihtäen ja jouluja purjehtien,
mutta rahalla ei saa joulutunnelmaa,
sen on löydyttävä omasta sydämestä.
Junnu Vainion sanoin
Joulumaa on muutakin kuin kynttilät ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä matka sinne silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa kun jokaisella löytyy sydämestä.
hyvä pikkuserkku. Olen täsmälleen samaan mieltä kanssasi. Joulu on Joulu missä tahansa, jos rakkaat ihmiset ovat lähellä. Ei se ole rahasta tai paikasta kiinni. Unelmien Jouluun ei tarvita yhtään lahjaa, ei jouluruokia eikä edes joulumusiikkia, vaan Joulu löytyy omasta sydämestä ja rakkaiden läheisyydestä.
Jotain perinteitä kuitenkin.... Minun Jouluni alkaa Turun Joulurauhan julistuksella ja jatkuu kynttilän viemisellä hautausmaalle hämärän aikaan. Tästä Joulusta alkaen sen kynttilän merkitys tulee olemaan tavanomaista vielä suurempi.
Olen rekattu merkki 50 :ssa. Muistan keskustelleeni kanssasi vierailijan nimellä. Tilanne oli niin, etten uskaltanut töisssä ollessa oikealla nimelläni tulla sisään. Oon sellaisessa paikassa, jota näissä asioissa seurataan.
Aina kun nään sinut chatissä muistan keskustelumme. Ehkä otan sinuun rekatulla yhteyttä vielä....oon kokenut samaa
ei muute ole noin olet väärässä.!!.
joulun vietosta Lapissa. Siitä kirjoitti juuri Wiiwieder(olikohan se noin?).
Lapset kuitenkin toivovat aina perinteistä perhejoulua ja en ole hennonut irrottautua tästä hullunmyllystä. Lapset ja lastenlapset ovat olleet kanssamme joulunaikaan ja mukavaahan se on, mutta ehkä joskus vielä irrottaudumme.
Unelma on saada olla tähtitaivaan alla, lumisen luonnon keskellä. Saunoa ja pyöriä lumihangessa ja sitten hämärässä pirtissä, kynttilän valossa, syödä riisipuuroa voisilmän kanssa. Ei laatikoita eikä kinkkua. Ei mitään liikaa.
Toistaiseksi se on vain haave.
se joulun tunnelma tulee viimeistään siin, kun istumme autoon ja lähdemme kohti Lappia.
Lapseseni lapsineen ovat miniöiden vanhempien luona, tai omassa kodissaan joulun vietossa, meillä on näin sujunut jo vuosikausia, käyvät sitten joulukahveilla, kun ollaan kotona, tämä järjestely on aivan erinomainen, ei turhaa hössötystä, nään minä lapsiani muutenkin, ei siihen tarvita juur joulua. Hoitelen heitä silloin tällöin, mut on kiva saada olla levollisella mielellä ja vapaalla.
Olemme sen kyllä ansainne, oman joulurauhan.
joulunvieton järjestänyt.
Meillä ovat lapset niin tottuneet siihen, että minä järjestän kaiken, joten on hyvin vaikea yht`äkkiä tehdä stoppi ja sanoa, että nyt me lähdemme kohti uusia seikkailuja. Hoitakaapa hommat.
Vaikka ovatkin lapseni olleet perheellisiä jo iät ja ajat, niin tuntuu, että jonkinlainen "napanuora" on edelleen olemassa. Heillä on melkein joka päivä asiaa minulle, jos ei muuta, niin kysyvät, että olenko kunnossa.
Mutta kyllä me joskus lähdemme, täytyy vain aloittaa valmistelu ajoissa puhumalla asiasta.
vanhemmat eläisi, jo olisi aivan erilainen, meillä oli kotijoulu, jossa ei sukulaisia oollut.
Kuusi tuotiin eteiseen sulamaan paripäivää enne ja sitten aattoaamuna tuotiin kammariin ja alkoi koristelu ja siihen aikaan ripustittiin aidot liekeillä palavat kynntilä. Pukkia oltiin hiljaa kuulostellen ja kuuluihan sieltä eteiseta kolinaa, mutta, ketään ei tullut sisään.
Kiirehdimme eteisee ja siell oli pyykkikori täynnä lahjapaperipäällisiä paketeja.
Kannoimme posket hehkuen kori sinne keskellen kamarin lattiia.
Sitten alkoi lahjojen jako, jokainen sai vuorollan paketinsa, kaikki olivat hymysuin ja onnellisen näköisiä.
Pienikin muistaminen on parempi kuin unohtaa ihminen täysin, omaa koteloonsa.
oli minunkin lapsuuden jouluni. Lahjoja ei ollut paljon ja kaikki yleensä äidin tekemiä ja isän veistämiä. Iloisia ja onnellisia olimme.
Meillä kävi aina vuosi vuodelta sama joulupukki.
Olimme sisareni kanssa jo isoja tyttöjä ja aina vain joulupukki kolkutteli aattona oven takana.
Meistä oli hauskaa katsoa ikkunasta, kun pukki tuli pihan poikki, hän ontui pahasti ja kun hän meiltä lähti pois, juoksimme ikkunaan katsomaan, ei hän enää muistanutkaan linkata. Se oli meistä aina yhtä hauskaa.
Kautta aikain tiesimme, kuka pukki oli oikeassa elämässä, mutta ei se meidän iloa haitannut.
Näitä on mukava muistella. Siinä olet oikeassa, että pienikin muistaminen on parempi kuin kokonaan unohtaminen.
Vietimme monta joulua Kanarialla. Syy oli päästä erilaisia velvotteita pakoon.
Sitten, kun matkustaminen alkoi tuntua liian rasittavalta, aloimme viettää joulut Suomessa.
Piti valmistaa jouluateria enimmillään 11 hengelle, piti keksiä ja ostaa lahjat, piti käydä kolmella hautausmaalla viemässä kynttilät, piti käydä sairaalassa tervehtimässä anoppia. Eiköhän siinä tullut velvotteita tarpeeksi.
Jos kunto kohenee, lähdemme taas matkoille.
Mihinkään en lähtisi ja mitään en ostaisi (en ruokaakaan,muuta muusin ja lihapullien lisäksi). Lahjat ja muun joulukrääsän jättäisin kauppoihin.
Olisin asunnossani,kuuntelisin mieleistäni musiikkia ja sytyttäisin kynttilän. Ne muutama päivä menee ilman "hullutteluakin" ihan rauhassa vaan?
älä oo yksin
joka joulu "unelmieni joulu", niin kauan kun saan viettää sen perheeni parissa. Nauttia hyvästä ruuasta, joulun tunnelmasta ja lasten, sekä lastenlasten ilosta. Ei sitä voi maallinen mammona korvata.
Lasteni ja heidän kaveriensa kanssa kaksi viikkoa Etelä-Amerikassa. Asuisimme luksushotellissa ja Peru olisi pääkäyntikohde. Inkojen kulttuuri on tutustumisen arvoinen. Vienee aikaa ennenkuin esim. voisimme saada yhtäaikaa vapaata kaksi viikkoa.
jäälyhtyjen, jätkänkynttilöiden ja tähtien valossa.
Ympärillä syvä pimeys ja hiljaisuus.
unelmien joulu on nyt ja tässä tällä hetkellä.Hössötyksessä ja joulun odotuksessa kaikki tämä mikä jouluun kuuluu.
sais nyt ensin ton akan tosta johokin,
kuin sekunnin osia, kun se kohdalle osuu. On parempi omatunto, kun on käyttänyt kaunista kieltä, silloin kun se vielä on mahdollista.
Kertokaa joku rauhallinen paikka. Haluaisimme maalaistalojoulun, mutta ei keksitä minne voisi mennä. Ei haluttaisi ajaa Helsingistä Lappiin, liian rankkaa.
Terveisin yks mummo!
Jos olet tosissasi niin senkun googlaat, kyllä eteläisessä Suomessakin on varmasti maatiloja jotka tarjoavat vierailleen täysihoitojoulun ja paljon muuta mukavaa siihen oheen. Ei tarvitse lähellekään Lappia ajaa.
En nimittäin tällä syömisellä usko että kaikki on myyty, vaikka joulu jo tosi lähellä on.
Olen aina laittanut Joulun muille, aattona olen loppuun väsynyt. Älkää sanoko että syytä itseäsi, niin syytänkin, eihän porukat saavutetuista oikeuksista hevin luovu.
Haaveilen lähteväni karkuun jonnekin kauas juuri nyt.
Oieasti tykkäisin jos ei rahaa ajatella, luxus mökki hankien keskellä kaikilla mukavuuksilla, astua valmiiseen pöytään ja lahjatkin olisin voinut ostaa ajattelematta joka penniä.
Tietysti rakkaitteni ympäröimänä, rakkaita nämä passattavat minulle ovat, vaikka välillä ovat väsyttäviä.
Samoilla latusilla. Elämäntilanteen muutosten mukaan.
Pienten lasten aikaan massiivisia sukujouluja, jouluja ulkomailla, kylpyläjouluja ja nut, pitkästä aikaa, kotijoulu ilman mitään hössäystä.
Tämä tuleva joulu ei ole unelma sen pakonomaisuudesta johtuen.
Vaihtelua kuitenkin.
En kerro ettei tarvitse sensuroida.
Rehellisesti sanottuna se ei vaan käy, se ei vaan käy, se ei vaan käy!
Aurinkorannallla köllötellen, olen sen kuitenki kokenu, puoliso vaan poistui tuonpuoleiseen, yksin en ole viittiny lähetä tai uskaltanu mieten sen ny ottaa,,,, siellä aina viettäisin kaikki joulut,,,
suomalainen joulu ei kiinosta,,,,