Kun yksityishenkilö tekee kaupat, ostaa miten mitättömän tuotteen tahansa, on hänen turvanaan jos jonkinlaista kuluttajansuoja- ym. lakia turvaamassa, että hän saa rahoilleen vastineen.
Niin ei ole lastensuojelussa kun kauppatavarana on vain huostaanotettu lapsi, jolla ei ole kykyä eikä taitoa itsensä puolustamiseen. Vanhempien oikeudet lapsen puolustamiseen viedään lakikikkailulla ja loput viranomaismielivallalla.
Kun sosiaalitoimi ottaa lapsen huostaan, muuttuu kasvava yksilö tuotteeksi, jonka laitos ostaa päivän hintaan ja osin valheellisilla lupauksilla kasvattaa hänestä yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Kansainvälisen kaupan fair play -käsite, kuluttajansuojalaki tai parasta ennen -päivämäärä ovat tuntemattomia käsitteitä. Laitos ostaa tuotteen, jonka tuomalla rahoituksella se pyörittää omaa toimintaansa ja sosiaalitoimi on ostavinaan kasvatusta, hoitoa ja rakkautta, että saataisiin veronmaksukykyisiä kansalaisia tämän maan rakentamiseen tulevaisuudessa.
Mutta ainoa osapuoli, joka takuuvarmasti saa rahoilleen vastineen on lastensuojelulaitos. Ei sossu ole vastuussa, että se saisi sijoittamalleen rahalle mitään vastinetta. Onhan tutkittu tosiasia, että niin epämääräinen käsite kuin yhteiset rahat menettää merkityksensä yksityiseen rahaan verrattuna. Sen takia on yksilön kannalta lähdetty arveluttaville vesille, että yhteisillä rahoilla käydään kauppaa elävistä ihmisyksilöistä.
Eläinsuojelulakikin toimii paremmin kuin Lastensuojelulaki. Kun eläinsuojeluilmoitus tehdään, lähtevät kunnan viranomaiset liikkeelle ja kun huonoista oloista löydetään ilmoituksen kohteena olevia eläviä olentoja, nousee iso haloo, josta lehdissä kirjoitetaan. Rötöstelijä saa tuomionsa, joka myös julkistetaan mediassa ja herkimmillä kulkee kauhun väreitä selkäpiitä pitkin uutista lukiessaan.
Kun lastensuojeluilmoituksen jälkeen lapsi löydetään huonoista oloista omasta kodistaan, siitä myös tehdään otsikoita ja ihan aiheesta, totta kai. Mutta koska perhepolitiikka on vedetty alas, laman jälkeen perheiden verotuet poistettu ja inflaation on annettu viedät loput, on sitä virhettä peiteltävä keinolla millä hyvänsä. Eihän sitä tiedä, miten jäyhät suomalaiset suutahtaisivat, jos tietäisivät mikä on köyhyyden todellisuus tässä länsimaisessa sivistysvaltiossa. Sen takia kaikki huostaanotot on julkisuudessa naamioitu päihde-, mielenterveys- tai väkivaltaperheistä tehdyiksi lasten pelastustriumfeiksi, jonka viranomaiset riemusaatossa tekevät muka lapsen pelastamiseksi.
Kun elävä kauppatavara tulee huonoista oloista, häntä pitäisi huoltaa ja kuntouttaa, että yhteiskunnalle olisi hänestä muutakin kuin menoa jatkossa. Koska myös valuvikoja joskus sattuu, ei uusi yksilö aina syntyessäänkään vastaa sitä prototyyppiä, mitä tämän päivän työelämässä tarvitaan ja hänkin tarvitsisi vähän huoltoa ja säätöä, että tavoite saavutettaisiin. Lasten kohdalla ei huoltotakuu toimi, he eivät ole vielä osoittaneet arvoaan markkinatalouden silmissä tuottavina yksilöinä. Siksi sairaalapaikkojen puutteessa heidätkin myydään yhteisellä rahoituksella laitoksiin muka huollon ja korjauksen saamiseksi, ja tätä kauppaa ei kuluttajansuojalaki koske.
Eläinsuojelulaki takaa elävien olentojen inhimillisen kohtelun, mutta lapsen suojana ei ole lakia, koska poliitikkojen virheet ja välinpitämättömyys on peiteltävä keinolla millä hyvänsä. Jos ostat kulutustavaran ja saat viallisen hilavitkuttimen, voit palauttaa sen myyjälle ja kauppa puretaan, koska on kyse yksityisen ihmisen rahoista. Kun yhteiskunnan suurella rahalla ostetaan rakkautta ja rajoja, ei vastineesta ole väliä. Siksi myös huonompi kuntoisia tuotteita on palautettu tällaisen rahoituksen jälkeen takaisin vanhemmilleen kun huomataan, että kauppa ei kannattanut, kulutustavara on työikäinen, eikä ollenkaan toimivassa kunnossa.
Yhteiskunnan kannalta ihmisen parasta ennen -päivämäärä olisi hyvä pysyä voimassa ainakin viralliseen eläkeikään asti. Maailmanpankki on julistanut, että sen yhteiskunnan rakenteet tulevat murtumaan, joka ei investoi yhteisöihin ja ihmisiin. Eduskunnan budjettikeskustelun perusteella meillä investoidaan mieluummin infrastruktuuriin kuin ihmisiin, tiestön kunnossapitomäärärahoista ollaan yksimielisiä, ihmisiin investoinnista ei. Valiokuntavalmistelussa oleva uusi Lastensuojelulaki olisi kärjistäen sanottuna saatava edes Eläinsuojelulain tasolle, että yhteiskunnan rakenteet olisi turvattu tulevaisuudessakin.
Huonommillakin teillä on tässä maassa päästy eteenpäin, mutta tärkein investointikohde on unohtunut. Työikäisiä kuntoutetaan, koska he ovat jo osoittaneet hyötynsä yhteiskunnalle, mutta kasvavasta lapsesta ei ikinä tiedä. Jos hän ei ole priima-tuote syntyessään tai kolhiintuu muuten käytön ensimetreillä, on korjaus ja huolto vähän kuin riskirahoitusta. Kun yhteiskunnan johtoportaassa tapahtuu virheitä ja jonkin linkki ketjussa rikkoutuu, sen korjaamiseen tarvitaan aina ja aina enemmän rahaa. Näin on tapahtunut jo perhepolitiikassa.
Kun perheiden alta on vedetty yhteiskunnan tukiverkko pois, ongelmatilanteessa yhteiskunnan perusyksikön eli perheen rakenteet murtuvat. Se on vaarallista kokonaisuuden kannalta, koska pienestä vuodosta ne suuretkin laivat ovat uponneet. Kenttätyötä tekevät sosiaaliviranomaiset ovat tukalassa asemassa kun ilman annettua rahaa pitäisi lakia noudattaa ja auttaa perheitä, eikä se ilman rahaa, puuttuvin henkilöstöresurssein ole mahdollista.
Lastensuojelu on toimimatonta silmän lumetta, joka yksittäistapauksessa onnistuessaankin on valtion hallinnon ja kuntapäättäjien kömmähdysten peittely-yritystä parhaimmillaan - ja kaikki ihmisten kustannuksella. Kapina ja purnaus on vaiennettu vanhemmat hylkiöksi ja rupusakiksi leimaamalla, aivan harkitusti. Yksittäiset toimittajat ja pienet aluelehdet ovat uskaltaneet poiketa vaikenemisen velvollisuudesta, valtamedia ei.
Valtion kannalta lastensuojelun nykytilannetta voidaan verrata siihen kun yksityinen ihminen jättää pienen laskunsa maksamatta. Se viedään ulosottoon, jonka jälkeen henkilö joutuu maksamaan pienestäkin laskusta moninkertaisen summan. Kun valtio on laiminlyönyt velvollisuutensa katsoa, että kaikki pysyvät Suomi-neidon kelkassa mukana suht pienin kustannuksin, ovat heikoimmat pudonneet kuin eno veneestä, joutuneet valtion kannalta ulosottovirastosta lunastettaviksi tuotteiksi, kauppatavaraksi. Pienten laiminlyöntien kustannukset ovat kasvaneet järjettömiin huostaanotto- ja tuotteiden huoltokustannuksiin, eikä ylärajaa ole näkyvissä.
Nyt hallitus yrittää kiireellä vääntää uuden Lastensuojelulain valmiiksi, että saisi siitä jonkinlaista meriittiä itselleen. Jos se vaikka hyvinkin edes vähän paikkaisi tilannetta, että tämän hallituksen kruunua jälkeenpäin vielä kiillotettaisiin. Huonolta näyttää. Vaiennetut vanhemmat eivät uskalla nousta barrikaadeille, koska se on aivan sama kuin julistaisi: Katsokaa, minä olen kykenemätön vanhemmuuteen. Osa vanhemmista on kuitenkin sinnitellyt uppoavasta perhepolitiikan laivasta ja puhuu edes lasten pelastamisen puolesta. Yhteiskunnan huonovointisuus mitataan silläkin määrällä, millä heidät yritetään vaientaa, monelta taholta. Viranomaiset eivät uskalla puhua edes, ettei lähtisi se tuoli alta.
Niin ei ole lastensuojelussa kun kauppatavarana on vain huostaanotettu lapsi, jolla ei ole kykyä eikä taitoa itsensä puolustamiseen. Vanhempien oikeudet lapsen puolustamiseen viedään lakikikkailulla ja loput viranomaismielivallalla.
Kun sosiaalitoimi ottaa lapsen huostaan, muuttuu kasvava yksilö tuotteeksi, jonka laitos ostaa päivän hintaan ja osin valheellisilla lupauksilla kasvattaa hänestä yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Kansainvälisen kaupan fair play -käsite, kuluttajansuojalaki tai parasta ennen -päivämäärä ovat tuntemattomia käsitteitä. Laitos ostaa tuotteen, jonka tuomalla rahoituksella se pyörittää omaa toimintaansa ja sosiaalitoimi on ostavinaan kasvatusta, hoitoa ja rakkautta, että saataisiin veronmaksukykyisiä kansalaisia tämän maan rakentamiseen tulevaisuudessa.
Mutta ainoa osapuoli, joka takuuvarmasti saa rahoilleen vastineen on lastensuojelulaitos. Ei sossu ole vastuussa, että se saisi sijoittamalleen rahalle mitään vastinetta. Onhan tutkittu tosiasia, että niin epämääräinen käsite kuin yhteiset rahat menettää merkityksensä yksityiseen rahaan verrattuna. Sen takia on yksilön kannalta lähdetty arveluttaville vesille, että yhteisillä rahoilla käydään kauppaa elävistä ihmisyksilöistä.
Eläinsuojelulakikin toimii paremmin kuin Lastensuojelulaki. Kun eläinsuojeluilmoitus tehdään, lähtevät kunnan viranomaiset liikkeelle ja kun huonoista oloista löydetään ilmoituksen kohteena olevia eläviä olentoja, nousee iso haloo, josta lehdissä kirjoitetaan. Rötöstelijä saa tuomionsa, joka myös julkistetaan mediassa ja herkimmillä kulkee kauhun väreitä selkäpiitä pitkin uutista lukiessaan.
Kun lastensuojeluilmoituksen jälkeen lapsi löydetään huonoista oloista omasta kodistaan, siitä myös tehdään otsikoita ja ihan aiheesta, totta kai. Mutta koska perhepolitiikka on vedetty alas, laman jälkeen perheiden verotuet poistettu ja inflaation on annettu viedät loput, on sitä virhettä peiteltävä keinolla millä hyvänsä. Eihän sitä tiedä, miten jäyhät suomalaiset suutahtaisivat, jos tietäisivät mikä on köyhyyden todellisuus tässä länsimaisessa sivistysvaltiossa. Sen takia kaikki huostaanotot on julkisuudessa naamioitu päihde-, mielenterveys- tai väkivaltaperheistä tehdyiksi lasten pelastustriumfeiksi, jonka viranomaiset riemusaatossa tekevät muka lapsen pelastamiseksi.
Kun elävä kauppatavara tulee huonoista oloista, häntä pitäisi huoltaa ja kuntouttaa, että yhteiskunnalle olisi hänestä muutakin kuin menoa jatkossa. Koska myös valuvikoja joskus sattuu, ei uusi yksilö aina syntyessäänkään vastaa sitä prototyyppiä, mitä tämän päivän työelämässä tarvitaan ja hänkin tarvitsisi vähän huoltoa ja säätöä, että tavoite saavutettaisiin. Lasten kohdalla ei huoltotakuu toimi, he eivät ole vielä osoittaneet arvoaan markkinatalouden silmissä tuottavina yksilöinä. Siksi sairaalapaikkojen puutteessa heidätkin myydään yhteisellä rahoituksella laitoksiin muka huollon ja korjauksen saamiseksi, ja tätä kauppaa ei kuluttajansuojalaki koske.
Eläinsuojelulaki takaa elävien olentojen inhimillisen kohtelun, mutta lapsen suojana ei ole lakia, koska poliitikkojen virheet ja välinpitämättömyys on peiteltävä keinolla millä hyvänsä. Jos ostat kulutustavaran ja saat viallisen hilavitkuttimen, voit palauttaa sen myyjälle ja kauppa puretaan, koska on kyse yksityisen ihmisen rahoista. Kun yhteiskunnan suurella rahalla ostetaan rakkautta ja rajoja, ei vastineesta ole väliä. Siksi myös huonompi kuntoisia tuotteita on palautettu tällaisen rahoituksen jälkeen takaisin vanhemmilleen kun huomataan, että kauppa ei kannattanut, kulutustavara on työikäinen, eikä ollenkaan toimivassa kunnossa.
Yhteiskunnan kannalta ihmisen parasta ennen -päivämäärä olisi hyvä pysyä voimassa ainakin viralliseen eläkeikään asti. Maailmanpankki on julistanut, että sen yhteiskunnan rakenteet tulevat murtumaan, joka ei investoi yhteisöihin ja ihmisiin. Eduskunnan budjettikeskustelun perusteella meillä investoidaan mieluummin infrastruktuuriin kuin ihmisiin, tiestön kunnossapitomäärärahoista ollaan yksimielisiä, ihmisiin investoinnista ei. Valiokuntavalmistelussa oleva uusi Lastensuojelulaki olisi kärjistäen sanottuna saatava edes Eläinsuojelulain tasolle, että yhteiskunnan rakenteet olisi turvattu tulevaisuudessakin.
Huonommillakin teillä on tässä maassa päästy eteenpäin, mutta tärkein investointikohde on unohtunut. Työikäisiä kuntoutetaan, koska he ovat jo osoittaneet hyötynsä yhteiskunnalle, mutta kasvavasta lapsesta ei ikinä tiedä. Jos hän ei ole priima-tuote syntyessään tai kolhiintuu muuten käytön ensimetreillä, on korjaus ja huolto vähän kuin riskirahoitusta. Kun yhteiskunnan johtoportaassa tapahtuu virheitä ja jonkin linkki ketjussa rikkoutuu, sen korjaamiseen tarvitaan aina ja aina enemmän rahaa. Näin on tapahtunut jo perhepolitiikassa.
Kun perheiden alta on vedetty yhteiskunnan tukiverkko pois, ongelmatilanteessa yhteiskunnan perusyksikön eli perheen rakenteet murtuvat. Se on vaarallista kokonaisuuden kannalta, koska pienestä vuodosta ne suuretkin laivat ovat uponneet. Kenttätyötä tekevät sosiaaliviranomaiset ovat tukalassa asemassa kun ilman annettua rahaa pitäisi lakia noudattaa ja auttaa perheitä, eikä se ilman rahaa, puuttuvin henkilöstöresurssein ole mahdollista.
Lastensuojelu on toimimatonta silmän lumetta, joka yksittäistapauksessa onnistuessaankin on valtion hallinnon ja kuntapäättäjien kömmähdysten peittely-yritystä parhaimmillaan - ja kaikki ihmisten kustannuksella. Kapina ja purnaus on vaiennettu vanhemmat hylkiöksi ja rupusakiksi leimaamalla, aivan harkitusti. Yksittäiset toimittajat ja pienet aluelehdet ovat uskaltaneet poiketa vaikenemisen velvollisuudesta, valtamedia ei.
Valtion kannalta lastensuojelun nykytilannetta voidaan verrata siihen kun yksityinen ihminen jättää pienen laskunsa maksamatta. Se viedään ulosottoon, jonka jälkeen henkilö joutuu maksamaan pienestäkin laskusta moninkertaisen summan. Kun valtio on laiminlyönyt velvollisuutensa katsoa, että kaikki pysyvät Suomi-neidon kelkassa mukana suht pienin kustannuksin, ovat heikoimmat pudonneet kuin eno veneestä, joutuneet valtion kannalta ulosottovirastosta lunastettaviksi tuotteiksi, kauppatavaraksi. Pienten laiminlyöntien kustannukset ovat kasvaneet järjettömiin huostaanotto- ja tuotteiden huoltokustannuksiin, eikä ylärajaa ole näkyvissä.
Nyt hallitus yrittää kiireellä vääntää uuden Lastensuojelulain valmiiksi, että saisi siitä jonkinlaista meriittiä itselleen. Jos se vaikka hyvinkin edes vähän paikkaisi tilannetta, että tämän hallituksen kruunua jälkeenpäin vielä kiillotettaisiin. Huonolta näyttää. Vaiennetut vanhemmat eivät uskalla nousta barrikaadeille, koska se on aivan sama kuin julistaisi: Katsokaa, minä olen kykenemätön vanhemmuuteen. Osa vanhemmista on kuitenkin sinnitellyt uppoavasta perhepolitiikan laivasta ja puhuu edes lasten pelastamisen puolesta. Yhteiskunnan huonovointisuus mitataan silläkin määrällä, millä heidät yritetään vaientaa, monelta taholta. Viranomaiset eivät uskalla puhua edes, ettei lähtisi se tuoli alta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
selostamaan tätä suomen tilannetta noilla kansainvälisillä palstoilla, missä minäkin on pyörinyt. Voisin aloittaa eräästä havainnoista: monilapsiset perheet istuvat illat pitkät joko tv-valon ääressä tai niin, että keittiössä palaa pieni valo. ja tätä on jatkunut pitkään. Ihan tvallisia perheitä. Vastauksen ihmettelyyn taisin saada kun posti toi uusimman sähkölaskun. Eli Suomessa maailman kymmeneneksi rikkaimmassa maassa ihmisissä istuvat pimeässä kun ei ole avraa pitää valoja päällä. Kuulin myös erään äidin valittavan toiselle ettei voi viedä pienintään ulos ennen kuin lapsilisät tulee että saa uudet kengät. Pimeässä ja sisällä. Tästä saankin hyvän aiheen kansainvälisille palstoille.
Tietyn väliajoin tulevan sähkölaskun suuruus on 32-36 euroon. Se on meille paljon. Tv-maksut nousevat vuosi toisensa jälkeen, vuokra nousi yli 30 euroa ja heti tammikuusta nousee taas päälle 13 eurolla. Fortum kohotti joulukuun alusta sähköjä kaikessa hiljaisuudessa 10%. Eipä meillä sähköä tarvitsevia kulutushyödykkeitä ole, kuten esim. kahvinkeitintäkään. Murukahvia juon ja tottahan se vesi pitää kattilassa lämmittää, joten kuluu sähköä ja siis rahaa.
Vaatetus maksaa. Halvalla teetetetään ulkomailla, ostetaan Suomeen yhtä halvalla ja myydään vähän kalliimmalla. Kun on pakko niitä vaatteita ostaa välttyäkseen lastensuojeluilmoituksilta, on halvinta ostettava ja ne ovat rikki hyvin pian. Lastensuojelusta olen toki kysynyt lapselle harrasterahaa, mutta ei sieltä mitään myönnetäkään. Johtuuko siitä että on joulukuu ja rahat sieltäkin lopussa?
Vaiko vain siitä, ettei köyhän kakaran tarvitse mitään maksullista harrastaa?
Että saataisiin sitten toimeton lapsi levottomaksi, jos joku vaikka tekisi ilmoituksen että päästäisiin lasta "pelastamaan"?
Ei meilläkään pidetä valoja päällä silloin kun televisio on päällä, ei ole rahaa. Lahjoituksena saatu kone, josta nytkin kirjoitan,, tulee laitettua aina virransäästötilaan tai sammutettua kokonaan, ettei laskusta tule liian suurta, niitäkään kun ei takaisin saa.
Yhteen aikaan ruokaa piti säännöstellä samaan tapaan kuin mitä vankiloissa on?
Tietty määrä maitoa kuppiin, yksi annos perunamuussia ja rasvaa leivälle kitsaasti.
Luovuin itse syömisestä niin, ettei lapselle tarvinut sanoa ettei mitään ole.
Siinä meni huonoon kuntoon. Minulla kuten monilla muillakaan ei siis olisi oikeutta oikein syödäkään, sillä ei meitä vanhempiakaan kukaan ajattele. Meidän hyvinvointimme on sivuseikka, pääasia että tuntuu olevan, että nämä lastensuojelijat voivat sadistisesti määrätä sen, kuinka perheesi pukeutuu, mitä syövät, pidetäänkö lamppuja päällä edes WC:ssä kesäisin, jotkut ovat kertoneet kuinka vesilaskun kuuluessa maksettavaksi eli ei sisälly vuokraan, käyvät suihkussa kerran viikossa ja mielellään koko perhe samaan aikaan ettei vesi valuisi erikseen niin pitkään itse kunkin kohdalla.
Näin meistä saadaan saataisia, kohtelumme on siis hyväksytympää.
niitä, jotka tosiaan pihiyttään istuskeli tv:n valo ainoana valonaan. Nyt se taitaa olla pakko. ja jos vesimaskut menevät kulutuksen mukaan niint tosiaan täytyy palata siihen "ennenvanhaiseen" -tyyliin eli kerran viikossa saunassa (suihkussa). Erona on vain se, että kylläpäs koulussa opettajat kiinnittäisivät huomiota jos lapsi kävisi kerran viikossa pesulla. kesällä voi sentään käydä uimassa tai vaikkapa huuhtoa vesirännin alla. alennuksesta voi ostaa kynttilöitä, ei tarvitse valoja pistää. Ei tää naurata yhtään kun tietää, että tämä on arkea.
Taitaa mennä siihen, että kyetäkseen maksamaan vuokransa täytyy ottaa "hyyryläisä" asumaan esim. sukulaisia. Kaikki sulloutuvat pieniin asuntoihin. Työstäkään ei saa kohta enää niin paljon palkkaa että sillä tulisi toimeen vaan on otettava toinen työ lisäksi. Jne.....
ettei vahingossakaan kaada kynttilää ja sytytä kotia tuleen.
Huostahan siitä seuraisi, että polttelee kynttilöitä muulloinkin kun jouluna. Naurettaisiin pihalle kun sanoo, ettei sitä sähköä tosiaan ole varaa liiemmälti käytellä. Onneksi lapset eivät hikoile pieninä niinkuin aikuiset tekevät. Ainahan sitä voi naamaa, käsiä ja takapuolta huuhtaista, samoin varpaita mutta lavuaarin alla.
eikä sitä ainakaan täällä sossut takaisin kustanna yhtään sen enempää kuin sähköjäkään.
kuin pesusoikko huoneeseen, jossa on lattiakaivo ja siinä tenavia mäntysuovalla ja vedellä jynssäämään!
Jos on ryysyrannan malliin, niin kirput, luteet ja täit kyllä vaatisivat saunotuksen, mutta jos makkarassa ja margariinissa vähän pihistää, niin saa apteekista kunnon tropit. Siitä sitten vain kirpparikuteissa kouluun ällistelemään, montako ravihevosta vieruskaveri omistaa ja paljonko ovat raveissa tuottaneet. Kyllä se siitä.
meillä on tarkkaan laskettu budjetti, sauna on nurkassa ja siellä käydään kaksi kertaa vuodessa, enempään ei ole varaa.
laajemminkin kun kerran kielitaitosi riittää.
Entäpä jos tarjoaisit juttua johonkin ulkomaiseen lehteen? Sellaistakin ideaa täällä on joskus väläytetty.
Nimittäin Ruotsin aikaisempi lastensuojelun suorastaan rikollinen tila alkoi purkautua vasta, kun ulkomainen lehdistö puuttui asiaan.
Ja viimeiset uutiset ovat kertoneet, että siihen aikaan huostaanoton kokeneet lapset ovat nyt hakeneet suuria korvauksia Ruotsin valtiolta.
Oletteko muuten ajatelleet, että joissakin kunnissa/kaupungeissa eläintenhuolto kilpailutetaan suuremmalla laatuprosentilla kuin lastensuojelupaikat?
kuulostaa.
Aloituksen vertaus Eläinsuojelulakiin pitää paikkansa siinä, että eläimen pahoinpitely on rikos, teki sen kuka tahansa. Kun oma vanhempi pahoinpitelee lasta - vaikka vain tukistaa, on sekin rikos, josta tekijä saa ilman muuta asiaan kuuluvan rangaistuksen.
Huostaanoton jälkeen lapseen kohdistuva pahoinpitely pitää olla tosi törkeä, ennen kuin se on viranomaisten silmissä edes tutkinnan arvoinen. Alle 10-vuotiasta lasta voi hoitaja töniä, tuuppia, läimiä, uhkailla ja pelotella miten paljon tahansa, eikä lastensuojelu puutu, jos lapseen ei ole jäänyt ulkoisia jälkiä, henkisistä traumoista viis. Ja tuollaisen kohteeksi voi joutua pieni lapsi, jota ennen huostaanottoa ei ole ikinä lyöty.
petaa...."
ei ole kovin kovassa kurssissa lapsi enää tämän päivän suomessa
ainakaan perheestään huostaanotettu lapsi.
joita pyydettiin paikan päälle katsomaan. Neuvottelussa laitoksen tiloissa sen pyynnön esitin. Sossut (Espoosta) sanoi ettei ole aikaa. Myöhemmin samat tantat sanoivat, kuinka lapsen kohtelu laitoksessa ei ole olennaista.
Tänään lapsi käy asioiden tiimoilta terapiassa.
oikeusturva huostaanoton jälkeen.
On näitä muitakin vastaavia tilanteita kuultu ja vastaan tullut.
saada kansainvälisille foorumeille.
Suomessa tätä ei valta media ikinä julkaise.
On liian totuuden mukaista ja monesta eri näkökulmasta tarkasteltua kirjoitusta.
Se siitä meidän breesneviläisestä sanan vapaudestamme.
M.K.Aula (jos edes kulmakarva kohoaisi),
Hyssälä,
Ripsa Papuselle muunkin aiheeseen liittyvän materiaalin kanssa,
Karpolle
Päivärinta
MLL, sielläkin on ilmeisesti joku taho kiinnostunut, lausuntojen perusteella,
Tastula TV2
Tuomiojalle UM:ään, voisi olla teoreetikollekin ihan hyvä valaista suomalaisten todellisuutta pohdittavaksi
tarpeeksi ROSKAPOSTIA! Eivät varmasti kaipaa enempää!
Fiksupää hei, sähköposteissa on roskapostisuodattimet, joita voi itse tarpeen vaatiessa muokata ja asettaa estettyjen listalle valitsemiaan osoitteita.
Taidat kuulua niihin, jotka ovat spämmi-listalla?
Tiedän yhden miespuolisen tapauksen, joka häiriköi mm. lakimiehiä typerillä kysymyksillään joihin saamiaan vastauksia esittää ominaan...
Spämmi-lista varmaan tuttua niiltäkin tahoilta.
Näitä erilaisia "aktivisteja" onkin maassamme pilvin pimein, jopa itse olen laittanut muutamia osoitteita roskapostilistalle, sillä ei niiden kaappijuoppojen massapostituksia viitsi lukea. Muka lasten etua ajamassa, kun tosiasiassa haluavat isit vain rahaa omiin kuluihinsa lasten kustannuksella.
Pilaavat monen oikeasti asialla olevan maineen.
määrää muutenkaan.
Mutta mikään mahti maailmassa ei pysty estämään sitä, että tämän maan lasten hyväksi tehdään työtä!
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu...
Ei voi mitään.
ne on voineetkin eksyä tälläiselle
"roskapostia kirjoittavalle" -palstalle.
koiraa karvoihin katsomista...ko...
kielteinen kanta on valtamediassa otettu syistä, jotka kirjoituksessa käyvät hyvin esille.