Moro vaan kaikki koiraimmeiset!
Hankin tuossa jokin aika sitten 6 vuotiaalle koiralleni kaveriks tollasen viisikuisen pennun. "Pojat" tulee loistavasti toimeen, ainakin toistaiseksi :)
Kysymys kuuluu: miksi on hyvä/suositeltavaa pyrkiä ulkoiluttamaan pentua yksin ulkona? Mitä haittaa siitä on vaikka pentu leimautuisikin toiseen koiraan, sen se tekee joka tapauksessa - eikö?
Hankin tuossa jokin aika sitten 6 vuotiaalle koiralleni kaveriks tollasen viisikuisen pennun. "Pojat" tulee loistavasti toimeen, ainakin toistaiseksi :)
Kysymys kuuluu: miksi on hyvä/suositeltavaa pyrkiä ulkoiluttamaan pentua yksin ulkona? Mitä haittaa siitä on vaikka pentu leimautuisikin toiseen koiraan, sen se tekee joka tapauksessa - eikö?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Leimautumien toiseen koiraan voi tarkoittaa myös sitä, että pentu lakkaa kuuntelemasta sinua.
Kun pentua ulkoiluttaa yksin, se ei seuraa toisen esimerkkiä vaan tule omanlaisensa, ei vanhan kopio.
Meillä on pinseri ja wipukka, eli toinen ei pidä ihmisistä mutta tykkää ärhennellä toisille koirille. Toinen tahtoisi tutustua kaikki vastaan tulevat ihmiset, mutta ei pidä toisista koirista.
Itse en ole huolissani leimautumisesta vaikka jonkin verran ulkoilutan niitä erikseen.
Aloin ulkoiluttaa uutta pentua erikseen, koska en halunnut sen oppivan vanhemman koiran tapaa rähistä joka vastaantulijalle. Toimi oikein hyvin!
...jos vanha koira on sen luonteinen, että olisi pelkkää plussaa jos pennustakin kehittyisi samanluonteinen ;) No jatkan varmaan samaan malliin elikkä välillä erikseen ulos ja välillä yhdessä ulos. Sen olen kyllä huomannut, että pentu todellakin matkii toista koiraani ulkona ollessa todella paljon, mutta ei kai siitä haittaa ole jos on hyvä roolimalli mitä matkia.
Itselläni on kaksi bokseria, joita käytän yhdessä ulkona. Niiden käytöstavat, suhtautuminen muihin ym. ovat täysin samanlaiset VAIKKA vanhempi koira tuli mulle toisesta perheestä 3,5 vuotiaana; mistään pennun samaistumisesta ei siis meillä voida puhua.
Luulenpa, että vaistonvarainen laumakäyttäytyminen jokatapauksessa tulee muovaamaan sinunkin koiriesi yhteiskäyttäytymistä.
Hyvä idea tosiaan viedä niitä välillä erikseen ja välillä yhdessä ulos! Zemppiä teille:)
Piste viesti vaan sen takia et saa näkyviin puuttuvat viestit...
katunut sitä jälkeenpäin, etten käyttänyt nuorimmaistani enemmän erikseen, yksisteen ulkona.
Aikaa peruskoulutukseen/tottelevaisuuteen olisi ollut enemmän, sekä turhat vouhkaamiset olisivat jääneet vähemmälle.
Olin kuitenkin niin varma asiasta, että siitä ei olisi haittaakaan ja sivuutin liian monen asian, aivan perusjutuissa ja laitoin ne pentu/junnu-iän piikkiin, joita on joutunut näin myöhemmin korjailemaan, varmaankin kaksinkertaisen ajan, ellei enemmän, kanssa. Että silleen.
Voihan se hyvinkin sujua, mutta toivon mukaan sinun ei tarvitse katua myöhemmin.
P.S Kun otimme nuorikon oli vanhempi koira myöskin 6 vuotias,uros ja hyvä tapainen, sekä "pojat" tulivat tosi hyvin juttuun keskenään.
Summa summarum: Yleinen mielipide tuntuu siis olevan se, että kandee käydä koirien kanssa yhdessä ja erikseen ulkona. Hyvä, koska näin se käytännössä tapahtuu joka tapauksessa ja on muutenkin järkeenkäyvin vaihtoehto.
Lähdin alunperin kyselemään asiasta sen takia, että luin pennun mukana tulleesta lehtisestä olevan suositeltavaa ulkoiluttaa pentua yksin mahdollisimman usein. Itse en näe asiaa ihan niin mustavalkoisena kuten "käyttöohjekirja" neuvoo vaan kuten teidänkin mielestänne paras vaihtoehto on mennä ulos koirien kanssa lähinnä kuten parhaalta tuntuu kulloinkin.
Toki kouluttaminen ym. on oma lukunsa ja lienee parasta/mahdollista ainoastaan koirien ollessa yksin.
Kiitti kaikille vastuaksista!!
.