Minulla on aivan kummallinen tarina tänne. En hauku muistamattomia kummeja enkä ahneta kummilasten äitejä.
Minä olen kohta nelikymmpinen nainen, itsellä on kaksi lasta. Minun kummini on 70 vuotias isoäiti ja ajatelkaas, hän on tähän päivään asti muistanut minun syntymäpäiväni ja jouluni ja vieläpä joskus nimipäivätkin. Eikä siinä kaikki. lisäksi hän muistaa minun lasteni syntymäpäivät ja joulut. Kummallista, eikö?
Kummini ei ole varakas, oikeastaan aika vähävarainen. Eikä hän ole koskaan mitään suuria ostanut; nykyisin kynttilöitä, lautasliinoja, karkkeja ja kiiltokuvia lapsille. Joskus hän jopa kutoo villasukat lapsille ja se on arvokas lahja. Mutta lahjan arvolla ei ole minulle merkitystä, arvostan hänen vaivannäköään. Ja lapset ovat onnellisia pienestäkin paketista ja aina soittavat ja kiittävät.
Minäkin muistan häntä; joka joulu ja syntymäpäivä. Ja koska minulla nykyään on varaa, minä jouluna yleensä laitan jotain juustopakettia, hedelmäkoria ym käytännöllistä, sillä hänen luonaan käy lastenlapsia jouluna ja tiedän, ettei hänellä ole varaa laittaa ruokaan kovin paljoa.
Kummini on äitini sisko ja asui lapsuuteni naapurissani, joten meille syntyi lämmin suhde. Nykyisin hän jopa sanoo, että minä pidän yhteyttä ja muistan häntä enemmän kuin omat lapsensa.
Ottakaas opiksi. Te kaikki rutisijat täällä, jokta ahnehditte hemmotelluille lapsillenne kymmenien eurojen arvoisia lahjoja. Ja ottakaas opiksenne te mukamas-kummit, jotka unohdatte kummilapsenne ensimmäisen vuoden jälkeen ja huudatte täällä haloota, että ei kummi ole lahja-automaatti - ei olekaan, mutta pieni lahja vaikka syntymäpäivänä on mukava tapa muistaa. Ja ottakaas opiksenne te kiittämättömät kummilapset, jotka odotatte kummeilta vain tavaraa.
Minä olen kohta nelikymmpinen nainen, itsellä on kaksi lasta. Minun kummini on 70 vuotias isoäiti ja ajatelkaas, hän on tähän päivään asti muistanut minun syntymäpäiväni ja jouluni ja vieläpä joskus nimipäivätkin. Eikä siinä kaikki. lisäksi hän muistaa minun lasteni syntymäpäivät ja joulut. Kummallista, eikö?
Kummini ei ole varakas, oikeastaan aika vähävarainen. Eikä hän ole koskaan mitään suuria ostanut; nykyisin kynttilöitä, lautasliinoja, karkkeja ja kiiltokuvia lapsille. Joskus hän jopa kutoo villasukat lapsille ja se on arvokas lahja. Mutta lahjan arvolla ei ole minulle merkitystä, arvostan hänen vaivannäköään. Ja lapset ovat onnellisia pienestäkin paketista ja aina soittavat ja kiittävät.
Minäkin muistan häntä; joka joulu ja syntymäpäivä. Ja koska minulla nykyään on varaa, minä jouluna yleensä laitan jotain juustopakettia, hedelmäkoria ym käytännöllistä, sillä hänen luonaan käy lastenlapsia jouluna ja tiedän, ettei hänellä ole varaa laittaa ruokaan kovin paljoa.
Kummini on äitini sisko ja asui lapsuuteni naapurissani, joten meille syntyi lämmin suhde. Nykyisin hän jopa sanoo, että minä pidän yhteyttä ja muistan häntä enemmän kuin omat lapsensa.
Ottakaas opiksi. Te kaikki rutisijat täällä, jokta ahnehditte hemmotelluille lapsillenne kymmenien eurojen arvoisia lahjoja. Ja ottakaas opiksenne te mukamas-kummit, jotka unohdatte kummilapsenne ensimmäisen vuoden jälkeen ja huudatte täällä haloota, että ei kummi ole lahja-automaatti - ei olekaan, mutta pieni lahja vaikka syntymäpäivänä on mukava tapa muistaa. Ja ottakaas opiksenne te kiittämättömät kummilapset, jotka odotatte kummeilta vain tavaraa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kummisi on varmaan ihana ihminen. Kuten myös sinä. Toivottavasti myös sinun lapsiasi on onnistanut kummien suhteen.
Tätä se ikä ja elämänkokemus teettää ;o) kiitos fiksuista ajatuksista ja varsinkin teoista. Ei ole kyse kristillisestä tai pakanallisesta toiminnasta tai "opastuksesta ja kasvatuksesta", vaan yksinkertaisesti välittämisestä, jossa ahneudella ei kertakaikkiaan ole mitään tilaa. Mukavaa joulun aikaa sinulle, lapsillesi ja tietenkin kummillesi!
Kiitos kirjoituksestasi ja valoisista asioista.
Niitähän löytyy. Elämä antaa myös haasteensa. Toivottavasti monet kummilapset tajuavat ne hyvät asiat vaikka pienemmässä mittakaavassa myöhemmin ja päinvastoin. Valitettavasti myös joskus jonkun kummilapsen vanhempi voi olla "tunteiltaan ahdingossa", että mikään ei riitä. Silloin syntyy vaikeuksia ja monet kummit kirjoittavat saadakseen neuvoa ja helpotusta.Tiedän kokemuksesta,että se on todella ikävää. Olkoon sinun kirjoituksesi valona joka voisi heijastua toisiinkin. VALOA JOULUUSI JA ONNEA UUDELLE VUODELLE!