Ahdistaa jo valmiiksi vaikka siihen on vielä aikaa. Mikä hitto mut velvottaa viettämään joulua vaikka en halua? Niin sukulaiset, nuo ihmisen pahimmat viholliset. Pahastuvat perkele, jos en tule. Jouluna syödään, saadaan lahjoja ja vietetään aikaa yhdessä. Minulla ei ole nälkä, en tarvitse lisää tavaroita, enkä kestä olla kenenkään seurassa. Joulu on perhejuhla ja niille kenellä ei ole omaa perhettä pitäisi ehdottomasti myöntää vapautus koko joulunvietosta. Lääkärin pitäisi kirjoittaa paperi, jossa sanottaisiin että tämä henkilö on nyt kykenemätön jouluilemaan tänä vuonna, jättäkää hänet rauhaan.
Eikä siinä vielä kaikki että pitää saapua paikalle silloin aattona (ja joulupäivänäkin vielä), mutta kun pitäisi muka nyt etukäteen mennä tuonne täpötäysiin tavarataloihin tungeksimaan ja etsimään jotain typeriä lahjoja niille pirun materialisteille. Mulle on tarpeeksi työtä kun käyn ruokakaupassa, saati sitten että lähtisin johonkin megasupermarkettiin haahuilemaan. Ei tuu mitään. Aikuiset saa ainakin jäädä ilman, lapsille voin ostaa jotain pientä. Ja sanon etukäteen niille, että mulle on sitten turha ostaa ainuttakaan pakettia, minä en availe mitään. Ainakaan, ellei se sitten hölsky kuin viinapullo tai rahise kuin purkillinen lääkkeitä.
Kaikki ruudilta tuoksahtavat paketit voin myös hyväksyä.
Muutenkin vituttaa tämä joulunalusaika. Koulukurssit loppuu viimeisetkin jo maanantaina, vaikka aikaa olisi vielä vaikka kuinka paljon. Mitä hittoa minä nyt teen päivisin? Kuuntelen radiosta joululauluja vai? No en tosiaan kuuntele, syökööt tontut lakkinsa, minähän en radiota avaa ennen helmikuuta.
Ja se himskatin joulupäivällinen koulussa: Yhden pienen kinkkukääryleen sain! Olisiko ollut liikaa vaadittu saada jouluaterialla syödä niin paljon kuin haluaa, häh? Olisin kyllä maksanut siitä toisestakin kääryleestä. Samperin mammat, syökää tekin tonttulakkinne!
Eikä siinä vielä kaikki että pitää saapua paikalle silloin aattona (ja joulupäivänäkin vielä), mutta kun pitäisi muka nyt etukäteen mennä tuonne täpötäysiin tavarataloihin tungeksimaan ja etsimään jotain typeriä lahjoja niille pirun materialisteille. Mulle on tarpeeksi työtä kun käyn ruokakaupassa, saati sitten että lähtisin johonkin megasupermarkettiin haahuilemaan. Ei tuu mitään. Aikuiset saa ainakin jäädä ilman, lapsille voin ostaa jotain pientä. Ja sanon etukäteen niille, että mulle on sitten turha ostaa ainuttakaan pakettia, minä en availe mitään. Ainakaan, ellei se sitten hölsky kuin viinapullo tai rahise kuin purkillinen lääkkeitä.
Kaikki ruudilta tuoksahtavat paketit voin myös hyväksyä.
Muutenkin vituttaa tämä joulunalusaika. Koulukurssit loppuu viimeisetkin jo maanantaina, vaikka aikaa olisi vielä vaikka kuinka paljon. Mitä hittoa minä nyt teen päivisin? Kuuntelen radiosta joululauluja vai? No en tosiaan kuuntele, syökööt tontut lakkinsa, minähän en radiota avaa ennen helmikuuta.
Ja se himskatin joulupäivällinen koulussa: Yhden pienen kinkkukääryleen sain! Olisiko ollut liikaa vaadittu saada jouluaterialla syödä niin paljon kuin haluaa, häh? Olisin kyllä maksanut siitä toisestakin kääryleestä. Samperin mammat, syökää tekin tonttulakkinne!
Vastaukset 44
Vanhimmat
alennusmyynnit on kyl ihan jees. :)
Niin sukulaiset, nuo ihmisen pahimmat viholliset. Ei niitä kestä, edes yhtä kertaa vuodessa. :(
Nuorempana minuakin kismitti, mutta on konsteja, joilla kestät sen.
Joulu on valon juhla pimeyden keskellä, ja sitä voi hyvin juhlia niin ateisti kuin uskovainenkin.
Jos masentaa, ei ole mikään pakko mennä sukulaisiin. Voi tehdä selväksi että en tule ja sulkea puhelimensa koko jouluksi. Ei sukulaisten ole pakko vaatia. Voit hyvin vetää omat rajasi ja puolustaa reviiriäsi.
Ja joulu on hyvin sujunut sängyssä ihanasti kääntyillen ja syöden vain lanttulaatikkoa.
Moi. minuakin masentaa kun mietinkin että joulu on olen valmiiksi todella masentunut olen muutenkin psyykkisesti siras olen yksinäinen sinkku nainen eikä minulla ole mitään ei yhtään mitään.Kummitytölle ainaosataan ostan lahjat se onkin sitten siinä.Joulun minä makaan sängyssä ja ryven omassa masennuksessani todella itken pahaa ja ahdistavaa oloani.Tää on todella paskaminen olo kun vielä minut jätti oma rakaskin nyt ei muuta kun jatkamaan unia.
eikös se muuten ole ihan tutkittu juttu,kuinka vaikeita ylipäätänsä kaikki juhlapyhät on vars.yksinäisille ja varmaan meille masentuneille.siksi mä olenkin vuosia ajatellut ihan muita juttuja ku esim.joulua.kun ei kolahda niinku kristillisessä mielessä.MIKSI ihmeessä mun pitäs vielä silläkin asialla kiduttaa itseäni,ei ymmärrä!!muutenkin on asiat aikas perseellään.mutta olkoot sitten.yritän vain elää just nyt,ei paljon jaksa kiinnostaa,mitä muut tekee.viettäkööt joulua,jippii,heistä se on ok,ja mulle käy kyllä.
taidankin tempaista glögiä sen j:n kunniaksi,millos se muuten edes on!!!!
t.minaret
joulu vihatuin juhla.! Inhoan lahja hössötyksi puolin ja toisin, eikä todellakaan ole joulu fiilistä. Onneksi sukulaiset eivät häiritse tulemalla kylään ja vanhemmat asuu monen sadankooämmän päässä että ymmärtävät kun en mene. Mutta lahja hössötyksiltä en välty varmaan tänäkään jouluna, itse en osta kuin lapsille pientä, halpaa ja käytännöllistä.
Hyvä, kun purit itsesi. Se oikein nauratti, kun ruodit sitä kuin se todella on. Se oli melkein kuin itse olisin kirjoittanut. Minä kanssa olen vihannut tätä joulun aikaa, materiaalista, pakko pullaa. Hyi, syksystä asti inhoan, tätä odotusta.
Ihmistä, lähimmäistä, tuttua voi muistaa muulloinkin kuin nyt.
Tietysti lapsia voi muistaa käytännön lahjoilla.........
Ei vaadi ponnistelua kun on vaan, ei vaadi rahaa, on oma itsensä niinkuin itse sen tahtoo. Älkää kantako huonoa omaatuntoa moisesta, nauttikaa olostanne vain, ja vapaapäivistä......
Jaksakaa olla,.,.,.,.,?
Mitenkäs se biisi menee... en muista mutta perus idea on:
Jokaisella on oma käsityksensä joulusta, ja kaikkien toiveita joulun vietosta ei voi tyydyttää aina.
Itsekin olen joutunut perheen parissa viettämään joulua eritavalla kuin haluaisin sitä viettää. Koskaan en ole kenellekään lahjaa ostanut, enkä osta, paitsi jos löydän rakkaani, hänelle voin ostaa jotain. Ja vaikka tänä vuonnakin olen sanonut että ei haittaa vaikka en saisi yhtään lahjaa, niin silti jokainen ostaa väh. yhden. Ja ne turhat lahjat, voi prkl.
mennä sukulaisvierailulle ilman lahjoja??
Eikö egosi kestä mennä sinne sinun omilla ehdoillasi eli tulla ja mennä sen aikataulun mukaan, joka itselle sopii??
Teet helposta asiasta vaikeen.
Minäkin luulin pitkään, että minun on pakko viettää joulua vanhempieni seurassa. Luulin, että minun on pakko teeskennellä ns. joulumieltä.
2004 jouluna sanoin ensimmäistä kertaa ei. Siitä seurasi tottakai pahastuminen. Äiti otti asenteen "olenko minä niin huono ihminen, että et voi edes jouluna tulla minua katsomaan". Se oli hänen valintansa. Aikuisena ihmisenä minä päätän itse, mitä juhlin ja mitä en.
Joulu on perhejuhla, joten perheettömänä en sitä juhli. Joulu on kristillinen juhla, joten ateistina en sitä juhli. Joulu on kulutusjuhla, joten turhan kulutuksen vastustajana en sitä juhli.
24.12. aion keskittyä tietokonepeleihin. Rentouttavat paljon paremmin kuin jokin ylensyönti ja lapsellinen tonttulässytys.
Lopetin joulun viettämisen monta vuotta sitten. Kyllä helpotti. Nyt voi tyynenä katsella kun muut huhkivat hiki päässä.
Teeskentely ei tosiaankaan ole ihmiselle hyväksi. Jokainen viettää tai on viettämättä juhlapäiviä ja pyhiä kuten haluaa. Lähiympäristön ihmiset tottuvat kyllä siihen, että yksi on joukosta poissa...
mulle on ihan sama,vaikka olis kymmenen joulua päällekkäin,en ota mitään kantaa.kuuntelen rokkia ja taidan kävellä pitkiä lenkkejä koiran kans,jos jaksan.onneksi olen jo aikoja sitte hypännyt siitä kelkasta pois,että tarvis nähdä sukulaisia jouluna.enhän mä nää niitä muutenkaan.onneksi.
t.minaret
Ihan JEES-juttuja teidän mielipiteenne joulusta, luin kaikki innolla läpi.
Mua tressaa niin hitosti kun kaikki pitää (siis mun tutut)ihan jonain luonnon oikkuna kun en jaksa siivota vouhottaa ja leipoa turhan takia typeriä pippereitä, voi jeesus sentään mimmonen tää maailma on ja noiden kunnollisten(?) ihmisten ajatukset ja touhut.
Sukulaiset sitten, ei ole mun syy, jos on sukulaisia, en pidä yhteyttä sen takia vaan jos pidän ihmisestä muuten, niin ei ole väliä onko sukua vai ei. Ihan kaiken huippu, jos niitä alkaa laukkaamaan meillä sen takia et ovat sukua, en halua nähdä ketään, vain ihan lähinpäni, joitten kanssa elän pyhät ja arjet!
HYVÄÄ JOULUA!
No eipä ollu reggaen kuuntelusta paljoa apua...
Mulle joulunvietto perheen kesken on jotenkin masokistinen tapa viihdyttää itseäni. Oikeen innolla odotan, mitä tuleman pitää ja kestääkö sukulaisten kantti tänä vuonna.
Aikoja sitten olen lopettanut lahjoilla kilpailemisen ja turhaa rihkamaa multa on aina ollut turha odottaa. Eikä joulua ole pakko mennä viettämään minnekään, mutta jos sulla on vielä äiti hengissä, niin mene vaikka vaan senkin vuoksi.
Mun äiti kuoli 5 vuotta sitten, eikä joulut ole enää entisenlaisia. Yhtä kaikki, täyttä piinaa kuten ennenkin, mutta se jokin puuttuu...
tämä reggae auttaa: Näkisitpä minut, kun en kuuntele tätä!! :)
Mullekkin joulu on täyttä piinaa, vaikka onkin kaikki perheenjäsenet vielä tallella. Mulle se on se on sen takia, kun se on pelkkää teeskenneltyä hauskanpitoa minulle. On vaikea esittää onnellista, jos ei ole onnellinen.
aiheella:
Miksi ihmeessä asioista puhuminen muka parantaa oloa? Aina sanotaan niin. Että se muka helpottaisi? No ei helpottanut mua. Kerroin nyt sitten eräälle läheiselleni, että sairastan masennusta, kun hän sitä tivasi. Hän kyllä ymmärsi asian ja osasi suhtautua siihen oikeinkin kiitettävästi, mutta eipä se silti ainakaan minun oloani parantanut. Päinvastoin, nyt tuli sitten myönnettyä oikein julkisesti, että olen luuseri ja että en tykkää edes itse itsestäni. Ja tästä lähin saankin varmaan vain kaikkien säälit niskaani. Enkä minä kenenkään säälejä halua. Haluan kunnioitusta ja hyväksyntää.
Enkä tiedä mitä kertomista tuossa edes oli. Kai ne sen nyt oli jo itsekkin huomanneet.
Noh, sainpahan ainakin oikeutuksen tappaa itseni, koska nyt kaikki ymmärtävät syyn. Ei tarvitse edes viestiä kirjoittaa.
Minä nyt äiteelle tästä sanon, kun se alkaa tivaamaan? Sanonko mitä asiasta oikeasti ajattelen? Eli että rakas äiti, poikasi suunnittelee päivät pitkät vain tappavansa itsensä, eikä välitä enää yhtään mistään. Et koskaan tule näkemään esim. hänen valmistujaispäiväänsä, sillä hän käy koulua vain huvin vuoksi ja kuolee paljon ennen paperien myöntämistä. Miten hitossa tuommoista voi äidilleen sanoa?! Kysyn vaan?
Pimeyden Ruhtinas puhuu asiaa.
Huomasin että ensimmäinen viesti oli kirjoitettu todellakin tunteella. Meitä on täällä monia jotka ajattelevat ja kokevat ihan samoin.
Mielenkiintoisinta on että joulun vihaaminen on kuulemma kielletty. Kuulin että minä olen kuulemma itsekäs ihminen, jos aiheutan sukulaisen lapselle negatiivisen joulukokemuksen. Että se on jotenkin minun vastuulla että lapsiperheille on jouluna kivaa ja minulla ei kuulemma ole oikeutta "pilata" sitä iloa. Lähinnä se kai tarkoittaa että jouluna en saa puhua elämästä noin niinkuin yleensä tai varsinkaan omasta elämästäni.
Olen mielestäni aika rauhallinen ja asiallinen mies, mutta jouluna käy usein niin että alkoholin kanssa karkaa mopo käsitä. Ei niin että sekoilisin sukulaisten edessä kännissä, vaan sen jälkeen. Kun pääsen taas kotiin omaan rauhaan, alkaa brenkku maistumaan. Joku ihme tila, ei sitä pysty edes miettimään. Haluaa vaan olla niin sekaisin, että pystyy unohtamaan koko sen päivän. Varmaan jotain lapsuudesta kumpuavia traumoja. Meidät on lapsena kasvatettu niin että teemme niinkuin on käsketty. Ei sitä itse huomaa, mutta ilmeiesti me joulunakin istumme siellä selkä suorana ja myötäilemme kaikkea sitä mitä meidän on käsketty olemaan olemassa.
Viitaten tuohon viimeismpää viestiisi:
Suosittelen että kerrot äidillekin itsetuhoisista ajatuksista. Olen huomannut että se kummasti puhdistaa ilmaa kun mainitsee että "Minä en tässä enää kauan elä..." tai "Sitten kun minua ei enää ole, niin ihan sama miten...". Ehkä se on ei-masentuneelle ihmiselle sellainen totuuden hetki, sitä on vaan pakko asettua ja myöntyä hetkeksi siihen tilaan, että tässä maailmassa on vaan joillakin ihmisillä todella paha olla.
"Miksi ihmeessä asioista puhuminen muka parantaa oloa? Aina sanotaan niin. Että se muka helpottaisi?"
Täytyypä todeta että ei se helpota minuakaan. Psykologi luultavasti vaan halua itse uskoa siihen että se mukamas auttaa jotain kun vähän jutellaan. Toisille auttaa toisille ei.
Olen luullut että olen järkevä, koulutettu ja intellektuaali mies joka voi terapiassa purkaa omaa pahaa oloaan. Että kun älykkäästi keskustellaan, niin ne lapsuuden pahuudet jotenkin lakkaa olemasta. Kun on mielestään riittävän älykäs, niin pystyisi itselleen perustelemaan
miksi ei kannata kokee mitään ikävii juttui niinku nyt aikuisena.
Aika mielenkiintoista kuinka viha ja raivo voi yhtäkkiä ottaa fyysisen muodon. Jotenkin menee täysin sanattomaksi kun se viha-aalto lähtee tulemaan päälle, on kuin katsoisi itseään ulkopuolisena ihmisenä kun se riehuminen alkaa. Tulee mieleen että MT-toimistoissa pitäisi järjestää vihanhallintakursseja, sen sijaan että tilitän jollekin psykologilee kaikkea tuubaa.
Ja ei, puhuminen ei yleensä auta mitään. Tärkein koko hommassa on tunnekokemus. Masennusta vaan ei voi hoitaa juttelemalla. On päästävä jotenkin kiinni siihen etäiseen tunnekokemukseen mistä kaikki on saanut alkunsa. Masennuksen suurin ongelma on se, että kun ei tunne mitään.
...vatsansa täyteen puuroo...
Juu eipä kannata ruveta mieltään purkamaan läheisilleen. Voi kylläkin sanoa, et on vähän mieli maassa, mut mitään syntyjä syviä ei pidä selitellä. Sukulaiset ei ole mitään terapeutteja, joilta vois odottaa kärsivällisyyttä ja loputtomasti ymmärrystä. Lähes poikkeuksetta saa kommentiksi, et otat vaan itseäs niskasta kiinni ja lopetat laiskottelun tai kyllä se siitä.
On myös aivan turhaa selitellä esim. omalle äidille, että mä kyl koht tapan itseni ja sitten salaa toivoa, että voi kun ne veis mut väkisin hoitoon ja asiat paranis. Tai että muut kärsis helvetin tuskia huonon omatunnon takia, kun ovat omalla ymmärtämättömyydellään minut masennukseen ajaneet.
Reality bites. Tosiasiassa ketään ei kiinnosta masentuneen höpinät, ellei saa siitä välittämisestä maksua.
Tosiasia on myös, että jos itsensä meinaa oikeasti saada hengiltä, ei sitä julisteta jossain sukujuhlissa. Silloin on aina riskinä, että joku omaan elämäänsä kyllästynyt sukulainen rupeaa kyttäämään sun perääsi ja vesittää kaikki itsemurhayritykset.
Olisi siis päätöksen paikka, joko luovutat tai sitten sitkeesti kokeilet lääkkeen toisensa jälkeen ja ravaat terapiaistunnoissa lopun elämääs ja se on sitten sun elämääs se. Aijai kun helpotti...
Kiva kun vähän purkauduit, ikävä, että asiat ovat noin.
Olen kokenut vähän samanlaista suhtautumista, silloin harvoin kun olen erehtynyt asioistani ääneen valittelemaan. Ei sukulaiset osaa suhtautua asioihin niinkuin pitäisi ja sitten sieltä tulee tuota "mitäs valitat" osastoa. Siksipä en koskaan valitakkaan asioistani, etteivät pääse haukkumaan marisijaksi ja käskemään ottaa itseään niskasta kiinni. Ja saatan saada jopa hiukan myötätuntoa silloin tällöin.
Muutta kannattaa kuunnella musikaalimusiikkia, niissä on aika hienoja riimejä, huomasin :) Mani meiks tee wörld gou round, te wörld gou round, te wörld gou round, mani... Dingaling! Hehhee, oon pimee...
Synkkinä hetkinä soi sellaiset klassikkobiisit kuin HIMin "Join me in death", ihanan angstiset sanoitukset! Joku uusi suomalainen teini-rock-bändi teki samanhenkisen biisin, mutta en nyt pysty muistamaan edes koko bändin nimeä.
Tykkään kanssa kuunnella kaikkea synkistelevää musiikkia. Mietein joskus, että mistähän ne sanoittajat aina keksivätkin niin synkkiä kappaleita? Ei niilläkään voi kaikki ihan hyvin olla?
Yksi oikein pimeä kappale on Therapyn Diane (vissiin jonkun muun alunperin). Siinä on sellainen mukavan synkkä soundi ja melodia. Mutta sitten kun oikein kuuntelin, niin ne sanathan kertovat raiskauksesta ja tappamisesta. Se nimikin lauletaan, että die Ann, kuole Anne. Olikohan se sanoittaja joku murhamies vai mistä noita ajatuksia kumpuaa?
Noista synkistelevistä biiseistä tuli mieleeni tää mun lemppari, elikkä Nick Cave & The Bad Seeds. Tältä kyseiseltä poppoolta mun mielestä ihan huippu on Kylie Minoguen kanssa tehty hymistely´Where The Wild Roses Grow.
En muuten noista Kyllin lauleluista hirveesti perusta, mut tuo nostaa kyllä kylmät väreet selkään. Varsinkin se video...
Onko Jouluhössötykset aikataulussa ja meinaatteko pahoista aavistuksista huolimatta sukeltaa suoraan sukujoulun hermokeskukseen?
tuo kappale jostain ja tsekata asia. Olen aina kiinnostunut löytämään uusia hyviä kappaleita.
Joulu on joo pian. Nyt on siis näköjään jo kahdeskymmenespäivä eli aatto on siis... no tosi pian. Täytyis miettii mitä niille naperoille nyt sitten ostais lahjaks. Vitsi kun ei millään viitsisi rasittaa päätään tuollaisilla.
Diane on Hüsker Dün biisi alunperin, taustana bändin jäsenen ystävän joutuminen sarjamurhaahan uhriksi, eli tositarina.
Sain muuten tuon Therapyn levyn, missä se Diane-biisi on, aikoinaan joululahjaksi. :-)
Hyvä topikki, paljon asiaa ja itselläni ainakin veti juttunne suuta väkisin hymyyn. Hyvin kirjailtuja jouluhuomioita.
Oho, tämä olikin jo vähän vanhempaa juttua koko keskustelu, noussut jostain uudestaan esiin. No ei se mitään. Ajankohtaista joulujutustusta kuitenkin. :)
Hyvä ruhtinas, olisiko oikeasti parempi olla yksin, ilman sitä sukua? Siis ilman niitä vitutuksen aiheita. Mä olen viettänyt viimeiset kymmenen vuotta joulut yksin. Ilman niitä, jotka paheksuisivat sitä, etten tule, tai niitä joille antaa lahjoja, tai saada. Arvosta edes sitä, että sinulla on edes niitä keille kiukutella joulun vittumaisuudesta! Älä vaan syö omaa tonttulakkiasi, ota se suppona!
Eka kerta kun pilasin joulun samalla tavalla kun olen sitä paheksunut isän toimesta. Vedin perseet enkä muista mitään. Ei tytöstä sitten ole polvi parantunut saatana. Anteeksi asianosaisille. Johonkin se on sanottava joten tämä foorumi nimettömyydessään ajaa sen asian. Vittumaiset on fiilikset. Vitun vittumaiset.
Miksi siis haluan käpertyä syvälle peiton alle kiukuttelen ja ärhentelen puolisolleni ihan turhasta niin paljon että hän on ihan ymmällä että mitäs nyt?Ja millä helppotaisi oloani kantaa suklaalevyä sänkyyn halii ja hellii koittaa kaikin keinoin auttaa olla läsnä...mutta kun ei sekään auta.Joskus saatan jopa pikkuisen nauttiakkin olostani ja olla onnellinen mutta takapakki tulee väjäämättä.On mahtavia Ystäviä mutta ei heissäkään sellaisia jotka ehkä todella ymmärtäisivät ja heistäkin muutenkin osa "takinkääntäjiä" joten kenelle uskaltaisin sitten purkautua....ja Rakaalleni en vaan voi on hänellä muutenkin kestämistä.Pitää jaksaa laittaa jouluruokaa isolle sakille ja vielä töissä aina sitä samaa jne...alkaa voimat loppuun niin fyysiset kun henkisetkin...tänä jouluna aattona teemme normaalit retkemme mutta muut päivät en sitten liiku kotoa minnekkään saavat tulla meille jos haluavat ihmiset tervehtimään kyllä minä kahvit jaksan tarjota.
Se on raha ja sen puute kun ruokaa ei saa kunnolla edes irti kaupasta lahjoista ja muusta puhumattakaan kun sitä ei ole niin ei ole,miten sen selittää sitten kummastelijoille ettemme nyt sitten ostakkaan mitään kenellekkään jne...omia tuloja ei juuri ole ja mies ei anna rahaa koska silläkään ei ole muuta kun laskuja ja huolia yhteisen tulevaisuutemme vuoksi että miten eteenpäin en tiedä olen muka optimistinen luonne mutta pohjinmiltani kaukana siittä!
Perinteet on se, joiden ylläpitäminen ajaa monen ihmisen ahdinkoon. Mutta sen myös tiedämme, että lahjat, tavarat eivät tyydytä kenenkään sisintä, korkeintaan lyhyeksi aikaa. Eikä herkkujen syöntikään autuaaksi tee.
Entä jos yrittäisit ajatella, että vietätte joulun puhtaassa kodissa, eli valmistelet joulua niin, sillä se maksaa vain vaivan, jos jaksat sen tehdä. Kuuntelette joulumusiikkia, se ei maksa muuta kuin avaa radion, lepää, eli antaa mielelleen joululahjaksi aikaa lepoon ja esim. hyvän musiikin kuunteluun. Jos kirkko on lähellä, voi mennä jouluaattona kirkkoon, sieltä sitä joulutunnelmaa voi saada sielulleen. Menen itse yleensä jouluyön messuun, vaikka en paljoa kirkossa käykään. Kirkko on lähes poikkeuksetta täynnä, paljon myös nuoria ja nuoria aikuisia.
Perinteiset jouluruoat eivät paljoa maksa, lanttu- ja porkkanalaatikko eivät vararikkoon vie ketään. Mitä sitten laitat sen lisäksi, on rahasta kiinni ja mielihaluista. Torttutaikinan saa edullisesti ja luumuhillon siihen. Eihän jouluna tarvitse ruokapöydän notkua eri valikoimia, vähemmälläkin saa joulumielen ja vatsan täyteen. Kynttilät luovat tunnelman. Aikanaan omassa lapsuudessani olimme onnellisia, kun joulupukki toi omenan, muutaman karamellin, ehkä villasukat ja alusvaatteita.
Yritä ajatella, että mikä teille on tärkeintä! Jos tuntee, että seinä on vastassa, siinä on vaihtoehtona vain tehdä suunnan muutos. Kun pystyy astumaan ovesta uuteen elämään, uusien arvojen pariin, ei kaipaa enää taakse jäänyttä. Meillä on edellytys löytää ilo ja mielen rauha ilman maallista materialismia ja ylellisyyttä. Mielen rauhaa ei voi rahalla ostaa, se tulee ilmaiseksi, kun sen löytää omaa sisintään kuunnellen ja samalla sulkien silmänsä kaikelta muulta.
Hyvää joulua sinulle ja puolisollesi! Mielellesi rauhaa myös alkavalle viikolle!
Kohta taas joulu... Miten sitä ei enää odotakaan innoissaan niin kuin joskus. Ei tiedä mistä siinä nauttisi. Yhdessäolosta? Voihan muulloinkin olla yhdessä. Joululaulutkin vaan ärsyttää ja punaista väriä on ihan joka paikassa. En kai mä varsinaisesti vihaa joulua, mutta kun ei siitä ole saanut mitään iloa irti enää vuosiin. En halua nähdä sukulaisia.
Jännittää jo miten jouluateriakin sujuu kun pitäisi olla yhtä aikaa pöydässä vanhempien ja isovanhempien kanssa. Isovanhemmat höpöttää niin puheliaina koko ajan siinä vastapäätä ja tuijottaa kun syö, ja kun en pysty syömään siinä, heti alkaa kyselyt mikä ruuassa on vikana ja tunnen itseni huonosti käyttäytyväksi idiootiksi. Lisäksi niiden omituiset ruokalajit aiheuttaa jo ulkonäöllään pahoinvointia. Ja ne hajut. Ja ruuan hajujen lisäksi kaikenmaailman hajuvedet joita kaikki tädit on lätränneet itseensä viisi litraa ettei hien haju paljastuisi!
Siellä on monesti muitakin sukulaisia ja niiden kanssa pitäisi jutella kuulumisia, ja ennen kaikkea ne tulee aina kättelemään tai halaamaan! Ne kertoo lomamatkoistaan, opiskeluistaan, työstään, seurustelusta, ne on saaneet lapsen, on ollut kauniit häät, niillä menee hyvin... Ja sitten ne kysyy mitä mulle kuuluu ja mitä mä nykyään teen. Sitten isä ja äiti mun puhetorvena selittää jotain hyvin ympäripyöreästi ja mun idioottiolo vain kasvaa kasvamistaan kun en pysty olemaan sellainen iloinen, puhelias, pirteä ja huoleton sukulainen jota olisi aina mukava nähdä.
Nyt kun en ole töissä tai opiskelekaan, on luvassa taas kiusallisia tilanteita kun pitää keksiä miksi en tee mitään. Mun asioista (masennus ja sellaiset) ei siis ole kerrottu mitenkään avoimesti koko suvulle, niin niiden silmissä olen varmasti ihan kummajainen. Tuo olohuoneessa väenpaljouden keskellä oleminen on jotain niin kauheaa. Sitten ne ottaa joka vuonna puheeksi sen miksi olen vielä vain sinkku. Ne alkaa mielistellä että kyllä mun näköisen pitäis saada nainen kuin nainen. Ja nuo puheet kääntyy heti mun mielessä vittuiluksi. Niiden ilmeet on härnääviä ja pilkkaavia. Koita siinä vaan hymyillä ja naureskella kun tekisi mieli räjähtää ja saada kunnon raivari. Mitä jos tänä jouluna suutunkin ihan kunnolla. Kyllä loppuisi kyselyt ja lässytykset. Tai ainakin niillä olisi taas uutta aihetta puhua selän takana... Sanonko niille suoraan, että vitun mummut teidän takia en saanut tehdä joulun alla itsemurhaa ettei teiltä mene joulumieli pilalle! No en. Enpä tietenkään. Mähän olen niille aina se niin herttainen lapsi, ja siitä hemmetin herttaisesta lapsesta ne muistelee suureen ääneen kaikkia tyhmiä juttuja mitä oon sanonut ja tehnyt joskus pienenä. Jotain "ennen sinä olit niin nauravainen. Ennen sinä olit koko ajan keppostelemassa. Ennen sinä sitä ja tätä, nyt sä olet vaan tuollainen!"
Tässä minä itsekin puhun pahaa sukulaisista selän takana! :) Kyllä sukulaiset on ihania...
Luin kirjoituksesi ja minun mielestä siinä on nuorille tyypillistä sisältöä, joka on muuten luonnollistakin. Sukupolvien välinen ikäero tuntuu väkisinkin. Kun sinä olet yksin eli todellinen vähemmistö, ei sinulla ole juuri puolustajia, jos vanhempasi eivät löydä oikeita sanoja. Hekin ovat kuin puun ja kuoren välissä, eivätkä tahdo sanoa omasta näkökulmasta totuutta, koska tilanne olisi sitten vaikea kaikille.
Voisin olla sinulle mummo, mutta yritän ymmärtää sinua, eli palauttaa oman nuoruuteni mieleen. Jokaisen vanhemman pitäisi muistaa se, että hekin olivat nuoria ja erilaisia vanhempiin sukulaisiin verrattuna. Sinähän et voi elää mielikuvituksessa vanhempien ihmisten ajatusmaailmaa, koska et ole sitä elänyt, eli et ole kokenut. Siksi vastuu jää vanhemmille, ja kuinka ollakaan, he eivät tule ajatelleeksi, että sinä kasvat, teidät erottaa sukupolvien välinen ero. Näin voidaan todeta, että ihmiset on aina vajavaisia, ja myös ikääntyneenä ajattelemattomia. Kun yrität ajatella, voit olla armollinen heidän ajattelemattomuudelle, sinun parasta he tahtovat tarkoittaa myöskin toteuttaen vanhoja perinteitä ja tapoja.
Kirjoitit, että et pidä edes ruoan tuoksuista. Syötkö sinä muuten hyvin? Eihän varsinkaan joulupöydästä tarvitse kaikkea ottaa, sillä kaikki ei pidä kaikesta. Olennaista on, että et protestoi syömättömyydellä, sillä se kostautuu ajan kanssa terveytesi vaarantaen.
Niin, kun kirjoitat, että et enää odota joulua yhtä innostuneena, kuin ennen. Se on merkki siitä, että sinun lapsuus on taakse jäänyttä aikaa ja edessä on aikuistuminen. Joten se on luonnollista, että joulun odotus ei samoin enää innosta, vaikka lahjoja on varmasti silti mukava saada. Itse olin jouluaattoiltaa viettämässä kylässä, jossa oli pieniä lapsia ja ikäisisiäkin. Kyllä nämä pienet lapset oli innostuneet ja me muut saatiin ilo juuri näiden pienten lasten ilosta, joulupukin tulosta ja lahjojen availusta ja leikkimisestä. Jos näitä pieniä lapsia ei olisi ollut, olisi ilta ollut tuntuvasti vaisumpi.
Kunhan aikuistut, ne vanhat sukulaiset muuttuvat taas sinullekin läheisemmiksi ja alat ymmärtää heitäkin.
Toivon sinulle armollista joulun jatkoa, sillä ymmärtämistä ja armoa tässä elämässä tarvitaan puolin ja toisin, meistä kukaan ei ole täydellinen ikään katsomatta. Myös toivon kaikkea hyvää nuoreen elämääsi ja aikuistumiseesi!
Niin, no olen mä tietysti onnellinen että on sukua ja tunnen sukuni, ja saan jopa tavata sitä aina silloin tällöin. Olishan se yksinäistä jos ei ollenkaan tietäisi sukulaisistaan mitään. Mulla vaan on ongelmana just tuo aikuistuminen ja aikuisten (ihmisten yleensäkin...) kans toimeen tuleminen. En vieläkään tunne itseäni mitenkään kypsäksi aikuiseksi. Kaikki ahdistukset ja paniikit estää olemasta itsenäinen ja rohkea aikuinen. En tiedä miten pystyisin elämään tavallista aikuisen elämää näine vikoineni. Sitten kun joutuu ihmisten keskelle, ne omat viat on ihan koko ajan mielessä ja luulen että ne heti näkyy kaikille muillekin. Sukulaisillehan olen vain yksi sukulainen muitten joukossa. Silti ajattelen että kaikki keskittyy ajattelemaan vain mun asioita, vaikka onhan niillä varmasti tarpeeksi ajateltavaa omissa asioissa. Ja tietysti niitten kyselyt ja utelut on vain sellaista ystävällistä juttelua ajan kuluksi, mutta otan varmaan aina asiat aivan liian vakavasti.
Mutta toivottavasti vielä aikuistuisin enkä jumittuisi tähän tilaan loppuiäksi... Tämä just on niin hankalaa kun kaikki näkee mut 23-vuotiaana ja odottaa mun siis käyttäytyvän kuin aikuinen. Eli ne odottaa just nuita asioita: että seurustelen, oon töissä tai opiskelen jne. Kun oikeasti mun elämä on vaan sitä että olen yksin asunnollani enkä uskalla tehdä yhtään mitään tai käydä missään.
Sitten tuo syömisasia. En syö tarpeeksi paljon ja tiedän kyllä että väsymykset ja puutostilat johtuu siitä ja ne taas pahentaa lisää tätä mun tilaa. En mä ole millään laihdutuskuurilla, kun ylipainoa ei ole, mutta ruokahalu on muuten vaan tosi huono. Ja lisäksi mulla on ollut ihan aina kaikenlaisia turhia nirsoiluja ja sääntöjä ruokailussa. Kai se johtuu aspergerista. Ja kun mieliala on näin huonona niin ei jaksa edes välittää ruokatapojen parantamisesta. En muista tai jaksa tehdä säännöllisesti ruokaa, ja sen jälkeen kun muutin omilleni olen laihtunut ihan mukavasti vaikka tarvetta ei olisi ollut. Joka yö, nytkin kun valvon tässä vielä neljän jälkeen aamuyöstä, mietin että pitäisi laittaa ruokailu- ja unirytmin kuntoon niin asiat näyttäisi varmasti paljon valoisammalta, mutta ei se sitten ikinä onnistu. Ei siinä ole kyse laiskuudesta mutta saahan jotkut niinkin luulla...
Hyvää joulun jatkoa sinullekin, ja kiitos että jaksoit vastata valitusviestiini :-)
Kiitos vastauksestasi! En tiedä, miten "valaisin" sinuun itseluottamusta. Olet 23 vuotias, täysi-ikäinen, mutta hyvin nuori. Voi olla, että koet olevasi nuori vielä 10 vuoden päästäkin, eikä se ole mitenkään poikkeavaa. Ei ihminen ole mikään "standardituote", jonka elämä ja kehitys menisi jonkun "direktiivin" määreiden mukaan. Onneksi ei ole näin, kunkin elämä on yksilöllinen ja kulkee omaa polkuaan. On nuoria aikuisia, jotka alkavat ns. aikuistua vasta 40 vuoden kynnyksellä, silti se on heille ihan tervettä, ja niin pitää olla muidenkin mielestä, joillakin voi siirtyä tuostakin 10 vuotta eteenpäin, ehkä eivät halua koskaan sitoutua kehenkään, eikä seurustella. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen pitäisi kuulua sydämen sivistykseen kaikilla.
Minä olen elämää nähnyt tyttäreni sairauden kautta niin suoraan silmästä silmään, että eipä tulisi mieleeni kysellä nuorilta, miksi sinulla ei ole kumppania, miksi et seurustele, miksi et tee sitä, etkä tätä. Olet herkkä nuori aikuinen, tällaiset kyselyt, jotka, kuten kirjoitit, ovat omalla tavallaan kohteliaisuutta enemmän kuin utelua, ovat silti turhia. Löytyy parempiakin puheenaiheita, mutta ihmiset ei ajattele kysymisiään, koska eivät ole kokeneet elämän käänteisiä puolia riittävän syvältä.
Syömisestä kirjoitin siksikin, että jos reakoit syömättömyydellä, on vaara joutua syömishäiriön henkisesti tuskaiselle tielle, josta paraneminen ei ole helppoa. Jos koet, että elämääsi hallitset ruokailun välttelyn kautta, suosittelen, että tutustuisit syomishairioliitto.fi kotisivuihin. Sieltä löytyy paljon tietoa ja myös tukimuotoja. Tyttäreni on sairastunut anoreksiaan kauan sitten, ja hänen henkinen pahoinvointi kulkee käsikädessä syömisongelmansa kanssa ja edelleen. Siksikin yritän ohjailla muita, että he hakisivat ajoissa apua, jotta terveys voittaisi. Hän on työelämässä, ja hänelle tärkeän harrastuksensa avulla hän pysyy elämässä kiinni. Uskon täysin, että laiskuuttaan kukaan ei jätä syömättä, ei myöskään valvo pitkin öitä. Elämäsi etsii sinulle tarkoitettua uomaa, mutta se on vielä hakusessa. Uskon vahvasti, että sinä löydät sen ja tulet elämään henkisesti rikkaan elämän. Vaikka se niin kliseeltä kuulostaakin, niin silti uskon, että vaikeudet jalostaa mieltä.
Kirjoitin Syömishäiriöliitosta (Syli ry) ja tunnen paljonkin siellä työskentelevistä projektien vetäjistä. Heillä taitaa kaikilla olla syömishäiriötausta, ovat parantuneet, mutta en sydämellisempiä ja empaattisempia ihmisiä voisi tavata, aivan ihania ihmisiä.
Aikuisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ja tutustuminen voi viedä pidempäänkin, sekin on ihan luonnollista. Ei ole yhteisiä puheenaiheita, se mikä kiinnostaa nuoria, eivät vanhemmat välttämättä niistä niin tiedäkään. Minä itse opin elämää hyvin paljon keskustelemalla ikäihmisten kanssa. Heillä on elämän viisautta paljon ja kaikki turha pinnallisuus on kuoriutunut heidän elämästä pois. Tuntuu ehkä hassultakin, mutta 80 vuotiaat ja vanhemmat ihmiset on olleet minulle ihmissuhteita henkisesti kaikista rikkaimmat ja antoisimmat. Kauan meni, ennenkuin sen oivalsin, osasin edes yrittää keskustella heidän kanssaan. Mutta kun sen eston sain tieltä, avautui kokemusrikas elämän oppi, jota ehkä näillä kirjoituksillanikin ainakin osittain ammennan. Myöskin kirjoitan siksi, että en pysty tytärtäni auttamaan, olen liian läheinen hänelle, sillä hänhän pyrkii itsenäistymään ja irtautumaan vanhemmistaan, sitäkin pitäisi tukea, mutta olen avuton. Ihmisistä ei täydellisiä tulekaan, ehkä vasta vähän ennen kuolemaansa ikäihmisinä. Mitä nuorempi, sitä enemmän opittavaa, mutta sen voi ja se pitääkin ottaa positiivisena, kaiken oppiminen vie aikansa. Joskus se oppiminen tuntuu tuskalliselta, mutta kun on jonkin asian sisäistänyt, voi olla tyytyväinen siihen.
En tiedä, missäpäin asut, mutta johonkin toimintaan sinun olisi hyvä osallistua. Toisaalta tämäkin on terapeuttista, rohkaisevaa, kun kirjoitat tänne. Toivottavasti saat täältä elämääsi vahvistusta, jotta rohkenet ottamaan myös muita askelia itsesi ulkopuoliseen elämään.
Kirjoittele ajatuksiasi! Kaikkea hyvää sinulle toivoen
Lämmöllä Sumppi
Olitpa kuvannut hyvin ja lennokkaasti minunkin ajatuksia, puit sanoiksi mitä en olisi osannut! Helppo olis samaistua. Tosi hyvin laadittu ajatusrykelmä !
(Siitä vaan en tykännyt, kun käytät rumaa, rienaavaa kieltä, joitakin sanoja, ei ne tarpeellisia olis ollu.)
Tulee se joka tapauksessa sieltä, halusitte tai ette!
Yksin Jouluna vol7 , se on vapauttavaa kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään pakollista jouluzydeemiä. Naapurissa saatan käydä tupakilla, kauppaan ei pääse, mutta muuten ihan normipäiviä meikäläiselle.
Onko pakko valmistella joulua vaikkei taho. Onko pakko teeskennellä joulumieltä vaikkei taho.Onko pakko ostaa lahjoja vaikkei taho.Onko pakko mennä joulukirkkoon vaikkei taho.Onko pakko syödä kinkkua vaikkei taho.Onko pakko.
tunnistin melkein itseni tuosta tekstistä. inhoan joulua, tuota ärsyttävintä aikaa vuodessa. sukulaiset soittelee jouluksi kylään, ja siellä sitten pitää kuunnella kuinka joululauluja lauletaan, inhottavaa lasten kikatusta, ja vaikka mitä muuta inhottavaa. ruoka ei kiinnosta, ja sillä minua yrittävät aina sinne houkutella. mikä siinä on, kun ei mene perille, ettei kiinosta! aina tulee jokunen sukulainen vaikka väkisillä kotiini raahamaan minut jouluksi heille kotiinsa. joululahjoja antamattahan sinne ei viitsi mennä, joten on minunkin pitänyt raahautua lahjaostoksille, ja minun lahjaostokseni ovat menneet siihen, että otan sen minkä ekana naaman eteen tulee. sitten saa aina kuulla, kun lahjaostokset on mennyt päin h.elvettiä.
no annampa sinulle nyt vinkin. tänä vuonna olen varautunut tähän kaikkeen. tämä ikiihmeellinen netti. netistä voin rauhassa etsiä lahjat näille penskoille,ja nyt lahjat saattavat edes vähän olla näitten penskojen mieleen. lähetän lahjat postissa, ja itse menen hotellille yöksi, suljen puhelimen ihan VARMUUDEN vuoksi, ja sanon vastaanotolle, että jos joku kysyy MINÄ EN OLE TÄÄLLÄ. näinpä sukulaiset eivät löydä minua, ja saan viettää ensinmäisen joulun kolmeen vuoteen RAUHASSA. samaa suosittelen sinulle:)
Niin no joulua on vaikea paeta.
Siksi otan ei kristinuskoisen maan joka ei ole tietoinen edes
turistien olemassa olosta ja sieltäkin saaren,
hyvin onnistuu joulun välttäminen.
Toinen halvempi konsti on ottaa pirusti ruokaa ja
mennä tonne vuokramöökiin johonkin keskelle metsää
se on joku 700 € , mut siellä luet kirjaa viikon ja annat joulun
mennä menojaan.
Minä vietän joulua yksin.
Se ei aiheuta mitään stressiä eikä tunnetta ulkopuolisuudesta. Joulu merkitsee paljon: pimeys taittuu, valo alkaa voittaa.
Hyvää joulua :)
keittoo paljon!!!! viikate - synkin juhala vuodesta.
up