Olen 24v mies ja on todettu ahdistuneisuushäiriö. Nyt 3,5kk putkeen cipralexia käytettyäni olen todennut sen olevan riittämätön oireiden hoitoon. Otin sitä aluksi 10mg jotain 6vkoa, jonka jälkeen nostettiin annos 20mg:hen. Sillä annoksella otin sitä toissa viikkoon asti, jonka jälkeen itse oma-aloitteisesti pudotin sen takasi 10mg:hen kun en todennut sen tuovat riittävää apua. Lähinnä se teki olon väsyneeksi ja zombieksi. Pari vuotta sitten eka lääke oli efexor depot jota käytin reilut puolivuotta. Lääke tuntu tuolloin auttavan. Kylläkin ahdistuneisuus ja sen oireet eivät olleet silloin näin voimakkaita ja pahoja kuin nyt. Yleisesti muutenkin ahdistus on vaan pahentunut joka kerta kun se on uusiutunu. Kokeilin kesällä kuukauden (tiedän, liian lyhyt aika) sempramia, mikä teki olon tosi huonoksi, siirryin tuolloin takasin cipralexiin, joka viime kesänä tuntui jotain hyötyä tuovan. Jälkeenpäin ajateltuna en tiedä auttoiko lääke kesällä vaan silloin oli enemmän kaikenlaista "mukavaa" tekemistä ja töissäkin kävin. Ehkä nekin saivat viime kesäkuun alussa alkaneen helvetillisen olon tasoittumaan. Viime viikolla olo oli lääkkeen pudottamisen jälkeen ihan siedettävä kunnes nyt viime sunnuntaina olo taas kääntyi aivan toiseensuuntaan. Nyt on 4-5päivää kestänyt lähes jatkuva ahdistus. Hetkellisesti saattaa olla olo parempi, esim. kun tekee jotain tai muuta mutta yleisesti paska olo on.
Ahdistuneisuus voi ilmetä itsellä sekä fyysisinä oireina, että myös psyykkisesti. Fyysisesti oireita voivat olla esim. nielemisen tunne kurkussa. Niinkuin tarve nielaista. Pään sisäinen paine on myös selvä merkki ahdistuksesta. Aivan kuin painetta päässä. Mutta pahimpia oireita ovat ikäänkuin syyllistävät ajatukset. Voin kehittää niitä lähes mistä vaan mutta esimerkkinä autolla ajo, sähkön kulutus, syöminen, jopa lenkillä kun käy niin ajattelen maan tallomisen jotenkin pahana asiana. Yhteen aikaan kesällä varoin muurahaisten ym. päälle astumista etten tappaisi niitä. Sinänsä todella hullunkurista kun olen kohta 10v pitänyt metsästyksestä. Pahimmillaan oireet ilmenee sellaisina lyhyinä ahdistuspaniikkeina.. Ne voivat kestää vain muutamia sekunteja mutta ovat sitäkin kauheampia. Joskus tuli syyllistävää oloa jopa jos katsoin jotakin vierasta naista. Kehitin siitäkin jopa syyllisyyttä, aivan kuin muka pettäisin tyttöystävääni. Outoa, eikö? 2 vuotta sitten ensimmäiset oireet olivat sellaisia, että jäin ikäänkuin pohtimaan jotain asiaa jota en tiennyt ja se jäi vaivaamaan. Pari kertaa jopa ulko-oven kiinni laittaminen jäi vaivaamaan. Sittemmin alkoivat nämä syyllistävät ahdistavat ajatukset tulla mitä erilaisista asioista.
Asun avopuolison kanssa yhdessä opiskelupaikkakunnallani. Ja nytkin kun on vapaaviikko koulusta ja lähes kaikki koulukaverit ovat muualla, niin tekemisen vähentyminen lisää vaan ahdistusta. Puoliso käy töissä päivisin ja tekemättömyys saattaa vaan lisätä ahdistusta. Käyn lenkillä, salilla ym. mahdollisimman paljon, mitkä ovatkin tällä hetkellä ehkä parasta terapiaa. Jotenki vaan oikeasti pelottaa että voiko ihminen seota tällaisesta täydellisesti.. Sain nyt ajan psykiatrian erikoislääkärille että pääse keskustelemaan tuosta lääkityksestä. Itseäni kiinnostaisi kokeilla tuota buspar-lääkettä. Rauhoittavia pelkään vaikkakaan mitenkään riippuvainen asioihin en mielestäni ole. Onkohan noilla SSRI-lääkkeillä kovinkaan paljoa eroa. Efexoriha ei taida olla ssri? Se kiinnostaisi kokeilla uudestaan mutta on vaan niin hemmetin kallis.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia ongelmia/oireita? Olisi mukavaa ja kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä asioista. Ja varsinkin jos jollain on tai on ollut samantyyppistä sairautta. Kiitoksia kaikille jos tänne asti olette jaksaneet lukea. Ja hyvää joulun odotusta kaikille..!
Ahdistuneisuus voi ilmetä itsellä sekä fyysisinä oireina, että myös psyykkisesti. Fyysisesti oireita voivat olla esim. nielemisen tunne kurkussa. Niinkuin tarve nielaista. Pään sisäinen paine on myös selvä merkki ahdistuksesta. Aivan kuin painetta päässä. Mutta pahimpia oireita ovat ikäänkuin syyllistävät ajatukset. Voin kehittää niitä lähes mistä vaan mutta esimerkkinä autolla ajo, sähkön kulutus, syöminen, jopa lenkillä kun käy niin ajattelen maan tallomisen jotenkin pahana asiana. Yhteen aikaan kesällä varoin muurahaisten ym. päälle astumista etten tappaisi niitä. Sinänsä todella hullunkurista kun olen kohta 10v pitänyt metsästyksestä. Pahimmillaan oireet ilmenee sellaisina lyhyinä ahdistuspaniikkeina.. Ne voivat kestää vain muutamia sekunteja mutta ovat sitäkin kauheampia. Joskus tuli syyllistävää oloa jopa jos katsoin jotakin vierasta naista. Kehitin siitäkin jopa syyllisyyttä, aivan kuin muka pettäisin tyttöystävääni. Outoa, eikö? 2 vuotta sitten ensimmäiset oireet olivat sellaisia, että jäin ikäänkuin pohtimaan jotain asiaa jota en tiennyt ja se jäi vaivaamaan. Pari kertaa jopa ulko-oven kiinni laittaminen jäi vaivaamaan. Sittemmin alkoivat nämä syyllistävät ahdistavat ajatukset tulla mitä erilaisista asioista.
Asun avopuolison kanssa yhdessä opiskelupaikkakunnallani. Ja nytkin kun on vapaaviikko koulusta ja lähes kaikki koulukaverit ovat muualla, niin tekemisen vähentyminen lisää vaan ahdistusta. Puoliso käy töissä päivisin ja tekemättömyys saattaa vaan lisätä ahdistusta. Käyn lenkillä, salilla ym. mahdollisimman paljon, mitkä ovatkin tällä hetkellä ehkä parasta terapiaa. Jotenki vaan oikeasti pelottaa että voiko ihminen seota tällaisesta täydellisesti.. Sain nyt ajan psykiatrian erikoislääkärille että pääse keskustelemaan tuosta lääkityksestä. Itseäni kiinnostaisi kokeilla tuota buspar-lääkettä. Rauhoittavia pelkään vaikkakaan mitenkään riippuvainen asioihin en mielestäni ole. Onkohan noilla SSRI-lääkkeillä kovinkaan paljoa eroa. Efexoriha ei taida olla ssri? Se kiinnostaisi kokeilla uudestaan mutta on vaan niin hemmetin kallis.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia ongelmia/oireita? Olisi mukavaa ja kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä asioista. Ja varsinkin jos jollain on tai on ollut samantyyppistä sairautta. Kiitoksia kaikille jos tänne asti olette jaksaneet lukea. Ja hyvää joulun odotusta kaikille..!
Vastaukset 12
Vanhimmat
suunnilleen joka päivä.. Oireet on että ei saa henkeä, rintaan puristaa.. yms.
Mä sairastuin ahdistukseen ja masennukseen v. 2000
siitä lähtien olen käyttänyt Busbaaria ja Efexoria 225mg, annosta nostettu pari kertaa, en usko että pelkkä Buspar riittää, mulla ei ainakaan, on tarvinnut aina toisenkin lääkkeen.
Xanoria myös olen käyttänyt monta vuotta, mutta nyt olen siittä luopunut, lopetin vähitellen pienenevin annoksin. Siitähän tulee riippuvaiseksi, mutta pääsee kyllä eroon myös. Ehkä sun kannattaisi ottaa rauhottavia aina silloin kun olo on aivan helvetillinen, helpottaa sekin vähän, eikä tule riippuvaiseksi kun vain joskus ottaisi.
Se on ilkeintä kun tämä tauti uusii niin helposti, mulla oli jo kolmas kerta tää v.2000. ja kaikkein pahin, jostain syystä toinen kerta oli kaikkein helpompi.
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä, sillä työkyky meni, eikä ole palannut, edelleen teen näitä kotihommia hiljaksiin, yhtenä päivänä vain vähän, ahdistus kyllä kertoo milloin lopettaa.
Se on tärkeätä, että käytät lääkkeitä tarpeeksi pitkään, ei pitäisi uusia sitten, mä söin niitä toista vuotta molemmilla kerroilla, ja silti uusi, oli mulla kyllä täydellinen työuupumus myös, se ehkä teki sen että mulla nää jutut kroonistui.
Ite olen 22v. mies ja varsinkin tää syksy on ollu ihan helvetillistä. Alkoholia on kulunut ahdistukseen tajuttomat määrät. Joo tiedän ettei se mitään auta, mutta helpottaa hetkeksi. Lopetin alkusyksystä mielialalääkkeen käytön (Sepram) ja noin kuukausi sen jälkeen tää ahdistus alkoi tosi kovana. Aloitin lääkityksen uudelleen n. kk sitten.
Ei saa nukuttua, rintaa puristaa, kurkkua kuivaa, palan tunne kurkussa, täytyy nieleskellä koko ajan ,ei saa aina puhuttuakaan kunnolla, hikoiluttaa vapisuttaa. Nää oireet tulee ja menee yleensä miten sattuu. Saattaa olla että yhdessä hetkessä olo on aivan helvetillinen ja vähän ajan päästä olo on taas ihan rento. Yleisesti ottaen pahinta ahdistus on aamulla. Syön tarvittaessa Alproxia myös ahdistukseen. Auttaa kyllä tehokkaasti, mutta ei viitsisi koko ajan syödä.
Itellä tää ahdistus ja panikointi tuntuu liittyvän vuoden aikaan. Aina syksyisin on pahin olla.(Ollut vuodesta 2001.) Itsemurhakin tässä jo pyörii mielessä. Toivottavasti kevät tuo helpotuksen.
Minua tuossa kertomuksessasi ihmetytti se, että kerrot vaivanasi olevan ahdistuksen ja silti syöt masennuslääkkeitä. Jos olet ahdistunut etkä masentunut, lääkityksesi pitäisi kait olla toinen. Ahdistukseen tehoavat parhaiten bentsot (Diapam, Oxamin, Temesta, Xanor..jne..). Pelkäät koukkuun jäämistä, mutta jos et niitä päivittäin syö, niin koukkuun jäämisen riski on pieni. Ja toisaalta, miksi kärsiä, jos jostain lääkkeestä on apua.
on ihme sitte et lääkärit määrää ahdistushäiriöön masennuslääkkeitä. Vaikka kyllä cipralexinkin pakkausohjeissa lukee käyttökohteena mm. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Mulla oli kesällä elämäni ensimmäinen (ja ainakin toistaiseksi viimeinen) paha paniikkikohtaus. Luulin että kuolen kun tuntui että en vaan saa henkeä, pää räjähtää, huimaa ja sekoan. Ainakin kaikki tämä ennen sitä kuolemista... Kohtauksen jälkeen jäi tosi ahdistunut olo, jota kesti niin monta päivää, että marssin sitten lääkäriin. Mulla ei ole tullut enää uutta kohtausta, mutta joskus tulee just ihan outoja ajatuksia. Varsinkin iltaisin kun yrittää käydä nukkumaan niin tulee olo, etten hallitse omia ajatuksiani. Siis että en pysty ajattelemaan mitä haluaisin vaan päässä pyörii ties mitä. Silloin tuntuu, että sekoan. Sain kuitenkin lääkäriltä Diapam-reseptin ja siitä on ollu mulle suuri apu. Kävin hakemassa lääkkeet ja kerran sitten kun tuntui että ahdistaa niin kovin että pakko saada apua niin otin yhden napin. Ja kas, olo helpottui todella nopeasti. En ole ottanut yhtään lääkettä ainakaan pariin kuukauteen, koska mua auttaa ajatus siitä, että mulla on helpotus lähellä jos sitä tarvitsen. Ahdistus ei tule niin nopeasti kun on jotain millä siitä pääsee eroon. Toisin sanoen lääke taskussa auttaa jo aika paljon. Olen sitten oppinut myös toistelemaan itselleni, että en sekoa ja yritän mieluummin nauraa hulluille ajatuksilleni. Sillä tavalla olen pystynyt ottamaan vähän huumoria mukaan ja olen selvinnyt monta kertaa ilman lääkettä. Viimeksi eilisiltana... Mulla tulee noita ahdistusfiiliksiä usein just silloin kun stressi laukeaa ja pääsen lomalle. Tiedän, että mun tilanne ei ole kovin paha, mutta ehkä sun myös kannattaisi kokeilla noita rauhoittavia. Tiedän monia muitakin, joita on auttanut pelkästään se, että ne on pari kertaa kokeilleet rauhoittavia ja tietävät saavansa siitä avun jos oikein paha olo tulee. Tsemppiä sulle, koitetaan kaikki pärjätä!
olen 20v nainen ja mulla on ollut kans pahaa ahdistusta.ensin määrättiin efexor depot lääke. söin monta viikkoa ja ahdistus vain jatkui ja sosiaalisten tilanteiden pelko oli samanlaista kun ennenkin.vaihdettiin cipralexiin jota nyt olen syöny reilun kuukauden.lisäksi määrättiin opamox nimistä lääkettä ahdistukseen.se auttaa toisinaan mutta luulen että annostus on liian pieni sillä julkiset paikat ahdistaa yhä. rauhottaviin ei jää koukkuun jos niitä ei käytä päivittäin vaav vain silloin kun todella tarvitsee niitä.en tiedä oliko tästä juurikaan apua mutta hyvää joulun odotusta sinullekkin!
Nonniin.. Tänään kävin sitten psykiatrinlääkärin luona ja nyt on olo aika pelontunteikas. Hän nimittäin väitti että mun tuntemukset ym. fyysiset oireet saattavat olla psykoottisia oireita. Eihän tietenkään voinut varmaksi sanoa yhden käynnin jälkeen mutta kyllä se hieman alkoi arveluttamaan... :(( Näinkö sitä on sitten kohta hullujenkirjossa...
se lääkäri tarkalleen ottaen on tarkoittanut niillä psykoottisilla oireilla?En ole asiantuntija minäkään,mutta tuli vain tunne,että ehkä hän on tarkoittanut,ettei vaivasi ole fyysistä ja kun minun mielestäni mm.paniikkihäiriö on psykoottista.Jospa joku viisaampi sattuis lukemaan viestisi ja osaisi valaista tilannetta meille "ymmärtämättömille"!!
.. sano että nuo oireilut mitä koen fyysisellä ja psyykkisellä puolella, saattavat olla psykoottisia oireita. Mutta tosiaan olin ekan kerran vasta tätä lääkäriä tapaamassa, joten hän sanoikin ettei voi mitää varmaa sanoa tässä tapauksessa. Kesällä toinen psy.lääkäri ei todennut että psykoosia olisi mukana... Nyt on ahdistava ja pelokas olotila päällä. Kyllä se alkaa pelottaa ku lääkäri puhuu mahdollisista psykooseista.... :((((
Älä turhaan tollasia pelkää.
ja jos vielä menet samaisen lääkärin luo,kysäiseppäs,mitä ne psykoottiset oireet niinkuin tarkalleen on!Tarkoittaako se ahdistuneisuutta,paniikkihäiriöta vai skitsofreenisuutta,vai mitä häh?Tuntuu niin vastuuttomalta lääkäriltä sanoa tuollaista asiakkaalle,selittämättä asiaa sen tarkemmin-eikö hän ymmärrä,millaista hätää asiakas kärsii,kun ei ymmärrä mistä on kysymys-mikä auttaa,kuka auttaa,auttavatko lääkkeet...???