Nykyisen hyvinvointivaltiomme heikko kohta on täysin vääristynyt ihmiskuva. Ihmisen arvoa mitataan täysin toisarvoisilla asioilla: kauneudella, rahalla ja menestyksellä..
Nuoret voivat pahoin, enkä ihmettele. Itsekriittisyys kukoistaa murrosiässä. Pikkuhiljaa kasvetaan tytöistä naisiksi... pojista miehiksi. On vaikea luoda uutta identiteettiä kun rima on valmiiksi korkealla. Kaikkialta kuulee ja näkee millaiseksi pitäisi tulla. Sitten kun peili ei näytä samaa kuin televisio tai Cosmopolitan, asetetaan oma terveys vaakalaidalle.
Itse olin melkoinen ängstinuori murrosiässä. Tein tekoja, jotka nyt ajateltuna olivat todella säälittäviä, mutta sillä hetkellä täyttä totta. Tunteet heittelivät laidalta laidalle, vastakkaiselta sukupuolelta saadut rukkaset tai vitsit saivat itsemurhan partaalle jne... Siksi en kyseenalaista niitä jotka nyt ovat samassa iässä. Kaikille teille lohdutuksena, tässä minäkin vielä porskutan ja niin posrkutatte tekin kun alatte ajatella mille elätte ja otatte päivän kerrallaan.
En ole juurikaan ulkonäöltäni vanhennut, mutta henkisesti huomaan kypsyneeni. Enää en välitä mitä muut minusta ajattelevat (tai ehkä vähän kuitenkin), hyväksyn pienet rintani ja sen etten ole kimmoisa kaikilta osin ;) Ja olen ihan tyytyväinen.
Vielä muutama vuosi sitten juoksin hiki päässä ja tingin syömisistäni että näyttäisin hyvältä. Tajuamatta kuinka haitallista tuo pakkomielteinen käytös oli terveydelleni. Ja että en olisi ollut yhtään onnellisempi laihempana.
Kadun, etten silloin hakenut ammattiapua ja etten puhunut asiasta kenellekään ja jos puhuin, en uskonut, että kukaan ei valehdellut kun sanoivat että olin ihan hyvä sellaisena: itsenäni. Tuntuu, että paljon meni ohi vain peilin edessä murehtiessa. Paljon parempi olisi ollut syödä naksuja ja herkkuja enemmän. ;)
Aina voi miettiä, ahtaako vatsaansa makkaraa vai kurkkua, mutta makkaraakin saa syödä kun vie sen lenkille;) Ajatelkaa rakkaat ihmiset, että kaikki on hyvin ja sallittua niin kauan kun syömisenne ja juomisenne ovat tasapainossa liikkumisenne kanssa!
Ymmärrän, että monelle tästä ei ole mitään hyötyä, mutta niitä joilla ongelma on suhteellisen nuori, kehottaisin vielä miettimään.
Elämä on aika lyhyt, kaikki loppuu aikanaan. Jokainen päättää itse, mihin aikansa käyttää.
Hyvää joulunodotusta kaikille!
Nuoret voivat pahoin, enkä ihmettele. Itsekriittisyys kukoistaa murrosiässä. Pikkuhiljaa kasvetaan tytöistä naisiksi... pojista miehiksi. On vaikea luoda uutta identiteettiä kun rima on valmiiksi korkealla. Kaikkialta kuulee ja näkee millaiseksi pitäisi tulla. Sitten kun peili ei näytä samaa kuin televisio tai Cosmopolitan, asetetaan oma terveys vaakalaidalle.
Itse olin melkoinen ängstinuori murrosiässä. Tein tekoja, jotka nyt ajateltuna olivat todella säälittäviä, mutta sillä hetkellä täyttä totta. Tunteet heittelivät laidalta laidalle, vastakkaiselta sukupuolelta saadut rukkaset tai vitsit saivat itsemurhan partaalle jne... Siksi en kyseenalaista niitä jotka nyt ovat samassa iässä. Kaikille teille lohdutuksena, tässä minäkin vielä porskutan ja niin posrkutatte tekin kun alatte ajatella mille elätte ja otatte päivän kerrallaan.
En ole juurikaan ulkonäöltäni vanhennut, mutta henkisesti huomaan kypsyneeni. Enää en välitä mitä muut minusta ajattelevat (tai ehkä vähän kuitenkin), hyväksyn pienet rintani ja sen etten ole kimmoisa kaikilta osin ;) Ja olen ihan tyytyväinen.
Vielä muutama vuosi sitten juoksin hiki päässä ja tingin syömisistäni että näyttäisin hyvältä. Tajuamatta kuinka haitallista tuo pakkomielteinen käytös oli terveydelleni. Ja että en olisi ollut yhtään onnellisempi laihempana.
Kadun, etten silloin hakenut ammattiapua ja etten puhunut asiasta kenellekään ja jos puhuin, en uskonut, että kukaan ei valehdellut kun sanoivat että olin ihan hyvä sellaisena: itsenäni. Tuntuu, että paljon meni ohi vain peilin edessä murehtiessa. Paljon parempi olisi ollut syödä naksuja ja herkkuja enemmän. ;)
Aina voi miettiä, ahtaako vatsaansa makkaraa vai kurkkua, mutta makkaraakin saa syödä kun vie sen lenkille;) Ajatelkaa rakkaat ihmiset, että kaikki on hyvin ja sallittua niin kauan kun syömisenne ja juomisenne ovat tasapainossa liikkumisenne kanssa!
Ymmärrän, että monelle tästä ei ole mitään hyötyä, mutta niitä joilla ongelma on suhteellisen nuori, kehottaisin vielä miettimään.
Elämä on aika lyhyt, kaikki loppuu aikanaan. Jokainen päättää itse, mihin aikansa käyttää.
Hyvää joulunodotusta kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.