tulevana yh äitinä kysyisin teiltä hyvät ihmiset miten määritellään isä teidän mielestänne. onko isä sitten se ainoa oikea isä joka on siittänyt äidin? onko hän se,joka voi marssia synnärille ja tavata lapsensa milloin haluaa, vaikka ei esim. odotusaikana ole ollut millään lailla kiinnostunut tulevasta lapsestaan? Eikä lapsen synnyttyä ole tekemisissä oma-alotteisesti tai aktiivisesti? Eikä lapsi tunne häntä kuin kuvasta? vai onko isä henkilö, joka on esim. ollut äidin kumppani vuosia ja tullut lapselle ajan myötä läheiseksi. Henkilö, joka välittää lapsesta ja on turvallinen? Henkilö, joka on jokapäiväisessä elämässä läsnä? Toivottavasti ymmärsitte mitä ajan takaa. Kiitos, jos tästä syntyy asiallinen keskustelu. Ja oikein lämmintä joulua teille kaikille!
määritelkää isä
oikeus ja kohtuus
10745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että ainoa "oikea" isi olisi se biologinen isi! Tiedän, että tästä saa kuraa niskaan, mutta niin se mielestäni on! Isä ja biologinen "isä" voivat olla kaksi eri asiaa. miksi lapsen pitäisi kärsiä siitä, että "isinä" pidetään sitä kylmää "siittääjää" joka ei ole ikinä tikkua pistänyt ristiin ja joka ajattelee vain itteään. Parempi lapsellekin jos hän pitää isinä sitä äidin "uutta", joka on tuki ja turva ja on läsnä silloin kun lapsi haluaa. ja vieläpä omasta tahdostaan!
Tästä ei voi syntyä asiallista keskustelua, mutta senhän sinä arvasit jo kysyessäsi.
Jos biologisesti tarkastelet asiaa, lapsella voi olla vain yksi isä. Se on se jonka geenejä lapsi kantaa. Huoltajia, huolehtijoita, rakastavia aikuisia, kasvattajia ym. voi olla vaikka 100. Ei se silti käsitettä muuta, mutta mitäs sillä sitten on väliä?
Isä on se huolenpitoa, läsnäoloa ja turvaa tarjoava vastuullinen aikuinen, joka on lapsen käytettävissä. Isä siis ei ole pelkkä siittäjä tai elättäjä tai perheeseen luettu poissaoleva, hänen ei tarvitse olla lapsen biologinen isä eikä edes mies.
henkilökohtainen eli jokainen kokee omalla tavallaan. Tiedän ja tunnen henkilöitä, jotka on adoptoitu tai ovat joutuneet muun kuin biologisen isän(vanhemman) "kasvattamiksi". Osa pitää kasvatusisää isänään, osa taas ei voi kuvitellakaan isäksi muuta kuin biologista isää, vaikka k.o isä ei olisi pitänyt yhteyttä.
Hyvin herkkä ja henkilökohtainen asia ja tunne on tuo isä.
Kun on tutkittu ja haastateltu mm aikuisia, jotka on adoptoitu lapsina, he poikkeuksetta ovat olleet kiinnostuneita tietämään biologisista vanhemmistaan ja suvustaan ja mieluusti halunneet tavata heitä. Sen jälkeen, kun ovat saaneet tietoja ( mahd tavanneetkin) vasta sen jälkeen ovat saaneet sisäisen rauhan ja tasapainon. Kertovat, että on kuin olisi tärkeä palapelin pala puuttunut ja pala löytyi.
merkitse sellaisenaan mitään. se joka on läsnä hädässä onnessa, surussa, sairaudessa ja yöllä eli aina, voi kutsua itseään isäksi tai äidiksi. t: yhäiti
hyväksyy isäksi juuri hänet, joka on kuvaamasi kaltainen. Mutta kun aika kuluu ja lapsi kehittyy ja hän saa kuulla ( kyselee, joku valistaa aina jne..) että hänellä on biologinen isä jossain, niin lapsi alkaa askartelemaan isä kysymyksillä. Noin aika usein ja lapsi ei kyllä hevin paljasta ajatuksiaan ja tunteitaan. Läheltä olen seurannut erään murrosikäisen isän ikävää ja kaipausta..
Isä on se mieshenkilö joka on merkitty isäksi, biologinen vanhempi jne. Sen lisäksi lapsella voi toki olla muita aikuisia henkilöitä jotka ovat paljon tärkeämpiäkin kuin isä - mutta isä on silti isä. Vastaavasti isoäiti on isoäiti, täti on täti, sisko on sisko jne - riippumatta siitä minkälainen suhde heillä on lapseen.
Ja sitten voikin pohtia miksei isä saa olla lapsen elämässä mukana - paitsi elareiden osalta?
vastaan: Isä on todellakin se siittäjä, siinä missä äiti on äiti, joka kohdussaan lastansa kantaa ja maailmaan synnyttää.
Erikseen on esim.adoptioisä/adoptioäiti, isäpuoli/äitipuoli, isoisä/isoäiti jne...
Vastaukset seuraaviin kirjoittamisiin kysymyksiin: onko hän se,joka voi marssia synnärille ja tavata lapsensa milloin haluaa, vaikka ei esim. odotusaikana ole ollut millään lailla kiinnostunut tulevasta lapsestaan? Eikä lapsen synnyttyä ole tekemisissä oma-alotteisesti tai aktiivisesti?
-kyllä, kyllä hän voi,siinä missä äitikin,joka tapauksessa lapsi, joka on kasvanut ei biologistenvanhemman/vanhempien kanssa, niin jossakin vaiheessa elämäänsä alkaa pohtimaan biologista isäänsä/äitiinsä. Hän voi olla myös se joka marssii tapaamaan isäänsä tuosta noin vain :))
Isäksi voi kutsua ihmistä,joka on lapsen elämässä ja pyyteettä rakastaa häntä.Ei geenit tee isää tai äitiä-ne ovat vain osa meitä.
Siitähän ei pääse yli eikä ali, eikä tarvitsekaan, että on vain yksi ja ainoa biologinen isä. Olkoon sellainen, joka on paljon mukana lapsensa elämässä tai sellainen, joka ei lastaan ole ikinä nähnytkään.
Isä on silti isä.
Tilanteen mukaan, lapsella voi olla se biologinen isä sekä toinen, hyvin läheiseksi ja isänomaiseksi kasvanut mies, jota kutsua isäksi, jos niin molemmat tahtovat. Ja turha sanoa, ettei "vierasta" voi kutsua isäksi. Tietyssä vaiheessa lapsen kehitystä tällä on tarve tuntea omaavansa niin isän kuin äidinkin, ja jos jostain syystä on niin ettei biologinen isä niitä saappaita täytä, ei-biologinen ajaa yhtä hyvin asian.