Miksi jotkut lapset ovat teille eriarvoisia kuin toiset?
Minulla on 7v. tyttö, samoin mieheni siskolla. Ensimmäiset 3v. pidin eriarvoisten lahjojen syynä sitä, että tämä toinen lapsi asui kauempana ja he näkivät harvemmin. Nykyään he asuvat lähempänä isovanhempiaan kuin me, ja silti lahjat ovat eriarvoisia.
Joulut vietämme kaikki yhdessä ja mieltäni kaihertaa lasten kannalta se, että nämä mieheni vanhemmat laittavat joka vuosi tyttärellemme mummon ompelemat villasukat ja villapaidan lahjaksi. AINA! Ja tämä serkkutyttö saa heiltä aina jonkin lelun ja jonkun kaupasta ostetun kalliimman vaatteen (esim. toppapuvun).
En sano sillä, ettenkö arvostaisi mummon "vaivaa" villavaatteiden suhteen, mutta kun tänäkin vuona keroin mummolle (kun kysyi tytön mittoja), että hänelle on jo ostettu tälle talvelle villavaatteet, ja tiedän, että silti sieltä tulee taas villapaita. Niin, ja tyttäreni ei sitä kuitenkaan edes käytä.
Tulevaisuutta ajtellen.. miltähän tyttärestäni tuntuu, jos tulevaisuudessa huomaa tämän "lahjojen eriarvoisuuden". Mummo kysyy kyllä joka vuosi että mitä tyttö haluaa, mutta ikinä ei ole toiveita toteutettu. Eivätkä ole olleet kalliita. Serkkutytön toiveet kyllä toteutetaan. En keksi syytä tälle toiminnalle, sillä he kuitenkin kohtelevat lapsia muutoin samanarvoisesti.
Minulla on 7v. tyttö, samoin mieheni siskolla. Ensimmäiset 3v. pidin eriarvoisten lahjojen syynä sitä, että tämä toinen lapsi asui kauempana ja he näkivät harvemmin. Nykyään he asuvat lähempänä isovanhempiaan kuin me, ja silti lahjat ovat eriarvoisia.
Joulut vietämme kaikki yhdessä ja mieltäni kaihertaa lasten kannalta se, että nämä mieheni vanhemmat laittavat joka vuosi tyttärellemme mummon ompelemat villasukat ja villapaidan lahjaksi. AINA! Ja tämä serkkutyttö saa heiltä aina jonkin lelun ja jonkun kaupasta ostetun kalliimman vaatteen (esim. toppapuvun).
En sano sillä, ettenkö arvostaisi mummon "vaivaa" villavaatteiden suhteen, mutta kun tänäkin vuona keroin mummolle (kun kysyi tytön mittoja), että hänelle on jo ostettu tälle talvelle villavaatteet, ja tiedän, että silti sieltä tulee taas villapaita. Niin, ja tyttäreni ei sitä kuitenkaan edes käytä.
Tulevaisuutta ajtellen.. miltähän tyttärestäni tuntuu, jos tulevaisuudessa huomaa tämän "lahjojen eriarvoisuuden". Mummo kysyy kyllä joka vuosi että mitä tyttö haluaa, mutta ikinä ei ole toiveita toteutettu. Eivätkä ole olleet kalliita. Serkkutytön toiveet kyllä toteutetaan. En keksi syytä tälle toiminnalle, sillä he kuitenkin kohtelevat lapsia muutoin samanarvoisesti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olemme isäni äidille eriarvoiset.
Muun muassa joululahjat, hän hankkii meille molemmille kyllä, mutta esimerkkinä viime joulu... Veljeni sai hienon pussilakana setin, minä sain puuterin väriset alushousut jotka olivat kokoa xl, mummoni tietää, että olen erittäin pienikokoinen lähemmäs s... Joten tuli vähän sellainen olo, että se oli sellainen "no otetaan nyt sille tytölle tuosta vaikka tuollaiset"-lahja. Olisi ennemmin jättänyt hankkimatta. Sitten syntymäpäivälahjat, veljeni sai 3500 euron arvoisen auton... minä sain 3 kpl 15x15 cm joululiinoja (olen keväällä syntynyt...) ja myöhemmin huomasin, että ne oli tulleet tilaaja lahjana jostain ellokselta tms...
Näin ei ollut aina, vasta sen jälkeen kun muutin yhteen mieheni kanssa ja sain pojan... pojalle hän kyllä ostaa tarpeelliset lahjat, mutta...
En tahdo sillä valittaa että lahjat olisivat ne tärkeimmät, vaan että niistä huomaa sen eriarvoisuuden. Lakkasin tässä taannoin vastaamasta mummolle puhelimeen kun hän soitti minulle ainoastaan siksi, että ei saanut veljeäni kiinni ja halusi kuulla veljeni kuulumiset. Ei kysynyt minun tai perheeni kuulumisia.
Olen usein kuullut saamaa että, jos perheessä on tyttö ja poika, niin se poika tahtoo olla äidille rakkaampi ja äitihän ne lahjaostokset yleensä tekee. Lastenlasten kohdalla en ole samaa ilmiötä huomannut.
voisit pyytää miestäsi sanomaan asiasta äidilleen niin, että tämä myös uskoo.
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä tuollaista jäärää. Tottakai lapsille pitäisi antaa samanarvoiset ja -tapaiset lahjat. Ja onhan se nyt selvää, että lapsi odottaa saavansa ainakin yhden lelun varsinkin, kun serkkukin sellaisen saa.
Me saimme lasten toivomuslistan, josta voimme itse valita mitä ostamme. Tottakai minäkin olisin mieluimmin itse valinnut lahjat, varsinkin kun en ymmärrä hölkäsen pöläystäkään mitä nämä lahjat oikein pitävät sisällään. No, yksi Smurffi-levy sentään on jo ostettu ja monot saavat vanhemmat hankkia, maksamme ne tietenkin.
Ei auta muu kuin mennä lelukauppaan ja näyttää siellä lista ja pyytää myyjältä apua, koska kuitenkin haluamme hankkia sellaista, mitä lapset toivovat.
Tämä on kyllä aika mielenkiintoinen kysymys, kun sanot, että lapsia muuten kohdellaan tasapuolisesti. Ehkäpä tytär sanoo äidilleen suoraan, niin napakasti, että äiti ei uskalla olla toteuttamatta toivetta. Tytär on usein, kaikista miniöiden epäilyistä huolimatta, äidilleen jotenkin henkisesti läheisempi. Ei tämä tarkoita, että tytär sen rakkaampi olisi, mutta on usein helpommin lähestyttävä kuin poika. Miniä taas on sen verran vieras, ettei ihan kaikesta välttämättä puhuta.
Mummo ilm. haluaa itse ommella. Ehkä se on hänen harrastuksensa, eikä hän huomaa (halua huomata), etteivät ne ompelukset niin mielusia lapselle aina, ja varsinkaan yksinään, ole.
Ei muuta kuin, pistä miehesi asialle. Mummo on hänen äitinsä ja hänen kuuluu hoitaa asia. Kyllä äidille saa sanoa suoraan, mutta kauniisti vaikka, että lapselle tulee paha mieli, kun toinen saa lelun, ja hän ei.
Samalla voisi sanoa, ettei niitä villavaatteitakaan joka vuosi tarvita. Tulevat vaan pieniksi, kun ei ehditä käyttää.
Sinun ei kannata tähän puuttua.
Toivottavasti asia järjestyy sopuisasti. Ja järjestyy, kun ilm. kuitenkin on ihan hyvä mummo.
Ehkä mummo neuloo lapsellesi rakkaudella, ja sitten huonolla omallatunnolla ostaa sille toiselle jotain vähän kalliimpaa kaupasta, kun ei molemmille pysty neulomaan?
Neuloisi sitten "rakkaudella" vuorovuosin, jos ei jaksa kummallekkin joka vuosi.
Älä marmata. Teillä sentään ON isovanhemmat!
kyllä minuakin ottaisi tollainen päähän... jopa toivoisin, että jättäisi kokonaan lahjat hankkimatta.
meillä on kuitenkin sellainen tilanne, että vanhemmalla lapsellani on isovanhempia, jotka muistavat häntä. (pienenä sai toisilta paljonkin kaikkea tarpeellista / toivomaansa, kalliitakin juttuja).
nuoremmalla on vain omat vanhempani, toinen heistä ylen nuuka, mutta ostaa kuitenkin 1 pienen paketin. toinen muistaa aina ylimääräisellä krääsällä, mutta tehköön niin jos antaa lahjansa hyvällä mielellä... itse ostan tälle pienemmälle sitten vähän parempia lahjoja tarpeeseen, koska hänellä on vain omat vanhempani muistamassa.
että sitä vaan, että voi muistaa monella tapaa.. ja vanhemmathan voi itse hankkia hienot lahjat lapsilleen. hyvää joulua!
ps. itse olen ollut toisenpuolen isovanhemmille lapsena mitäänsanomaton ja he ovat sitä nykyisin minulle.. metsä vastaa niin kuin sinne huutaa!!!
Niimpä mummoja on niin monenlaisia. Meillä mummo tapasi jättää yhden lapsen huomioimatta kokonaan.Mummolla oli tapana antaa kirjekuoressa rahaa. Syytä en koskaan ehtinyt saada tietää. Kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran.. oli tosi noloa, mutta jatkossa varauduin siihen että mulla oli pojalle aina korvaava lahja(siis kirjekuori ja riittävä määrä rahaa) ja näin kaikki olivat tasavertaisia. Eihän se mummolta ollut, mutta poika oli tyytyväinen...