Maanantaina se tapahtui. Jo kolmas keskenmeno.
Miksi helvetissä taas?
Vuoden sisään kaikki. Huonoa tuuria sinulla- sanovat lääkärit. Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet ennen 12 rv. Kahden jälkeen tutkittiin: ei vikaa.
Kaikki on kuin sumussa.
Ensimmäinen raskauteni tapahtui heti pillereiden lopetuksen jälkeen. Olimme onnellisia, minä 28 ja mies vähän vanhempi. Kaikki oli "valmista" onnellisessa elämässämme, lapsi täydentäisi onnemme. Ensimmäisessä ultrassa lääkäri totesi näkevänsä vain tyhjän sikiöpussin. Huonoa säkää, uusi yritys.
4 kuukautta jälkeen olin taas raskaana. Nyt iloni kupli jälleen, tällä kertaa vähän hillitymmin. Vilkuilin odottavien äitien vatsoja ja ajattelin olevani jo hyvin pian samassa vaiheessa. Sitten alkoi vuoto rv 7. Normaalia, vakuuttelin itselleni. Kaikilla tuntui olevan joku kokemus raskaudenaikaisesta vuodosta ja silti odotus oli päättynyt hyvin. Minä en kuulunut tähän valikoituun joukkoon. Vuoto ja kivut alkoivat muutama päivä myöhemmin oikein kunnolla. Spontaani km: huonoa tuuria
Otatin kaikki kokeet yksityisellä: ei selitystä, muuta kuin huono tuuri, yrittäkää uudestaan- sanoi lääkäri
Ja mehän yritimme. Kuukautta myöhemmin kaksi punaista viivaa taas raskaustestissä, normaali raskaus, todettiin alkuraskauden ultrassa. 2 päivää tästä alkoivat järkyttävät poltot ja runsas vuoto. Tämä päivä oli viime maanantai.
Yritän kerätä itseäni, mistä saan voimaa jatkaa? Tämä on musertavaa. Raskaus-ilo-pelko-ja pettymys fyysisistä kivuista puhumattakaan. Olen itkenyt silmät päästäni, en jaksa enää nähdä yhtään alle kouluikäistä lasta. Kaikki muistuttaa minua epänaisellisuudestani. Olen ajatellut, että olisi jopa helpompaa kärsiä lapsettomuudesta (niin siis kärsinkin, mutta tarkoitan etten hedelmöittyisi), jota kai joillain keinoilla edes voidaan yrittää auttaa.
Keskenmenoissa on jotain irvokasta ja likaista ja selittämätöntä. Joulunaika musertaa entisestään. Voi kun olisi minullakin joskus vielä se lapsi, jolle ostaa lahjoja, paapoa, helliä ja käydä joulujuhlissa. En olisi ikinä tällaista kuvitellut omalle kohdalleni. Julmalta ja kestämättömältä tuntuu. Parisuhde natisee, ennen onnellinen liittomme on kyyneliä, murehtimista ja toivoa. Onneksi meillä on toisemme, silti.
Onko muita samassa tilanteessa, oletteko saaneet jostain avun? Onko täällä ylipäänsä ihmisiä, joilla olisi lapsi kolmen keskenmenon jälkeen?
En halua, että tekstini käsitetään väärin, eli hedelmöitysongelmista= lapsettomuudesta kärsivät: en todella halua loukata, lapsettomuus ei ole helppoa tietenkään, oli se sitten raskaaksi tulon vaikeus tai keskenmenot. Tarkoitin kommentillani vain, että olisi edes joku keino, joku syy joku toimenpide jolla voitaisiin auttaa..
Sen tiedän, että normaali raskaus on minun kohdaltani ohi mennyt juttu. Seuraavakin raskauteni tulee olemaan pelkoa, piinaa ja tuskaa. Tulen pelkäämään jokaista ultraa, seulontaa, neuvolakäyntiä ja tutkimusta.
Joulun odotusta kuitenkin; Sini
Miksi helvetissä taas?
Vuoden sisään kaikki. Huonoa tuuria sinulla- sanovat lääkärit. Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet ennen 12 rv. Kahden jälkeen tutkittiin: ei vikaa.
Kaikki on kuin sumussa.
Ensimmäinen raskauteni tapahtui heti pillereiden lopetuksen jälkeen. Olimme onnellisia, minä 28 ja mies vähän vanhempi. Kaikki oli "valmista" onnellisessa elämässämme, lapsi täydentäisi onnemme. Ensimmäisessä ultrassa lääkäri totesi näkevänsä vain tyhjän sikiöpussin. Huonoa säkää, uusi yritys.
4 kuukautta jälkeen olin taas raskaana. Nyt iloni kupli jälleen, tällä kertaa vähän hillitymmin. Vilkuilin odottavien äitien vatsoja ja ajattelin olevani jo hyvin pian samassa vaiheessa. Sitten alkoi vuoto rv 7. Normaalia, vakuuttelin itselleni. Kaikilla tuntui olevan joku kokemus raskaudenaikaisesta vuodosta ja silti odotus oli päättynyt hyvin. Minä en kuulunut tähän valikoituun joukkoon. Vuoto ja kivut alkoivat muutama päivä myöhemmin oikein kunnolla. Spontaani km: huonoa tuuria
Otatin kaikki kokeet yksityisellä: ei selitystä, muuta kuin huono tuuri, yrittäkää uudestaan- sanoi lääkäri
Ja mehän yritimme. Kuukautta myöhemmin kaksi punaista viivaa taas raskaustestissä, normaali raskaus, todettiin alkuraskauden ultrassa. 2 päivää tästä alkoivat järkyttävät poltot ja runsas vuoto. Tämä päivä oli viime maanantai.
Yritän kerätä itseäni, mistä saan voimaa jatkaa? Tämä on musertavaa. Raskaus-ilo-pelko-ja pettymys fyysisistä kivuista puhumattakaan. Olen itkenyt silmät päästäni, en jaksa enää nähdä yhtään alle kouluikäistä lasta. Kaikki muistuttaa minua epänaisellisuudestani. Olen ajatellut, että olisi jopa helpompaa kärsiä lapsettomuudesta (niin siis kärsinkin, mutta tarkoitan etten hedelmöittyisi), jota kai joillain keinoilla edes voidaan yrittää auttaa.
Keskenmenoissa on jotain irvokasta ja likaista ja selittämätöntä. Joulunaika musertaa entisestään. Voi kun olisi minullakin joskus vielä se lapsi, jolle ostaa lahjoja, paapoa, helliä ja käydä joulujuhlissa. En olisi ikinä tällaista kuvitellut omalle kohdalleni. Julmalta ja kestämättömältä tuntuu. Parisuhde natisee, ennen onnellinen liittomme on kyyneliä, murehtimista ja toivoa. Onneksi meillä on toisemme, silti.
Onko muita samassa tilanteessa, oletteko saaneet jostain avun? Onko täällä ylipäänsä ihmisiä, joilla olisi lapsi kolmen keskenmenon jälkeen?
En halua, että tekstini käsitetään väärin, eli hedelmöitysongelmista= lapsettomuudesta kärsivät: en todella halua loukata, lapsettomuus ei ole helppoa tietenkään, oli se sitten raskaaksi tulon vaikeus tai keskenmenot. Tarkoitin kommentillani vain, että olisi edes joku keino, joku syy joku toimenpide jolla voitaisiin auttaa..
Sen tiedän, että normaali raskaus on minun kohdaltani ohi mennyt juttu. Seuraavakin raskauteni tulee olemaan pelkoa, piinaa ja tuskaa. Tulen pelkäämään jokaista ultraa, seulontaa, neuvolakäyntiä ja tutkimusta.
Joulun odotusta kuitenkin; Sini
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on myös ollut kolme keskenmenoa,kaksi ihan alussa ja yksi oli jo aika pitkällä,kun vauveli oli kuollu kohtuun.Olen taas raskaana viikolla 6 1 ja pelottaa koko ajan,että taas menee kesken.Mutta ehkä neljäs kerta toden sanoo.Voimia sinulle.
Keskenmenot ovat hyvin tavallisia; niistä ei vaan yleensä puhuta. Jokaista kahta syntynyttä lasta kohden on ainakin yksi keskenmeno. Alkion kehityksessä on tuhansia asioita, jotka voivat lähteä menemään pieleen.
Olen 28-vuotias nainen ja minulla on samoja kokemuksia.
Olen ollut raskaana ensimmäisen kerran vuonna 1999 loppuvuodesta. Keskenmeno tuli rv:lla 11. Vuonna 2000. tammikuun lopulla olin taas raskaana. Todettiin tuulimuna raskaus. Meni kolme kuukautta ja olin raskaana. Raskaus eteni normaalisti. Menin viikon 18 ultraan. Siellä todettiin jotain epäilyttävää ja haluttiin tarkemmat tutkimukset. Sikiön sydän todettiin vialliseksi ja virtsarakko oli epämuodostunut. Lääkäri halusi tehdä lapsivesipunktion. Tuloksista selvisi, että sikiöllä on kromosomi muutos. Eli lapsi olisi vammainen ja kuolisi viimeistään synnytyksen jälkeen koska sydänvika olisi niin paha.
Minut ja mieheni testattiin, että periytyykö kromosomi virhe jommaltakummalta. Selvisi, että mieheni periyttää kromosomivirhettä joka hänellä itsellään on tasapainottunut. Eli hänellä itsellään ei ole mitään vaivaa siitä, muutakun voi periyttää sitä epätasapainoisessa muodossa.
Keskeytimme raskauden. Olin aivan maassa ja pelkäsimme yrittää taas lasta. Edessä olisi lapsivesipunktiot ja muut jännittämiset. No päätimme yrittää. Tammikuussa 2001 olin taas raskaana. Emme kertoneet kenellekään. Minulle tehtiin lapsivesipunktio ja jännitimme tuloksia. Pääsiäisen jälkeen tuli tulokset. Sikiö on muuten terve, mutta hänelläkin on samanlainen kromosomisto kuin isällään, eli se poikkeavuus on tasapainottuneessa tilassa.
Olimme onnemmekukkuloilla ja syyskuussa meille syntyi potra poika.
Esikoisemme oli kolme vuotta kun ajattelimme, että haluamme toisen lapsen. No olin raskaana muutamia kertoja ja ne päätyivät kaikki keskenmenoon.
Sitten 2005 syyskuussa testi oli taas positiivinen. Raskaus eteni normaalisti ja lapsivesipunktio tehtiin viikolla 16. Tuloksia odotettiin jännityksellä, eikä kukaan taaskaan tiennyt että odotin. Parin viikon päästä tuli tulokset. Meille oli tulossa aivan terve poika, siis myös kromosomistoltaan. Elämä hymyili taas ja vapunaattona meille syntyi toinen poika.
Meillä oli kaksi lasta jotka me aina olimme halunneetkin. Tätä ihanuutta kesti 4 kuukautta. Kunnes yllättäen tämä meidän 4 kuukauden ikäinen vauvamme kuoli aivokalvontulehdukseen ja siitä johtuvaan verenmyrkytykseen. Se tapahtui siis nyt yli kolme kuukautta sitten. Elämä romahti taas täysin monta viikkoa meni kuin usvassa. Sitten pikku hiljaa oli pakko vaan jaksaa eteenpäin. Olihan meillä vanhempi poika joka tarvitsi meitä. Hän onkin ollut tässä tilanteessa varsinainen pelastaja. Ilman häntä ei minua täällä varmaan olisikaan.
Tällä hetkellä elämä on palailemassa omiin uomiinsa. Tietysti tuleva joulu on vaikea, mutta yhdessä siitä selvitään. Nyt jo tuntuu siltä, että joskus jaksaa vielä yrittää lisää lapsia, toivoa ainakin on ja uskoakin.
Toivottavasti jaksatte yrittää. Monenkin keskenmenon jälkeen voi saada lapsen, pitää vaan myös muistaa hoitaa suhdetta. Siitä lapsen yrittämisestä ei saa tulla mitään pakko pullaa. Kyllä se lapsi tulee kun sitä vähiten odottaa...
Hyvää loppuvuotta ja joulua....jaksamista!!!
..ja voimia myös sinulle. On se kumma, mitä kaikkea ihminen jaksaa ja kestää. Sinulla on ollut monta raskasta kokemusta takana mutta olet osannut kääntää ne voimaksesi. Oikein paljon voimia koko perheellenne ja rauhallista joulun aikaa. Pitäkää toisistanne huoli.
Itketti kun luin kommenttisi, mulla ei pitäis olla mitään valitettavaa. Olen pahoillani.
Parisuhteesta sen verran, että se on jo karikolla... En halua enää esimerkiksi harrastaa seksiä, etten vaan tule raskaaksi. Raskaus on minulle sama asia, kuin itku, kipu, tuska ja vuoto. Eikö ole naurettavaa.??
Ei se oo yhtään outoo tuntee tollasii tunteita keskenmenojen jälkeen, se on ihan normaalia!!! Mullakin oli sillon aluks vaikeeta seksin suhteen, mut sit puhuttiin miehen kanssa ja hän ymmärsi tilanteen ja auttoi mua kaikin tavoin ja oli kärsivällinen. Se tunne meni ohi, mut aikaa se vei. Toivottavasti voitte miehesi kanssa keskustella asiasta ja pääsette vielä nauttimaan yhdessä elämästänne. Liian helposti ei saa luovuttaa, sen ainakin olen oppinut!!!
Voimia ja hyvää ja onnellisempaa uutta vuotta!!!
Kiitos!!!! Voimia tässä tosiaan tarvitaan, mutta yhdessä mennään eteenpäin ja uskotaan parempaan huomiseen!!!
Hyvää uutta vuotta!