Hei kaikki skitsofreniasta tietävät!
Veljeni sairastui skitsofreniaan n.pari vuotta sitten, parikymppisenä. Tarkkaa sairastumisaikaa lie vaikea kartoittaa. Oireina hänellä kuuloharhat ja paranoidisuus. Luulee, että kaikki kuulevat ajatuksensa ja joka asialla on juuri hänelle joku suurempi viesti. Älykäs kuin mikä, mutta nyt ei kykene muuhun kuin juomiseen ja kotona olemiseen. Pelkää ihmisiä, koska kaikki kuulevat hänen ajatuksensa.
Lääkitystä ei tällä hetkellä ole, koska hän ei sitä ilmeisesti halua. Psykiatrilla käy silloin tällöin eli aika harvoin.
Monesti on puhunut itsemurhasta, kun kokee olevansa harhojensa vanki ja varmasti onkin ja hyvin ahdistunut.
On niin sanoinkuvaamattoman surullista nähdä oman veljensä menevän tuohon kuntoon. Hän oli nuorempana vilkas, puhelias, sosiaalinen, hauska. Kaikki pitivät hänestä. Sitten vain jokin meni pieleen. Yhtenä suurena syynä sairastumiseen oli kannabiksen polttelu, jota tapahtui säännöllisesti.
Haluaisin jostain tietoa (netistä en löydä sellaista tekstiä jota täysin ymmärtäisin), joka auttaisi minua ymmärtämään paremmin skitsofreenikon ajatusmaailmaa. Ja ennenkaikkea haluaisin tietää, voiko sairaudesta parantua. Mitä veljeni päässä mahtaakaan liikkua? Onko hän enää koskaan se sama veli, joka hän joskus oli? Kykeneekö hän enää työelämään/opiskeluun? Monia kysymyksiä päässäni... Ja myös tärkeä kysymys: mitä MINÄ läheisenä voin tehdä auttaakseni häntä, kenties jopa helpottamaan oloaan? Vai voinko tehdä mitään?
Olen erittäin kiitollinen, jos joku vaivautuu vastaamaan edes joihinkin kysymyksiini. Hätä on välillä aika suuri...
Veljeni sairastui skitsofreniaan n.pari vuotta sitten, parikymppisenä. Tarkkaa sairastumisaikaa lie vaikea kartoittaa. Oireina hänellä kuuloharhat ja paranoidisuus. Luulee, että kaikki kuulevat ajatuksensa ja joka asialla on juuri hänelle joku suurempi viesti. Älykäs kuin mikä, mutta nyt ei kykene muuhun kuin juomiseen ja kotona olemiseen. Pelkää ihmisiä, koska kaikki kuulevat hänen ajatuksensa.
Lääkitystä ei tällä hetkellä ole, koska hän ei sitä ilmeisesti halua. Psykiatrilla käy silloin tällöin eli aika harvoin.
Monesti on puhunut itsemurhasta, kun kokee olevansa harhojensa vanki ja varmasti onkin ja hyvin ahdistunut.
On niin sanoinkuvaamattoman surullista nähdä oman veljensä menevän tuohon kuntoon. Hän oli nuorempana vilkas, puhelias, sosiaalinen, hauska. Kaikki pitivät hänestä. Sitten vain jokin meni pieleen. Yhtenä suurena syynä sairastumiseen oli kannabiksen polttelu, jota tapahtui säännöllisesti.
Haluaisin jostain tietoa (netistä en löydä sellaista tekstiä jota täysin ymmärtäisin), joka auttaisi minua ymmärtämään paremmin skitsofreenikon ajatusmaailmaa. Ja ennenkaikkea haluaisin tietää, voiko sairaudesta parantua. Mitä veljeni päässä mahtaakaan liikkua? Onko hän enää koskaan se sama veli, joka hän joskus oli? Kykeneekö hän enää työelämään/opiskeluun? Monia kysymyksiä päässäni... Ja myös tärkeä kysymys: mitä MINÄ läheisenä voin tehdä auttaakseni häntä, kenties jopa helpottamaan oloaan? Vai voinko tehdä mitään?
Olen erittäin kiitollinen, jos joku vaivautuu vastaamaan edes joihinkin kysymyksiini. Hätä on välillä aika suuri...
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Voiko sairaudesta parantua."
Voi, mutta ei lääkärien avustuksella.
Jos oletat, että lääkärit osaavat parantaa kyseisen sairauden, niin veljesi tuskin ikinä paranee.
Mieli on kuin laskuvarjo, se toimii parhaiten kun se on avoin. Jos sinulla on avoin mieli ja ymmärrät, että lääkärit ovat haitaksi, sekä uskot tieteeseen (ei lääke"tieteeseen", joka ei ole tiede vaan bisnes), niin voin kertoa kuinka veljesei saadaan kuntoon. Luonnollisesti se keino on vastoin kaikkia lääkebisneksen periaatteita. Paraneminen edellyttää myös, että veljesi pystyy noudattamaan ohjeita.
Onko veljelläsi muuten ykköstyypin diabetes?
Ei ole siis diabetestä.
En tiedä itsekään mihin uskon, uskon vähän kaikkeen ja en oikein mihinkään. Ihan vaan joitain käytännön vinkkejä kaipaisin miten voisin veljeäni auttaa, JOS voin auttaa.. Hän on kyllä huono ottamaan apua vastaan, mutta puhuu sairaudestaan ihan mielellään, kun häneltä siitä kyselee.
Jos lopetat lääketieteeseen uskomisen, niin voin kertoa parannuskeinon.
Kerro. Minuakin kiinnostaa.
Psykoottinen oireilu ei todennäköisesti ilman lääkitystä helpota.
Minut vietiin psykoottisena sitten vasta hoitoon, kun meinasin tehdä itsemurhan. Psykoosin jälkeen henkilö usein masentuu. Sitten kun sairauden oppii hyväksymään, niin olo alkaa helpottaa. Psykoosin jälkeen ihminen on luonteeltaan varmaankin sellainen kuin ennen sairastumista, mutta toiminta- ja aloitekyky saattaa heikentyä kuten minulla.
Ensiksi on mielestäni tapahtunut joku todella paha virhe siinä,ettei lääkitystä ole!Miten tämä voisi olla mahdollista?Onko veljesi ollut tai saako parhaillaan minkäänlaista hoitoa mistään mielenterveyspalvelua tuottavasta yksiköstä?Sillä jos ei,niin välittömästi veli lääkäriin.Äitini joka sairastaa kyseistä sairautta,syö kahta eri lääkettä ja rauhoittavia tarvittaessa.Siis lääkkeet ovat ehdottomat ja uskoisi jokaiselle skitsofreenikolle niitä määrättävän.Eri asia syökö henkilö niitä.Soita kuntasi terveyskeskukseen.Heti lääkkeet kehiin ja lääkäri.En voi tietää veljesi tulevaisuudesta,mutta voin kertoa äidistäni.Äitini kävi läpi psykoosin johon juuri kuului ääni,näkö-sekä kuuloharhat.Hänet todettiin paranoidiseksi skitsofreenikoksi.Pahin oli näin jälkeenpäin katsottuna se,ettei häntä viety asialliseen hoitoon psykoosin aikana.Lääkehoito tehosi ja hän kykeni elämään tavallista elämää.Kasvatti lapsia ja eli elämää...Stressi on kuitenkin asia jota skitsofreenikot huonosti kestävät.Äidilläni oli kausia lääkityksen aikana jolloin äänet palasivat stressin tai vastaavan johdosta.Makasi sisällä ja ei jaksanut itsestään huolehtia.Raha-asiat ovat edelleenkin hänelle ongelmia aiheuttavia.Nyt ääniä ei ole kuulunut 3 vuoteen,kun lääkitys vaihdettiin.Sinä tai kukaan ei voi yksin auttaa sairasta vaikka haluaisi.Et voi tietää mitä veljesi päässä pyörii,etkä ymmärtää muuta kuin sen,että hänelle kaikki on TOTTA.On siis mahdotonta "ymmärtää"skitsofreenikon ajatusmaailmaa,koska usein se on todellakin harhaa...esim,.viestejä lehdistä tai televisiosta ja salaliittoja yms...Koska en ole lääkäri tai veljesi tunteva en voi sanoa muuta kuin sen,että yritä hankkia veljellesi hoitoa.Ne hoitajat ja lääkäri varmasti osaavat auttaa.Tiedän,että olet huolissasi mutta se hoito kuuluu heille.Skitsofrenian hoidossa on siis "onnellisiakin" loppuja...ja skitsofreenikkoja jotka käyvät töissä ja opiselevat ja kasvattavat lapsia kuin Äitini.
Ps.Voit aina kysyä lisää,jos tunnet tarvetta
Veljeni ei jostain syystä halua käyttää nyt lääkkeitä. Muistaakseni perusteli sen sillä, että ne väsyttävät häntä liikaa. Zyprex-nimistä lääkettä söi jonkin aikaa, muttei meinannut pysyä hereillä ollenkaan sen aikan ja lihoi aika lailla. Olemme koko perheen voimin yrittäneet (ja varmasti myös psykiatrinsa) painostaa veljeä käyttämään lääkkeitä, mutta emme saa hänen mieltään muuttumaan. Olemme jotenkin jo luovuttaneet puoliksi tämän taistelun hänen sairauttaan vastaan, koska emme hänen itsepäisyydelleen mahda mitään. On hänet pari kertaa käsipuolesta raahaten viety osastollekin viikoksi.
Tuntuu vain niin pahalta, kun ei tiedä yhtään mitä tehdä ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei itsellänikään mikään vahva psyyke ole, päinvastoin... Ei riitä voimat joka päivä miettimään sekä veljeni että omia mielenterveysongelmiani.
Ensimmäiseksi pitää sanoa,että miten hienoa on se,että kirjoittelet tänne ja haet tietoa sekä ratkaisuja.Monet sairaan läheiset ovat suorastaan hylänneet ihmisen,koska raskastahan se on,ei käy kieltäminen.Olen aina välistä itsekin melko yksin Äidin asioiden kanssa.Muista kuitenkin,että sinä olet tärkein itsellesi.On helppoa unohtaa itsensä skitsofreenikon omaisena.Itselleni kävi niin.Toisesta ja toisen ongelmista tulee pääasia ja kohta et muista kuka itse olet.Siis,muista huolehtia ensisijaisesti itsestäsi,OK?On kyllä kinkkinen tilanne veljesi suhteen,tuli mieleeni seuraava:Tietyin ehdoin olisi varmaan mahdollista saada mielenterveyshoitaja tarkastamaan tilannetta veljesi kotiin.Voisitte olla paikalla koko perheen kesken ja keskustella yhteisesti tilanteesta veljeäsi kunnioittaen ja hyvin aikein.Sanoit,että veljesi puhuu mielellään sairaudestaan?...Eli,siinä tilaisuudessa/ns.interventaatiossa varmaan saataisiin jotain ratkaisuja syntymään.Kannattaa kokeilla ja kysellä psykiatrilta es.mahdollisuudesta.En tunne veljesi lääkitystä-Äitini tilani parani huomattavasti kun Risperdal(harhoihin,ääniin...)vaihdettiin Seroquel merkkiseen lääkkeeseen.Lääkitykseen kuuluu myös Sepramil-mielialalääke ja rauhoittavia.Muista ett,minulta saat tukea jos kelpaa vaikka näillä sivuilla mikäli tahdot.Voimia.
heippa!jokainen ihminen on erilainen myös sairas...skitsofrenia on hyvin löyhä diagnoosi,joka tarkoittaa lähinnä jonkin sortin harhoja...parhaiten opit ymmärtämään veljäsi kuuntelmalla häntä ja olemalla läsnä...veljesi on yhä sama ihminen jossain sisällä kun oli ennen sairastumistaan...lääkkeistä voi olla apua...mutta kenekään pakottamisesta hoitoon ei ole ellei todella ole itselleen tai muille vaaraksi...veljesi pitäisi itse ymmärtää olevansa sairas ja hakea apua...
Totta,skitsofreenikkoja on erillaisia ja mitäänhän ei tässä maailmassa kannata yleistää.Olen vahvasti kuitenkin sitä mieltä,että es.psykoositilanteessa sairas ei tunne tai tiedosta olevansa sairas ja on mielestäni läheisen velvollisuus jopa pakottaa henkilö hoitoon.Muu on suoranaisesti heitteillejättöä.En tekisi eroa fyysisen tai psyykkisen hätätilan kesken.Ja ketään ei voi pakottaa lääkkeitä ottamaan,mutta koska se on sairaan kannalta lähes ehdotonta,tulisi asiasta ainakin keskustella läheisen edun puolesta.Oma Äitini kieltäytyi syömästä lääkkeitä,ja mielestäni hän oli"vaaraksi itselleen" ja terveydelleen,tällöin puutuimme asiaan perheen voimin puhumalla.
sairastuin itse noin 6 vuotta sitten. Nykyään olen ulospäin ihan täysipäisen oloinen ja työkykyinen. Tulen toimeen jo ilman lääkkeitä. Sairauden akuutissa vaiheessa (eli silloin, kun on todellisuudentaju mennyt)lääkitys on todella paikallaan.
Sanot, että veljesi juo (oletan, että alkoholia, eikä appelsiinimehua :)). Päihteet ja skitsofrenia ei sovi yhteen..eli se pitäisi saada loppumaan.
Jostain olen kuullut tällaisen heiton, että mikäli skitsofreniasta parantuu, se ei edes ollut skitsofreniaa.
Mitä itse olisin kaivannut läheisiltäni vaikeimmassa vaiheessa?
Olisin kaivannut läsnäoloa. Avointa, hyväksyvää kykyä kuunnella, mitä sanon. (kaikkea ei tarvitse sanoa uskovansa)Hyväksyvää asennetta tunteitani kohtaan (oli ne sitten kipeitä tai jonkun muun mielestä "liioteltuja")Olisin halunnut kuulla olevani hyvä, arvokas ja rakas. Olisin halunnut myös pientä tukea käytännön asioista selviämiseen (ei niin, että asiat hoidetaan puolestani ellen ole ihan pihalla). Olen itse edelleen se sama ihminen niissä rajoissa, kun voin olla..ihminenhän kasvaa henkisesti myös.
Jos velipoika uhkailee itsemurhalla, niin sairaalaan sisään. Asian kanssa ei leikitä.Itselläni oli tosin kummallinen tapa hokea mantran tavoin, että haluan tappaa itseni. Tosiasiassa ilmaisin tällä lauseella, kuinka syvä itsevihani oli. Harhani ja äänet joita kuulin ovat myöhemmin avautuneet terapiassa "suuriksi viestiksi itselleni" eli olin ympännyt/vääristänyt pääni sisällä omat vakavat traumaattiset kokemukset tosi mytologiseen muotoon.
Jotta veljesi voisi toipua, siihen tarvitaan veljesi oma halu ja motivaatio. Kulje sinä hänen vierellänsä, mutta muista pitää itsestäsi hyvää huolta. Muista, että veljesi on ensisijaisesti veljesi eikä skitsofreenikko (diagnoosit ovat lääkäreitä ja vakuutusyhtiöitä varten)
Minä jäin aikoinaan sairauteni kanssa yksin, mutta silti olen noussut takaisin jaloilleni!
Kiitos vastauksesta. Alkoholia tosiaan veli juo ja useamman kerran viikossa. Sanoo, että äänet vähenevät päässä, kun on humalassa.
Eilen keskustelin pitkään vanhempieni kanssa ja he sanoivat nyt alkavansa selvittää tätä asiaa toden teolla. Mm. siten, että lääkitysasia saadaan nyt kuntoon. Joten jospa tämä tästä lähtisi selviämään.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja veljellesi; tilanne kuulostaa vaikealta.
Itse olen kokenut saman kuin veljesi; nyt olen ollut ilman antipsykootteja (lääkitystä) jo monta vuotta eikä oireita ole ollut.
Jos haluat jutella niin voit jättää sähköpostiosoitteesi; luulen ymmärtäväni veljesi kokemusmaailma ainakin jollain lailla, toisaalta virallinenkin termistö on tullut tutuksi.
Joka tapauksessa jaksamista teille molemmille. Skitsofreniasta voi parantua, monilla oireet lievenevät sen verran että elämänlaatu ja pärjääminen paranee vaikka oireita vielä olisikin. Ei syytä toivottomuuteen!
Kiitos lohduttavasta viestistäsi! On hienoa kuulla, että sairaudesta voi selvitä ihan hyvin. Nyt tosiaan alamme koko perheen voimin puuttumaan asiaan ja toivotaan, että ratkaisuja löytyisi.
Kaikkea hyvää myös sinulle! :)
keskustelu on jo aika vanha, mutta toivon, että vielä lueskelet.
Siskoni sairastui skitsofreniaan noin 10 vuotta sitten, ja edelleen kaipaan itse myös vertaistukea.
Tsemppiä! Tie ei ole helppo, se on pitkä ja täynnä ylä- ja alamäkiä... Monta kertaa ensimmäisinä vuosina romahdin itse, kun hyvältä näyttänyt tervehtymisjakso päättyikin sairaalaan. Enää en elättele mitään toiveita vaan yritän olla tukena päivä kerrallaan. Toisinaan väsyn ja keskityn vain omaan elämääni ja sitten taas yritän tukea enemmän.
Koko ajan on tapahtunut kehitystä. Edelleen tulee kuitenkin eteen kipeitä keskusteluita, kun siskoni vertaa samanikäisten muiden elämää...
Voimia vielä! =)
Kiitos vaan viestistäsi, vielä satuin lueskelemaan pitkästä aikaa tätä.
Veljellä nyt menossa vähän parempi kausi, muttei tietenkään mitenkään ns. normaaliin tai terveeseen ihmiseen verrattavissa oleva.
Välillä aina unohdan koko asian, kunnes saan taas kuulla veljen esim ryypänneen 2 vkoa putkeen tai harkinneen taas itsaria. Tämmöstä vuoristorataa tuntuu todella olevan tämä läheisenkin elämä. Mutta toivon säilytän kyllä loppuun asti! :)