Miten on, sinä äiti, joka karkoitit mummun lapsesi elämästä, äidin miehesi elämästä ja sait tahtosi näin läpi, onko nyt hyvä joulumieli ? Onko perhessääne kaikilla hyvä olla, vaiko yksin sinulla, kun anoppia ei enää tarvitse nähdä ?
Kärsiikö miehesi hiljaa vaieten, kaipaako lapsi mummua ? Kyllä varmasti, mutta sinä et sitä kykene näkemään koska et kykene välittämään muista.
Hyvää joulua vain sinulle miniäni, tulet huomaamaan vuosien saatossa minkä teit perheellesi. Olet menetämässä miehesi, sen tiedän ja siitä voit syyttää vain itseäsi. Kuka voisi rakastaa ihmistä joka aiheuttaa vain pahaa mieltä läheisilleen.
Minä kärsin tämän hiljaa yksin. Sinunkin vuorosi tulee vielä.
Kärsiikö miehesi hiljaa vaieten, kaipaako lapsi mummua ? Kyllä varmasti, mutta sinä et sitä kykene näkemään koska et kykene välittämään muista.
Hyvää joulua vain sinulle miniäni, tulet huomaamaan vuosien saatossa minkä teit perheellesi. Olet menetämässä miehesi, sen tiedän ja siitä voit syyttää vain itseäsi. Kuka voisi rakastaa ihmistä joka aiheuttaa vain pahaa mieltä läheisilleen.
Minä kärsin tämän hiljaa yksin. Sinunkin vuorosi tulee vielä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se varmasti on. Jos erotaan niin lapsilla pitäisi säilyä suhteet kummankinpuolen isovanhempiinkin, ellei ole kyseessä joku katkera mummi tai ukki joka lapselle puhuu pahaa toisesta vanhemmasta. Silloin on syytä rauhoittaa vähän sitä käyntiä sellaisessa paikassa.
Itse erosin 1,5 v sitten ja alkuun pidin tapaamisista kiinni sillä meillä oli juuri niin, että ex mieheni ja anoppini kilpaa puhuivat minusta pahaa. Aina kun lapset tuli kotiin tuli se ryöppy jota sitten selviteltii jotta lapset sai pahan olon pois.
Nyt on tilanne hieman rauhottunut ex anopin kohdalla ja olenkin sit laskenut lapset tapaamaan extraa myös mummiaan.
kirjoitan tämän syytä siihen, tiedä en.
Mä mieleni taas sanoistasi pahoitin.
Onko totta sanat, muiden naisten nuo.
Mitä anoppi aikaan saa, suuren tuhon tuo.
Jo vuosia sitten ivasi viimeksi kuuntelin, ne kestin.
Ei poikasikaan kaikkea uskonut sitä kaikkea mitä hänelle mä itkein. Vaan nytpä hänkin jo asiat ymmärtää kun viestisi hänelle näytin hän vihdoin käsittää.
Tuo sairasta on ei tervettäkään hei ryhdy sinäkin hyvä anoppi jo elämään.
Katsele hetken maailmaa toisin silmin se valaisee..ja ehkä hyväl onnella pahansuovat aatteesi pois mielestä karaisee.
Kielsin sä lapsiain et enää nää,luulin että tilanteen tämän sä tajusit mutta ehhei minulle paskaa vain haistatit..
Mieti sanojasi..mieti tekojasi..Mitä muuta sinulle tein kun että ainoan poikasi mä vein?Siitä olkoon ilo minun puolellani
rakkaus suuri maailmassani- hyvää loppu elämää toivoo: miniä
Minäkin kirjoitan tässä omalle anopilleni.
Olen elämäni aikana kuullut niin paljon kritiikkiä, että sinun "totuutesi" eivät minua satuta, varsinkaan kun rinnallani on mies, joka rakastaa ja tukee minua. Mutta joku raja siinä pitää olla miten pienelle lapselle puhutaan! Et ymmärtänyt poikaasi kun hän oli lapsi, joten ei ole ihme, että et ymmärrä poikasi lastakaan. Älä siis yritäkään ymmärtää, ja jätä hänen kasvattaminen meidän huoleksemme. Meille on tärkeämpää että lapsestamme kasvaa hyvän itsetunnon omaava yhteiskuntakelpoinen kansalainen, kuin se, että välimme sinuun pysyisivät hyvinä, ja sinä säilyttäisit "hyvän mummun" imagosi.
Lapset kyllä kaipaavat mummua, sen tiedän. Mieheni kaipaa enemmän isäänsä kuin sinua. Saatamme jonain päivänä tulla teillä käymäänkin, mutta vain lyhyelle visiitille, emme yöksi ollenkaan. Ja tuomme jonkin verran omia eväitä mukanamme, vaikka tiedämmekin että loukkaannut siitä.