Kun taas joulu saa, tulevat lastenlapset kylään. Monella muulloinkin. Lastenlapset ovat pyhiä kapineita. Heitä ei voi komentaa, ei ukki/mummi itse eikä ainakaan vieras.
Pienet lapset ja teini-ikäisetkin ovat pöydässä ensimmäisinä, haistattelevat, saavat kulkuvälineissä istua kurakengät jalassa istuimille, nostaa jalat kenkineen niille, käyttää surutta ja valvomatta ukkien/mumien tietsikkaa jne. Yökylässä lapsia ei voi patistaa nukumaan ajoissa, he valvovat pitkin yötä, sillä täytyyhän kullanmurujen mummolassa saada olla vapaasti.
Olen kurkkua myöten täynnä lällykkämummoja ja -ukkeja. Erityisesti niitä ,joiten lastenlapset kumuavat kerrostalossa yötä päivää mummolassa joulun aikaan. jos kuvittelee lasten kasvatuksen pättyvän siihen, kun omat lapset ovat ns. aikuisia, kuvittelee turhia. Aikuinen on aikuinen ja vastaa alaikäisistä, silloinkin kun aikuinen on mummo tai ukki.
Mihin isovanhemmilta katoaa terve järki? Uskallatko sinä kieltää ja kasvattaa terveesti jälkikasvuasi vai kuulutko lällyköiden sukukuntaan? Tajuatko tekeväsi lapselle karhunpalveluksen kaiken sallimalla?
Pienet lapset ja teini-ikäisetkin ovat pöydässä ensimmäisinä, haistattelevat, saavat kulkuvälineissä istua kurakengät jalassa istuimille, nostaa jalat kenkineen niille, käyttää surutta ja valvomatta ukkien/mumien tietsikkaa jne. Yökylässä lapsia ei voi patistaa nukumaan ajoissa, he valvovat pitkin yötä, sillä täytyyhän kullanmurujen mummolassa saada olla vapaasti.
Olen kurkkua myöten täynnä lällykkämummoja ja -ukkeja. Erityisesti niitä ,joiten lastenlapset kumuavat kerrostalossa yötä päivää mummolassa joulun aikaan. jos kuvittelee lasten kasvatuksen pättyvän siihen, kun omat lapset ovat ns. aikuisia, kuvittelee turhia. Aikuinen on aikuinen ja vastaa alaikäisistä, silloinkin kun aikuinen on mummo tai ukki.
Mihin isovanhemmilta katoaa terve järki? Uskallatko sinä kieltää ja kasvattaa terveesti jälkikasvuasi vai kuulutko lällyköiden sukukuntaan? Tajuatko tekeväsi lapselle karhunpalveluksen kaiken sallimalla?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ovat hyvin kohteliaita,nuo lapsenlapset (6v ja 8v).joten eipä ole tarvinnut heitä hävetä!
Olen itsekkin heitä kohtaan arvostava ja kunnioitan myös lapsia,joten saan samaa takaisin.
Hyvät tavat ovat kotona opittuja ja mommolassa nuo opit vain korostuvat.
ylpeitä lasten lapsistamme.He säästyvät monelta
ikävyydeltä,kun heille opetetaan käytös tavat.
hyvistä tavoista: menin 8 vuotiaan tyttärenpoikani kanssa teatteriin ja jättäessämme takkeja naulakkoon, totesi poika: "herrasmiehet ottavat hatun pois päästä sisällä" ja antoi lippiksensä narikkatädille. Tämäkin niitä kotoa opittuja hyviä tapoja.
arvata,miten osuit naulan kantaan asiassasi.
Käytös tavoissa on toivomisen varaa ja paljon.
Opettaminen kuuluu vanhemmille ja myös iso van-
hemmilla pitää olla niin paljon oikeuden mukais-
ta ymmärrystä,että sanotaan asian kohdalla ja
vaaditaan uskomista.Sehän tulee lapsen omaksi
parhaaksi.Eihän niille tule oikeuden mukaista
ajattelu tapaa,ellei niitä pienenä opeteta.
Tämä voi tuntua vähän kehuskelulta,mutta poi-
kani poika täytti nyt kolme vuotta.Ja on aivan
mahdoton pullan syöjä.Mutta pöytään ei luvatta
mene,vaan kysyy;missä on minun paikka.Eikä lu-
vatta ota,vaan kysyy äidiltään tai isältään joko
minä saan ottaa.Kun on yhden palan syönyt,niin
katsoo jompaan kumpaan ja tuumii;jos minä ottai-
sin yhden vielä.
Olen ajatellut,kumpa tuo tapa säilyisi.
-poika istuu nätisti, kun tietää että pullaa saa , kun siitä niin kovasti tykkää..
Pitäisi vanhempien ennenkaikkea rajoittaa pullansyönti..kaiken hyvään perään lapset tekee just niinkuin vanhemmat sanoo, ja parasta tässä taapuksessa olisi pullarajoitus..että silleen..
olisin sitä mieltä, että saattaa olla niinkin ettei lapsi kotonaan niin usein pullaa saakaan, ei nykyäidit ehdi usein leipomaan, ja kun isovanhempien luo saapuu, sitä on. ottakoon silloin. näin meidän pienin saa tehdä silmät loistaen. tolkku toki siinäkin huomioiden.
kun sen pari palaa.Kun minä satun viemään suk-
laa patukan se menee kaapin ylä hyllylle.Taval-
linen ruoka on etu sijalla.
Motto on kuulema se vanha;ei makeaa mahan täy-
deltä.Mutta se pulla on kova juttu.
Yksi näistä on ollut hoidossani 2 yötä, kun tyttäreni lähti miehensä mukana käymään työasioissa Saksassa.
Kyllähän en pikkukummassa ota pikkukakaroita riesakseni. Tämäkin rääkyi kaiket yöt ja kun sen sai syömään, niin oksenteli kuin juopunut. Ja vaippa oli koko ajan märkä, vaikka vaihdoin kuivat vähän väliä.
joskus uskomaton.
Minulla on itselläni lapsia ja ovat saaneet rakkautta ym. varmasti niin paljon kun sitä pystyy osoittamaan lapsilleen.
Ja aidosti se oli minulle silloin toinen luonto.
Olisin antanut vaikka henkeni heidän puolestaan.
Mutta en ole muuten lapsirakas ja myönnän sen rehellisesti.
Lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsi ovat jääneet etäisiksi.
En kaipaa heitä käymään, yritän olla ystävällinen mutta se on pakotettuua.
Kyllä lapset sellaisen huomaavat.
Minua ärsyttää kun lapsia ei saa kieltää, särkevät paikkoja ja sotkevat.
Onneksi asuvat etäällä että ei tarvitse usein nähdä.
Kuulostaa julmalta mutta en voi asialle mitään.
Onkohan muita näin epänormaaleja mummoja.
Haluan elää loppuelämäni rauhassa, en usko että vanhuuteni on sen yksinäisempi kun muillakaan.
En myöskään odota apua lapsiltani enkä heidän lapsiltaan, en kasaa turhia syyllisyydentunteita heidän niskoilleen.
Olen pohjustanut asiani niin että tulen ehkä hoidetuksi jos sitä tarvitsen.
Mutta kaikesta huolimatta meillä on jälkikasvun kanssa hyvät välit.
Sehän on tärkeintä,että välit on kunnossa.Ei si-
nulla ole syytä kantaa huonoa omaa tuntoa.
Jokainen meistä hiihtelee omaa latuaan.
... ovat mukavia.
Kuitenkin meillä on omat sääntömme kotona ja niitä tulee myös lapsiemme ja varsinkin lastenlapsiemme noudattaa. Talo elää tavallaan...
Lisäksi olen sellaista mieltä, että jos vain mahdollista, niin lapsiperheiden olisi parempi viettää Joulua kotona. Ja kutsua mummeja ja ukkeja sinne aattoiltana syömään. Lapset nimittäin haluavat olla kotona, jotta joulupukki osaisi heidän luokseen.
Uskallan toki kieltää, en kuitenkaan niuhota joka asiasta, pyrin noudattamaan vanhempien kasvatusperiaatteita. Kyllä näille lapsosille on käytöstapoja opetettu kotonakin.
Voi, minä onnellinen lällykkä mummi menen tyttäreni luo joulua viettämään. Lasten kauttahan se joulu tulee. Nautin lapsenlapsistani tapaninpäivään asti ja yritän käyttäytyä siivosti. Joulupuuron keitän ja autan kattamisessa yms. Aamulla herään lasten kanssa ja teen aamupalan kaikille, saavat vanhemmat nukkua, kerrankin, Kyllä kelpaa tämän mummin.
Milloin isovanhemmilta katoaa teve järki. Mummonahan sinulla lienee omakohtaista kokemusta?
Minä olen iloinen siitä, kun saan seurustella lähes päivittäin tyttäreni lasten kanssa. Ja on hyvä, että voin antaa aikaani näille pikkuihmisille. Enkä ole havainnut itsessäni mitään ihmeellisenpää sallivuutta näitä lapsia kohtaan. Lieneeköhän se terve järki sitten lähtenyt. Muttaei mitään radikaalinpaa puistatusta saanut lähtiessään aikaan.
Minua häiritsee huomattavasta suuremmin kiukkuiset ja omahyväiset mummot, kuin pienet lapset.
tunnustaa olevani sellainen "lälläri"vaari.Yri-
tän selviytyä joka Jouluisesta urakastani.Kakku-
jen ja torttujen paistosta.Miniä soitteli että
haluaa "hiekkakakun",poika haluaa "tumman suklaa
kakun"ja mitähän kaikkea ne onkaan toivoneet.Jo
niitä on puolen tusinaa pakkasessa.Tein yhden
hiekkakakun kanssa pahan virheen.Otin sen uunis-
ta ja se näytti ihan hyvältä.Sitten tein sen
virheen.Rupesin laulamaan;Istanbul sai Konstati-
nopolissa,perskuta soikoon,se kakku läsähti.
Olis pitäny uskoo,kun anoppi minulle sano;Elä
laula kun et kerran ossoo!"
Eihän tässä lasten paheksumisesta ole kyse lainkaan. Lapset toimivat kuten ovat oppineet ja ottavat oppia aikuisista eli lähinnä niiltä lähimmiltä. Hyvä asia tarkistaa omaa järkevyyttään on kysyä itseltään, sallinko minä itselleni tuon, mitä sallin lapsenlapsilleni.
Aihe tuli muutamastakin tapauksesta, kuten esimerkiksi siitä muutaman päivän takaisesta bussimatkasta, jolloin 4-vuotiaan joka toinen
sana oli kirosana. Mummi istui vieressä hymyillen, kun lapsi kokeili äänenvoimakkuutta ja painotusta v-alkuisen sukupuolielintä kuuvaavan sanan ja s-alkuisen Vihtahousua kuvaavan nimikkeen kanssa vuorotellen tunnin ajan.
Erääseen varsin juhlavaan palkintotilaisuuteen isovanhemmat olivat tuoneet lapsenlapsensa, kaksi kappaletta, ikää 5-6 vuoden tietämillä. Kun tarjoilu alkoi, lapset rynnistivät ensimäisinä kakun kimppuun, toinen lätkäisi kämmenensä siihen suoraan, toinen kähmi pikkuleipiä. Isovanhemmat eivät liikahtaneetkaan, muu juhlaväki ohjasi lapset sivummalle. Juhlittava oli vaivautunut.
Murrosikäinen istuu bussissa ukkinsa kanssa (keskustelusta kuulin, että vanhempi mies oli pojan ukki). Bussiin astuu liikuntavammainen mummo. Ei yhtään istumapaikkaa vapaana. Poika istuu kuin tatti paikallaan, katselee muualle. Kun mummo on mennyt seisomaan hieman kauemmaksi, poika sanoo: "V..u, tommosia ei tarttis olla olemassa...". Huvittavaa toisaalta, sillä sieltä itsestään poikakin aikoinaan on tullut, kun ei koiras suostu poikimaan.
Milloin siis järki katoaa? Jo ennen näitä tapauksia. Älä suotta ole minulle kitkerä Kalle- Aaretti hyvä. Kysymys ei ole sinusta vaan lapsista, jotka munaavat itsensä moneen kertaan ennenkuin päätyvät vaikkapa sinun ikääsi. Ajan antaminen ja lasten kanssa oleilu ovat saman asian muuta sarjaa. Opettaa voi kaikenlaista, myös pahoja tapoja tai jättää tavat kokonaan opettamatta. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanovat meitä kumpaakin vanhemmat.
Mistä syystä katsot, että puheenaihe syyllistää juuri sinua ja että kyse on juuri sinusta ? Maailma ei valitettavasti pyöri ainoastaan meidän napojemme ympärillä.
Voisin kertoa monta muutakin esimerkkiä, lähinnä ulkomailta, kuinka lapset kasvatetaan liikumaan ihmisten ilmoilla. Hyviä esimerkkejä ja hyvää käytöstä. Sen aikaansaaminen eli kasvattaminen on alkanut varhain.
Mielestäni sekin kuuluu lasten vanhempien ja isovanhempien osoittamaan rakkauteen eli miten toinen toistamme arvostamme.
niin meille ei ole siunautunut lapsenlapsia.
Puhun siis tavallaan ulkopuolisena, mutta tahtoisin sanoa, että monet mummot ja ukot,(meillä päin käytetyt nimitykset isovanhemmista)
saattavat niin sanotusti "ottaa uusiksi", eli petrata sitä minkä joutuivat aikinaan käytännön pakosta lyömään laimin, eli lastensa kanssa yhdessä olon ja hemmottelun. Mielestäni hemmottelu ei ole pelkästään kielteinen asia. Kaikkihan me, aikuisetkin, haluaisimme joskus olla hemmoteltuja.
Voi kunpa jokainen sukupolvi, lapset, vanhemmat ja isovanhemmat osaisivat mennä toisen "ihon alle" ja ymmärtää. Ainakin keskustella rauhallisesti ja asiallisesti.
En puhu mistään korkealta, sillä en ole ainakaan vielä kenenkään mummo, mutta tahtoisin olla.....vai tahtoisinko? Ikää on jo sen verran, etten taitaisi jaksaa juosta pikku piipertäjien perässä heitä hoitaessani. Itsestään selvyyshän se taitaa olla, että isovanhemmat ovat tarvittaessa lapsenlikkoina, vai kuinka?
Vanhemmat juoksevat oman osuutensa elämässä ja jättävät viestikapulansa seuraavalle sukupolvelle.
Seuraavat lähtevät omalle taipaleelleen jättääkseen taas tuon kasvatuksen sisältämän viestin perillisilleen.
Jospa pystyisimme hiukan aina paremman viestin jättämään, minkä itse olemme saaneet.
Korostan, etten tarkoita materiaalisia arvoja.
:)
turvallinen lapsuus, hyvä kasvatus,(rakkaus ja rajat) jatkuu perintönä aina seuraaville sukupolville.
Seitsemän lapsenlapsen "mummina" tiedän ,että käytöstavat on vaadittava ruokapöydässä tai pöydästä pois!
Alle kouluikäiset saa hyvin rauhoittumaan ,kun kysyy :"Kuka tänään siunaa ruoan?"PÄiväkodissa siunataan ja se saa lapset rauhoittumaan.Kiitos on pieni sana ja se on hyvä vaatia aina jotain annettaessa.
Meillä lastenlapset tietävätkin,että ,mummin ruokapöydässä ei riehuta .HYvin yksinkertaiset leikit tuntuvat aina kiinnostavan ja leikkimielisiähän me mummut olemme.
kun hoidokit auvat 500 kilometrin päässä. Halu kyllä olisi hoitaa.
rajat on ja niitä noudatetaan, mummit ja ukit kunnioittaa lastenlapsiaan, pitää kuria ja järjestystä yllä, tämä asenne poikii, lapsenlapset oppivat myös kunnioittamaan vanhenpia ihmisiä, yksinkertaista, mutta totta..