Usein yöllä imettäessäni nukahdan vauva rinnalleni ja jonkun ajan kuluttua havahduttuani on tunne tosi pelottava, kun huomaa sen pienen nökönenän kaikkien peittojen yms. välissä. Mieleen hiipii, että mitä kaikkea kauheaa olisi voinut tapahtua. Onko muilla samoja kokemuksia ? Kuinka te kokeneemmat olette asian ratkaisseet ?
yöllä imettäminen
pelottaa
81019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mummuni aina jaksaa/jaksoi varoitella juuri tästä, että jos nukahtaa kun imettää niin rinta voi tukehduttaa lapsen. Hänen läheiselle ystävälle kävi juuri noin. Lapsi tukehtui ja kuoli äidin rinnan alle.
Tämän takia itse ainakin nousin AINA istumaan kun imetin. Nipistelin itseäni pysyäkseni hereillä. Välillä meinasi kuitenkin torkahtaa, mutta yleensä säpsähdin heti hereille.
Ei kai siinä auta kuin toivoa, että yösyöttöjä olisi mahdollisimman vähän, meillä kuitenkin vauva söi rintaa kahden-kolmen tunnin välein 7,5kk asti. Sitten lopetin imettämisen, en kertakaikkiaan enää vaan jaksanut. Nyt vauva on 9kk ja syö 2-3krt/yö pullosta.
Todella kurja juttu, että mummusi on pelotellut sinua tällaisella. Nykytiedon valossa kun perhepedissä nukkuminen ja vauvan imettäminen makuullaan on ihan turvallista, kunhan äiti ei ole päihtynyt tai lääketokkurassa. Sen takia sitä suositellaan ja opetetaan lähes kaikissa synnytyssairaaloissa synnyttäjille. Pystyyn nouseminen yöllä imettäessä on tarpeetonta. Vauva osaa kääntää päätään ja/tai irrottaa imuotteen, jos ei saa nenän kautta ilmaa. Ja samalla tavalla kun aistimme unessamme sängyn laidat emmekä kieri lattialle, vaistoaa äiti myös sen vauvan eikä käänny sen päälle. Tästä löydät helposti lisätietoja googlettamalla sanalla "perhepeti" tai tutustumalla vaikka imetystukilistan sivuihin. Myös neuvolasta ja synnytyssairaalasta voi kysyä neuvoja makuullaan imettämiseen.
Ennen vanhaan lapsia tuli enemmän kuin usein haluttiinkaan, koska ehkäisyä (ja abortteja) ei ollut saatavilla. Silloin oli aika paljon vauvan "vahingossa" tukehtumisia. Lisäksi moni kätkytkuolema tai vauvan joku muu kuolinsyy on vain todettu johtuneeksi äidin vauvan päälle kääntymisestä, kun ei ole ollut keinoja tarkemmin selvittää asiaa. Se on todella sääli niiden naisten kannalta, jotka ovat moisesta turhaan kantaneet syyllisyyttä. Tämän takia monet vanhemmat ihmiset varoittelevat perhepedistä, eivät he tietenkään sitä ilkeyttään tee.
voi hyvä ihme! lapsesi on jo yhdeksän kuukautta ja vieläkin syötät häntä noin monesti yöllä. Enemmän ruokaa päivällä ja yömaidot pois jo!
kätilö ei suositellut perhepetiä. Tykkäsi, että se päällekääntymisvaara on aina olemassa.
Ja vaikka äidillä olisi se vaisto, ettei käänny lapsen päälle, niin miten on isukin kanssa. Jos siis lapsi nukkuu äidin ja isän välissä.
Minä kyllä yrittäisin tehdä jonkunlaiset "estesysteemit" sänkyyn. Tai sitten tutuilla toimivaksi todettu, että pinnasänky äidin sängyn viereen, pohja samalle tasolle ja toinen laita pois.
Niin, ja sitten siitä rinnasta. Minulla on valtavan suuret rinnat, ollut siis ennen raskauttakin. Eli ei aivan mahdottomalta tunnu ajatus siitä, että vauva jäisi jotenkin tiiviisti puristuksiin (siis sinne tissin alle) eikä kertakaikkiaan jaksaisi vääntää päätä sivuun.
Voi olla perää noiden ennenvanhaan sattuneiden kätkytkuolemien todenperäisyydessä. Mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, ettei itseensä luota kun on semmoinen sängyssä piehtaroija. Hyvähän se tosin minun on sanoa, kun syöttäminen 1-2 kertaa yössä ei ole paha (meillä näin). Eli sen kyllä jaksaa istuallaan tehdä.
Itse sen olen todennut, että täysin jähmettyneenä sitä alussa nukkui kun vauva oli vieressä. Ja sama homma miehelläkin. Itseasiassa itse olen tainnut pari kertaa vahingossa kättäni liikuttaessa pökkästä vauvaa ohimennen (ei ole siihen herännyt tms) mutta mies ei kertaakaan.
Minäkään en pidä mahdottomana sitä tissin alle tukehtumista, omatkin rinnat on sitä kaliiberia etenkin tuon imetyksen myötä, mutta olen aina sellaisessa asennossa että rinta tulee sellaisesta kulmasta (alhaalta ylös päin) vauvan suuhun, ettei se roiku hänen naamallaan. Nythän se on helpompaa kun vauva on isompi, mutta alussa olin tarkka sen asennon kanssa kun tuntui siltä että tissi on melkein isompi kuin vauvan pää x)
Sitä itse päällekääntymistä en ole ikinä ymmärtänyt käytännön nähtyäni, vaikka raskausaikana sitä vielä ajattelin. Mutta on se pienikin vauva sellanen pötkylä, etten mitenkään keksi miten hänen päälleen edes pystyisi kääntymään. Onhan meillä noita kissojakin, eikä nekään ole ikinä alle litistyneet (kissoja minulla ollut aina). Miten se edes olisi mahdollista? :)
Kaikki kätilöt eivät ole ihan ajantasalla. Myös se pinnasänky (laidalla tai ilman laitaa) siinä äidin sängyn vieressä (eli sivuvaunu) on perhepeti nimeltään. Aika fakiiri saa olla, jos sinne sivuvaunuun pystyy vauvan päälle kääntymään :-). Sivuvaunu on hyvä vaihtoehto, jos pelottaa se vauvan päälle kääntyminen.
Vauva kannattaa toki laittaa äidin ja seinän/pinniksen/sängynlaidan väliin eikä isän ja äidin väliin, jos isä on levoton pyöriskelijä.
Minulla on myös runsaat E-kupin rinnat, eikä vauva ole kyllä niihin tukehtunut, ei istualteen eikä makuulteen imettäessäni, osaa kyllä kääntää päätään. Ja mitä isommaksi vauva tulee, sitä paremmin hän osaa itse ottaa otetta rinnasta, ja auttaa myös käsillä. Meillä syödään kerran-kaksi tunnissa yöllä nykyään (taitaa olla hampaita tulossa), joten ei ole paljon vaihtoehtoja tuon makuultaan imetyksen kanssa :-).
Hei, Minulla on ollut jatkuvasti sen verran univelkaa, etten ole uskaltanut ottaa pikkuista yöllä sänkyyn makuuimetykseen. Pelkäsin kans, että tapahtuu jotain tai mieheni, joka nukkuu todella sikeään, vahingossa tönäisee pikkuista. Joskus aamuja pidentääkseen otin tyttömme alkuaikoina sänkyyn imetykseen makuulle, mutta neitimme on tykännyt aina lussuttaa rintaa kuin tuttia ja tämän jälkeen pulauttanut valtavasti, eli aina piti röyhtäyttää, joten tämä kävi mukavammin istuhalteen. Nykyäänkin hän heräilee kahden-kolmen tunnin välein tissille ja teen sen mielellään istuhalteen, kun en ole totuttanut perhepetiin, niin en halua sitä enää tehdäkkään. Yötissittelystä viroittaminen on ihan justiinsa meillä ajankohtaista. :)Tyttömme on 5kk ja on syönyt kiinteitä 2 kk.
niin pysyin itse virkeämpänä, vauvalla kyllä peitto. sitten imetyksen jälkeen siirsin nukkuvan vauvan omaan sänkyynsä.