Olen lähiaikoina ollut ulkona kaverin kanssa, josta on mahdollisesti muodostumassa myös lähempi ystävä. Epäilen kuitenkin, että onnistuisin siinä: hiljaisia hetkiä on ja hän vaikuttaa usein tylsistyneeltä seurassani. Hyviäkin hetkiä kyllä on. Saa nyt nähdä miten kauan hän jaksaa kanssani yrittää ystävystyä.
Olemme viettäneet aikaa myös porukalla edellä mainitun kaverin, hänen poikaystävänsä ja -muiden kavereidensa kanssa. JOS nyt en möhlisi tilaisuutta, osaisin olla puhelias ja hauskaa seuraa, niin minulla olisi mahdollisuus päästä tähän kaveripiiriin sisään.
Kaikenlisäksi tässä kaveriporukassa on mies jonka kanssa on ihastusta ilmassa. Jos en hänenkään kanssa möhlisi niinkuin yleensä seurustelua yrittäessä, minulla olisi mahdollisuus myös poikaystävään. Kaikki suhteet ovat kuitenkin päättyneet siihen kun olen ollut liian passiivinen, hiljainen ja sisäänpäin suuntautunut. Pelottaa että tässäkin tapauksessa käy niin.
Nyt on kriittiset ajat käsillä. Kaverini ja hänen mukavat ystävät pitävät vielä toistaiseksi minusta, juttelevat ym. Mutta miten kauan sitä kestää? Mitä enemmän olen pelkästään heidän kanssaan, sitä ujommaksi tulen. Alussa baarissa oli helppo heittää juttua, mutta nyt alkaa mennä henkilökohtaisemmaksi. Alkaa pelottaa, että he kaikki etääntyvät minusta pikkuhiljaa koska olen niin ujo ja hiljainen. Ahdistaa ajatus esimerkiksi olla heidän kanssaan jonkun kotona, missä ei ole muita ihmisiä ympärillä eikä muuta häslinkiä.
Tässä miten ihmissuhteeni yleensä etenevät:
1. Ensinäkeminen. Pystyn alussa vähän aikaa tsemppaamaan ja tekemään mukavan ja suht puheliaan ja kiinnostavat kuvan itsestäni. Enkä ole edes pahan näköinen.
2. Parempi tutustuminen. Nyt jännittää ja ujostuttaa. Paljastuu että olenkin tylsä ja ujo. Tässä vaiheessa suurin osa ihmisistä alkaa perääntymään ja jättämään minut. En pysty olemaan oma itseni kolmeen ensimmäiseen kuukauteen, ja tätä aikaa eivät ihmiset jaksa odottaa.
3. Rentoutuminen. Alan olemaan rennompi oma itseni. Tähän pisteeseen olen päässyt vain parin ihmisen kanssa.
Miten pystyisin solmimaan paremmin KESTÄVIÄ ihmissuhteita?
Olemme viettäneet aikaa myös porukalla edellä mainitun kaverin, hänen poikaystävänsä ja -muiden kavereidensa kanssa. JOS nyt en möhlisi tilaisuutta, osaisin olla puhelias ja hauskaa seuraa, niin minulla olisi mahdollisuus päästä tähän kaveripiiriin sisään.
Kaikenlisäksi tässä kaveriporukassa on mies jonka kanssa on ihastusta ilmassa. Jos en hänenkään kanssa möhlisi niinkuin yleensä seurustelua yrittäessä, minulla olisi mahdollisuus myös poikaystävään. Kaikki suhteet ovat kuitenkin päättyneet siihen kun olen ollut liian passiivinen, hiljainen ja sisäänpäin suuntautunut. Pelottaa että tässäkin tapauksessa käy niin.
Nyt on kriittiset ajat käsillä. Kaverini ja hänen mukavat ystävät pitävät vielä toistaiseksi minusta, juttelevat ym. Mutta miten kauan sitä kestää? Mitä enemmän olen pelkästään heidän kanssaan, sitä ujommaksi tulen. Alussa baarissa oli helppo heittää juttua, mutta nyt alkaa mennä henkilökohtaisemmaksi. Alkaa pelottaa, että he kaikki etääntyvät minusta pikkuhiljaa koska olen niin ujo ja hiljainen. Ahdistaa ajatus esimerkiksi olla heidän kanssaan jonkun kotona, missä ei ole muita ihmisiä ympärillä eikä muuta häslinkiä.
Tässä miten ihmissuhteeni yleensä etenevät:
1. Ensinäkeminen. Pystyn alussa vähän aikaa tsemppaamaan ja tekemään mukavan ja suht puheliaan ja kiinnostavat kuvan itsestäni. Enkä ole edes pahan näköinen.
2. Parempi tutustuminen. Nyt jännittää ja ujostuttaa. Paljastuu että olenkin tylsä ja ujo. Tässä vaiheessa suurin osa ihmisistä alkaa perääntymään ja jättämään minut. En pysty olemaan oma itseni kolmeen ensimmäiseen kuukauteen, ja tätä aikaa eivät ihmiset jaksa odottaa.
3. Rentoutuminen. Alan olemaan rennompi oma itseni. Tähän pisteeseen olen päässyt vain parin ihmisen kanssa.
Miten pystyisin solmimaan paremmin KESTÄVIÄ ihmissuhteita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinut todella haluaa, hän pystyy kyllä odottamaan sen kolme kuukautta, jonka jälkeen pystyt paremmin rentoutumaan kahdenkeskisessä seurassa, tai ylikin sen ajan. Tämä on periaatekysymys: juoksenko minä ihmisen perässä, johon minulla on suuri menettämisen pelko vai odotanko ihmistä, joka on maltillinen ja aidosti kiinnostunut minusta itsestäni (eikä vain yleisesti ottaen naisesta..)?
Ota myös huomioon, että tämä on SINUN tulkintasi asioista. Miten luulet tietäväsi oikeasti sitä, mitä ihmisten päässä liikkuu? Eihän kukaan sitä voi tietää... Joku voi olla esimerkiksi hyvinkin kiinnostunut sinusta, mutta ei ole syystä tai toisesta tullut vielä näyttäneeksi sitä sinulle. Usko itseesi enemmän äläkä luule, että hiljainen = tylsä. Se on ihmiskohtainen kysymys, mikä on kenenkin mielestä tylsää. Joidenkin mielestä jatkuva höpöttäminen uuvuttaa ja ainoastaan osan mielestä tuo hiljaisuus. Hiljaisuus on aika ajoin oikeastaan jopa aika kaunista.
Tällaista tämä on. Kukaan ei ole koskaan täysin tyytyväinen itseensä. Puhelias haluaisi olla hiljaisempi ja salaperäisempi, kun taas hiljainen hissukka haluaisi olla höpöttävämpi ja reteämpi. Mitäpä jos ihmiset vain suostuisivat myöntämään "tappionsa"...? Tällainen minä olen, en voi omistaa yhtenä ihmisenä kaikkia luonteenpiirteitä maailmassa. Yritän etupäässä keskittyä siihen hyvään, mitä minulla jo on.
Olisi tehnyt mieli laittaa oma vastine tuosta sinun otsikostasi. Olisin laittanut: "Puheliaisuuteni tappaa suhteet". :D
tietäväsi oikeasti sitä, mitä ihmisten päässä liikkuu? Eihän kukaan sitä voi tietää... Joku voi olla esimerkiksi hyvinkin kiinnostunut sinusta, mutta ei ole syystä tai toisesta tullut vielä näyttäneeksi sitä sinulle."
Niin, no joidenkin päässä saattaakin liikkua, että haluaisivat tutustua, mutta saatan tietämättäni käyttäytyä torjuvasti ja viestittää hiljaisuudellani, ettei minua kiinnosta. Joten hekin perääntyvät. Varsinkin jos vähän epävarmempi yksilö kyseessä.
..tuo mennee suurinpiirtein :
Yleensä olen ujo ja hiljainen ihmisten kanssa joita en tunne eli aluksi olen aika hiljainen... :/ Jos joku haluaa tutustua minuun ( niinkin aina välillä on käynyt :O ), niin aivoilta menee tovi asian sulatteluun. Sitten sitä välillä innostuu, ja tulee välillä ( heh, useinkin ) puhuttua ehkä liikaakin. Välillä taas tulee tunne että pitäisi puhua jotain ettei tuo toinen vaan mene pois :(. Aina väliin tosin joku aivojen osa saattaa sanoa että nyt hiljaa, mitä sinä nyt taas tuollaistakin menit selittämään...
Siinä vaiheessa kun on tutustunut paremmin ( jos joku kestää sinne asti ) yleensä pystyn olemaan suhteellisen normaalisti. Tosin aina välillä silloinkin tulee selitettyä kaikenlaista ( kyllä, kaikki ihmiset EIVÄT ole kiinostuneita esim. toisen maailmansodan aikaisista salakirjoitus koneista :P )
Toisaalta nuo ihmiset ovat tähänkin asti viihtyneet seurassasi, miksi he sitten yhtäkkiä kaikkoisivat...? Ujot ihmiset taitavat aika usein miettiä liikaa asioita, olisi paljon helpompaa jos voisi tutustumis vaiheessakin olla miettimättä liikaa mahdollisia reaktioita ja muuta. Ehkä esim. hiljaisemmat hetket osaltaan tuntuvat toisesta oudolta koska itse suhtautuu niihin antaen niillä ehkä liian suuren merkityksen. Mistä sitä tietää ettei toinen ajattele samalla tavalla?
Aika moni taitaa ujostua, ainakin hivenen, kun huomaa aivan oikeasti pitävänsä toisesta ihmisestä...
"Ujot ihmiset taitavat aika usein miettiä liikaa asioita, olisi paljon helpompaa jos voisi tutustumis vaiheessakin olla miettimättä liikaa mahdollisia reaktioita ja muuta"
Kyllä tuo kuulostaa aika tutulta. Parin muodostuksessa, ujoille paras vaihtoehto olisi ehkä
toinen ujo.
nuo ihmiset ovat tähänkin asti viihtyneet seurassasi, miksi he sitten yhtäkkiä kaikkoisivat...? "
No kyllähän ihmiset aina muutaman kerran jaksavat tapailla, mutta olen jo nyt huomannut, että jos porukassa ollaan, niin ihmiset hakeutuvat enemmän niiden puheliaimpien seuraan ja muuttuvat kiusaantuneeksi seurassani.
Muistan kun kerran OMASTA mielestäni puhuin ihan tarpeeksi paljon, toinen sanoikin että keskustelumme on vähän tökkivää ja vaivalloista. Ai, että jos silloin oli jo tökkivää niin millaista on niinä hetkinä, kun en edes tuon vertaa pysty puhumaan?! Varmaan sitten todella epämiellyttävää...
kamalan negatiivinen/itsekriittinen. oletko samanlainen toisia kohtaan? Älä väitä ettet olisi. Älä väitä että olisit aina ihana ihmiselle joka vain jaksaa olla kanssasi.
Oletko miettinyt että hiljaisuuteesi saattaa vaikuttaa joku syy? Esim. olet väsynyt tai sillä hetkellä tunnet itsesi vaivaantuneeksi kun seuralaisesi puhuu vain omista asioistaan tai jauhaa "paskaa".
Oletko tullut miettineeksi, että muutkin ihmiset voivat tarvita kaveria ihan yleisen seuran vuoksi, ei siksi että olisi joku täydellinen ihminen, ystävä vieressä? Tutustu enemmän erilaisiin ihmisiin ja rupea arvostamaan erilaisia persoonia heidän itsensä takia niin silloin voi se arvostus omaa "rauhallisuutta" kohtaan myös helpottua. Ehkä olet väärässä seurassa jos ei kiinnosta puhua mitään tai ei ole hauskaa vaan jää aikaa murehtia sitä omaa olemista. Ota kontakstia toisiin ihmisiin ja sano omat oikeat mielipiteesi silloin kun muutkin puhuvat omistaan. Liity ihmisten kanssakäymiseen JOS HALUAT.
..ihmiseen kyllä tutustuisin mielelläni... Sellaisiin törmääminen ei kyllä tunnu niin helpolta... :/
..sujuvuus ei ole pelkästään sinun vastuullasi. Ehkä olette puhuneet aiheesta/asioista joista sinä et ole niin kiinnostunut tms., silloin on kyllä vaikeampi käydä henkevää keskustelua.
Tuli mieleen että olisiko tuo toisaalta eräänlainen "itsensä toteuttava profetia". Eli ajattelet/odotat että kohta ihmiset kyllästyvät, ja ehkä huomaamattasi muutat käyttäytymistäsi.
Luin kummatkin viestit, minulle tarkoitetun sekä Alwynille tarkoitetun.
Täytyy sanoa, että oli todella ÄÄLIÖ tyyppi kyseessä, kun huomautti siitä että keskustelu tökkii. Jos jokainen huomauttaisi toiselle keskustelun tökkimisestä aina tilaisuuden tullen, kukaan ei enää tässä maailmassa puhuisi toiselle. Tuohan on aivan epäsosiaalista käytöstä! "keskustelu nyt meillä vähän tökkii".. Eihän kukaan kiinnitä päähuomiota sos. tilanteen huonoihin puoliin, vaan hyviin. Jos ei tilanne miellytä, siitä lähtee pois, eikä jää soittamaan suutaan. Todella alkukantaista, lapsellista ja epärakentavaa käytöstä tuolta henkilöltä!! Sinuna en muodostaisi yhden ihmisen perusteella käsitystäni kaikkien ihmisten asenteesta hiljaisuuteen. Asenne vaihtelee ihan henkilöstä riippuen... kuka tykkää mistäkin. Jotkut pitävät hieman rauhallisempi-tempoisesta keskustelusta, toisten kanssa pitäisi koko ajan mennä kiireellä asiassa eteenpäin. Itse tykkään rauhallisesta tyylistä enemmän... Ja kyllä kritiikkiäkin on tullut! "Sinä vatvot/ jauhat/ lässytät / hoet / toistat tätä samaa asiaa koko ajan.. Meidän keskustelumme ei tästä etene!".