psykoosista

Minulla diagnosoitiin viime talvena harhaluuloisuutta, joka on aika lievä psykoosin määritys käsittääkseni. Psykoosista voi toipua, joten hätä ei välttämättä ole kovinkaan suuri. Elämässä tulee vastaan eri tilanteita, ja niihin ihmisen reagointitavat ovat joskus yllätyksiä ihmiselle itselleenkin. Olen toipunut hyvin ja nyt olen kuntoutustuella. Uskon että sinullakin on hyvät mahdollisuudet toipua sellaiseen kuntoon, ettei terveydessäsi huomaa juurikaan eroa tavalliseen kadun tallaajaan.

Onko sinulla neuroleptilääkitys? Sinulle sopimaton lääke tai väärä annostus aiheuttaa helposti juuri tuollaisia vapinoita. Kerro lääkärillesi näistä vaivoista, vaihtoehtoisia lääkkeitä löytyy kyllä.

Toipumisesta sen verran, että itselläni kesti siinä pari vuotta ennen kuin pääsin (omasta mielestäni) voiton puolelle harhaisuudestani. En ole kuullutkaan sellaisesta ihmeparantumisesta, että joku psykoosipotilas olisi puolessa vuodessa parantunut sairaalakunnosta oireettomaksi.

Pidä vaan optimismia yllä, kyllä sinä siitä paranet. Välillä jos tulee takapakkia niin muista että se oikeastaan kuuluu asiaan. Älä masennu, kiroile vaikka mielummin.

Sairastuin itsekin tossa toukokuun lopulla psykoosiin, siis sama määrittelemätön psykoosi.

Harhoista sain vallan jo aika hyvin ennen kuin aloin noita lääkkeitä ottaa, eli en aluksi syönyt niitä saamiani lääkkeitä 'pöpilässä' koska pelkäsin pään menevän lopullisesti sekaisin psyykelääkkeistä.

No lääkkeet kun aloin ottaa (Risperdal) niin psykoosin harhaluulot oli poissa mutta ilmeisesti lääkitys teki muita erittäin pahoja oireita, vaikka hoitajat sanoivat vain kuuluvan taudin kuvaan. Pääsin kotiinkin jo viikon päästä, tosin jouduin vielä muutamaksi päiväksi sisään myöhemmin kesällä ja kävin hoitoneuvotteluissa oireiden takia kesän.

Eli päässä kiristi se vanteentunne, olin välillä jotenkin osin pään sisällä vankina ja tietoisuus päässä jotenkin vaelsi, muutenkin olo oli todella huonoa ja tietoisuus jotenkin rajoittuneempi, näin ja koin jotenkin suppeammin kuin ennen ja kaikki tuntui jotenkin vääristyneeltä, sekä välillä päästä viirasi. Lisäksi olin levoton ja kuljin kotona huoneesta toiseen ja katsoin vain ikkunasta, kun en osannut mitään tehdä (sitä päämäärätöntä hullun kävelyä), olo itsensä kanssa oli vaikeaa ja koko ajan piti perheen kanssa päästä jonnekin että olo edes hieman paranisi kun oli tekemistä.
Kädet vapisivat, pelkäsin helposti ja itkukin oli herkässä, että tässäkö tämä on sitten loppuelämä.
Lehtien lukeminen sai huonon olon aikaan ja muisti oli aika huono. Temesta auttoi pahimpiin oireisiin, ja sitä otinkin muutaman tabletin päivässä jotta olo olisi edes suht'koht normaali ja kestäisin yleensä. Itsetuhoiset ajatuksetkin kävivät monesti mielessä mutta en ole kuitenkaan sitä tyyppiä joka tekee itsemurhan, vaan koitin odottaa aina seuraavaan päivään vaikka se tuskallista olikin. Onneksi läheiset olivat tukena ja seurana usein.

Lopulta muutamien kuukausien jälkeen kesän mentyä ja oireidenkin hieman parannuttua lääkitys vaihdettiin Zyprexaan, jota ei ilmeisesti annettu sen painoa lisäävän vaikutuksen takia heti, ja melkein heti tuo rajoittunut tietoisuudentunne hävisi ja näin ja koin taas melkein kuin ennenkin.
Näin, koin ja ajattelin melko normaalisti.

Ajatus tuntuu nyt joulukuussa ehkä vieläkin hieman raskaammalta kuin ennen, ja elämä hieman tarkoituksettomammalta kuin ennen, mutta muuten pystyn toimimaan kuten ennenkin. Zyprexakaan ei ole ihmeemmin painoa nostanut. Levottomuuttakin on hieman mutta se johtuu muustakin elämäntilanteesta joka on aika sekaisin, työttömyyttä ym.

Zyprexa psykoosinestolääkityskin on päällä ainakin vuoden verran, annostusta tosin on koko ajan pienenetty, ja tämä lääkityskin voi hieman vaikuttaa psyykkeen tuntemuksiin ja ehkä hieman raskaampaan mielentilaan. Eivätkö nämä psykoosilääkkeet nimenomaan tasaa tunnehuippuja?

Tietenkin on pientä pelkoa siitä että sairaus uusisi, koska ne psykoosiin johtavat ajattelurakennelmat ovat edelleen päässä. Pitää vain koittaa ajatella hieman väljemmin, eikä niin syvältä kuin ennen. Seuraavalla kerralla ainakin tietäisi mistä on kyse ja voisi ehkä vaikuttaa asiaan.

Ajatuksissa on aloittaa kuntoilu ja terveempi ruokavalio sekä lisäravinteiden syönti, jotta saisin energiaa lisää ja positiivisempaa mieltä, sillä Zyprexa väsyttää ja olen muutenkin helposti väsyvää tyyppiä. Jos noilla keinoilla saisi lisää energiaa ja sisältöä tylsään elämään.

Toivon sinullekin pikaista toipumista ja voimia. Kyllä se paremmaksi vielä muuttuu. Omaisetkin sanoivat aina että odota Joulua ja olosi on jo aivan toinen, ja totta vie verrattuna loppukesän ja alkusyksyn oloihin olo on aivan toinen. Ensi keväänä ja kesänä jo ehkä vielä nykyistäkin parempi.