Eräs aamuhartaus (ja miksei iltahartauskin näin illan hämyssä) 20.9.1991 kirjasta "Usko tulee kuulosta" "Radiohartauksia"
"Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen"
"Sinä et saa ikinä anteeksi!
Olet loukannut minua niin raskaasti, etten voi unohtaa sitä! Kehtasitkin tehdä niin katalasti!
Tuntuvatko tutuilta tällaiset lausumat? on asioita, joita on vaikea unohtaa ja antaa anteeksi. Tiedämme kokemuksesta, että jos on työlästä pyytää anteeksi, niin vieläkin vaikeampaa voi olla anteeksiantaminen.
Luokittelemme helposti rikkomukset pieniin ja suuriin, anteeksiannettaviin ja anteeksiantamattomiin. Raamattu ei kuitenkaan tunne tällaista ryhmittelyä. Jumalan edessä synti on aina yhtä vaarallinen, koska siinä on kysymys sydämen luopumisesta Jumalasta.
Haastattelin opiskeluaikana erästä vanhusta, joka kertoi tapauksen syrjäisen salokylän seuroista. Pirtti oli täynnä väkeä. Ovensuussa ja eteisessäkin seisoi sanankuulijoita. Saarnaaja puhui hyvästä ja armollisesta Jumalasta. Eräs mies lähti siirtymään ovensuusta kohti puhujaa. Pirtissä kaikuivat sanat:"Ei ole niin suurta syntiä, ettei sitä voisi saada anteeksi. Ei ole niin suurta syntistä, ettei Jumalan armo kuuluisi hänelle." Seuravieraat hätkähtivät: Mitähän tuo mies aikoo? Hänhän on vasta päässyt vankilasta - murhamies - koko kyläkunnan kauhu. Mitä pitemmälle saarna eteni, sitä lähemmäksi puhujaa mies siirtyi. Lopulta hän oli päässyt aivan saarnaajan pöydän luo.
Hän kysyi kovalla äänellä:"Onko mahdollista, että näin suurelle syntiselle kuuluu Jumalan armo?"
Puhuja ei tuntenut miestä. Mutta epäröimättä hän nousi seisomaan ja julisti kaikkien syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja mitä sitten tapahtui? Mies kääntyi seuraväkeen päin ja sanoi itkunsekaisella äänellä: "Jaksaisitteko tekin antaa minulle kaikki pahat tekoni anteeksi? Olen pitänyt teitä vuosikausia kauhun vallassa."
Aivan kuin yhdestä suusta kaikui armoevankeliumin sana. Ilon ja itkun äänet täyttivät seurapirtin. Siellä kiitettiin Jumalaa hänen suurista teoistaan....
"....Jumalan anteeksiantamuksella ei ole esteitä eikä rajoja. Katuvalle syntiselle kuuluu täydellinen Jumalan armo. Kristuksen evankeliumiin sisältyy ihmeellinen voima. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi." (Room. 1:16.) Tämä on ollut aina täyttä todellisuutta siellä, missä Jumala on saanut pehmittää sydämet anteeksipyytämään ja anteeksiantamaan.
Joa anteeksiantamus jää pelkkään inhimillisen unohtamisen tasolle, vanhat rikkomukset saattavat palautua mieleen yhä uudestaan: "Niinhän sinä sanoit ja teit silloin ja silloin. Semmoinen sinä olet. Aina vain teet uudestaan samoja syntejä." Kun Jumala antaa anteeksi, siirretään synnit niin kauas kuin itä on lännestä ja upotetaan meren syvyyteen niin, ettei niitä sieltä enää ylös nosteta.
Jumala on perustanut maan päälle armovaltakuntansa, josta julistetaan katuville kaikkien syntien anteeksiantamusta. Jeesus antoi omille oppilailleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta hänen nimessänsä (Luuk. 24:47).
Hän sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut (Joh.20:23) ja kaikki minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." (Matt.18:18)...
...Kun olemme itse saaneet paljon anteeksi, niin me haluamme opetella myös antamaan anteeksi. Apostoli paavali on kirjoittanut: "Olkaa anteeksiantavaisia toinen toisillenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."(Ef.4:32) Jumala on pannut anteeksiantamukselle vain yhden ehdon: Jos me haluamme itse saada anteeksi, niin meidän tulee olla valmiit antamaan anteeksi myös lähimmäisellemme. Jeesus on itse sanonut: "Jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi." (Matt.6:14.)
"Rukoilemme :Rakas taivaallinen Isä. Avaa sydämemme tuntemaan omat syntimme. Anna meille voimaa pyytämään anteeksi ja uskomaan synninpäästön evankeliumi. Opeta meitä antamaan sydämestämme anteeksi lähimmäisillemme. Aamen."
Jumalan siunaamaa Joulurauhaa Teille kaikille!
Eeva
"Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen"
"Sinä et saa ikinä anteeksi!
Olet loukannut minua niin raskaasti, etten voi unohtaa sitä! Kehtasitkin tehdä niin katalasti!
Tuntuvatko tutuilta tällaiset lausumat? on asioita, joita on vaikea unohtaa ja antaa anteeksi. Tiedämme kokemuksesta, että jos on työlästä pyytää anteeksi, niin vieläkin vaikeampaa voi olla anteeksiantaminen.
Luokittelemme helposti rikkomukset pieniin ja suuriin, anteeksiannettaviin ja anteeksiantamattomiin. Raamattu ei kuitenkaan tunne tällaista ryhmittelyä. Jumalan edessä synti on aina yhtä vaarallinen, koska siinä on kysymys sydämen luopumisesta Jumalasta.
Haastattelin opiskeluaikana erästä vanhusta, joka kertoi tapauksen syrjäisen salokylän seuroista. Pirtti oli täynnä väkeä. Ovensuussa ja eteisessäkin seisoi sanankuulijoita. Saarnaaja puhui hyvästä ja armollisesta Jumalasta. Eräs mies lähti siirtymään ovensuusta kohti puhujaa. Pirtissä kaikuivat sanat:"Ei ole niin suurta syntiä, ettei sitä voisi saada anteeksi. Ei ole niin suurta syntistä, ettei Jumalan armo kuuluisi hänelle." Seuravieraat hätkähtivät: Mitähän tuo mies aikoo? Hänhän on vasta päässyt vankilasta - murhamies - koko kyläkunnan kauhu. Mitä pitemmälle saarna eteni, sitä lähemmäksi puhujaa mies siirtyi. Lopulta hän oli päässyt aivan saarnaajan pöydän luo.
Hän kysyi kovalla äänellä:"Onko mahdollista, että näin suurelle syntiselle kuuluu Jumalan armo?"
Puhuja ei tuntenut miestä. Mutta epäröimättä hän nousi seisomaan ja julisti kaikkien syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja mitä sitten tapahtui? Mies kääntyi seuraväkeen päin ja sanoi itkunsekaisella äänellä: "Jaksaisitteko tekin antaa minulle kaikki pahat tekoni anteeksi? Olen pitänyt teitä vuosikausia kauhun vallassa."
Aivan kuin yhdestä suusta kaikui armoevankeliumin sana. Ilon ja itkun äänet täyttivät seurapirtin. Siellä kiitettiin Jumalaa hänen suurista teoistaan....
"....Jumalan anteeksiantamuksella ei ole esteitä eikä rajoja. Katuvalle syntiselle kuuluu täydellinen Jumalan armo. Kristuksen evankeliumiin sisältyy ihmeellinen voima. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi." (Room. 1:16.) Tämä on ollut aina täyttä todellisuutta siellä, missä Jumala on saanut pehmittää sydämet anteeksipyytämään ja anteeksiantamaan.
Joa anteeksiantamus jää pelkkään inhimillisen unohtamisen tasolle, vanhat rikkomukset saattavat palautua mieleen yhä uudestaan: "Niinhän sinä sanoit ja teit silloin ja silloin. Semmoinen sinä olet. Aina vain teet uudestaan samoja syntejä." Kun Jumala antaa anteeksi, siirretään synnit niin kauas kuin itä on lännestä ja upotetaan meren syvyyteen niin, ettei niitä sieltä enää ylös nosteta.
Jumala on perustanut maan päälle armovaltakuntansa, josta julistetaan katuville kaikkien syntien anteeksiantamusta. Jeesus antoi omille oppilailleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta hänen nimessänsä (Luuk. 24:47).
Hän sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut (Joh.20:23) ja kaikki minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." (Matt.18:18)...
...Kun olemme itse saaneet paljon anteeksi, niin me haluamme opetella myös antamaan anteeksi. Apostoli paavali on kirjoittanut: "Olkaa anteeksiantavaisia toinen toisillenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."(Ef.4:32) Jumala on pannut anteeksiantamukselle vain yhden ehdon: Jos me haluamme itse saada anteeksi, niin meidän tulee olla valmiit antamaan anteeksi myös lähimmäisellemme. Jeesus on itse sanonut: "Jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi." (Matt.6:14.)
"Rukoilemme :Rakas taivaallinen Isä. Avaa sydämemme tuntemaan omat syntimme. Anna meille voimaa pyytämään anteeksi ja uskomaan synninpäästön evankeliumi. Opeta meitä antamaan sydämestämme anteeksi lähimmäisillemme. Aamen."
Jumalan siunaamaa Joulurauhaa Teille kaikille!
Eeva
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, anteeksianto ja armo ovat tärkeitä asioita ihmisen elämässä, vaikka ei olisi uskovainenkaan.
Anteeksianto on vaikea taito joka jokaisen olisi syytä oppia, jos ei muuten, niin ainakin oman itsensä vuoksi.
Sama juttu armon kanssa, itseään pitää osata armahtaa, silloin elämä helpottuu. Liikaa, tai täydellisyyttä ei itseltään pidä vaatia.
Mutta miten on koston laita? Raamatun mukaan, jos sinua lyödään, pitää kääntää lyöjälle toinen poski. Eikö tuohon ohjeeseen sisälly riski joutua koko ajan potkittavaksi ja lopulta tulevansa "naulatuksi ristiin"?
>>>Mutta miten on koston laita? Raamatun mukaan, jos sinua lyödään, pitää kääntää lyöjälle toinen poski. Eikö tuohon ohjeeseen sisälly riski joutua koko ajan potkittavaksi ja lopulta tulevansa "naulatuksi ristiin"?>>>
On se nähty jo esim. israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, miinkuin muuallakin samantapaisilla konfliktien ratkaisuilla. Se on jatkuva koston kierre, jossa ei loppua näy.
"Room. 12:19
Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". "
Kuuliaiset lapsensa Hän on luvannut nostaa, kantaa ja viedä kerran perille.
"4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. "
anteeksi yhteiset hoitokokousjulmuudet. He kätten päälle panemisen kautta armahtivat toisensa salaisessa SRK:n työvaliokunnan kokouksessa hoitokokousoperaation päätteeksi.
Muilta ei vaivauduttu anteeksi pyytelemään, eikä uskopuolisille saanut edes myöntää, että tuli vähän mokattua. SRK jatkaa edelleen samalla salailun linjalla, eikä edes myönnä katuvansa aiheuttamaansa pahaa vaan pitää sitä virallisesti siunauksellisena.. Häpeällistä!