Meillä on mietitty tätä sijaisperheasiaa ja se kiinnostaa mutta yksi asia askarruttaa vielä ennen yhteydenottoa sosiaaliviranomaisiin. Nimittäin se kun olen kuullut että aika monilla sijaislapsilla on ollut ainakin alussa sellaisia "päättömiä raivokohtauksia". Onko ne oikeasti miten yleisiä? En minä sillä, etteikö me aikuiset niistä selvittäisi (esim. holding on tuttua) ja omat lapset on jo teini-iässä, mutta meillä on pienikokoisia (sellaisia vähän päälle 5-kiloisia) koiria jotka eivät yhtään osaa pelätä lapsia ja suoraan sanottuna pelkään sitä että tällainen lapsi voisi tehdä pahaa pienelle pahaa-aavistamattomalle koiralle? Tuskin se lapsi tahallaan että potkaisenpa tuota koiraa mutta jos on sellaisessa tilassa ettei hallitse itseään. Olenko turhaan huolestunut?
Kysymys sijaisvanhemmille
lapsen väkivaltaisuudesta?
341880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
varsinkin kaltaisesi amatöörin toteuttamana ventovieraaseen ihmistaimeen. Et ole kypsä toimeksiantoon, unohda koko juttu ja perusta kennel.
Holding kotioloissa tarkoittaa yksinkertaisesti lapsen ottamista syliin ja siinä pitämistä samalla rauhallisesti jutellen kunnes lapsi rauhoittuu. Hyvin paljon käytettyä lapsiperheissä kiukkukohtausten iskiessä. Mistä sinä sitä paitsi ammatillisen taustani tiedät, ventovieras keijukainen? (Tämä oli retorinen kysymys, ei tarvitse vastata)
Tämä tästä, nyt toivoisin kommentteja sijoituslasten raivokohtausten yleisyydestä.
se on palstan vakituinen häirikkö, katkeroitunut bioäiti jonka lapsi on ollut huostassa.
Meillä sijoituksessa 3 lasta joista yhdellä oli jokusia raivareita pian meille tultuaan. Ne meni ohi just samalla konstilla eli pidin sylissä tai mun mies piti riippuen siitä kumpi oli lähempänä tai jotenkin siinä jutussa jo mukana (jos se raivari tuli jostain mitä me tehtiin tai komennettiin) niin pidin sylissä niin kauan että rauhottui. Siinä mielessä ne kohtausket oli pahoja että tää lapsi ei tuntunut edes olevan tässä maailmassa oikein. Niitä tuli parin kuukauden ajan aina vähemmän ja niitä oppi myös ennakoimaan. Tämä on myös ainoa meidän sijaislapsista joka käy säännöllisesti terapiassa.
ei ainakaan sinänsä pyrkinyt vanhingoittaan meitä tai meidän lapsia vaan suuntas kiukun esim. omassa huoneessaan oleviin tavaroihin ja huonekaluihin ja kerran sattui isompi vahinko kun rikkoi ikkunan. Onneksi oli kevät ettei kovin kylmä ja mieheni paikkasi sen tilapäisesti ennenkuin lasifirma tuli sen vaihtamaan... lasku meni sossulle joka pahoitteli ja laittoi rahat tilille kun me oltiin se lasku ensin maksettu. Tuon ikkunan rikkomis episodin jälkeen tämä lapsi oli itse jotenkin ihmeissään että hänkö sen teki. Kysyi nimittäin ensin meiltä että kuka on rikkonu hänen ikkunan?
Oli ammatillinen taustasi mikä hyvänsä, aloittaja, niin vieraan holding lasta kohtaan on väkivaltaa mielestäni, eikä ainakaan kerro ammatillisesta taustastasi mitään positiivista, jos kuvittelet sinulla olevan oikeus sellaiseen. Holdingitettua lasta ei siinä pakkotilanteessa auta yhtään se, että holdingeeraajalla on ammatitausta. Puhuit siihen tyyliin, samoin kun tuo toinen, että teillä olisi joku oikeus tämmöiseen lasta tukahduttavaan ja alistavaan fyysiseen käytökseen holding-otteellanne, niin kauan kunnes lapsi muuttuu sellaiseksi, että te hänet hyväksytte, eli rauhoittii (eli alistuu). Erittäin vaarallisesti toimitte lapsen henkisenä ja fyylisenä alistajana. Te ette sitä edestänne ehkä löydä, mutta se lapsi-parka löytää. Varautukaa maksamaan verovaroina sitten terapiat vieraana, fyysiseksi käyneenä aikuisena aiheuttamastanne rankasta traumasta.
ja siirtyä seuraavaan aiheeseen? Tai mee vaikka tuonne biovanhempipalstalle välillä? Raivostuttaa että tulet väen väkisin pilaamaan kaikki asiallisetkin ketjut! Et ole koskaan kuullut että äidit ja isät ottaisi kiukuttelevia lapsia syliin rauhoittumaan? olisit kokeillut joskus itsekkin!
että keiju olisi aikanaan itse tarvinnut paljon syliä, mutta ei ole saanut.
Mikä muu selittää tuollaisen raivon ja vastenmielisyyden ellei suoranaisen kateuden lähikontaktia kohtaan...
ja paiskoa tavarat ja ikkunat rikki mitä yllä kirjoitettiin tapahtuneen... ja potkia aloittajan koirat niin että varmaan oppivat vihaamaan kaikkia lapsia! Vai kannattaako Helinä väkivaltaan väkivallalla vastaamista, että ei suinkaan syliin saa ottaa rauhoittuun, jos vaikka ennemmin eteiseen pimeään komeroon munalukon taa? Sielläkö sinua pienenä pidettiin kun syli on niin paha paikka?
luettavaa.
Ensinnäkään holding-sana varsinaisessa käytössään ei tarkoita pelkästään lapsen sylissä pitämistä ja rauhallista juttelua hänelle, vaan todellista kiinni pitämistä, ettei lapsi satuta itseään tai muita, riko omaisuutta jne. Se voi merkitä myös lapsen päällä istumista ääritapauksissa. Totta kai siinäkin tilanteessa voi yrittää jutella lapselle rauhoittavasti, mutta yleensä siinä tilanteessa ei enää puhe mene perille kovin hyvin.
Aivan turha leimata ketään palstan häiriköksi sen perusteella, että ilmeisesti tällaista holdingia Helinäkin kirjoituksellaan tarkoitti.
Kuvaamani holding on ollut arvostelun kohteena siksi, että laitoksissa sitä tunnutaan joskus käyttävän turhankin helposti ja lisäksi turhan väkivaltaisesti lasta kohtaan, mikä ei ole holdingin tarkoitus ollenkaan. Monesti siitä seuraa lapselle myös eristämistä ym, joka on sitten jo asia erikseen.
paras uhata lasta silloin sillä että vien sinut takaisin kotiisi jos noin olet ilkeä. Se usein on aika tehokas toimenpide. Eihän ne sijaislapset halua sinne biokotiin vapaaehtoisesti luulisin että se on aika yleistä. Luulen myös että lapset pelkäävbät joutuvansa siellä biokodissa komeroon kun kuikunpuuska tulee ja kukaan ei kuuntele.
Jääkaappikin tyhjillään surisee ei edes sitä kuuluisaa homeleipää löydy. Kengätkin rikki että ei pääse edes kauppaan. kännykässä ei puheaikaa voi mikä kurjuus siellä odottaa. Kukapa sitä ei pelkäisi.
näin holding-fani kirjoitti:
"
(jos se raivari tuli jostain mitä me tehtiin tai komennettiin)
"
Niin, ette sitten kyenneet analysoimaan, mitä teitte niin pieleen, että saitte vieraan perheen lapsen menettämään malttinsa kanssanne. Ette älynneet katsoa peiliin vaan ryhdyitte väkivaltaisesti tukahduttamaan fyysisellä otteella pienempäänne, jolla ei ollut omia omaisia paikalla häntä suojelemassa typeryyksiltänne.
Tyhmän ulkopuolisen aikuisen vallan alla lapsi turhautuu, eikä mikään ihme, että hän sai teidän kanssanne raivareita. Se että ne loppuivat, ei johtunut onnistuneeksi uskomastanne hoidosta vaan pelosta teidän fyysisiä kiinnipitohalauksianne kohtaan. Jo se, että kuvittelette lapsen vapaaehtoisen sylissäviihtymisen olevan mitenkään rinnastettavissa väkipakolla sylissäpitämiseen kertoo selvästi, että ette ole kykeneviä hoitamaan muita kun niitä koiria. Koiraparat, holdingallako niitäkin kasvatette, ettepä pysty, ne puree.
lisäksi jo ihmisetkin sekaisin. Aloittajalla oli koiria, eihän tää toinen joka kertoi rikki menneestä ikkunasta, mitään koirista puhunu?
Sä olet tosi hyvä yhdessä asiassa. Lue tarkkaan, saat kerrankin positiivista palautetta. Olet erittäin taitava irrottamaan kontekstista yksittäisen lauseen saaden sen näyttämään siltä miltä sinä sen haluat näyttävän. Asiaa se ei muuta miksikään. Sinä olet vain yksinkertaisesti outo. Jotenkin vähän eksyksissä etkä ole vielä löytänyt sisäistä rauhaasi. Ehkä se sieltä kun hieman vartut vielä (vaikka toisaalta kuvittelen sut jo aika iäkkääksi, tiedä sitten).
tämmöstä hölmöydessään:
"
Tuon ikkunan rikkomis episodin jälkeen tämä lapsi oli itse jotenkin ihmeissään että hänkö sen teki. Kysyi nimittäin ensin meiltä että kuka on rikkonu hänen ikkunan?
"
Jos muistikin on mennyt lapselta, niin eiköhän silloin olisi jo syytä viedä hänet lääkäriin. Tuon kaltainen todellisuudesta pakeneminen on jo sen verran vakavaa ja hoitamattomana se voi vaurioittaa lasta entisestään ja uusia. Eikö teille sijareille anneta mitään oikeita ohjeita vieraan lapsen hoidosta kotonanne ja vastuusta, kuten velvollisuudesta viedä lapsi tarpeen vaatiessa lääkäriin apua saamaan.
on juostu lääkäreitä ja erikoislääkäreitä ja psykologilla ja neuropsykologilla ja toimintaterapia jatkuu edelleen. Ikkunan rikkumisen aikoihin lapsi oli ollut meillä vähän toista viikkoa ja tuli meille lapsena jolla "on toisinaan ylitse menevää itsepäisyyttä". No, arvio se oli sekin, jos nyt hieman vähättelevä. Kohtaukset saattoi laukaista esim. kielto lähteä ulos kun ollaan ryhtymässä syömään, kaikkiaan lapsi oli hyvin uhmakas (tyyliin minä päätän mitä täällä tehdään / haen sahan ja sahaan sun pään poikki). Muistinmenetystä lapsi ei potenut, ihan toinen diagnoosi on annettu, eikä siitä sen enempää. Nykyään paljon rauhallisempaa. Tukea saatiin hyvin, minkä johdosta lapsi ylipäätään voitiin meillä pitää. Moni on täälläkin todennut kuinka yksin he on jääneet, lapsi tuupattu ovesta sisälle ja todettu että kyllähän te pärjäätte. Onneksi meillä on pysynyt sossu samana ja on toimelias ja hoitanut meidän asioita eteenpäin eikä haudannut pinkan alle.
meilläkin että kyllä niitä laskujen maksuja on useampia ja ei mitään pieniä vaan osa on jopa tuhansissa euroissa. Todella ei ole kysymys "muistinmenetyksestä" vaan lapsi on sitä ..... jotakin muuta jota ei täällä kannata riepotella.
Helppo sitä on noin Helinä-keijun tietämättömyydessä kirjoitella omia sepustuksiaan ja antaa kritiikkiä omien olettamuksiensa mukaan.
Minä/me emme ole koskaan olleet niin alkeissa mitä tulee vanhemmuuteen Helinä-keiju ei osaa ajatella rikkinäisten lasten elämää mitä se voi olla.
Siitä useammiten voi vaan syyttää biovanhempia/-vanhempaa.
Sekin on toteen näytetty niin moneenkertaan.
Meillä myös hyvä tuki ja kaikki mahdollinen apu lapeselle sekä meille sijaisvanhemmille.
Emme valita vaan todella autamme lasta elämän polulla ja toivomme että hänen elämä voisi jatkua ilman suurempia ongelmia. Kuitenkin tiedämme että koskaan ei tule pärjäämään ilman yhteiskunnan maksullista tukiverkostoa.
Voikohan Helinä-keiju ymmärtää että tällaisia todella rikottuja sirpaleisia lapsia on jotka sitten saaneet mahdollisuuden päästä pois biokodistaan turvaan sekä elämään rakastamassaan sijaiskodissa jne.
Holdingfani paljastaa edelleen kirjoituksessaan:
"
Ikkunan rikkumisen aikoihin lapsi oli ollut meillä vähän toista viikkoa ja tuli meille lapsena jolla "on toisinaan ylitse menevää itsepäisyyttä".
"
Järkyttävää mielivaltaa noilta sijareilta kuvitella vasta vähän toista viikkoa kestäneen tuttavuuden jälkeen olevansa siinä asemassa lapsen tunnepuolen elämässä, että heillä muka on oikeus ollut tarttua väkivalloin lapseen kiinni ja pitää kiinnipito-otteella väkisin syleilyssään niin kauan kuin rimpuileva lapsi rauhoittuu. Kuinka kauan siihen menee, minuutti, kaksi, vai viisitoista. Mikä on saanut sijarit kuvittelemaan, että jo noin varhaisessa vaiheessa saavat menetellä siten, että muussa yhteydessä heräisi paljon kysymyksiä väkisinsyleilystä, jonka vieras aikunen toteuttaa alaikäiseen lapseen. Kokemus on lapsella varmaan äärimmäisen ahdistava ja samankaltainen fyysisessä lempeydessään, kun raiskauksen uhrilla. Teillä sijareilla ei ole vielä ehtinyt muodostua edes kiintymystä lapseen toteuttaessanne väkivaltaisen kiinnipitosyleilynne, olette toimineet vailla tervettä vanhemman tunnesidettä lapseen, ja siksi ette olisi sitä missään nimessä saaneet tehdä. Normaalikodissa kyllä lapsi kasvaa ilman yhtään tollasta kiinnipitosyleilyä vaikka väitätte vastoin totuutta, että moinen menettely olisi yleinen biologisten vanhempien ja heidän lastensa kesken. Ei suinkaan. Mielestäni vähintä, mitä lapsen oikeuksiin kuuluu rangaistustilanteessa on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen etäisyyteen vieraasta rankaisijastaan/rauhoittajastaan. Jokaisella ihmisellä on syntymästään asti oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja oikeus vapaaehtoiseen hellyyteen.
Aloittaja tosiaan oli huolissaan koiristaan eikä tämä toinen, mutta molemmat sopivat mielestäni paremmin koirankasvattajaksi kuin vieraiden lasten hoitajiksi. Asenne aloittajalla ja otteet tuolla jo sijariksi ehtineellä ovat molemmilla samat, siksi sekoitin Holdingvanhemmat toisiinsa kun olin niin vihainen ja tuohtunut tuon aloittajan suunnitelmista ja tuon toisen otteista. Sääli, jos aloittaja saa sijaislapsen, sillä tämä joutuu heti kokemaan olevansa vähempiarvoinen kuin koira.
jos sillä lapsella olisi ollut terve vanhemman tunneside, ei hän noin tolkuttomasti käyttäytyisikään.
jota heitellään.
sinä olet tollo
PALLONA ja bioäiti heitteli häntä viiteen eri sijaiskotiin. Onneksi saimme lapsen ja lapsen osan sirpaleista kiinni niitä nyt liimailemme sekä nyt pidämme kiinni ja lujasti.
Kaikki johtyui mielivaltaisesta bioäidin käyttäytymisestä.
Tällaisiakin biovanhempia saattaa olla joten mikään ei ole mahdotonta jos vanhemmuus on kukassa.
Hauskaa Joulua.
Missä olitte, kun lasta, jota pallona kohdeltiin, heiteltiin viiteen eri sijaiskotiin. Eikös juuri sossut osoita sijaiskodit, ohi biologisen äidin/isän. Ehkä sijaiskotejen määrä olisi jäänyt yhteen jos oma äiti olisi saanut valita eikä sossu kokeilla koekaniinilla (lapsella).
tietenkin.
Mutta kolmensadan kilometrin päässä bionkodista.
Siksi sijoitus näin etäälle että ei ole häirikkövaaraa.
Ei ole sossun vika vaan kuten arvaat bioäiti voi tehdä näinkin railakkaita temppuja kun luulee omahyväisesti kykenevänsä vanhemmuuteen.
No kävihän se muutaman tunnin aina kerrallaan ja siitä se taas alkoi uusi lapsen riepottelu. Mitä tästä on opittu?
Pakkohuostaanotosta ei ole kysymys on ajateltu siinäkin lapsen parasta. Voitko ymmärtää sen miksi näin toimivat. Edelleenkin vapaaehtoinen sijoitus.
Mutta nyt onkin se etäisyys ja erilaiset sijaisvanhemmat... niin
Joskus holding on ainoa tapa pitää lapsi/nuori hengissä.
Mietippä sitä!
..pakko-holding voi myös aiheuttaa väkivaltakokemuksen, joka puolestaan voi johtaa stressisyndrooman alkuun. Ajattelepa sitä!
Rääkkäystä ja aikuisen mielivaltaa koko touhu, sanon minä. Pääseepä (usein!)sairas aikuinen pätemään vahvemmuudellaan, mutta entäs sitten kun lapsi/nuori kasvaa fyysiseti isommaksi (tulee näitä "nuori hakkasi hoitajansa"-ilmiöitä), eiköhän olisi jo nuorempana viisaampi löytää muita keinoja rajata lasta, kuin väkivalta.
niin yritetään toisessa ketjussa uudemman kerran. Tässä holdingista kiinnostuneet voivat jatkaa asian vierestä keskusteluaan sydämensä kyllyydestä. Kiitos.
niin että kotieläimet saattavat usein joutua kiusankohteeksi.
meillä esim. on häkkilinnut, koira, kissa saaneet salakavalia pahoinpitelyjä neulalla tai jollakin muulla esineellä pistelyä sekä kuristamisia. joten on aina oltava valppaana eikä todella uskalla lasta jättää yksin eläinten kanssa.
Tiukka kiinnipito on usein ainut mikä on pakko toteuttaa, se on lapsen itsensä suojelua
Itse ihmettelen sitä, miksi sijaisvanhemmat eivät yhtään ennakoi niitä tilanteita siten, että kiinnipitämistä ei tulisi.
Ja mitä varten samassa huushollissa pidetään ikäänkuin syöttinä kotieläimiä, jos on olemassa vaara että joku niitä rääkkää. Vai annetaanko kuin tahallaan itselle mahdollisuus päästä purkamaan päivän kiukut sijaislapseen istumalla tämän päälle sillä varjolla, että lapsi teki kotieläimelle pahaa. Sitä vartenko tämä kiinnipitäjä pitää kotonaan kiukunpuuskiensa purkajan, sijaislapsen. Tekeytymällä lapsen auttajaksi, ettei lapsi mukamas satuttaisi itseään tai muita. Tai päästäkseen lähikontaktiin lapsen kanssa. Pyllyreikä lasta vasten.
Perustan näkemykseni siihen, että aikanaan minun kodissani perhetyöntekijä suuttui jostain tuntemattomasta syystä yhtäkkiä lapseeni. Perhetyöntekijä kaatoi lapseni lattialle ja istui tämän päälle. Lapsi pyristeli ja lopulta huusi hien valuessa päästä, joka tilanne jotenkin palkitsi perhetyöntekijää tämän saadessa naurunpuuskia ja hekottaen hän kysyi minulta mitä mieltä minä olen hänen tekemisestään. Olin kauhuissani ja katsoin että lapseni saa henkeä. Puolisen tuntia kesti perhetyöntekijän sessio, jonka jälkeen hän lähti pois meiltä. Ymmärsin kyllä hänen sanomansa, mikä oli vallankäyttö perhettäni kohtaan.
Kauhuissani en osannut toimia lapseni puolesta ja poistaa häntä lapseni päältä.
Osaan kuvitella sen tuskan ja alistamisen määrän, mikä lapsiin on kohdistettu ja kohdistetaan aikuisten turhautumisten takia. Siitä on kysymys holdingissa, aikuisen ongelmista tai tarpeista tai kyvyttömyydestä, mikä sitten kenelläkin.
eivät yhtään ennakoi...
Et todellakaan ole koskaan tavannut ja vielä vähemmin hoitanut pahasti vaurioutunutta lasta. Lasta joka rikkoutunut moniin sirpaleisiin ja osa sirpaleista täysin kadoksissa.
Olettamuksesi siis on täysin aiheellinen jos ei ole ollut tekemisissä tällaisten lasten kassa.
Voin todeta että mitään et voi ennakoida eli siinä se sinun olettamuksesi menettää täysin arvonsa.
Enkä ole väittänyt että meillä itsellä olisi näitä häkkilintuja, koiraa, kissaa jne. vaan pahasti biokodissaanvaurioitunut lapsi on todella arvaamaton ja osaa omat konstinsa. Voisin kertoa mutta epäilen että se olisi kuin neuvo muille miten voisivat tehdä ilman siitä kiinnijoutumasta ja eihän tätä toivo kenenkään lapsen kohdalle jotta tilanne menee liian vaikeaksi.
Lapsi jo 15 vuotias ja tätä tapahtuu edelleen jos ei pidetä häntä kokoajan silmien edessä silloin kun esim. on eläimiä lähettyvillä. Eikä se "kiusanteko" kohdistu pelkästään eläimiin vaan se on huomattavasti laajempi kohteiltaa mitä hänen henkinen rikkoutumisensa saa aikaan.
Syynkin tiedämme miksi tämä kyseinen lapsi näin käyttäytyy. Mutta kuitenkaan emme voi ennakoida tilanteita koska näitä hankaluuksia sattuu.
Mitä viisaita sanoja "Helinä" on antanut? mielestäni häneltä tulee tekstiä vaan tuutintäydeltä eikä yhtään käytännön kokemusta tästä arjesta mikä saattaa kohdata meitä vanhempia. Siis koen ne hänen teoriansa täysin arvottomiksi olettamuksiksi.
Sinun tarinassasi on jotakin sairasta, kenen on se sairaus siihen en voi ottaa kantaa. Mutta kuvittele sinä edelleen ja ymmärrä lasta joka joutuu biokodissaan päivittäin traumatisoiviin tilanteisiin. Lapsi saattaa todella olla alistettu biovanhempiensa taholta ja joutuu sitä tuskaa peittelemään sitten ehkä loppuikänsä.
Kateus muita lapsia kohtaan joilla on äiti, isä, siskot ja vielä kotieläimetkin vielä sen lisäksi heillä on kaunis turvallinen koti. Siinä onkin sitten hyvä pohja vihalle omaa elämäänsä ajatellen se on epäoikeuden mukaista. Se on kostettava joka tilanteessa.
ollaan pikkunokkaisia, jos joku esittää yhtään omista poikkeavia näkökulmia asioihin.
Naurettavaa väittää, että te muka tiedätte, miksi joku teini käyttäytyy kuten käyttäytyy. Se on todennäköisesti kysymys, johon huippu psykiatritkaan eivät pysty antamaan yksiselitteistä vastausta, mutta sinä se mukamas tiedät ihmisen sielun elämästä niin paljon, että tiedät tällaisia asioita.
Sinä tiedät korkeintaan sen verran tuon lapsen historiasta, mitä sossuilta olet saanut kuulla. Ja se nyt voi olla hyvinkin puolinaista totuutta.
Ja tämän kirjoittajalla on 2 lasta, turvallinen, siisti, kaunis, rakastava koti lapsille, jopa kotieläimiäkin, talous kunnossa. Ei tarvitse olla kateellinen kenellekään. Mutta mistä se kateus ja viha kumpuavat, jotka pahimmillaan roiskuvat täältä tuonne naapuripalstalle asti?
koti. Silloin lapsella on koti. Enkä tarkoita että lapsen on kutsuttava sijaisvanhempaa äidiksi tai isäksi vaan turvallisuutta ja lapsella pitää olla omat henkilökohtaiset tavarat ja huonekalut.
Voisihan hänelle antaa jotain vanhoja astioita joita särkee kun johonkin on raivoa purettava. Jotkut naisethan on lie sellaisia että heittelevät astioita ja se helpottaa.
Eikö ulkona vois heitellä vaikka kiviä niin pitkälle kuin jaksaa, siinä meni paska asia ja tuossa toinen. Se on varma, ettei paha olo purkaannu sillä että pidetään kiinni.
Tai voisko lapsen kanssa lähteä kalaan. Siellä jos missä tunteet aukenee ja on helppo puhua. Vaikka olen äiti niin kalastin paljon lasteni kanssa. Voi miten mukava oli istua vaikka ongella, sanoja ei välttämättä juurikaan vaihdettu jos ei ollut asiaa ja kuitenkin kotiin tultuamme jäi jotain myönteistä jonka aina muistamme. Veneen perässä voi vetää uistinta tai laittaa verkot. Kalastuslupia myydään muutamaksi päiväksikin koskille, vieheet ei paljon maksa. Jos lapsi haluaa lähteä kalaan, kaikkia se ei todellakaan kiinnosta.
Kasvien tunnistaminen on rentouttavaa puuhaa, kunnon kasvikirja kaupasta ja harrastus on siinä. Yhdessä lapsen kanssa niityille. Kaikenmaailman pörriäiset tulee samalla tutuksi ja siitä on hyötyä koulussakin. Raivoamista on ehkäistävä eikä odotettava ja varustautua vaan raivokohtauksen varalle.
Ja jokaisella on oikeus purkaa tunteensa, kun oikein ottaa päähän niin ei kukaan silloin sivistyneesti puhu vaan laskee ainakin ärräpäitä.
Tuo juttu perhetyöntekijästä on tosi juttu. Tarumatisoiduin lapseni päällä istumisesta itse, puhumattakaan miten lapsi sellaisen kokee.
Jos lapseni palautetaan minulle, pyydän saman perhetyöntekijän käymään ja teen tälle samalla tavalla. Pieraisen ja ellei pieretä pistän kissanpaskaa sille suuhun.
Hei,
miksi sinulta on otettu lapsi huostaan? Meillä on autistinen lapsi, ihan biologinen, mutta tiedän, että hän ei kestä kiinnipitämistä, vaan hänen pitää nimenomaan saada olla rauhassa omassa huoneessaan tai ulkona rauhoittumassa.
Kirjoituksesi kuulostaa järkevältä ja sinulla on hyviä ajatuksia lapsen kanssa yhdessäolosta. Siksi ihmettelen: miksi huostaanotto?
halpa tapa saada lapsi toimimaan ja siinä smalla oppii jotakin uutta eikä edes raivostu, niin luulet olenko oikeassa? Eihän kivet, kukkaset niityllä eikä kalastaminen maksa mitään.
Niin muistelmat on minullakin noin herttaiset mutta kun nyt vaan ei voi toteuttaa tuota tämänlapsenkanssa joka pahoin vaurioitunut monista syistä joita tässä turha selitellä. Sen tietää parhaiten bioäiti mitä tapahtui silloin kun hänen kykynsä ei riittänyt lastaan suojelemaan.
Minullakin ihania muistoja menneiltä ajoilta kuinka istuimme kalassa jne. mutta ne on niitä muistoja.
Nyt pidetään kiinni ja lujaa.
Rauhallista Joulua
..sijaislapsia jos joku rakki on tärkeempi kun lapsi.
Mustasukkaisuudesta ja aiheellisesta sellaisesta jokainen täys järkinen lapsi alkaa potkii koiraa kun huomaa sen olevan vanhemmille tärkeämpi kun lapsi itse.
Elukoita oli bioperheessäkin ja ei ole enään koira on arvaamaton kuten kaikki muutkin elukat joten pois vaan lasten elämää pilaamasta elukat.
Kyllä se jossain vaiheessa sitten elukka alkaa kiinnostaa lasta ja silloin voi sanoa et aika on kypsä lemmikin hankinnalle.