En oikein tienny et mihinkä paikkaan mä pistäisin tän jutun.... Päätin sit pistää tänne..
eli.....
Tää alko jo ekaluokalla: mä sain tosi kivan opettajan ykköselle. se oli nainen. Se jotenkin säväytti mua... mä aloin pitää siitä tosi paljon. Sen edessä piti aina esittää niiku jotain kovaa! mä kattelin sitä aina paljon! mä olin niinkun ns.ihastunut siihen.. en mitenkään seksuaalisesti tietenkää! Tuntu aina tosi hienolta kun äiti esim puhu sen mun open kaa puhelimessa ja sitä oli aina joka päivä kiva tavata! se jäi sitten äitiyslomalle pian.... mutta palasi vuoden päästä..
Sitten kolmannelle se vaihto työpaikkaa... se oli mulle kova pala. mä ajattelin sitä aika kauan..
Sitte kolmosella mä aloin ratsastaa! Sie tallilla oli tosi jees naisratsastusope ja taas sama kuvio että sen edes piti esittä kovaa, ja sitä oli tosi kiva tavata.... Sitä kesti neljä vuotta ja nyt kun jo olen lopettanut ratsastamisen ajattelen sitä naista tosi paljon...
Tänä syksynä meillä kävi uus sosiaalityyppi (tähän väliin: mut on huostaanotettu 2v..).. Nainen sekin.. Alux se ei sillee säväyttäny..tai säväytti se kai kun mä oon alkanu sitä kelaileen...sillekki piti sit esittää jotain kovaa jne..
Se kävi meillä 4.12. sillon se säväytti kunnolla. mä kattelin sitä melki koko ajan.. se oli tosi kaunis jne.. mä niin toivoisin että se olis mun äiti........
nyt eilen mä sain tietää että se vaihtaa työpaikkaa (EHKÄ).... Kun sain tietää sen mulle tuli tosi ahistava olo:( mä en oikeesti kestä et se vaihtaa työpaikkaa just kun mä oon oppinu tunteen sen.... se on niin mukava.....
Näistä kestään mä en oo tykänny sillee seksuaalisesti!!!!!!! mä oon vaan toivonu et ne olis mun äitejä..!
voiko se olla mahollista et mä etsin niinku äitihahmoa?
oon nyt 17v ja asun sijaisperhees.. tää mun biologinen äiti on alkoholisti.. oon ollu tähän äitiini yhteydes melki vuoden.. ollaa aina välil kirjoteltu kirjeitä.
Mua on ahistanu ja satuttanu vitusti et mun biologinen äitini hylkäs mut;/
oon itkeny monta yötä äitini alkoholismin takia.. ja aina kun nään esim. jonku äidin työntävän lastenvaunuja tai äidin lapsen kanssa mua sattuu saatanasti....
onko tässä tilanteessa normaalia että etsii äitihahmoa???
eli.....
Tää alko jo ekaluokalla: mä sain tosi kivan opettajan ykköselle. se oli nainen. Se jotenkin säväytti mua... mä aloin pitää siitä tosi paljon. Sen edessä piti aina esittää niiku jotain kovaa! mä kattelin sitä aina paljon! mä olin niinkun ns.ihastunut siihen.. en mitenkään seksuaalisesti tietenkää! Tuntu aina tosi hienolta kun äiti esim puhu sen mun open kaa puhelimessa ja sitä oli aina joka päivä kiva tavata! se jäi sitten äitiyslomalle pian.... mutta palasi vuoden päästä..
Sitten kolmannelle se vaihto työpaikkaa... se oli mulle kova pala. mä ajattelin sitä aika kauan..
Sitte kolmosella mä aloin ratsastaa! Sie tallilla oli tosi jees naisratsastusope ja taas sama kuvio että sen edes piti esittä kovaa, ja sitä oli tosi kiva tavata.... Sitä kesti neljä vuotta ja nyt kun jo olen lopettanut ratsastamisen ajattelen sitä naista tosi paljon...
Tänä syksynä meillä kävi uus sosiaalityyppi (tähän väliin: mut on huostaanotettu 2v..).. Nainen sekin.. Alux se ei sillee säväyttäny..tai säväytti se kai kun mä oon alkanu sitä kelaileen...sillekki piti sit esittää jotain kovaa jne..
Se kävi meillä 4.12. sillon se säväytti kunnolla. mä kattelin sitä melki koko ajan.. se oli tosi kaunis jne.. mä niin toivoisin että se olis mun äiti........
nyt eilen mä sain tietää että se vaihtaa työpaikkaa (EHKÄ).... Kun sain tietää sen mulle tuli tosi ahistava olo:( mä en oikeesti kestä et se vaihtaa työpaikkaa just kun mä oon oppinu tunteen sen.... se on niin mukava.....
Näistä kestään mä en oo tykänny sillee seksuaalisesti!!!!!!! mä oon vaan toivonu et ne olis mun äitejä..!
voiko se olla mahollista et mä etsin niinku äitihahmoa?
oon nyt 17v ja asun sijaisperhees.. tää mun biologinen äiti on alkoholisti.. oon ollu tähän äitiini yhteydes melki vuoden.. ollaa aina välil kirjoteltu kirjeitä.
Mua on ahistanu ja satuttanu vitusti et mun biologinen äitini hylkäs mut;/
oon itkeny monta yötä äitini alkoholismin takia.. ja aina kun nään esim. jonku äidin työntävän lastenvaunuja tai äidin lapsen kanssa mua sattuu saatanasti....
onko tässä tilanteessa normaalia että etsii äitihahmoa???
Vastaukset 4
Vanhimmat
En nyt ole mitenkään kamalasti psykologiaa lukenut, mutta sijoitetuista lapsista tiedän kuitenkin jonkin verran. Minusta tuo kuulostaa "normaalilta" käytösmallilla taustaasi vasten. Sinua surettaa se, ettei oma äitisi kasvattanut sinua ja olet kaiketi yrittänyt elämässäsi löytää toisen kiinnittymiskohteen hänen tilalleen. Millainen on muuten suhteesi sijaisäitiisi?
Oletko puhunut asiasta kenellekään? Jos et, niin kannattaisi ehkä kertoa joko sijaisvanhemmille tai teillä käyvälle sosiaalityöntekijälle näistä tuntemuksistasi. Todennäköisesti he voisivat tavalla tai toisella auttaa sinua selviytymään ahdistuksestasi.
En tiedä, oliko tästä mitään apua. Paha mieli tuli puolestasi ja oli pakko sanoa jotain. Voimia ja jaksamisia sinulle :)
Nii voisinko meilata tälle sosiaalityöntekijälle (jota nyt pidän äitihahmona) mitä ajattelen hänestä???? vai olisiko se ihan tyhmää????? vastauksia pliis!!! tärkeää
Ei kai sekään huonompi ajatus ole. Hyvähän se vain on, jos keskustelet asiasta hänen tai jonkun toisen aikuisen kanssa :)
Moiks!
Musta ei oo mikään ihme et etit äitihahmoa. Mut eiks sulla ole ketään sukulaisia tai muita jotka pitäis suhun yhteyttä?
Miten sulla menee sen nykyisen perheen kanssa?
Tottakai ihminen etsii kiinteää suhdetta muihin jotka antais turvaa ja hyväksyis sut sellaisena kuin sä olet.
Jokaisen lapsen pitäisi saada edes yksi sellainen aikuinen lähelleen ja ettei tarvitsisi pelätä hylkäämistä.
Miten me aikuiset ei osata hoitaa asioita siten, että kaikilla lapsilla olisi useampikin aikuinen välittämässä.
Hyvä että osaat kertoa asioistas, se on hieno juttu!
Kerro lisää sun ajatuksista.