En ole tänne juurikaan aikaisemmin kirjoittanut, mutta nyt päätin kirjoittaa.
Haluaisin purkaa tätä oloa jollekkin, mutten todellakaan tiedä kenelle kertoisin. Kuka haluisi kuunnella, ymmärtää.. auttamisesta puhumattakaan.
Olen jo 19-vuotias. Jos nimeni olisi yksinäisyys, se kertoisi jo niin paljon, ettei varmaan enempää tarvitsisi kertoakkaan. Tää tunne on vaan voimia vievä... musta tuntuu, ettei kukaan arvosta, välitä, kiinnostu musta tällaisena kuin olen :(
En ees osaa pukee näitä tunteita sanoiks... joten tää on varmaan aika turhaa kirjoittaa tänne, mutta yritän, jos tästä tulisi hieman "kevyempi olo"
En ole koskaan seurustellut, ja aikoinani ajattelin että se johtuu ulkonäöstäni. Olin silloin ylipainoinen. Tällä hetkellä olen 165cm/ 53kg muttei se ole auttanut yksinäisyyteeni ollenkaan :( Olen ruvennut vihaamaan itseäni vaan entistä enemmän.
Tiedättekö miltä tuntuu olla 19 vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut tai saanut minkäänlaista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Toki minua on koulukiusattu, mutta se on erilaista huomiota, negatiivistä :/
Hengitän.
Hengitän vain siksi, että jokin minussa saa toivoon parempaa huomista
Haluaisin purkaa tätä oloa jollekkin, mutten todellakaan tiedä kenelle kertoisin. Kuka haluisi kuunnella, ymmärtää.. auttamisesta puhumattakaan.
Olen jo 19-vuotias. Jos nimeni olisi yksinäisyys, se kertoisi jo niin paljon, ettei varmaan enempää tarvitsisi kertoakkaan. Tää tunne on vaan voimia vievä... musta tuntuu, ettei kukaan arvosta, välitä, kiinnostu musta tällaisena kuin olen :(
En ees osaa pukee näitä tunteita sanoiks... joten tää on varmaan aika turhaa kirjoittaa tänne, mutta yritän, jos tästä tulisi hieman "kevyempi olo"
En ole koskaan seurustellut, ja aikoinani ajattelin että se johtuu ulkonäöstäni. Olin silloin ylipainoinen. Tällä hetkellä olen 165cm/ 53kg muttei se ole auttanut yksinäisyyteeni ollenkaan :( Olen ruvennut vihaamaan itseäni vaan entistä enemmän.
Tiedättekö miltä tuntuu olla 19 vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut tai saanut minkäänlaista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Toki minua on koulukiusattu, mutta se on erilaista huomiota, negatiivistä :/
Hengitän.
Hengitän vain siksi, että jokin minussa saa toivoon parempaa huomista
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteen, itsekkin olen ollut joskus todella yksinäinen. Ja myöskin ylipainoinen. Kyllä se elämä siitä paranee. Täytyy vain ajatella positiivisesti ja tutustua rohkeasti uusiin ihmisiin.
Minä olen 28 v mies enkä ole ikinä seurustellut. Koko nuoruus meni sairastellessa. Pitää vain hyväksyä, että tämä elämä on maanpäällinen helvetti kaikinpuolin. Pakko vaan kestää tätä mahdollisimman kauan niin kuolema tuntuu paljon paremmalta.
Kyllä meitä täällä on, 20 vuotta enkä ole seurustellut. Kyllä se tulee sitten kun on tullakseen turhaan siitä on huolehtia liikaa
Älä vaivu synkkyyteen.
Aika näyttää sinulle oikean tien ja tulet ihan varmasti saamaan oman IHANAN kullan kainaloosi.
Mikäli vaivut itsesääliin.....elämä on todella kurjaa.
Koitahan jaksella päivä kerrallaan ja muista,että olet vielä nuori ja sulla on aikaa ihan KAIKKEN ELÄMÄSSÄSI!!!!!!
jos haluat jutella elämästä enemmänki niin kirjoit mailia osoitteeseen [email protected]
Jos haluat kirjoitella minulle/vaihtaa ajatuksia ja keskustella niin kirjoita osoitteeseen [email protected] itse olen 19 ja erittäin yksinäinen. Ei kavereita, koskaan oikeita kavereita ole ollutkaan, sen jälkeen kun paras ystäväni teki itsemurhan. :(
Eipä tuo yksinäisyys ole minullekaan mitenkään tuntematon juttu, olen itseasiassa aina yksin.
Enkä ole minäkään ikinä seurustellut, enkä ole saanut minkäänlaista huomiota kauniimmalta sukupuolelta. Ja sain minäkin osani koulukiusaamisesta.
Että sitä samaa täälläkin päässä.
Minäkin olen yksi yksinäinen höntti. 17-vuotta, en ole seurustellut, toki olen saanut hieman kiinnostuneita katseita vastapuolelta..mutta mä pelkään. Mulla ei ole kun kaksi hyvää ystävää ja muutama kaveri. En kuitenkaan vietä niiden kanssa paljon aikaa vaikka todellakin haluiaisin. Musta tuntuu että mä oon vaan joku seinäruusuke siinä vieressä..Ahdistaa, kun kukaan ei koskaan soita mullem vaan mun on aina soitettava tapaamisesta, ja tunnen oloni niin perkeleen yksinäiseks...