Lapsiluku ei kasva

Virallinen kanta kieltää kaikenlaisen perhesuunnittelun -ei pelkästään ehkäisemistä. Mutta samanaikaisesti lapsitehtailunne tulokset eivät kasva samansuuntaisesti olosuhteiden parantumisen myötä..

Jonkinasteista ulkokullitusta?

ulkokullattuja? kirjoitti:

Virallinen kanta kieltää kaikenlaisen perhesuunnittelun -ei pelkästään ehkäisemistä. Mutta samanaikaisesti lapsitehtailunne tulokset eivät kasva samansuuntaisesti olosuhteiden parantumisen myötä..

Jonkinasteista ulkokullitusta?

Asia on julkinen salaasuus. Ei puhuta siitä, ettei Oulun miehet lähde taas asiaa korjaamaan ja jokaista pariskuntaa pitkästä synnytysvälistä tilille paneemaan.

ulkokullattuja? kirjoitti:

Virallinen kanta kieltää kaikenlaisen perhesuunnittelun -ei pelkästään ehkäisemistä. Mutta samanaikaisesti lapsitehtailunne tulokset eivät kasva samansuuntaisesti olosuhteiden parantumisen myötä..

Jonkinasteista ulkokullitusta?

Mutta miks sä kannat huolta tuleeko vai ei tule lapsia? Mua ei kiinnosta pätkääkään, kellä on minkin verran , sehän on perheen oma asia .Jos joku haluaa elää uskonsa ja omantuntonsa mukaan ja tehdä lapsia, hyvä niin.Jos joku näkee omassatunnossaan, ettei voi tehdä enää lapsia, hyvä niin.

ulkokullattuja? kirjoitti:

Virallinen kanta kieltää kaikenlaisen perhesuunnittelun -ei pelkästään ehkäisemistä. Mutta samanaikaisesti lapsitehtailunne tulokset eivät kasva samansuuntaisesti olosuhteiden parantumisen myötä..

Jonkinasteista ulkokullitusta?

Eikö ole muuta puheen aihetta, kuin toisten lapsen teko/ tekemättömyys

tosiaankaan kirjoitti:

Eikö ole muuta puheen aihetta, kuin toisten lapsen teko/ tekemättömyys

Miksi tuota ei saa kysyä?

Ainakin minua se vaivaa, enkä voi suoraan vl-sukulaisilta kysyä? Ei kuulu kysellä, onko tullut olluksi selibaatissa vai mikä on syynä?? En ole niin röykeä kuin veeällät olivat joskus. Minua on syytetty ko.asiasta, joten en liene ihan sivullinen kysyjä?

ulkokultaisia kirjoitti:

Mutta miks sä kannat huolta tuleeko vai ei tule lapsia? Mua ei kiinnosta pätkääkään, kellä on minkin verran , sehän on perheen oma asia .Jos joku haluaa elää uskonsa ja omantuntonsa mukaan ja tehdä lapsia, hyvä niin.Jos joku näkee omassatunnossaan, ettei voi tehdä enää lapsia, hyvä niin.

Kuten minun aikanani tehtiin? Vai onko se todellakin "omantunnon" asia? Puhutellaanko edes seurakunnan edessä jos on liian pitkä synnytysväli?

Taidat huijata tuolla suvaitsevaisuudellasi...

old_profile_16175 kirjoitti:

Miksi tuota ei saa kysyä?

Ainakin minua se vaivaa, enkä voi suoraan vl-sukulaisilta kysyä? Ei kuulu kysellä, onko tullut olluksi selibaatissa vai mikä on syynä?? En ole niin röykeä kuin veeällät olivat joskus. Minua on syytetty ko.asiasta, joten en liene ihan sivullinen kysyjä?

ei hyökätty perheiden kimppuun liian pitkien synnytysvälien vuoksi edes hoitokokousaikana.

Tiedätkö miksi? Mo johtokunnan puheenjohtajalla itsellään oli vain viisi lasta! Mutta kaikkea muuta ilkeilyä ja julmuutta kyllä uskovaisten pään menoksi hän keksi..

harrastavat edelleen? kirjoitti:

Kuten minun aikanani tehtiin? Vai onko se todellakin "omantunnon" asia? Puhutellaanko edes seurakunnan edessä jos on liian pitkä synnytysväli?

Taidat huijata tuolla suvaitsevaisuudellasi...

Kristillisyyden kielteinen kanta perhesuunnitteluun ei ole muuttunut miksikään. Tästä oli hiljttain Siionin lähetyslehdessä Juhani Alarannan kirjoitus.

Alarannan tuttava kirjoitti:

Kristillisyyden kielteinen kanta perhesuunnitteluun ei ole muuttunut miksikään. Tästä oli hiljttain Siionin lähetyslehdessä Juhani Alarannan kirjoitus.

perheet olivat normaalia tulosta elämästä ilman perhesuunnittelua. Mutta vastaava lukumäärä on nykyään 15-25 lasta. Miksi vl-perheet eivät ole kasvaneet?

Piilotettua perhesuunnittelua?

Puhut ihan asiaa. itse olen juuri tuollainen "ei-toivottu" pakkosynnytyslapsi. Ainakin olen kokko elämäni saanut niin tuntea ja huomata monissa asioissa. Ei äidilläni riittänyt aikaa tai voimia antaa rakkautta meille jokaiselle. Silti oli pakko synnyttää joka vuosi. Kerran äiti sai keskenmenon, ja tuli kaksi vuotta ikäeroa peräkkäisille lapsille. Eiköhän käyneet heti SRK:n haaskalinnut puhuttelemassa äitirukkaa, että ei kai teillä vain käytetä ehkäisyä kun noin pitkä synnytysväli. Me lapset olimme kuulemassa ja jouduimme myös tekemään parannusta. Ja tämä on taivahan totta, jos joku alkaa väittää että tämä on jotain katkeran ex-vl:n panettelua.
Minusta ainakin tuntuu, että meillä lapset olivat vain välttämätön paha, aina tiellä ja ylimääräisiä suita ruokittavaksi. Lasten kanssa ei tehty mitään, ei keskusteltu tai juteltu, ei pidetty sylissä. En muista ainoatakaan kertaa jolloin olisin äidin tai isän sylissä istunut. En yhtään kertaa, jolloin äitini olisi kysynyt minulte, että mitäs sinulle kuuluu. Piiskaa kyllä saimme, jos oli syntiä tullut tehtyä. Joskun tuntuu, että ainoa asia, mikä merkkasi oli että lapset lähtivät kuuliaisina seuroihin ollen näin vanhemmille kunniaksi. Toki jouduimme myös kovasti töitä tekemään, aika paljon meidä lasten varassa oli esim. perheen maatilan pyörittäminen. Joka kesäinen stressin ja huolen aihe oli että saadaanko tänä kesänä heinät tehtyä lehmille, uurastimme heinäpellolla aamusta iltaan. Lapsilisät meillä käytettiin poikkeuksetta maatilan koneisiin, tuskin niillä koskaan mitään meille lapsille hankittiin.
Minulla on vahva tunne, että äiti jopa salaa toivoi osan lapsistaan kuolevan. Ainakin hän oli keskenmenoista, joita sain muutaman, kiitollinen. Veljeni oli vakavasti sairas ja meinasi kuolla monta kertaa. Vanhemmat ei siitä olleet moksiskaa, eivätkä tilanneet ambulanssia vaan viime tingassa lähtivät viemään lasta omalla autolla sairaalaan. Kerran kysyin isältä, että mistä moinen johtuu, niin sanoi vaan että se on Herran tahto jos lapsi kuolee. Itsekin muista, että jo kolmivuotiaana saatoin päivän kuljeskella rannoilla ja metsissä, ilman että kukaan minua olisi kaivannut. Nykyään vanha äitini joskun naureskeleekin, että olit sinä aikamoinen lapsi, kun saatoi aamulla ottaa näkkileivän ja lähteä kuljeksimaan ja vasta illalla tulit kotiin. itseä ei liiemmin huvita, sillä itse en voisi kuvitellakaan sallivani oman lapseni kulkea jossain teillä tietymättömillä.
Meillä lapset ajettiin "silmistä pois" kun tuli vieraita. Koskaan ei saanut samaan kahvipöytään istua. Jo pienestä pitäen saimme tuntea, kuinka arvottomia olemme. Jo pienenä minulla usein oli ajatus, että olisinpa jäänyt syntymättä. Jos meidät lapset olisi vaikkapa huostaanotettu, uskoisin että olisimme saaneet tasapainoisemman alun elämällemme.
Täsät taisi tulla aikamoinen "tilitys" mutta haluan sanoa, että kaikki eivät ole kykeneviä huolehtimaan suurperheesta, vaikka sanotaanikin että Jumala ei anna enempää kuin jaksaa kantaa. Ei se ainakaan meidän kohdalla pitänyt paikkaansa. Toivoisin, että kaikki maailman lapset syntyisivät aidosti toivottuina ja rakastettuina, arvokkaina Jumalan lahjoina. Ja että he saisivat tunte olevansa juuri sellaisia.
Lisään lopuksi, että varmasti suurin osa vl-vanhemmista ja kaikista vanhemmista rakastaa ja huolehtii lapsistaan. Mutta älkää unohtako, että on myös meitä haavoittuneita taivaan taimia.

Särkynyt enkeli kirjoitti:

Puhut ihan asiaa. itse olen juuri tuollainen "ei-toivottu" pakkosynnytyslapsi. Ainakin olen kokko elämäni saanut niin tuntea ja huomata monissa asioissa. Ei äidilläni riittänyt aikaa tai voimia antaa rakkautta meille jokaiselle. Silti oli pakko synnyttää joka vuosi. Kerran äiti sai keskenmenon, ja tuli kaksi vuotta ikäeroa peräkkäisille lapsille. Eiköhän käyneet heti SRK:n haaskalinnut puhuttelemassa äitirukkaa, että ei kai teillä vain käytetä ehkäisyä kun noin pitkä synnytysväli. Me lapset olimme kuulemassa ja jouduimme myös tekemään parannusta. Ja tämä on taivahan totta, jos joku alkaa väittää että tämä on jotain katkeran ex-vl:n panettelua.
Minusta ainakin tuntuu, että meillä lapset olivat vain välttämätön paha, aina tiellä ja ylimääräisiä suita ruokittavaksi. Lasten kanssa ei tehty mitään, ei keskusteltu tai juteltu, ei pidetty sylissä. En muista ainoatakaan kertaa jolloin olisin äidin tai isän sylissä istunut. En yhtään kertaa, jolloin äitini olisi kysynyt minulte, että mitäs sinulle kuuluu. Piiskaa kyllä saimme, jos oli syntiä tullut tehtyä. Joskun tuntuu, että ainoa asia, mikä merkkasi oli että lapset lähtivät kuuliaisina seuroihin ollen näin vanhemmille kunniaksi. Toki jouduimme myös kovasti töitä tekemään, aika paljon meidä lasten varassa oli esim. perheen maatilan pyörittäminen. Joka kesäinen stressin ja huolen aihe oli että saadaanko tänä kesänä heinät tehtyä lehmille, uurastimme heinäpellolla aamusta iltaan. Lapsilisät meillä käytettiin poikkeuksetta maatilan koneisiin, tuskin niillä koskaan mitään meille lapsille hankittiin.
Minulla on vahva tunne, että äiti jopa salaa toivoi osan lapsistaan kuolevan. Ainakin hän oli keskenmenoista, joita sain muutaman, kiitollinen. Veljeni oli vakavasti sairas ja meinasi kuolla monta kertaa. Vanhemmat ei siitä olleet moksiskaa, eivätkä tilanneet ambulanssia vaan viime tingassa lähtivät viemään lasta omalla autolla sairaalaan. Kerran kysyin isältä, että mistä moinen johtuu, niin sanoi vaan että se on Herran tahto jos lapsi kuolee. Itsekin muista, että jo kolmivuotiaana saatoin päivän kuljeskella rannoilla ja metsissä, ilman että kukaan minua olisi kaivannut. Nykyään vanha äitini joskun naureskeleekin, että olit sinä aikamoinen lapsi, kun saatoi aamulla ottaa näkkileivän ja lähteä kuljeksimaan ja vasta illalla tulit kotiin. itseä ei liiemmin huvita, sillä itse en voisi kuvitellakaan sallivani oman lapseni kulkea jossain teillä tietymättömillä.
Meillä lapset ajettiin "silmistä pois" kun tuli vieraita. Koskaan ei saanut samaan kahvipöytään istua. Jo pienestä pitäen saimme tuntea, kuinka arvottomia olemme. Jo pienenä minulla usein oli ajatus, että olisinpa jäänyt syntymättä. Jos meidät lapset olisi vaikkapa huostaanotettu, uskoisin että olisimme saaneet tasapainoisemman alun elämällemme.
Täsät taisi tulla aikamoinen "tilitys" mutta haluan sanoa, että kaikki eivät ole kykeneviä huolehtimaan suurperheesta, vaikka sanotaanikin että Jumala ei anna enempää kuin jaksaa kantaa. Ei se ainakaan meidän kohdalla pitänyt paikkaansa. Toivoisin, että kaikki maailman lapset syntyisivät aidosti toivottuina ja rakastettuina, arvokkaina Jumalan lahjoina. Ja että he saisivat tunte olevansa juuri sellaisia.
Lisään lopuksi, että varmasti suurin osa vl-vanhemmista ja kaikista vanhemmista rakastaa ja huolehtii lapsistaan. Mutta älkää unohtako, että on myös meitä haavoittuneita taivaan taimia.

Kiitos arvokkaista lapsuuden kuvauksista ison perheen lapsen näkökulmasta.

Näissä keskusteluissa on yleensäsivuutettu kokonaan se, miltä tuntuu kasvaa ison perheen yhtenä rivistä ja nähdä äidin loppuunpalaminen, uupuminen. Rakkautta ja huomiota ei todellakaan riitä jokaiselle, se on täysin selvä asia. Synnyttäjäksi pakotettu nainen kaikkine keskenmenoineen, vauvanhoitoineen ja synnytyksen jälkeisine masennuksieen ei millään pysty erikseen huomioimaan jokasita aikaisempaa lasta. Aikuisen huomiota ja rakkautta, aitoa henkilökohtaista tunnistamista vaille jäävä lapsi ja nuori on vaarassa masentua vuorostaan. Moni meistä vl-lapsuuden eläneistä joutuu aikuisen aturvautumaan psykiatriseen terapiaan ja jopa sairaalahoitoon mielenterveyden horjuessa.

Mielenterveyden perustsa luodaan varhaisen lapsuuden ja nuoruuden vuosina, ja siitä kantavat päävastuun omat vanhemmat.

lasten teko ei ole ihmeempiä vaativa asia jos biologia on kunnossa.

Vastuun kantaminen aikaansaannoksista on sitten jopaljon vaativampi asia. Vanhemmuuden kypsyys ja vastuuntunto vaatisivat että perheen koko rajhoitetaan omien kykyjen ja voimien mukaan.

Lapset eivät saa olla uhreja oman uskonelämän todisteena SRK:n johtokunnalle. Lapsilla on oikeus suojaan ja turvaan.

Yksi uhreista kirjoitti:

Kiitos arvokkaista lapsuuden kuvauksista ison perheen lapsen näkökulmasta.

Näissä keskusteluissa on yleensäsivuutettu kokonaan se, miltä tuntuu kasvaa ison perheen yhtenä rivistä ja nähdä äidin loppuunpalaminen, uupuminen. Rakkautta ja huomiota ei todellakaan riitä jokaiselle, se on täysin selvä asia. Synnyttäjäksi pakotettu nainen kaikkine keskenmenoineen, vauvanhoitoineen ja synnytyksen jälkeisine masennuksieen ei millään pysty erikseen huomioimaan jokasita aikaisempaa lasta. Aikuisen huomiota ja rakkautta, aitoa henkilökohtaista tunnistamista vaille jäävä lapsi ja nuori on vaarassa masentua vuorostaan. Moni meistä vl-lapsuuden eläneistä joutuu aikuisen aturvautumaan psykiatriseen terapiaan ja jopa sairaalahoitoon mielenterveyden horjuessa.

Mielenterveyden perustsa luodaan varhaisen lapsuuden ja nuoruuden vuosina, ja siitä kantavat päävastuun omat vanhemmat.

lasten teko ei ole ihmeempiä vaativa asia jos biologia on kunnossa.

Vastuun kantaminen aikaansaannoksista on sitten jopaljon vaativampi asia. Vanhemmuuden kypsyys ja vastuuntunto vaatisivat että perheen koko rajhoitetaan omien kykyjen ja voimien mukaan.

Lapset eivät saa olla uhreja oman uskonelämän todisteena SRK:n johtokunnalle. Lapsilla on oikeus suojaan ja turvaan.

tämän asian kanssa. En millään jaksaisi ajatella uutta vauvaa, vaikka ihania ovatkin. Lapsia on sen verran, että niukin naukin jaksamme päivästä toiseen. Vielä olen jaksanut huolehtia lapsistani aika hyvin. on päiviä jolloin tuntuu etten jaksaisi siivota tms mutta ajattelen että lapset ovat tärkeämpiä, että hoidan ja huomioin heidät. Jotenkin edellä mainitut kirjoitukset vahvistavat sitä ajatusta että ei ole välttämättä väärin jos ehkäisee sen takia että jaksaa hoitaa jo olemassa olevat lapset. Silläkö vain on merkitystä että synnytän koko ajan? itse välillä uupuneena mietin että en voi oikein uskoa enää hokemaan niin on sinun päiväsi kuin on voimasi kun elämäni on välillä muuta osoittanut. minusta se on vastuun pakenemiista. Sillä sanonnalla voidaan kuitata vakavatkin jaksamis ongelmat. Mietin kyllä että olenko enää "oikein" uskomassa jos ajattelen asiasta näin?

Yksi uhreista kirjoitti:

Kiitos arvokkaista lapsuuden kuvauksista ison perheen lapsen näkökulmasta.

Näissä keskusteluissa on yleensäsivuutettu kokonaan se, miltä tuntuu kasvaa ison perheen yhtenä rivistä ja nähdä äidin loppuunpalaminen, uupuminen. Rakkautta ja huomiota ei todellakaan riitä jokaiselle, se on täysin selvä asia. Synnyttäjäksi pakotettu nainen kaikkine keskenmenoineen, vauvanhoitoineen ja synnytyksen jälkeisine masennuksieen ei millään pysty erikseen huomioimaan jokasita aikaisempaa lasta. Aikuisen huomiota ja rakkautta, aitoa henkilökohtaista tunnistamista vaille jäävä lapsi ja nuori on vaarassa masentua vuorostaan. Moni meistä vl-lapsuuden eläneistä joutuu aikuisen aturvautumaan psykiatriseen terapiaan ja jopa sairaalahoitoon mielenterveyden horjuessa.

Mielenterveyden perustsa luodaan varhaisen lapsuuden ja nuoruuden vuosina, ja siitä kantavat päävastuun omat vanhemmat.

lasten teko ei ole ihmeempiä vaativa asia jos biologia on kunnossa.

Vastuun kantaminen aikaansaannoksista on sitten jopaljon vaativampi asia. Vanhemmuuden kypsyys ja vastuuntunto vaatisivat että perheen koko rajhoitetaan omien kykyjen ja voimien mukaan.

Lapset eivät saa olla uhreja oman uskonelämän todisteena SRK:n johtokunnalle. Lapsilla on oikeus suojaan ja turvaan.

Olen positiivisesti yllättänyt, että otitte kantaa. Jo asiasta puhuminen on sielunhoitoa ja auttaa monen kohdalla selviytymään ja eheytymään.

Vl:n opettaien tulisi kiinnittää huomiota opetuksessaan suurperheidenlasten asemaan. Kasvatus, vanhemmuus ja rakkaus pitäisi tuoda esille, joka ainoassa seurassa, myös että jokainen lapsi on Jeesukselle korvaamattoman kallis.

Kun kasvatamme lasta, sitä ei saa käsitellä kuin "romurautaa". Miten sinä vanhempana osoitat rakkautta sille heikommalle lapselle? - Muista Jumalan edessä joudumme kerran tilintekoon, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme. Ottakaamme mallia Jeesuksesta. Hyviä sanoja lapsille ei ole koskaan liikaa, jos he saavat kärsiä koulussa - on liikaa, jos kotona sama meno jatkuu...

Häpeällistä, kun väärän opetuksen ja perhesuunnittelun puuttumisen tuloksena loppunpalanneet äidit jopa vihaavat omia lapsiaan. Kaiken lisäksi asialle ei kukaan tee mitään - vai tekeekö?

Onko vaarassa, että moni isä tai äiti purkaa "pahan olonsa" lapsiin tai yhteen lapseen. Se on häpeällistä, jos yrität olla, jonkinlainen kristittykin. Sinä olet esikuva, myös monessa mielissä - Millainen esikuvan sinä annat rakkaudesta ja sen osoittamisesta lapsillesi?

Jos olet perustanut ihmisten mieliksi suurperheen (Jumala ei sitä vaadi) hoida jokaista lastasi niin kuin hän olisi itse Jeesus (Mark.9:37 = sillä todellisuudessa Jumala ajattelee näin)tai kuin ainoa lapsesi, sillä jokaisen lapsen on saatava ymmärtää olevansa rakkain lapsi isälle ja äidille. Voiko sinun jokainen lapsesi vastata asian olevan näin?

Särkynyt enkeli kirjoitti:

Puhut ihan asiaa. itse olen juuri tuollainen "ei-toivottu" pakkosynnytyslapsi. Ainakin olen kokko elämäni saanut niin tuntea ja huomata monissa asioissa. Ei äidilläni riittänyt aikaa tai voimia antaa rakkautta meille jokaiselle. Silti oli pakko synnyttää joka vuosi. Kerran äiti sai keskenmenon, ja tuli kaksi vuotta ikäeroa peräkkäisille lapsille. Eiköhän käyneet heti SRK:n haaskalinnut puhuttelemassa äitirukkaa, että ei kai teillä vain käytetä ehkäisyä kun noin pitkä synnytysväli. Me lapset olimme kuulemassa ja jouduimme myös tekemään parannusta. Ja tämä on taivahan totta, jos joku alkaa väittää että tämä on jotain katkeran ex-vl:n panettelua.
Minusta ainakin tuntuu, että meillä lapset olivat vain välttämätön paha, aina tiellä ja ylimääräisiä suita ruokittavaksi. Lasten kanssa ei tehty mitään, ei keskusteltu tai juteltu, ei pidetty sylissä. En muista ainoatakaan kertaa jolloin olisin äidin tai isän sylissä istunut. En yhtään kertaa, jolloin äitini olisi kysynyt minulte, että mitäs sinulle kuuluu. Piiskaa kyllä saimme, jos oli syntiä tullut tehtyä. Joskun tuntuu, että ainoa asia, mikä merkkasi oli että lapset lähtivät kuuliaisina seuroihin ollen näin vanhemmille kunniaksi. Toki jouduimme myös kovasti töitä tekemään, aika paljon meidä lasten varassa oli esim. perheen maatilan pyörittäminen. Joka kesäinen stressin ja huolen aihe oli että saadaanko tänä kesänä heinät tehtyä lehmille, uurastimme heinäpellolla aamusta iltaan. Lapsilisät meillä käytettiin poikkeuksetta maatilan koneisiin, tuskin niillä koskaan mitään meille lapsille hankittiin.
Minulla on vahva tunne, että äiti jopa salaa toivoi osan lapsistaan kuolevan. Ainakin hän oli keskenmenoista, joita sain muutaman, kiitollinen. Veljeni oli vakavasti sairas ja meinasi kuolla monta kertaa. Vanhemmat ei siitä olleet moksiskaa, eivätkä tilanneet ambulanssia vaan viime tingassa lähtivät viemään lasta omalla autolla sairaalaan. Kerran kysyin isältä, että mistä moinen johtuu, niin sanoi vaan että se on Herran tahto jos lapsi kuolee. Itsekin muista, että jo kolmivuotiaana saatoin päivän kuljeskella rannoilla ja metsissä, ilman että kukaan minua olisi kaivannut. Nykyään vanha äitini joskun naureskeleekin, että olit sinä aikamoinen lapsi, kun saatoi aamulla ottaa näkkileivän ja lähteä kuljeksimaan ja vasta illalla tulit kotiin. itseä ei liiemmin huvita, sillä itse en voisi kuvitellakaan sallivani oman lapseni kulkea jossain teillä tietymättömillä.
Meillä lapset ajettiin "silmistä pois" kun tuli vieraita. Koskaan ei saanut samaan kahvipöytään istua. Jo pienestä pitäen saimme tuntea, kuinka arvottomia olemme. Jo pienenä minulla usein oli ajatus, että olisinpa jäänyt syntymättä. Jos meidät lapset olisi vaikkapa huostaanotettu, uskoisin että olisimme saaneet tasapainoisemman alun elämällemme.
Täsät taisi tulla aikamoinen "tilitys" mutta haluan sanoa, että kaikki eivät ole kykeneviä huolehtimaan suurperheesta, vaikka sanotaanikin että Jumala ei anna enempää kuin jaksaa kantaa. Ei se ainakaan meidän kohdalla pitänyt paikkaansa. Toivoisin, että kaikki maailman lapset syntyisivät aidosti toivottuina ja rakastettuina, arvokkaina Jumalan lahjoina. Ja että he saisivat tunte olevansa juuri sellaisia.
Lisään lopuksi, että varmasti suurin osa vl-vanhemmista ja kaikista vanhemmista rakastaa ja huolehtii lapsistaan. Mutta älkää unohtako, että on myös meitä haavoittuneita taivaan taimia.

11-lapsista katrasta kotona kantaen koko vastuun perheestä. Miten oli edes mahdollista, että voimavarat riitäisivät? Ei mitenkään!

Kukaan ei jaksa sellaista polttamatta itseään loppuun. Ja lapset kärsivät...

Äiti marraskuu kirjoitti:

tämän asian kanssa. En millään jaksaisi ajatella uutta vauvaa, vaikka ihania ovatkin. Lapsia on sen verran, että niukin naukin jaksamme päivästä toiseen. Vielä olen jaksanut huolehtia lapsistani aika hyvin. on päiviä jolloin tuntuu etten jaksaisi siivota tms mutta ajattelen että lapset ovat tärkeämpiä, että hoidan ja huomioin heidät. Jotenkin edellä mainitut kirjoitukset vahvistavat sitä ajatusta että ei ole välttämättä väärin jos ehkäisee sen takia että jaksaa hoitaa jo olemassa olevat lapset. Silläkö vain on merkitystä että synnytän koko ajan? itse välillä uupuneena mietin että en voi oikein uskoa enää hokemaan niin on sinun päiväsi kuin on voimasi kun elämäni on välillä muuta osoittanut. minusta se on vastuun pakenemiista. Sillä sanonnalla voidaan kuitata vakavatkin jaksamis ongelmat. Mietin kyllä että olenko enää "oikein" uskomassa jos ajattelen asiasta näin?

synnyttäjiä. Kaikki eivät ole superäitejä, kuten SRK:n herrat vaativat kaikkien vl-äitien olevan.

Äiti marraskuu kirjoitti:

tämän asian kanssa. En millään jaksaisi ajatella uutta vauvaa, vaikka ihania ovatkin. Lapsia on sen verran, että niukin naukin jaksamme päivästä toiseen. Vielä olen jaksanut huolehtia lapsistani aika hyvin. on päiviä jolloin tuntuu etten jaksaisi siivota tms mutta ajattelen että lapset ovat tärkeämpiä, että hoidan ja huomioin heidät. Jotenkin edellä mainitut kirjoitukset vahvistavat sitä ajatusta että ei ole välttämättä väärin jos ehkäisee sen takia että jaksaa hoitaa jo olemassa olevat lapset. Silläkö vain on merkitystä että synnytän koko ajan? itse välillä uupuneena mietin että en voi oikein uskoa enää hokemaan niin on sinun päiväsi kuin on voimasi kun elämäni on välillä muuta osoittanut. minusta se on vastuun pakenemiista. Sillä sanonnalla voidaan kuitata vakavatkin jaksamis ongelmat. Mietin kyllä että olenko enää "oikein" uskomassa jos ajattelen asiasta näin?

kerro ajatuksistasi jollekin uskovaiselle ystävällesi tai sukulaisellesi. ajatuksesi ovat ymmärrettäviä, etkä ole ainut joka asian kanssa kamppailee! mutta nämä palstat ei liene tuo oikeaa apua.
itse olen samalla linjalla kanssasi, ensin lapset ja sitten siivous... :)
tsemppiä!

Nimetön kirjoitti:

kerro ajatuksistasi jollekin uskovaiselle ystävällesi tai sukulaisellesi. ajatuksesi ovat ymmärrettäviä, etkä ole ainut joka asian kanssa kamppailee! mutta nämä palstat ei liene tuo oikeaa apua.
itse olen samalla linjalla kanssasi, ensin lapset ja sitten siivous... :)
tsemppiä!

Jos rajoitamme sananvapautta, ei siitä mitään hyötyä ole. Tällä voi saada kuitenkin ennaltaehkäiseviä neuvoja, suurella rakkaudella. Vl:n sukulaisten neuvot tiedetään, jos heilläkään on kykyä auttaa, kun ovat samassa tilanteessa.

Kylmä totuus on, että Jumala ei ole pakko hommissa mukana. Rakkaus olemuksen voit lukea 1. Kor. 13 luvusta. (lue istualta varmuuden vuoksi). Matt. 11:29-30

Huomaan, että asioiden kanssa kamppaillaan - muullakin, mutta kuka antaa rakkautta jokaiselle lapselle? Lapsetkin joutuvat kamppailemaan... kuka mittaa ne kyyneleet?

Jos olisitte lukeneet Raamattua, olisitte voineet ehkäistä ja löytää oikean sopivan perheen, minkä kanssa pärjäisitte, ilman loppuun palamista ja lasten kärsimyksiä. Ja todellisen kristillisen arvojen siirtäminen lapsille onnistuisi, ehkä myös oma hengellinen elämänne ja yhteytenne Jumalaan olisi elävämpi. Vai vieläkö luulette, että Jumala on teidät laittanut pakkosuurperheen orjuuteen? Miksi uskotte, että kaikki muut kristityt ovat väärässä?

Eräs tositapaus kertoo karua kieltään kaikenlaisten hätäreittien etsinnässä lestadiolaisäitien keskuudessa kun he etsivät "laillista" tietä paeta uutta raskautta.
Eräs äiti imetti lapsiaan 4 ja 5 vuotiaaksi asti että välttyi uudelta raskaudelta.
Neuvolassa(onneksi) puuttuivat äidin tilanteeseen ja suosittelivat imetyksen lopettamista.

onko järkee vai ei kirjoitti:

Eräs tositapaus kertoo karua kieltään kaikenlaisten hätäreittien etsinnässä lestadiolaisäitien keskuudessa kun he etsivät "laillista" tietä paeta uutta raskautta.
Eräs äiti imetti lapsiaan 4 ja 5 vuotiaaksi asti että välttyi uudelta raskaudelta.
Neuvolassa(onneksi) puuttuivat äidin tilanteeseen ja suosittelivat imetyksen lopettamista.

että alle vuoden ikäisen lapsen imetystä painostaetaan kanssasisarien taholta lopettamaan....

Toisaalta tiedän ettei tämä ole täysin tavatonta ei vl keskuudessakaan eipä silti. Vaikutin vain voi olla muu kuin "ehkäisy"...

Mistä tämä mielestäsi / mielestänne kertoo?

Eräs tositapaus kertoo karua kieltään kaikenlaisten hätäreittien etsinnässä lestadiolaisäitien keskuudessa kun he etsivät "laillista" tietä paeta uutta raskautta.

UPDATE_7899535 kirjoitti:

että alle vuoden ikäisen lapsen imetystä painostaetaan kanssasisarien taholta lopettamaan....

Toisaalta tiedän ettei tämä ole täysin tavatonta ei vl keskuudessakaan eipä silti. Vaikutin vain voi olla muu kuin "ehkäisy"...

Mistä tämä mielestäsi / mielestänne kertoo?

Eräs tositapaus kertoo karua kieltään kaikenlaisten hätäreittien etsinnässä lestadiolaisäitien keskuudessa kun he etsivät "laillista" tietä paeta uutta raskautta.

Täytyy sanoa että tosi karua on naisen elämä, ahtaaseen pilttuuseen vl-nainen suostuu.

Kun oikeasti elämä on täynnä iloa ja onnea, ihan vaan tämä arki jossa itse kukin on oman elämänsä subjekti ja kantaa vastuuta itse omista valinnoistaan. Elämää ei voi hallita eikä ennalta suunniteella mutta aito yhteys omaan elämäänsä voi olla vain sillä joka voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä niitä valintoja joihin ihmisellä on mahdollisuus.

Vl-liikkeen piirissä ei naisella ole aitoa omaa elämää, se on ikävä tosiasia.

Onnellinen naisen elämä kirjoitti:

Täytyy sanoa että tosi karua on naisen elämä, ahtaaseen pilttuuseen vl-nainen suostuu.

Kun oikeasti elämä on täynnä iloa ja onnea, ihan vaan tämä arki jossa itse kukin on oman elämänsä subjekti ja kantaa vastuuta itse omista valinnoistaan. Elämää ei voi hallita eikä ennalta suunniteella mutta aito yhteys omaan elämäänsä voi olla vain sillä joka voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä niitä valintoja joihin ihmisellä on mahdollisuus.

Vl-liikkeen piirissä ei naisella ole aitoa omaa elämää, se on ikävä tosiasia.

mustiin silmänalusiin, jotka vuosikymmenien yövalvomisesta kaikilla vl-äideillä loistavat.

onko järkee vai ei kirjoitti:

Eräs tositapaus kertoo karua kieltään kaikenlaisten hätäreittien etsinnässä lestadiolaisäitien keskuudessa kun he etsivät "laillista" tietä paeta uutta raskautta.
Eräs äiti imetti lapsiaan 4 ja 5 vuotiaaksi asti että välttyi uudelta raskaudelta.
Neuvolassa(onneksi) puuttuivat äidin tilanteeseen ja suosittelivat imetyksen lopettamista.

tuossa mielessä oli ehkäisyn eli murhan synti.

imetyskin kirjoitti:

tuossa mielessä oli ehkäisyn eli murhan synti.

Myös yhdynnästä kieltäytyminen on murha. Aina pitää olla altis siittämään uusia Jumalan lapsia. Avioliitossa, ei muuten.