Hei, näkeekö kukaan tuskaani jota kannan, huoltani huomisesta,selviänkö eron tuskasta.
Kykenenkö olemaan lapsilleni riittävä tuki ja turva, olenko tarpeeksi vahva jotta voisin antaa riittävästi rakkautta ja muuta mitä lapseni tarvitsevat jotta heistä kasvaa hyviä vahvoja aikuisia.?
Kuinka löydän itselleni uuden rakkauden ja lapsilleni isän?
Huoliiko joku?Miten tämä yksinäisyys loppuuuuu?
vastaukista kiitollinen jos ne tulevat sydämestä.
Kykenenkö olemaan lapsilleni riittävä tuki ja turva, olenko tarpeeksi vahva jotta voisin antaa riittävästi rakkautta ja muuta mitä lapseni tarvitsevat jotta heistä kasvaa hyviä vahvoja aikuisia.?
Kuinka löydän itselleni uuden rakkauden ja lapsilleni isän?
Huoliiko joku?Miten tämä yksinäisyys loppuuuuu?
vastaukista kiitollinen jos ne tulevat sydämestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse olen samassa tilanteessa, ja odotan parempaa huomista, voimia!!!
Hei! Kysymyksestäsi näkee, että huolesi lapsistasi kantaa niin, että osaat heistä huolehtia ja heitä kasvattaa, ja huomaat, että huolenpitosi tuottaa hyviä aikuisia. Tiedän, että joskus tuntuu siltä, että ei tästä mitään tule, mutta kun sillä hetkellä jaksat sinnikkääsit eteenpäin, tulet huomaamaan, että vaikeiden aikojen yli pääsee, eikä ikinä pidä antaa periksi.
Yksinäisyyteenkin tottuu ja siitä oppii pitämään. Keksit vain vaikeina päivinä jotain mukavaa, jonka avulla kestät ja huominen onkin sitten parempi.
Sinnikkyyttä ja sisua. Vielä tulee päivä, jolloin kohtaat hänet. Vaikka se on fraasi, että silloin, kun sitä vähiten odotat, mutta näin vain on.
Olen käynyt läpi saman.
KIITOS,kyyneleet valuu pitkin poskiani kun luen sun viestii.Mietin miksi niin sanotut ystäväni ei sano noita sanoja mulle, vaan tuntematon ihminen netissä.
Onko niin että on helpompi kertoo suuret surut kun ei näe ihmistä?
Jotenkin tiedän että selviän mutta se kun joku sanoo niin kannustaa taas jaksamaan.
Tuolla lapseni nukkuu ja minä täällä surffaan.
Jos ei olisi tätä konetta itkisin ja miettisin teinkö oikein kun erosin.Sitä kun ei tiedä kukaan.
Jaksamista teille samassa tilassa painiskelevat.
Odottavan aika on pitkä, mut kun se menee eteenpäin on se jo hyvä, elämä kannattaa.
Lapsillasi on jo isä ja tiedät hänen merkityksensä. Ei heille voi tulla toista isää mistään. Isän malli on eri asia. Mutta ilman isääkin kasvaa täysipainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi, jos on rakastava ja tasapainoinen äiti, joka ei vain haikaile miesten perässä. Henkisesti heikon ja miesriippuvaisen äidin lapsista ei kasva useinkaan vahvoja vaan alkavat ottaa vastuuta jopa äidistäänkin ja se on paha asia. Lopeta oman surkeutesi pohtiminen ja elä tätä päivää. Tuska hellittää arkipäiväisillä asioilla, jokapäiväisillä iloilla, kun vain katsot tarkemmin. Omistaudu nyt kokonaan lapsille ja heidän elämälleen. Vahvuus ja voima löytyy sinusta itsestäsi kun vain jatkat arjen pyörittämistä. Mutta tuolla asenteella, joka sinulla nyt on, joudut helposti todella pahaan mieskierteeseen ja hyväksikäytetyksi ja ongelmasi lisääntyvät. Elä lapsiasi ja itseäsi varten kerrankin.
Kiitos viestistä,vaikka koin sen jotenkin syyttäväksi, mistähän syytät?
Lapsilla on jo isä kyllä mutta kun ei ole koskaan läsnä.
En ole miesriipuvainen jos miestä joskus tulevaisuudessa tahdon elämääni.
Olen elänyt kauan ilman ennenkin, olen harkitsevainen ja tarkka, en huoli ketä vaan.Mutta kylmä tosiasia on että semmoisen tahdon joskus elämääni ja lasteni elämään anatamaan miehen mallin kun se puuttuu heiltä.
Vielä koen olevani henkisesti tasapainossa, ja sujut itseni kanssa,joku sanoo että kyyneleet kuuluu asiaan kun on eronnut, uskon sen jos ero ei sattuisi olisiko sitten ihminen?
Olen tarkka maineestani ja en huoli edes ystäväksi ketä vaan ja alkoholi ei kuulu elämääni uskon että olet saanut väärän kuvan minusta.onko tuo sinunkokemuksesta vai mistä noin negatiivinen asenne?kaikkea hyvää sinulle ja iloa elämääsi
En syytä yhtään mistään, mutta varoitan lastesi tähden. Sinähän nimenomaan kysyit, että kuinka lasten käy. Nyt on sen vuoksi tärkeintä, että keskityt ainakin aluksi 100% lapsiisi ensimmäisenä prioriteettina ja sillä tavalla näen sinun toipuvan eron tuskasta, vaikka se vie aikaa. Myöhemmin lapset tulevat kaipaamaan omaa isäänsä enemmän, mutta jos he saavat nyt nuorempina tasapainoiselta äidiltä, joka ei koko ajan pohdi omaa olotilaansa tai "etsi miestä" jatkuvaa turvallisuuden tunnetta kotona, he selviävät hyvin nuoruudestaan. Mieskierteeseen jää petettynä ja erotuskasta toipuvana helposti ja silloin on riski tulla hyväksikäytetyksi enemmän ja enemmän. Varmasti tunnet itsesi näin ollen yksinäiseksi, mutta onhan sinulla lapset, jotka ovat riippuvaisia vain sinusta. Alkoholista en puhunut tietääkseni mitään, luehan tarkemmin vastaukseni. Kaikkea hyvää.
Olen myös vuosi sitten eron läpi käynyt yksinhuoltajaäiti. Ikävää, että täällä on negatiivisella asenteella vastailevia "sosiaalitanttatyyppejä", jotka eivät vastaa kysymyksiin, vaan antavat mielestään fiksuja elämänviisauksia. Eipä niistä kannata välittää.
Kaikkea hyvää, onnea ja rakkautta elämääsi!!