Mielenkiintoinen juttu
kysyvä ei tieltä eksy.
9609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En nyt tiedä millä mielellä tuo on tuonne kirjoitettu, mutta aika pelottava juttu on tämmöinen:
"Aran ihmisen kynnys on korkea mennä poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta, koska asia on poliisin kannalta katsoen vähäpätöinen muihin todellisiin rikoksiin verrattuna, mutta ilmoittajalle totta ja maailman isoin asia."
Siis ensinnäkin jos todella ihmiselle jonkin nettipalstan kirjoittelut ovat maailman isoin asia, niin minusta semmoinen ihminen tarvitsisi apua joka tapauksessa! Ei ehkä poliisin, vaan jonkun muun.
Taas jos oikeasti on saanut laittomia uhkauksia sähköpostiin, puhelimeen tms. joltakin palstalta, jonne kuitenkin palaa kerran toisensa jälkeen, niin luulisi silloin olevan rohkeutta myös ottaa yhteyttä viranomaisiin. Ymmärrän jos vaikkapa työyhteisön kiusauksen uhri lopulta sairastuu masennukseen, töihin on ns. pakko mennä vaikkei haluakaan tulla kiusatuksi, mutta nettipalstan räpätystä ei kai kenenkään ole pakko tulla ottamaan vastaan ilman omaa vapaata tahtoa. Kun ei ole edes varsinaisesti mistään nettiyhteisöstä täällä kyse (se olisi helpompi rinnastaa vaikkapa työyhteisöön) vaan kaikille avoimesta palstasta.
No en tiedä, kai tuo viesti saattoi jonkun oikeaa elämää peilata, mutta toivoisi että meille sananvapauden nimissä tarjottu ilmainen keskustelufoorumi ei saisi ihmisiä hakeutumaan ongelmiin, vaan pikemminkin auttaisi pääsemään ongelmista pois. Todellakin särähtää minulla pahasti tuommoinen, että joku kokee kiusaamista netissä mutta ei pääse kiusaajasta eikä kiusaamisareenasta irti, koska se on maailman tärkein asia. Mutta tämä on varmaan ihan täyttä totta nykypäivänä.
Tämä netti ja jokin keskustelupalsta jossa tutustuu ihmisiin on monelle todella nykypäivinä se ainoa paikka jossa ottavat kontaktia toiseen ihmiseen. Miehensä menettänyt leski esimerkiksi, nuori muuten syrjäytynyt, invalidisoitunut tai muuten vain erakkoluonteen omaava. Eivät ne syyt niin ihmeellisiä aina ole. Miksi joku nettipalsta on tullut tärkeäksi.
Nettipalstalla keskustelet toisten ihmisten kanssa ja ei välttämättä silloin päässä ole vikaa lainkaan. Kannattaa Ursa miettiä mitä kirjoittaa.
Monelle nämä nettipalstat ovat todella ainoa henkireikä ulospäin toiseen ihmiseen. Jos silloin rupeaa saamaan eilisen kaltaista sontaa niskaansa, niin sillä aralla ihmisellä on kynnys tulla hyväksytyksi edes nettimaailmassa on todella korkea. KELLÄÄN TOISELLA EI OLE OIKEUTTA TUOLLAISTA SONTAA HEITTÄÄ KENENKÄÄN NISKAAN. PITÄÄ AINA PYSTYÄ MIETTIMÄÄN KESTÄÄKÖ VASTAANOTTAJA SELLAISEN KRITIIKIN JA VAINON. Saajalle se on kuule usein todellisuutta ja siitä tulee helposti se elämän tärkein asia. ja jos et saa vastakaikua niin tilanne on silloin todella pahassa jamassa.
Vaikka sinä ihmettelet niin tällaisia yksinäisiä ihmisiä on todella paljon valitettavan paljon.
Mielenterveys on kuule loppujen lopuksi pienestä kiinni. Vastoinkäymisiä ja sitten vielä julkinen ryöpytys ei varmasti paranna asioita.
Jos aloittaja tarkoitti tätä palstaa, niin se eilinen nimien keräily saadakseen jonkun poistumaan palstalta ja yleinen paskanheitto ja haukkuminen, ei todellla ollut oikein, vai oliko ehkä mielestäsi.
Mieti ja katsele elämää, sillä kaikki eivät ole niin vahvoja kuin sinä nuori ihminen, vielä paljon elämän kokemusta sinullakin kokematta. Oletko kuullut koskaan ohuen ohuesta rajasta terveen ja sairaan välillä. terve ihminenkin voi olla todella yksinäinen, ja siihen ei aina mitään psokoterapiaa tarvita.
Ursa niitä ystävä juttuja, joita seurakunnat ja punainen risti järjestävät. Ensin kurssitetaan. Minäkin olen ollut mukana sellaisessa. Yksinäisiä todella yksinäisiä ihmisiä ikään katsomatta on kuule paljon. Koskaan ei soi ovikello, ei puhelin ellei kyse ole kauppiaasta. Silloin on netti jonkinlainen apu ja henkireikä tällaisille ihmisille.
sillä kyllä nämä nettipalstat ovat monellekkin se henkireikä, jonne voi joskua mennä ihan omine juttuineen ja anonyyminä. Ilman että on mielenterveydellisiä ongelmia. Ja niin kuin kirjoitit, kuka mistäkin syystä. Mutta minä en ainakaa halua arvostella muiden syitä, omani tiedän ja se riittää:=)
Kaunista joulunaikaa!
Jos Sakuli olisi täällä vielä mukana, niin hän tietäisi näistä jutuista huomattavasti enemmän, samoin en nyt muista nikkiä joka myös toimii terveydenhoito alalla ammattilaisena.
Ystäväpalvelu on valitettava tosiasia nykyaikaisessa kiireellisessä maailmassa jossa meillä ei ole aikaa antaa toinen toisillemme.
sinne sinulle.
henkireikänä ja monenlaisena sisällöntuojana elämään en ole arvostellut ollenkaan.
Mutta yleisellä alueella jatkuvasti esillä olo vaikka sitten nimimerkin takana vaatii jonkinlaista henkistä kanttia kuitenkin. Sananvapaus on todella hyvä asia, mutta se voi olla myös todella julma asia. Omasta turvallisuudesta ja hyvinvoinnista on loppujen lopuksi vastuussa pieni ihminen itse, ja netti on suurempi asia kuin moni aluksi aavistaa. Se on aika uusi maailma meille vielä, ja vaarallisen kontrolloimaton.
Minä pidän nettiä erittäin positiivisena asiana, ja siitä on tullut niin luonnollinen osa normaalia päiväjärjestystä monessa asiassa, että ei oikein muistakaan mitä elämä oli ennen internetin yleistymistä.
Olen itse mukana järjestämässä vanhusten kaveritoimintaa täällä, todella tärkeää toimintaa sekin. Yllätys yllätys, olemme opetelleet internetin käytön alkeita yhden ryhmän kanssa.
kanssa näitä ystävä juttuja. Minulle oli aikoinaan järkytys kun menin punaisen ristin järjestämälle kurssille, ja kuulin että näitä yksinäisiä on vaikka minkä ikäisiä. Itse olin vanhusten ystävänä. Pidän vanhuksista todella paljon ja heidän juttujaan kun kuuntelee saa itse monasti oppia vaikka mitä. Elämästä sodan aikana ja eräs kertoi minulle missä kohtaa pirtun salakuljettajat toivat ja jakoivat etiäpäin kallisarvoisen lastinsa. Millainen Turku oli ennen jne. Kertomuksia riittää. Entä sitten heidän valokuvansa ja kaikki se muu. Usein tuli tunne että sain itse enemmän kuin annoin.
paljon ole juuri tuon suuntaista toimintaa, tämähän on ihan pikkuinen kyläpahanen suomalaisen silmissä, vaikka täällä onkin kaupunki.
Vanhoilta ihmisiltä nimenomaan minäkin olen täällä eniten oppinut. Heillä on tietoa, heillä on kokemusta, heillä on AIKAA. Ja voi jumatsukka millaisia kertojia jotkut ovat, heillä on sanankäyttö hallussa, ihan niin kuin sielläkin syntymäseudullani. Oikein vääräleuan kanssa kun sattuu juttusille niin harmittaa vain kun ei ole nauhuria mukana että saisi talteen. Olen aina tykännyt kuunnella iäkkäiden ihmisten kertomuksia, ei ollut lapsena ikävä telkkaria eikä muita viihdykkeitä silloin kun olin isovanhempien mukana mökillä heidän syntymäpaikkansa lähellä ja sinne kokoontui heidän ikäistä ja vanhempaa porukkaa tarinoimaan. Kersa istui suu auki kuuntelemassa eikä varmasti lähtenyt nukkumaan ennen kuin viimeinenkin tarinankertoja oli lopettanut.
Sama se oli tuolla ns. tietokonekurssilla, ihmiset olivat valtavan tyytyväisiä kun oppivat käyttämään joitakin juttuja tietokonemaailmasta, mutta minusta se ei ole mitään siihen verrattuna mitä minä siellä kuulin. :D