En ole ennen tätä syksyä tuntenut lainkaan vanhoillislestadiolaisuutta. Minulla on nyt kaksi vanhoillislestadiolaista opiskelukaveria joiden kanssa olen saanut tänä syksynä keskustella uskoskäsityksestänne.
On tästä herännyt kysymys, johon joku viisas lestadiolainen ehkä voisi tällä palstalla vastata.
Mistä syystä teillä on todella paljon yhdentekeviin elämäntapa-asioihin liittyviä määräyksiä ja kieltoja? Sen sijaan teillä ei lainkaan tähdennetä sitä, miten teidän uskonne mukaan tulee toimia muiden ihmisten kanssa.
Pääasiassa teidän kieltonne ja ohjeenne koskevat seuraavia asioita: televison hankinta ja ohjelmien katseleminen, tanssiharrastus, elokuvat, teatteri, konsertit, esiintyvän muusikon ammatti, ooppera, kuoroharrastus, perhekoon rajoittaminen kielto, kristillisen kirkon jumalanpalveluksissa käynnin kielto, meikaamisen ja korvakorujen pitämisen kielto... vain muutamia kieltoja ja määräyksiä mainitakseni.
Tämä on herättänyt mielessäni hämmennystä. Kaksi kysymystä.
Olen kiitollinen jos joku vanhoillislestadiolainen voisi ystävälliseti vastata!
1. Mistä kieltonne johtuvat, kun niillä ei ole perustaa Raamatussa? Perustuuko teidän oppinne ns. jatkuvaan ilmoitukseen (kuten esim. mormooneilla)?
2. Mistä syystä te ette tähdennä sellaisia arvokkaita Jeesuksen opetuksia kuin kaikkia ihmisiä kohtaan osoitettu laupeus, rakkaus ja vähäosaisista huolehtiminen? - Joka teistä tahtoo olla kaikkein suurin, olkoon toisten palvelija, sanoi Jeesus Kristus.
Eikö kristitylle, joka on saanut Jumalalta armon osakseen, ole Raamatun mukaan tärkeintä kohdella kaikkia lähimmäisiään rakkaudella ja palvelevalla mielellä? Tämän oppiminen vaatii jokaiselta ihmiseltä jatkuvaa ponnistelua koska itsekkyys on meillä aina lähinnä.
On tästä herännyt kysymys, johon joku viisas lestadiolainen ehkä voisi tällä palstalla vastata.
Mistä syystä teillä on todella paljon yhdentekeviin elämäntapa-asioihin liittyviä määräyksiä ja kieltoja? Sen sijaan teillä ei lainkaan tähdennetä sitä, miten teidän uskonne mukaan tulee toimia muiden ihmisten kanssa.
Pääasiassa teidän kieltonne ja ohjeenne koskevat seuraavia asioita: televison hankinta ja ohjelmien katseleminen, tanssiharrastus, elokuvat, teatteri, konsertit, esiintyvän muusikon ammatti, ooppera, kuoroharrastus, perhekoon rajoittaminen kielto, kristillisen kirkon jumalanpalveluksissa käynnin kielto, meikaamisen ja korvakorujen pitämisen kielto... vain muutamia kieltoja ja määräyksiä mainitakseni.
Tämä on herättänyt mielessäni hämmennystä. Kaksi kysymystä.
Olen kiitollinen jos joku vanhoillislestadiolainen voisi ystävälliseti vastata!
1. Mistä kieltonne johtuvat, kun niillä ei ole perustaa Raamatussa? Perustuuko teidän oppinne ns. jatkuvaan ilmoitukseen (kuten esim. mormooneilla)?
2. Mistä syystä te ette tähdennä sellaisia arvokkaita Jeesuksen opetuksia kuin kaikkia ihmisiä kohtaan osoitettu laupeus, rakkaus ja vähäosaisista huolehtiminen? - Joka teistä tahtoo olla kaikkein suurin, olkoon toisten palvelija, sanoi Jeesus Kristus.
Eikö kristitylle, joka on saanut Jumalalta armon osakseen, ole Raamatun mukaan tärkeintä kohdella kaikkia lähimmäisiään rakkaudella ja palvelevalla mielellä? Tämän oppiminen vaatii jokaiselta ihmiseltä jatkuvaa ponnistelua koska itsekkyys on meillä aina lähinnä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ehkä eettiseen ajatteluun ja lähimmäisen rakkauteen kehoittava kasvatus ja neuvontatyö ei ole keskeisellä sijalla vl-uskossa. Näkeehän sen jo päältäpäin kuka on uskomassa; uskovaisella ei ole korvakoruja eikä meikkiä ellei satu olemaan venäläinen vl. Onhan vl:llä keskenäänkin aika lailla riitaa ja erimielisyyttä, joten mitäs sitä vielä muita ihmisiä ajattelemaan kun omassa joukossakaan ei se sopu ja ystävällisyys säily?Sitä paitsi vl joukossa yleensä ajatellaan, että vl:t ovat Jumalan lapset ja Jumalan valtakunta ja muut eli ei-vl:t ovat Saatanan lapsia ja jumalattomia. Eihän vl mielellään istu siellä missä pilkkaajat istuvat, siksi toisin uskovien seuraan ei yleensä edes hakeuduta.
Kiitos ystävällisestä vastauksestasi. Perustuuko käsityksesi siihen että tunnet hyvin vanhoillislestadiolaisia?
Minullekin on syntynyt keskusteluista kahden vl-uskoisen opiskelukaverini kanssa se käsitys, etteivät eettiset kysymykset ja vastuu toisten ihmisten hyvinvoinnista heitä suuremmin kiinnosta.
Mutta olen ajatellut että ehkä he eivät ole saaneet ihan oikeaa vanhhoillislestadiolaisen uskon opetusta, ehkä vanhoilllislestsadiolaisuudessa on painotuseroja eri puolilla Suomea?
Kumpikin heistä tulee suuresta perheestä jossa kaikki lapset on kasvatettu siihen uskoon.
Itse asiassa juuri tämä esiin nostamasi kysymys on tätä nykyä kriittinen asia kristillisyytemme sisäisessä opillisessa keskustelussa. Vuosien ajan on pääpaino asetettu kahtaalle: herätysliikkeen yhtenäisen elämäntapanormiston luomiseen ja toisaalta toimitalojen ja muun aineellisen omaisuuden hankintaan rauhanyhdistyksille ja SRK:lle.
Olisiko nyt vihdoin jo aika herätä kuuntelemaan, mitä Jeesus opetti - siis: mihin nyt sitten käytämme tätä osaksemme tullutta Jumalan suurta aineellista siunausta?
Tämän päivän viattomat lapset maailman kriisialueilla saisivat vähästäkin avustamme suuren tuen elämäänsä. Olemme maailman vauraimpiin kuuluva kansa ja meillä uskovaisilla menee hyvin. Olemmeko valmiita jakamaan rikkaudestamme heille, joilla ei ole yhtään mitään?
Mitä jos ehdottaisimme itse kukin omassa rauhanyhdistyksessä, että ry:stä ohjataan merkittävä lahjoitus Kirkon Ulkomaanavulle.
KUA:n johtaja on meikäläinen Antti Pentikäinen, ja apu menee varmasti perille ja oikeaan tarkoitukseen.
Lahjoituksena voi olla esimerkiksi vuohi tai lehmä joka auttaa kestävällä tavalla köyhää perhettä eteenpäin.
Voit lahjoittaa myös koulupuvun, vuodevaatteita, vuohen tai kanoja, siemeniä ja kuokan, tai vaikkapa kalastusverkon.
http://www.kua.fi/toisenlainenlahja/index.php?id=733
Et vastaa todelliseen kysymyksiin lainkaan.
Miksi, teette noita omia lakeja ja sääntöjä ja ne laitatte ihmisille pelastuksen ehdoiksi ja miksi edelleen tuomitsette kaikki muut kristityt vääräoppisiksi häpeällisesti vastoin Raamatun opetusta? Sitten roikutte ev.lut.kirkossa, mutta samalla tuomitsette sen vääräksi?
Nimimerkki "Ei leipäpappi " puuttuu ihan oikein vataukseesi. Näyttää siltä että sinä Vl-teologi kannatat yhteisvastuullisuutta, ja kehotat lestadiolaisia toimimaan Kirkon Ulkomaanavun tms. kautta. Kunnioitettava ajatus. Ovatko kollegasi eli muut sananjulistajat teidän herätyksessä samaa mieltä?
Etkä muuten vastannut lainkaan ensimmäiseen kysymykseeni niistä käytännön elämään liittyvistä määräyksistä! Kavereitteni kanssa olemme keskustelleet niistä monet illat.Heillä ei ole ollut tiedossa se mihin ne oikeastaan perustuvat. He ovat todenneet suurin piirtein että teidän herätyksessä pitää toimia kyselemättä niin kuin seurakunnan saarnamiehet käskevät.
Miten se voi onnistua jos ei sydämessään ole määryksistä samaa mieltä? Eikö se ole silloin ulkokultaisuutta?
Tiedätkö sinä määräysten perusteluja?
Kiitos jälleen jos ehdit ystävällisesti vastata!
Kuulun siihen hiljaiseen mutta suureen joukkoon meikäläisiä joka ei ole herätysliikkeemme nykyjohdon linjoilla mitä elämäntapanormeihin tulee.
Kristillisyys ei ole Raamatun ja Tunnustuskijojen pohjalta vakavalla mielellä tarkastellen millään tavoin menneisyyteen jähmettynyt dogmikokoelma eli luettelo kielloista ja käskyistä. Tämä erehdyttävä ajatus näyttää olevan valitettavan yleistä jopa meikäläisyydessäkin.
Kristillinen usko on nimenomaan e l ä v ä ä uskoa. Elävyys tarkoittaa sitä että uskominen on läsnä ja vaikuttaa meidän kunkin arjessa, joka päivä. Henkilökohtainen usko tarjoaa anteeksiannon ja armon kautta työkalut korjata niitä lankeemuksia ja ylitsekäymisiä (kuten vanhaan tapaan sanomme) joita keskinäisessä elämässämme ja vaelluksessamme tulee vastaan. Tämä koskee sekä meikäläisiä että muita ihmisiä, rikommehan jatkuvasti Jeesuksen Kristuksen rakkauden käskyä vastaan. Itsekkyys ja omahyväisyys, ahneus ja toisinaan suoranainen väkivalta eli sielunvihollinen saa meidät usein puolelleen.
Tämä kun näkyy synniksi, joka matkan hitaaksi tekee, me käymme korjaamaan asioita ja armo näkyy jälleen kirkkaana, puuhdistavana voimana arjessa. Sen voima on ihmeellinen, se on Jumalan voima.
Ja kun sitä on meistä jokainen saanut paljon anteeksi, olemme Jumalan Sanan mukaan velvollisia antamaan anteeksi lähimmäisillemme, hyväksymään lähimmäisemme Jumalan luomana, sellaisenaan, ja kohtaamaan hänet Kristuksen armon ja rakkauden mielellä.
Meiltä niin usein pääsee unohtumaan Kristuksen mieli, keskinäinen rakkaus ja vastuu lähimmäisistämme. Ja jälleen korostan, lähimmäisiämme ovat kaikki ihmiset, eivät vain samassa hengellisyydessä elävät.
Toivon että tulin vastanneeksi kysymyksiisi. Kysy vapaasti vain lisää jos mieleesi nousee kysymyksiä. Vastaan jos osaan. :-)
Toivotan hyvää joulua ja Kristuksen syntymäjuhlaa sinulle, Valkea Lumme!
Mihin perustuu nämä lukemattomat pakkokäskyt ja ohjeet vl-elämssä, ja niiden täyttäminen?
Teillä taitaa olla armo ansaittava teoilla, kuten Gal.5:4 "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta."
Eikö, joku teidän vl johtaja voi tulla ja selvittään? Onko Raamatullista jättää vastaamatta kysyjälle asiaan?
eettisten lahjojen puolesta. Olen täällä jo aiemmin kirjoittanut tastä aiheesta, mutta en saanut vastauksia vl:ltä. Esim. Helsingin ja Espoon ry:t voisivat lahjoittaa koulun Afrikan lapsille. 30 000 euroa maksava koulu ei ole summa eikä mikään rikkaille eteläsuomalsisille.
et tosin kysynyt minulta, mutta vastaan silti.
Ev.lut kirkko on tärkeä vl-kristillisyydelle ja onhan se yksi suurimmista KIRKON herätysliikkeistä.
Haluamme olla kirkon jäseniä, rukoilla sen puolesta, jotta Jumalan sana saa siellä kaikua
raittiisti, jotta laki ja evankeliumi on esillä ja että synnintunnossa oleva ihminen saa tunnolleen rauhan.
Tälläista ajattelutapaa itsekin kaipaan. Kunpa sinun kaltaisiasi olisi enemmän SRK:n johtopaikoilla! Miksi kaikki maallinen parmeus ja mammona on tärkeämpää kuin köyhien auttaminen?
No jaa. Pääsyy siihen että olette yhä kirkon piirissä vaikkette hyväksy kirkon opetusta, on taludellinen ja valtapoliittinen.
Vanhoillislestadiolaisilla on yli 10 % edustus krikolliskokouksessa. Herätysliike käyttää kirkon päätöksenteossa paljon suurempoaa valtaa kuin sen todellinen osuus kirkon jäsenistöstä olisi.
Taloudellinen syy on ilmeinen: sadan tuhannen jäsenen herätysliikkeellä ei olisi mitenkään mahdollista ylläpitää yli sataa pappia, maksaa kuukausipalkkoja ja eläkkeitä (ja muut vanhoillislestadiolaiset kirkon työntekijät vielä päälle, mukaan luettuna lehtorit, diakonit ja kanttorit). Nykytilanteessa kirkon kaikki jäsenet maksavat kirkollisveroina vl-pappien palkat, ja nämä julistavat meidät tavalliset kirkon jäsenet helvetin lapsiksi. Kiitos paljon. :-)
Jostain syystä mainitsemasi asiat ovat viime aikoina olleet melkoisesti esillä, mutta tämän kristillisyyden mehu ei ole niissä. Suurin osa ihmisistä elää vapaina ilman jatkuvaa rajanvetoa elämäntapoihin ja erilaisiin kulttuurikysymyksiin.
Mutta ei savua ilman tulta. Myös ahdistusta on. Ongelmien taustalla on ainakin osittain teologian karttaminen. Vaikka teologian osaaminen ei teekään ketään autuaaksi, se kuitenkin on tärkeä palvelija. Teologian avulla käsitteet voidaan pitää selvinä ja tarkkarajaisina ja voidaan käydä selväjärkistä keskustelua.
Ongelmana on se, että johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen liittynyt ratkaisu laajennetaan koko siionia koskevaksi ohjeeksi, joka sitten opittuu ja muuttuu "muuttumattomaksi" periaatteeksi.
Jos kristityt aikaa tulkitessaan ovat joskus olleet jotain mieltä vaikkapa TV:n omistamisesta ja katsomisesta, asiaa ei voida eikä haluta uudelleen kohdata. Silloinhan pitäisi ajatella, että seurakunta on erehtynyt. Koko rakennelma voisi luhistua, ellei käsite "seurakunnan opetukset ja kuuliaisuus niille" olisi kaiken yksilötason arvioinnin ulkopuolella.
Tätä soppaa tukee ajattelu, että omaantuntoon ei voi luottaa. Tulee alistua "Siionin yhteisen omantunnon" alle. Asiaa saatetaan perustella vetoamalla siihen, että esim. ruotsin kielessä "samvete" viittaa yhdessä tietämiseen. Mutta kyse on Jumalan kanssa yhdessä tietämisestä.
Kun tähän kokonaisuuteen vielä lisätään vanha raamatunkäännös, jonka kieli kaikesta huolimatta sisältää valtaisan määrän vanhentuneita ja epäselviä ilmaisuja, on lopputulos juuri sellainen, jossa tänään eletään.
Mihinkään et voi tarttua, mitään et voi perustella tai vaatia perusteltavaksi. Kaikki voidaan tehdä tyhjäksi viittaamalla "väärämieliseen arvosteluu", tottelemattomuuteen, maailmallisuuteen jne. Saatetaan kysyä,miksi tänä päivänä ei kelpaisi samat periaatteet ja "säännöt", kuin ennen meitä kilvoitelleille jumalan lapsille.
Lopputuloksena on paljon ahdistavaa sekasotkua ja auktoriteetin arvovallalla ylläpidettyä lainomaisuutta.
Tässä yksi vaatimaton näkökulma kysymyksiisi. Tässä ei ole kaikki, mutta riittävän paljon hämmennyksen kuvaamiseksi.
Kaikesta vajavaisuudesta huolimatta tässä uskossa elää Jumalan valtakunta. Tämän uskon ulkopuolella valtakuntaa ei ole.
Vain kahdesta lauseesta olen täysin eri mieltä ja ne
lauseet ovat nämä:
>>"Suurin osa ihmisistä elää vapaina ilman jatkuvaa rajanvetoa elämäntapoihin ja erilaisiin kulttuurikysymyksiin.">"Tämän uskon ulkopuolella valtakuntaa ei ole.">"...mutta tämän kristillisyyden mehu ei ole niissä."
Teidän televisio- ja kulttuurikieltonne sekä ehdoton ehkäisykielto tuntuvat todella kummallisilta ja kaikkea muuta kuin "hengellisiltä". Ne eivät mitenkään edistä ihmisten keskinäistä vastuullisuutta, rakakuden ja armollisuuden teotutumista eivätkä aidosti myöskään auta vastustamaan itsekkyyttä, ahneutta ja omanvoitonpyyntiä tai väkivaltaa.
Itse pidän seuraavia "sääntöjä" melko onnistuneina.
Keskinäisolemisen neljätoista eettistä suuntaviivaa
1. Älä palvo ainuttakaan opinkappaletta, teoriaa tai ideologiaa, äläkä anna niiden sitoa itseäsi. Kaikki ajatusrakennelmat ovat vain ohjeellisia; ne eivät ole perimmäinen totuus.
2. Älä ajattele, että nykyinen tietämyksesi on muuttumaton, perimmäinen totuus. Vältä kapeakatseisuutta ja takertumista tämänhetkisiin näkemyksiisi. Opettele ja harjoita kiinnittymättömyyttä näkemyksiin ollaksesi avoin vastaanottamaan toisten näkökantoja. Totuus löytyy elämästä eikä pelkästään käsitteellisestä tiedosta. Ole valmis oppimaan koko elämäsi ajan ja alati tarkkailemaan todellisuutta itsessäsi ja maailmassa.
3. Älä pakota toisia, mukaan luettuina lapsia, minkäänlaisilla keinoilla omaksumaan näkemyksiäsi – ei auktoriteetilla, uhkailulla, rahalla, propagandalla eikä edes koulutuksen varjolla. Auta kuitenkin myötätuntoisen keskustelun kautta toisia pääsemään kiihkoilusta ja ahdasmielisyydestä.
4. Älä vältä yhteyttä kärsimykseen tai sulje silmiäsi kärsimyksen edessä. Älä menetä tietoisuutta kärsimyksen olemassaolosta maailman elämässä. Etsi portti olla yhteydessä niiden kanssa, jotka kärsivät, esimerkiksi henkilökohtaisin yhteyksin ja vierailuin, kuvien ja äänten kautta. Herätä näillä keinoin itsesi ja toiset tietoisiksi kärsimyksen todellisuudesta maailmassa.
5. Älä kerää itsellesi omaisuuksia samaan aikaan kun miljoonat ihmiset näkevät nälkää. Älä aseta elämäsi päämääräksi mainetta, hyötyä, rikkautta tai aistinautintoja. Elä yksinkertaisesti ja jaa aikasi, energiasi ja aineelliset varasi niiden kanssa, jotka ovat puutteessa.
6. Älä kanna kaunaa äläkä ole pitkävihainen. Opettele näkemään ja muuntamaan vihasi silloin, kun se on vielä siemenenä tietoisuudessasi. Heti kun suuttumus tai viha ilmentää itsensä, käännä huomiosi hengittämiseen nähdäksesi ja ymmärtääksesi vihasi luonnon ja niiden henkilöiden luonnon, jotka ovat vihasi aiheuttaneet.
7. Älä kadota itseäsi sekasortoon ja asioiden paljouteen ympärilläsi. Harjoita läsnäolevaa hengittämistä palataksesi takaisin siihen, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Ole yhteydessä siihen, mikä sekä sisälläsi että ympärilläsi on ihmeellistä, elvyttävää ja parantavaa. Istuta itseesi ilon, rauhan ja ymmärryksen siemeniä helpottaaksesi muuntumisen työtä tajuntasi syvyyksissä.
8. Älä lausu sanoja, jotka voivat luoda epäsopua ja aiheuttaa yhteisön hajoamisen. Tee kaikkesi sovitellaksesi ja ratkaistaksesi kaikki pienimmätkin ristiriidat.
9. Älä puhu epätotuudenmukaisesti henkilökohtaista etua tavoitellaksesi tai yrittääksesi tehdä vaikutuksen ihmisiin. Älä lausu sanoja, jotka aiheuttavat hajaannusta ja vihaa. Älä levitä uutisia, joiden todenperäisyydestä et ole varma. Älä kritisoi ja tuomitse asioita, joista et tiedä tarpeeksi. Puhu aina totuudellisesti ja rakentavasti. Älä epäröi puhua epäoikeudenmukaisuuksista, vaikka niin tekeminen saattaa uhata omaa turvallisuuttasi.
10. Älä käytä uskonnollista yhteisöä henkilökohtaisen edun tai hyödyn tavoitteluun tai muuta sitä poliittiseksi puolueeksi. Uskonnollisen yhteisön tulee kuitenkin selkeästi asettua kaikkea sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ja sen tulee tehdä kaikkensa tilanteen muuttamiseksi antautumatta partisaanitaisteluihin.
11. Älä elä sellaisen kutsumuksen mukaisesti, joka on vahingollinen ihmisille ja luonnolle. Älä ohjaa varojasi sellaisiin yrityksiin, jotka vievät toisilta mahdollisuuden elää. Valitse sellainen kutsumus, joka auttaa sinua tekemään todeksi myötätunnon ihanteesi.
12. Älä tapa. Älä anna toisten tappaa. Tee kaikkesi suojellaksesi elämää ja estääksesi sodan.
13. Älä omista mikään, mikä kuuluisi toisille. Kunnioita toisten omaisuutta, mutta estä heitä rikastuttamasta itseään ihmisten tai toisten olentojen kärsimyksellä.
14. Älä kohtele kaltoin ruumistasi. Opettele suhtautumaan siihen kunnioituksella. Älä pidä ruumistasi pelkkänä välineenä. Varjele energioitasi Tien oivaltamiseen. Seksuaalisuuden tulee aina ilmentää rakkautta ja omistautumista. Seksuaalisissa suhteissasi ole tietoinen mahdollisesta tulevasta kärsimyksestä. Suojellaksesi toisten onnea kunnioita heidän oikeuksiaan ja omistautumistaan. Ole täysin tietoinen vastuusta, joka liittyy uuden elämän maailmaan tuomiseen. Mietiskele maailmaa, jonne olet tuomassa uusia olentoja.
"TV:n omistamisesta ja katsomisesta, asiaa ei voida eikä haluta uudelleen kohdata. Silloinhan pitäisi ajatella, että seurakunta on erehtynyt"
Niin näin varmasti tulisikin ajatella (ottamatta kantaa asiaan tv asiaan). Ihmiset toki erehtyvät ja ajallinen siion/ry/seurakunta tai miksi sitä haluatkin kutsua erhetyy siksi ettei ihmisen ymmärrys ole täydellistä. Ei edes moose ollut käskyissään ja kielloissaan ja neuvvoissaan erehytmätön. Mooses mm salli erokirjan antamisen jonka Jeesus osoittaa vääräksi... Mooses salli erokirjan antamisen teidän kovuutenne takia mutta minä sanon se joka katsoo naista himoiten on jo tehnyt huorin hänen kanssaan (tämä oli ominsanoin kiitän jos joku jaksaa kaivaa ja linkittää kohdan)
Koko rakennelma voisi luhistua, ellei käsite "seurakunnan opetukset ja kuuliaisuus niille" olisi kaiken yksilötason arvioinnin ulkopuolella.
Jos seurakunta on tälläiselle perustukselle perustettu se joutaa raamatun sanan valossa mennä.
Jumalan valtakunta ja erehtymätön seurakunta toki on meidän keskellämme. Tätä sanaa medän en voi määritellä kun sitä ei määritellä raamatussakaan. Jumalan valtakunnan rajat eivät ole tässä ja tuolla. Niitä emme voi piirtää.
Mitä taas tulee tuohon yhteistuntoon yhteis tietoon jokaiselle uskovalle on annettu omatunto ei seurakunnan yhteistä vaan ihka ikioma. Tokihan ajallinen seurakunta meitä neuvoo kuitenkin on niin että omantunnon tulee olla kuuliainen raamatun sanalle ei yhdellekkään ajalliselle seruakunnalle.
Vanhoilislestadiolaisuus on oikeimmillaan oikeaa uskoa. Pahimmillaan sen on sitä mistä Jeesus puhuu - te farisealsiet olette valmiita kasaamaan toisen päälle kuormia joihin ette ole sormaenpäälläkään valmiita kosekemaan...
Itse en ole valmis allekirjoittamaan väitettä vain vl on oikea usko. Kuitenki on niin että kaikki muutkaan eivät menen taivaaseen. Itse olen löytänyt Jumalan valtakunnan vl sisältä mutta olen löytytänyt korallisen siitä ulkona olevia sisaria ja veljiä. Ainakin itselleni on íhan selvää ettei muuta tietä taivaaseen ole kuin ottaa ansiotta vastaan armo lahjanan. Yhtään tekoa ei ole laittaa maksuksi eikä Kristuksen vapaus piile synnin luvallisuudessa muttei myöskään listattujen sääntöjen täyttämisessä.
Nyt on pakko kysyä lisää, kun vastasit suorapuheisesti ja ilmeisen rehellisesti! Minulla on muutama korkeasti kouluttautunut vl-ystävä, ja siksi todella hämmästyin vastaustasi.
>> Koko rakennelma voisi luhistua, ellei käsite "seurakunnan opetukset ja kuuliaisuus niille" olisi kaiken yksilötason arvioinnin ulkopuolella.
Teille vanhoillislestadiolaisille on siis yhteisöön uskominen tärkeintä, tuohon "rakennelmaan" uskominen.
Sehän on kuitenkin inhimillinen eikä voi kestää, mikään ihmisen "rakennelma" kun ei sinänsä anna meille turvaa Jumalan edessä. Jokainen on nimittäin Jumalan edessä ihan yksin: yksilönä. Omantuntonsa kanssa.
SRK tai rauhanyhdistys ei tule kaveriksi Viimeisellä Tuomiolla.
>> Tätä soppaa tukee ajattelu, että omaantuntoon ei voi luottaa. Tulee alistua "Siionin yhteisen omantunnon" alle.
Tuo on Raamatun pohjlata tarkasteltuna täyttä hölynpölyä! Omatunto on nimenomaan yksilön oma ratkaisu, omantunnon ratkaisu. Jokainen kantaa yksilönä siitä vastuun miten toimii ja miten vaeltaa omantuntonsa mukaan. Voimme opastaa ja neuvoa toisiamme, ja tukea silloin kun tukea tarvitaan, mutta kukaan ei voi antaa omaa omaatuntoaan toisen ihmisen eikä minkään auktoriteetin tai yhteisön "taskuun". Omaa vastuutaan ei voi väistellä!
Miten voi olla mahdollista että rehellinen luterilaisuus on noin pahoin vääristynyt vanhoillislestadiolaisuuden nykymuodossa? Pidän opetustanne Raamatun ja Tunnustuskirjojen vastaisena.
Rooman valtakunnan eri alueille, se on ymmärtääkseni imenyt itseensä vallitsevan kulttuurin erikoispiirteitä, puhutaanhan juutalaiskristillisyydestä ja hellenistikristillisyydestä. Mahtaako olla niin, että vanhoillislestadiolaisuudessa ilmenevät nykyään suomalaisuuden tiukimmat ja vaativimmat piirteet. EU:ssa olemme tunnetusti tarkkoja sääntöjen noudattajia ja sama koski suhdetta entiseen Neuvostoliittoon. Pitää olla kuuliainen ja mielistelevä isommalleen.
VL-teologi mainitsee kirjoituksessaan, että uskon tulee olla elävää. Tarkoittaako tämä sitä, että myös elämäntapasäännökset voivat muuttua aikojen kuluessa?
tulkitsit joko ymmärtämättömyyttäsi tai tahallaisi rivimiehen analyysiä väärin.
Hänhän toi esiin EPÄKOHTIA, joita ajattelee olevan tämän hetken vl-kristillisyydessä, ei suinkaan pitänyt niitä (epäkohtia) oikeina.
Luulen (mutta vain luulen), että suuri tai suurin osa vl:iä tunnistaa ja tunnustaa nämä epäkohdat ja ovat rivimiehen ja vl-teologin kanssa samaa mieltä.
Aloittajan kanssa en ole samaa mieltä vl-liikkeeseen vuosikymmeniä kuuluneena ja uskon ytimen tärkeyden nähneenä näen monet asiat toisin.
VL-opetus on kyllä oikea, Raamatun ja Tunnustuskirjojen mukainen, mutta yksittäisten ihmisten ylilyönnit, vallanhalu, pelko ja muut inhimilliset tekijät saattavat hämärtää oikeaa oppia ja viedä painotusta väärään suuntaan, sekä paikallisyhdistyksissä että myös SRK:ssa. Tosin SRK keskusyhdistyksenä ottaa kantaa lähinnä vain isoihin asioihin julkilausumien muodossa, mutta toki julkaisujen kautta (yleensä tavallisten "rivikritityiden" kirjoittamana) myös elämäntapakysymykset ovat esillä.
Aloittajan (ja monen muunkin) tulisi yrittää ymmärtää, mitkä asiat ovat vl-kulttuuri-sidonnaisia ja mitkä taas uskon oppiin liittyviä asioita.
Kyllä kai vl-kristillisyys saa luoda omia kulttuurisia kehyksiään, jos niihin ihmiset haluavat sitoutua. Niillä ei tietenkään ole mitään tekemistä uskomisen tai pelastuksen kanssa.
Myös muilla Suomen herätysliikkeillä on omia perinnäistapojaan ja tottumuksiaan.
Kirkon sisälläkin on eri seurakunnilla omia käytänteitään, joilla on hyvinkin pitkä historiallinen tausta.
Nykyaijan yksi ongelma on suvaitsemattomuus, eli ei suvaita valtaväestön normeista poikkeavaa elämäntapaa, arvoja tai normeja, vaikka ne olisivatkin elämää ylläpitäviä, lähimmäisen parasta ajattelevia ja Jumalan tahdon mukaisia.
on itsestään selvää, että kaikki elämäntapa- ja kulttuurikontekstissa olevat asiat muuttauvat ajan myötä, niin EU:ssa kuin vl-kristillisyydessäkin.
Aivan kuin on tapahtunut viimeisen 2000 vuoden aikana koko kristikunnassa.
Elämätapa ei pelasta, vain syntisen ihmisen armahtama Kristuksen sovitustyö pelastaa.
Taidat yrittää selittää selittämällä.
Ongelmiin vaan pitäisi todella puuttua, eikä tehdä vääristä opeista "kulttuurillista rikkautta".
Jeesus antoi väärille opeille aina äkkilähdön.
Vl:t on jo selitetty niin sekaisin, että aivot pitäisi ensin pestä puhtaaksi vääristä "istutuksista" antamalla Raamatun mukaista oppia ja opetusta, eikä mitään tunnustuskirjojen sekasotkua.
Mutta kun ovet vapauteen on vl suljettu sanomalla, että vain me pelastumme ja siis muut ovat matkalla helvettiin. Ihminen on menettänyt vapautensa uskoa Raamatun mukaan ja valita seurakuntansa. Ehkä se Daavidin vanha rukous olisi nyt käyttökelpoinen "jos tieni on vaivaan vievä, niin johdat oikealle tielle nimesi tähden".
Kun, ne jotka yrittävät autt.... saavat nopeasti tuomionsa...
taistelukenttää. Elämäntapasäänkset kuuluvat uskontoon eli uskonnollisuuden käytännölliseen puoleen. Eikö tiukkkoja säännöksiä sitten voisi jo kumota? Miksi nyt vallassa ovat tiukan linjan kannattajat? Ainahan niin ei ole ollut vl:ssä. Tiukka linja alkoi vasta maallikkojen myötä. Tässäkin ketjussa vl-teologi edustaa pempeämpää ja armollisempaa linjaa.
Mitä muuten tarkoitat kirjoittaessasi että "ihminen pelastuu"?
paljon elämäntapasäännöksiä, jos niillä ei ole mitään merkitystä pelastumisen kannaltä. Mitä varten ne ovat olemassa? Ihmisten kiusaksiko?
että hän pelastuu iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä viimeisen tuomion jälkeen, näin Raamattu opettaa.
Ne jotka eivät pelastu, kadotetaan.
Pohdiskelet ja esität kysymyksiä. En puutu nyt niihin, mutta jotain vl- uskosta ja Rauhanyhdistyksestä:
Oma hengellinen kotini oli vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys aina yllättäen alkaneisiin hoitokokouksiin asti. Nuo kokoukset eivät kuulu(neet) alkuperäiseen vl- uskoon, eivätkä ne tuossa muodossa perustu Raamattuun. Ry:llä noita asioita ei olla vieläkään korjattu ja niistä miltei vaietaan.
Aito v-lestadiolaisuus perustuu mm. kymmeneen käskyyn sekä Raamatun ohjeeseen: Pidä usko ja hyvä omatunto. Kokousten aikana omatunto näytti menettäneen merkityksensä, oli vain jonkun toisen tai toisten tunto ja parannukset (anteeksipyytämiset) tapahtuivat (niitä vaadittiin) sen mukaan jne.
Aika rientää. Hyvää joulun aikaa sinulle ja muille!
Vl:t eivät voi missään nimessä toimia kuin muut uskovaiset, sillä vl-liike elää siitä, kun se erottuu muista. Siksi sille on erittäin tärkeää erottautua juuri ulkoisesti, juuri meikkaamattomuudella ym.
Jos vl-liike alkaisi korostaa opetuksessaan tuota lähimmäisen rakastamista, vähäosaisista huolehtimista jne, olisi se liian lähellä muita hengellisyyksiä, kuten helluntailaisuutta ym.
Vähäosaisista huolehtiminen, lähimmäisen rakastaminen ym. Jeesuksen opetukset vl-liike tuomitsee omavanhurskaaksi teoksi, sanotaan että vl-ihmiset eivät halua omilla töillään ansaita autuutta (kuitenkin samaan aikaan pidättäydytään televisiosta, meikeistä, korvakoruista).
Minusta tuohon ulkomaankirkon avun puuttuminen (tai varsin vähäinen osallistuminen) johtuu siitä, että tavalliset vl:t eivät edes tiedä minkälaiset olosuhteet muualla vallitsee, koska eivät ole koskaan nähneet televisiosta dokumentteja paikallisista oloista. On syntiä katsoa riutuvia aids-lapsia afrikassa tai onnettomuuden uhreja maailmalta. Aidshan johtuu yleensä monista sukupuolisuhteista, joten Jumala siis rankaisee?
En vastusta köyhien auttamista, mutta muistakaa, että Raamatun sanalle kuuliaisuus on tärkeämpi kuin uhri.
"Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva." 1. Sam.15:22
"jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa," Room.1:5
Uskon on oletava kuuliaisuutta Jeesusta kohtaan!
Vl:n usko on tunnetusti tekojen ja tapojen varassa, mihin he perustavat oikean uskonsa. Jeesus opettaa, että oikea Jumalan armo on vaeltamista Jumalan yhteydessä ja hyvissä teossa:
"Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme."
Jumalan armossa eläminen johtaa Pyhän Hengen johdatuksessa vaeltamiseen Pyhän Hengen johdatuksessa:
"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13
Muuten voi antaminenkin tulla yhdeksi "pakkokäskyksi", millä ansaitaan pelastusta.
Todellinen kuuliaisuus on kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, mikä on ylin auktoriteetti, sitä on Jeesuksen seuraaminen ennenkaikkea.
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hepr. 11:1
Onko sinun uskosi kuuliaisuutta Jeesukselle?
Kuuliaisuuden vaatimus on muuttunut sen oikeasta merkityksestä. Tarkkaan ottaen lainaamasi Sam kirjan kohta ei viittaa tottelemiseen, vaan kuulemiseen. Siihen että on olemassa avoimet korvat. Siis siihen, että ihmisen kohdalla on totta se suuri Jumalan ihme, että hän on uskomassa.
Oikea konteksti kuuliaisuudelle viittaa kahtaalle. Jokaisen on oltava kuuliainen uskonvanhurskauden luovuttamattomalle periaatteelle. Kuka ikinä opettaa toisin, tai edes hämärtää sen arvoa, hänelle ei pidä olla kuuliainen. Tämä koskee kaikkia puhujia, seurakuntia, kirkkoja, yhdistyksia jne. Tätä on kuuliaisuus Jeesukselle. Ja vain tätä.
Toinen säie viittaa kuuliaisuuteen omalletunnolle. Silloin, kun opetus on raitista ja kohdallaan, molemmat voivat hyvin ja nauttivat kristityn vapaudesta ja armon ilosta. Koko se epämääräinen kulttuurinormien soppa, joka kristittyjä ahdistaa, pitäisi kuulua omantunnon alaan. Siellä on voimassa 10 käskyä ja kultainen sääntö. Ei muuta.
Haluan esittää sinulle, Rivimies, mitä parhaimmat kiitokset todella tärkeistä ja ehdottoman paikkansa pitävästä huomautukseta tässä keskustelussa. Niim tuhannen kertaa olen joutunut kuuntelemaan miten tätä kohtaa puhujat selittävät päin honkia! Olisi todellisen opin puhdistamisen aika tässäkin kohtaa. (Tärkeitä korjattavia virhetulkintoja on meikäläisten maallikoiden huteroissa omasta hihasta vedetyissä tulkinnossa kymmeniä muitakin...) Pelastit päiväni.
Kaikkea hyvää sinulle Rivimies.
Kuuliaisuuden oikea ymmärtäminen on hyvin tärkeää.
Varmaan koko Raamattutunninpaikka eikä päästä kuin alkuun. Jeesus oli kuuliainen Isän tahdolle, ja tunsi kirjoitukset, kuuli Jumalan äänen ja teki Jumalan tekoja, täytti kirjoitukset.
Kuuliaisuus on käsitykseni mukaan vl:n piirissä ensisijaisesti kuuliaisuutta johtajien määrittämälle "uskomiselle ja sääntöviidakolle". Kuuliaisuus johtajille ei saa ylittää Raamatun tervettä opetusta, eikä Raamatun johtajuus ole ihmisiä alistavaa, pelottelua tai määräilevää, vaan laumalle esikuvana olemista, Raamatun opin mukaan.
"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil. 3:17
Oikeassa Jumalan seurakunnassa, jokaisella on jotakin annettavaa kun kokoonnutaan yhteen:
"Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi." 1.Kor. 14:26 Silloin johtajilla ei ole ylikorostunut virka vaan jokaista jäsentä kunnioitetaan tasapuolisesti.
Omatuntunto, joka tulisi olla sidottu Jumalan sanaan ja vapauteen Kristuksessa palvella Jumalan armossa Jeesusta, onkin opetettu vl:een syntikäsitykseen, mikä valitettavasti ei tarvitse syntikäsityksissään lainkaan Raamatun sanaa tuekseen. Tämä ei ole oikeaa oppia. Kaiken lisäksi asioista missä Raamattu antaa henkilökohtaisen vapauden tehdään kuolemansyntejä eli pelastuskysymyksiä.
Ihminen, joka on kasvanut vl:een ja ei tunne muuta on suuren pelon vallassa ja hän näkee muut kristityt suurina syntisinä, koska he eivät noudata "näitä heidän pyhiä" käskyjään. Mutta kun heiltä kysyy Raamatun kohtaa, missä moinen oppi on niin he ovat aivan tietämättömiä.
Tämä kuuliaisuus näille "omille" käskylle on turhaa Jumalan palvelua. Paavali kirjoittaa:"Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. Kol.2:23
Valitettavasti vl:lle on valehdeltu, että ne juuri pelastavat heidät ja tekevät heistä oikeita kritittyjä. Todellisuudessa lahkohenki käyttää tätä menetelmää, sitoa ihmiset lahkon piiriin ja pelkojen ja helvetinpelon kautta lahkoon.
Oikeassa Jumalan palveluksessa ihminen on rakkaussuhteessa Jeesukseen, ja Pyhä Henki, rakkaus Jeesukseen saa aikaan ojentautumista ja kuuliaisuutta aikaan hengen vapaudessa.
"Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus." 2:Kor.3:17
sanoit:
"Tarkkaan ottaen lainaamasi Sam kirjan kohta ei viittaa tottelemiseen, vaan kuulemiseen."
kysyn:
vai kuulemiseen? EI PIDÄ paikkaansa!
Raamatussa lukee selvästi "kuuliaisuus" niin millä oikeudella sinä väännät sen "kuulemiseksi"???? I.Sam.15:22 Sanana "tottelemisesta" ei ole kukaan edes maininnut tai puhunut.
Se viittaa sanana enemmän pakkoon. Kuuliaisuus on enemmän vapaaehtoista, kun puhutaan "uskon kuuliaisuudesta" Jumalaa kohtaan, mikä on seurausta kuuliaisuudesta evankeliumille.
puhut:
"Siihen että on olemassa avoimet korvat."
vastaan:
"Ei sanan kuulijoita vanhurskauteta, vaan sanan tekijät" - Kuuleminen ei suinkaan riitä kuin "tyhmän miehen" osaan: " joka huoneensa hiekalle rakensi... ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi." Matt.7:26
Sanoit:
"kuuliainen uskonvanhurskauden luovuttamattomalle periaatteelle."
sanon:
Miksi pitää puhua näin epämääräisesti?
Tällainen voi olla melkein mitä vaan, etkö tunne yhtään kohtaa Raamatusta, mikä selvittäisi, mitä todella tarkoitat. Kaiken lisäksi vaadit tälle epämääräiselle "periaatteelle" kuuliaisuutta, mitä et edes täsmentänyt.
Yhtä epämääräiseksi jäi omatunto, missä on voimassa:"pitäisi kuulua omantunnon alaan. Siellä on voimassa 10 käskyä ja kultainen sääntö. Ei muuta"
Mikä on "Kultainen sääntö"? Jos voisit tukea opetustasi edes vähän Raamatun kohdilla niin, muutkin voisivat käsittää, mitä tarkoitat.
Yllättävää että esiinnyt opillisena asiantuntijana mutta et tunne tätä käsitettä:
>> Mikä on "Kultainen sääntö"? Jos voisit tukea opetustasi edes vähän Raamatun kohdilla niin, muutkin voisivat käsittää, mitä tarkoitat.
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." Matt. 7:12; Luuk. 6:31.
Kun keksitte jollekin asialle oman vl:n nimityksen, älkää luulko, että ulkopuoliset ymmärtää teidän "kaanaan" kieltä ja omaa termistöä. "Google haku" ei tuottanut yhtään kristillistä tietoa koko sanasta.
"Kultainen sääntö" voi merkitä mitä vaan, se ei ole kertaakaan Raamatussa esiintyvä sana.
Koska käytit: "kymmenen käskyä ja kultainensääntö". ( "ja" sana )
Mielestäni tämä (Matt.7:12, Luuk.6:31, Matt.22:37-40) kuuluu kymmenen käskyn sisälle ja sanomaan, eikä ole siitä erillinen (ja)"kultainensääntö".
Matt. 22:37-40 "Niin Jeesus sanoi hänelle: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen on : Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Näissä kaikissa käskyssä RIIPPUU KAIKKI LAKI JA PROFEETAT."
Mielistäni "kultainen sääntö" pitäisi antaa nimeksi koko kymmenelle käskylle, koska se on vain näiden käskyjen kiteytetty sanoma, mutta henkilökohtaisesti pitäydyn mahdollisemman pitkälle Raamatun sanastossa, ja pyrin opettamaan sen sisältöä ihmisille.