Lasten äiti ei halua lasten olevan kanssani tekemisissä vaikka asumme mieheni kanssa yhdessä ja lapset tulevat tänne joka v-loppu. Mitä tehdä? Eihän minun omasta kodistani tarvitse lähteä joka toinen v-loppu?? Ja en kai voi mennä kotona lapsilta piiloon kun he tulevat, mikä järki siinä on?
Lasten äiti ei tunne, eikä hyväksy minua. En tiedä miksi sillä hänelläkin on jo uusi mies! Taas lapset olivat v-lopun meillä ja mieheni eli lasten isä oli jouluostoksilla kun itse olin lasten kanssa. No, tämä äiti sitten soitti ja poikansa puhelimeen ja pyysi saada keskustella kanssani. Vastasin ihan ystävällisesti. Hän kysyi missä mies on, mitä oikein touhuan lasten kanssa ja ettei tykkää että minä olen heidän kanssaan. Hän on lisäksi haukkunut minua huoraksi ja mieheni muka pitää minua vain seksin takia.
Totuus on (ja nainen tietää sen) että olemme kihloissa ja saamme yhteisenkin muksun. Eli ei tämä mitään leikkiä ole. Olemme olleet kuitenkin jo vuoden yhdessä. Tämä on jatkunut siis koko vuoden ajan.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä ja mitä asiallista ja järkevää voisin sanoa tälle naiselle että ymmärtäisi ettei voi määrätä elämäämme ja pyytää minua häipymään lasten läsnä ollessa, vai onko sellaiseen oikeus (kun en tiedä)
Lasten kanssa tullaan juttuun hyvin ja pidämme kaikki toisistamme. Vain lasten äiti tekee tästä ongelman. Mikä ihme sen voi aiheuttaa? Mikä huoli äidillä voi olla?? Ei minusta tarvitse pitää, mutta en ole kenellekään mitään pahaa tehnyt ja toivoisinkin että minuakin kunnioitettaisiin ja kuunneltaisiin. Lasten äiti on minua vanhempi noin 10 vuotta ja olen itse sellainen parikymppinen, voiko iällä ole jotain merkitystä asiassa? Kun en keksi enää mitään syytä!
Kiitos jos joku jaksoi lukea huoleni, mutta tänne kirjoittaminen oli viimeinen keinoni kun olen niin avuton tässä. Mies kyllä puolustaa minua ja taistelee myös asian kanssa mutta tuntuu ettei hänkään saa tehdyksi mitään asialle... uhkaa vain että edestään sen löytää, mutta sanonut niin jo vuoden ja asialle ei ole tullut muutosta. Olen itse jo aika väsynyt kun kaikki mitä teen on väärin, tein sitten hyvin tai oikein tai niinkuin vaan voin...
Ei ole muutenkaan ollut helppoa asettua tähän uusperheeseen kun miehelläni ja hänen entisellä vaimollaan on ollut niin paljon riitaa ja kun en ole ennen ollut näin paljon lasten kanssa. Nyt kuitenkin teen ruokaa, leikin lasten kanssa ja ulkoilen, pistän nukkumaan... en mielestäni loukkaa entistä vaimoa mitenkään, tuntuu että olisin tehnyt hänelle palveluksen olemalla hänen lapsilleen hyvä, mutta ei.
Naisen mielestä olen väärä ihminen hänen entiselle miehelleen, työnikin on huonosti arvostettua hänen mielestään... minulla on väärä menneisyys ja olen huono ihminen. Kaikki tämä hänen oma käsitys minusta vaikkei tunne.
Kohta ihan rikki.
Lasten äiti ei tunne, eikä hyväksy minua. En tiedä miksi sillä hänelläkin on jo uusi mies! Taas lapset olivat v-lopun meillä ja mieheni eli lasten isä oli jouluostoksilla kun itse olin lasten kanssa. No, tämä äiti sitten soitti ja poikansa puhelimeen ja pyysi saada keskustella kanssani. Vastasin ihan ystävällisesti. Hän kysyi missä mies on, mitä oikein touhuan lasten kanssa ja ettei tykkää että minä olen heidän kanssaan. Hän on lisäksi haukkunut minua huoraksi ja mieheni muka pitää minua vain seksin takia.
Totuus on (ja nainen tietää sen) että olemme kihloissa ja saamme yhteisenkin muksun. Eli ei tämä mitään leikkiä ole. Olemme olleet kuitenkin jo vuoden yhdessä. Tämä on jatkunut siis koko vuoden ajan.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä ja mitä asiallista ja järkevää voisin sanoa tälle naiselle että ymmärtäisi ettei voi määrätä elämäämme ja pyytää minua häipymään lasten läsnä ollessa, vai onko sellaiseen oikeus (kun en tiedä)
Lasten kanssa tullaan juttuun hyvin ja pidämme kaikki toisistamme. Vain lasten äiti tekee tästä ongelman. Mikä ihme sen voi aiheuttaa? Mikä huoli äidillä voi olla?? Ei minusta tarvitse pitää, mutta en ole kenellekään mitään pahaa tehnyt ja toivoisinkin että minuakin kunnioitettaisiin ja kuunneltaisiin. Lasten äiti on minua vanhempi noin 10 vuotta ja olen itse sellainen parikymppinen, voiko iällä ole jotain merkitystä asiassa? Kun en keksi enää mitään syytä!
Kiitos jos joku jaksoi lukea huoleni, mutta tänne kirjoittaminen oli viimeinen keinoni kun olen niin avuton tässä. Mies kyllä puolustaa minua ja taistelee myös asian kanssa mutta tuntuu ettei hänkään saa tehdyksi mitään asialle... uhkaa vain että edestään sen löytää, mutta sanonut niin jo vuoden ja asialle ei ole tullut muutosta. Olen itse jo aika väsynyt kun kaikki mitä teen on väärin, tein sitten hyvin tai oikein tai niinkuin vaan voin...
Ei ole muutenkaan ollut helppoa asettua tähän uusperheeseen kun miehelläni ja hänen entisellä vaimollaan on ollut niin paljon riitaa ja kun en ole ennen ollut näin paljon lasten kanssa. Nyt kuitenkin teen ruokaa, leikin lasten kanssa ja ulkoilen, pistän nukkumaan... en mielestäni loukkaa entistä vaimoa mitenkään, tuntuu että olisin tehnyt hänelle palveluksen olemalla hänen lapsilleen hyvä, mutta ei.
Naisen mielestä olen väärä ihminen hänen entiselle miehelleen, työnikin on huonosti arvostettua hänen mielestään... minulla on väärä menneisyys ja olen huono ihminen. Kaikki tämä hänen oma käsitys minusta vaikkei tunne.
Kohta ihan rikki.
Vastaukset 13
Vanhimmat
MOI!
Oli ihan pakko kirjoittaa,et ole yksin!!! Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä nyt 1½ vuotta ja siitä ajasta jo yli vuoden naimisissa.Miehelläni on edellisestä liitosta 5.v poika ja itselläni on neljä lasta ed.liitosta.Minun puoleltani exän kanssa ei ole ongelmia, mutta mieheni exän kautta sitäkin enemmän!Tämän emännän mielipide on etten minä enkä lapseni saisi olla tekemisissä HÄNEN poikansa kanssa.Hän ei ymmärrä että olemme naimisissa ja tämä on meidän koti ja meidän elämä.Sanottakoon etten ole särkenyt heidän liittoansa,se oli jo tapahtunut puoli vuotta ennen meidän tapaamista.Olemme mieheni kanssa keskustelleet ja jo perheneuvolan ym. kanssa asiasta ja tässä on selkeästi nähtävissä ex-vaimon katkeruus ym. minua kohtaan.Silloin kun on lapsia niin ne joutuvat pelinappuloiksi,sen tietävät kaikki. Olemme yrittäneet puhua hänelle ja välillä hän on hyvinkin yhteistyöhaluinen ja toisinaan sitten ei.Perheneuvolasta hänelle on nyt sanottu että hänelle ei kuulu yhtään onko lapsi isänsä seurassa tapaamisviikonloppuina vai ei. Meidät katsotaan perheeksi ja me elämme meidän säännöillä viikonloput ja myös se ketä tämä lapsi tapaa ei myöskään kuulu äidille.Rankkaa on ollut,tässä on vain pinta raapaisu,mutta luotan siihen että tuo perheneuvola ainakin meidän tapauksessa tuo avun. Menen itse kertomaan omat tuntemukseni ym. sinne vuoden vaihteen jälkeen,eiköhän sitten saada tuo exä rauhoittumaan ja uskomaan että hänen ex miehensä ei tule enää takaisin!!!
Voisi sanoa näinkin rumasti, että turha itkeä enää kun on jo p....housuissa...
Voimia sinulle,näytä sille tädille että se ei teidän väliin pääse ja jos tuntuu pahalta niin ottakaa yhteys perheneuvolaan,sieltä saa apua!!!
..voi kun kuulosti tutulta, minuakin mustamaalataan mieheni lapsille ja olen se ilkeä äitipuoli. Mutta minä en ole tehnyt kellekään mitään pahaa. Lapsellista, mutta en edes tervehdi mieheni ex-vaimoa enää, koska senkin kuitenkin teen väärin hänen mielestään. Vähän aikaa sitten päätin eläväni täysipainoista elämää mieheni, omien lasteni sekä mieheni lasten kanssa. Parhaani yritän, ex -vaimo on minulle kuin ilmaa, mieheni saa hoitaa lastensa asiat hänen kanssaa , minä en häntä elämääni tarvitse. Jaksamista sinulle, iloitse yhteisestä lapsestasi, sekä miehesi lapsista, äläkä välitä paska puheista. Hyvää joulua.
paitsi että olemme naimisissa ja tätä on jatkunut jo kuusi vuotta!!!!
Olen yrittänyt selittää sekä exälle että lapsille että tämä on MINUN KOTINI josta minun ei tarvitse poistua! Vastaus: haukkumista,huorittelua, panettelua...
Tätä ei usko todeksi muu kuin se joka on sen kokenut!
Niin, minä olen se ex-vaimo joka ei hyväksy asioita joita lasteni isän luona tapahtuu. Mielestäni ex- mieheni oli löytänyt itselleen todella fiksun puolison. Ihmettelin kun lapset tulivat kotiin pettyneinä joka toinen viikonloppu kun olivat olleet isänsä luona. Ajattelin heidän olevan vain mustasukkaisia omasta isästään ja puolustin uutta puolisoa ja heidän isäänsä.
Isä ei kuulemma huomaa heitä, käyttäytyy ja sanoo myös suoraan olevansa nyt uuden naisensa kanssa joten hänellä ei ole aikaa (huom! normaalisti lapset ovat vain joka toinen viikonloppu sekä parina päivänä yhteensä kahdessa viikossa isällään). Kerran he olivat kaikki neljä hakemassa aikuisille kuuluvia tuotteita kaupasta joista heidän isänsä jaksoi mainostaa lapsillemme. (minulle sanoi, että nykyisen puolisokin piti kaupassa asioimista niissä merkeissä aivan luonnollisena vaikka lapset olivat vieressä, mahtoiko asia olla niin!!??)
Kun yritän puhua ex- mieheni kanssa puhelimessa hän hermostuu heti jo kun kuulee ääneni. Huutaa, mesoaa, syyttää ja halveksii. Kuitenkin uudelle naiselleen kertoo kuinka minä olen aina huutamassa ja haukkumassa häntä, syytöntä. Mieleni on tehnyt monen monta kertaa käydä puhumassa tälle uudelle ihmiselle, että kaikki mitä ex- mieheni minusta puhuu ei pidä todellakaan paikkansa.
Varmistakaa ihmeessä, hyvät uudet puolisot, onko miehenne puhunut totta teille tai onko hän käyttäytynyt samalla tavalla lastensa äidille ja siten antanut aihetta vihan pitoon kuin minun ex- mieheni minulle on tehnyt.
Olipa sekavasta kirjoitettu :)
Uskon, että me kaikki haluamme tasapainoisen rehellisyyteen perustuvan elämän.
Hyvää joulua ja voimia arkeen kaikille!!!
Juu eli tässä minun tapauksessani ei ole kyse mistään seläntakana puhumisesta (siis mieheni puolelta) vaan tosiaan niinkuin sanoin niin hän sanoi minulle suoraan puhelimessa ettei halua minun olevan lasten kanssa. Suhteen alussa hän ei edes päästänyt lapsia isälleen vaan käski isän tulla tapaamaan lapsia hänen kotiinsa. Koitimme sitäkin hetken aikaa mutta eihän niin voi jatkua ikuisesti. Nyt tämän entisen puolison elämä menee täysin siihen että miettii olenko lasten kanssa vai en ja jos olen mitä heidän kanssaan teen...
Sekin oli yllättävää kuulla, että naista häiritsi suunnattomasti se että jaksan askarrellla lasten kanssa, mitä hän itse ei jaksa tehdä..
Ja huorittelemaan ryhtyi kun näki minut ensimmäisen kerran, sen jälkeen ilmestyi työpaikalleni ja kotiin haukkumaan...:(
Noissa todellakin kannattaa muistaa aina, että pakolla se nyx ei edes tiedä, että mies noin aikaansa järjestelee ja syythän mitä hänelle on kerrottu voivat olla aivan erilaisia. Tuo voi olla lähtöisin ainoastaan miehestä. Ja todellakin kannattaa aina muistaa, että kun omista existä puhutaan niin sitä voi värittää aina silloin tällöin ne omat negatunteet, vaikka ex ei muuten muille ihmisille sen kummempi olekaan.
Minä itse tiedän, että mies varmasti puhuu negatiivisemmin exästään kuin mikä minun käsitykseni olisi jos olisin häneen muuten tutustustunut. Mutta siihen löytyy ne omat syynsä historiasta, silti tietenkään minulla ei ole mitään exää vastaan; En nyt edes ole ollut hänen kanssaan tekemisissä niin paljon, että voisin mielipiteitä muodostaa, eikä siihen ole tarvetakaan. Mutta mitä nyt tätä palstaa lukenut ja ongelmia, joita nyxillä ja exillä toisistaan on, niin ehkä sekin on todella iso positiivinen puoli ettei ole ollut mitään. :)
Lasten puolestahan tuo on todella typerää, toivottavasti asiat palautuvat nopeasti ja suhteen ensihuumasta rantaudutaan siihen arkeen. Aina jokatapauksessa surullista kuulla noista superisistä, jotka "unohtavat" lapset tuolla tavalla.
Mutta jokatapauksessa; Uskon, että nyx osaa itsekin hahmottaa, että menneisyyden asiat voivat noita mielipiteitä värittää. En tiedä, voithan sinä silloin jos törmäätte nyxän kanssa jotenkin kautta rantain ystävällisesti asiaa lähestyä tuossa, että lapset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi.
Mutta hyvää joulua nyt sinnekin koko konkkaronkalle!!:)
Exä on höyrähtänyt. Sääliksi käy lapsia, koska hän tietysti opettaa lapsille hieman "toisenlaista "elämänoppia.
Entisen miesystäväni exä kans oli samanlainen, ja valitti että lapset on naama mökkyrällä kun menevät v-lopun jälkeen kotiin.
Tosiasia oli, että isä yritti tehdä lasten kanssa kaikkea mitä oli ennenkin tehnyt, mutta lapset halusivat olla vähän vapaammin. Sitten soitteli tämä exä joka tivasi mitä on tehty ja nuorempi lapsi tippa silmässä vakuutteli äidilleen, että minä nyxä en ole osallistunut heidän tekemisiinsä millään lailla. Niinkuin en ollutkaan.
Olin kuin vieras omassa kotonani aina kun nää lapset sinne tuli. Mies kuljetti lapsiaan minun autollani, mutta en saanut mennä mukaan. Mies väitti sen vaiheen kestävän "jonkin aikaa". Mies ei tietenkään pitänyt meidän puoliamme lapsille, vaan alistui exänsä oikkuihin viikonloppujen vaihtoja myöten. Exä päätti yhtäkkiä että vie lapset johonkin sukulaisilleen kun heidän piti tulla isälle. Meillä oli matka varattu seuraavalle viikonlopulle, mutta exä vaati että lapset on otettava korvaavasti silloin. Exä levitteli juttuja ettei isä halua ottaa lapsia luokseen. Mitään perusteita tietenkään minun vastaisuudelle ollut, muuta kuin katkeruus ja kateus ja höyrypäisyys.
Sitten mulla tuli mitta täyteen ja tein miehelle selväksi että lapset ei enää kotiini tule. Plus pitkät ritirampsut miehen vastuusta ja velvollisuuksista kutakin osapuolta kohtaan. Mies ryhtyi samaan kuin exänsä, eli minua syyttelemään, kun estän häntä tapaamasta lapsiaan viikonloppuisin! Näytin miehelle ovea, ettiköön oman kämpän jossa voi olla lastensa kanssa. Niin se sitten teki, ja yritti ehdotella että me voisimme tavata silloin kun hänellä ei ole lapsia. En suostunut.
Meni melkein vuosi ja mies yritti taas lähestyä minua, kun exä oli löytänyt uuden miehen, ja antoi luvan miehellekin viedä lapset naisystävänsä luo. Kiitin ei-kiitos. Vieläkin mies ajoittain yrittää lämmitellä ystävyyttämme, mutta mulla tuli mitta täyteen miehen munattomuutta, eikä sille mitään voi. Muuten mukava, ihana ja kiva miehenä ja ystävänä.
Noita-akka exiä kyllä riittää, mutta niissä leikeissä kärsivät vain lapset. Nämäkin miehen muksut ovat kovasti perääni kyselleet, ja kun ollaan kaupassa tavattu, nuorempi on oikein ilahtunut. Kysyi koska saa tulla kylään... oli vähän vaikea tilanne. Ei mulla niitä lapsia vastaan mikään ollut, vaan heidän vanhempiensa järjestämiä olosuhteita. Lasten tehtävä ei ole selitellä äidilleen kieroutuneita asioita, vaan kertoa viikonlopun tekemisiä niin, että äiti kuuntelee kiinnostuneena ja kannustaen, eikä lyöden kapuloita rattaisiin koko ajan.
lasten oma isä on! Onneksi äiti sentään huoletii ja tarkkailee todella hyvin lastensa oloja ja kohtelua! Huh, enpä haluis olla tuossa tilanteessa ikinä. Miehen laittasin kovaan kuulusteluun, jotta antas olla viimenen kerta kun ventovieraan kanssa jättää omat lapset! Jos mies ei kykene lapsiaan hoitamaan, niin miksi haluta heitä luokseen? Aika outoa touhua.
Voi provo.
Onpas tuttua. Äiti ja isi eroaa, isi löytää uuden ja maailmanloppu on tulossa. Exän kysymykseen vastaus: sanoin miehelleni olevani syytön hänen ja entisensä riitoihin, perustan mielipiteeni exästä vasta kun hänet tunnen. Saldona se, että olen erittäin epätoivottu ja pysyisin poissa lasten elämästä, kun en mitään osaa. Siivota kyllä voin ja osallistua kustannuksiin ja tehdä ruokaa ja pistää lapset askartelemaan äidilleen, mutta äidin päähän ei mahdu, että täällä on nyt koti (josta hän on itse lähtenyt) ja perhe, eikä hän kuulu enää siihen.
Sinä ja miehesi olette nyt perhe ja teillä on koti. Exän tulee se ymmärtää samalla lailla kuin anopin ja naapurien ja postinjakajan. Huorittelu ja haukkuminen kertovat huonosta itsetunnosta, eikä sinun tarvitse sellaista kuunnella. Jos hän vanhempana ei osaa olla aikuinen, pitää sinun asettaa rajat. Sinua ei kotonasi haukuta, eikä sinun tarvitse (lasten kuullen) haukkua biol. äitiä (äiti muuten tekee itselleen karhunpalveluksen jos lapsille puhuu sinusta pahaa. Niillä pirpanoilla kun on omat aivot ja oma mielipide vahvistuu aina vuosi vuodelta...) Kaikki epäasialliset puhelut voi lopettaa alkuunsa ja voithan kysyä exältä miten hän toivoisi sinun toimivan? Kun isällä on menoa, muksut pihalle ja perään huutoa että "turvat kiinni sitten, minä katson telkkaria"? Kun äiti joutuu ajattelemaan sitä, miten sinäkin voisit toimia, uskoisin että kuitenkin jossain sielun syövereissä välähtää helpotus siitä, että huolehdit niistä pienistä.
Ikäasiat ovat kinkkisiä, itse myös miestäni huomattavasti nuorempana joudun raivaamaan tieltäni ylimääräisiä esteitä ja ennakkoluuloja. Ne jotka minut tuntevat, eivät todellakaan kuvittele että olisin kenenkään uusi leikkikaveri ja seksilelu. Toiset vaan osaavat lopettaa lapsuuden siihen kun se loppuu ja sen jälkeen ottaa vastuuta sekä omasta että muiden elämästä. Jos entinen ei sitä saman ikäisenä ole osannut tehdä, ei ole minun ongelmani.
Tsemppiä elämään, kohtalotoveri. Toivokaamme ettei meistä koskaan tule exiä, eikä varsinkaan sellaisia, jotka pyrkivät hankaloittamaan omien lastensa elämää ihmissuhdekiemuroidensa vuoksi.
lukea tällainen viesti. Tartuin tuohon kommenttiin että jos hän ei minun iässäni osannut ottaa vastuuta niin ei ole minun ongelmani. Totta puhut! Ehkä tämä nainen luulee etten pysty samaan mihinkä vanhemmat naiset. Väärin luulee siis...
Toivottava on että tämä joskus menisi ohi, mutta aika sen näyttää. Täytyy vaan koittaa antaa mennä eksän jutut siitä korvasta ulos mistä tulikin:)
Alkuperäinen
SOSSUUN.. PANKAA PAPERILLE KAIKKI. ONKO SE NYT SEN PAREMPI SEN UUSI MIES TIEDÄ VAIKKA ALKOHOOLI ONKELMAINEN... HELPOMPAA SE NÄIN OLLEN ON.-
"Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä ja mitä asiallista ja järkevää voisin sanoa tälle naiselle..."
Vastaus: Sano naiselle rauhallisesti puhelimessa, että sinun tehtäväsi ei ole selostaa hänelle, miten hänen ex-miehensä elää tai hoitaa lapsiaan. Pyydä naista olemaan sinun sijastasi yhteydessä ex-mieheesi. Kun et ota kantaa suuntaan etkä toiseen, nainen ehkä väsyy. Ilmeisesti hän ei pääse "riitelemään" exänsä kanssa ja on nyt löytämässä sinusta sopivan vastuksen.