tää ei varmaan liity itsetuntoon mut en tienny muutakaa paikkka joten sit laitoin tänne :D
niin et oonko ainoo ihmine joka on TOSI herkkä, eli siis mä alan itkee herkästi jos katon tosi surullista elokuvaa tai jotai, sit myös silleen jos kuulen surullisen tarinen ni alan itkeen.. ja sit mun mieliala riippuu tosi paljon muista ihmisistä, jos huomaan jonkun olevan surullinen ni mäkin tuun surulliseks ja alan miettiin sitö toista hekilöö kuinka paha olo sil on ja sit masennun. nii ja sit onkohan tää ihan normia?
niin et oonko ainoo ihmine joka on TOSI herkkä, eli siis mä alan itkee herkästi jos katon tosi surullista elokuvaa tai jotai, sit myös silleen jos kuulen surullisen tarinen ni alan itkeen.. ja sit mun mieliala riippuu tosi paljon muista ihmisistä, jos huomaan jonkun olevan surullinen ni mäkin tuun surulliseks ja alan miettiin sitö toista hekilöö kuinka paha olo sil on ja sit masennun. nii ja sit onkohan tää ihan normia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyl sä varmaan oot ainoo joka tollasta tekee, ei toi ihan normaalia oo
En nyt tiedä vitsailiko toi "terveydenhoitaja" vaan, mutta et sinä ole ainut. Olen ihan samanlainen. Kyllähän se vähän ärsyttää, jos vaikkapa koulussa tunteet pääsee valloilleen, mutta se vaan on mun tapa, en voi sille mitään. Olisihan se joskus kiva selvitä tilanteista ilman nenäliinaa, mutta ei se onnistu, ja miksi pitäisikään onnistua. Tällainen minä vain olen.
Kenties tästä on hyötyäkin joskus. Jos rupeaa vaikka näyttelijäksi, pystyy eläytymään rooliin hyvin, kun pelkkä surullisen juonen ajattelukin saa jo vedet silmiin.
Kyllä tämän kanssa oppii elämään.
Minulla on sama ongelma, mutta minä en ole oppinut hyväksymään sitä piirrettä itsessäni- vituttaa kun kaikkeen pitää reagoida itkemällä (olen 19 vuotta). Minulla on sitä paitsi kuiva, atooppinen iho eikä se tykkää lainkaan vesittämisestä, vaan se kuivahtaa ja lohkeilee. Kiva.
Kun ihminen kasva aikuiseksi, siihen liittyy se, että tuntemuksista tulee syvempiä ja kokonaisvaltaisempia. Herkemmällä ihmisellä se voi näkyä herkkäitkuisuutena.
Tiedän tunteen. Itelläni varsinkin sillon, kun on tosi väsunut, on itku herkässä, mutta toisaalta myös nauru. Ja yleensäkin (etenkin juuri väsyneenä) olen tunneherkkä ihminen ja näytänkin tunteeni melko vahvasti. Ei siis pelkästään suru ja ilo vaan yleensä koko tunteiden kirjo. Ilmenee myös tietty silleen, että kun omassa elämässä on "helpompi" kausi meneillään, eikä ole mitään omakohtaisia suuren ilon tai surun tai stressin tai jännityksen aiheuttajia, niin reagoin todella vahvasti kavereiden juttuihin. Esimerkiksi viime kesänä pidin kolme viikkoa taukoa lähes kaikista kavereistani, minkä jälkeen olo oli mitä tasapainoisin. Siinä sitten juhannuksen paikkeilla, kun palasin takaisin kuvioihin ja kaverit tulivat kertoilemaan huoliaan, niin itkin monesti heidän vuokseen, vaikka omia ongelmia ei ollutkaan. Koko loppukesän oikeastaan :D
-Jenni
Mä pidän tunteellisista tytöistä, jotka on taiteellisia ja osaa puhua kauniisti sydämen asioista.
Taidan olla turhan romanttinen. :(
Joo-o, herkkä minäkin :D Siis hävettää kyllä välillä, kun koulussa on monesti tullut purskahdettua itkuun ihan jostain mitättömästä asiasta. Vaikka siitä, että opettaja katsoo pahasti (omasta mielestäni ainakin...). Sitten kaikki katsoo oudosti ja miettii et mikä tolle nyt tuli...Nolo. :D Mutta ei, onhan niitäkin ihmisiä, jotka tän jutun ymmärtää ja osaa olla huomaamatta. Mulla ainakin se vaan pahentaa asioita, jos joku tulee kauheena kyseleen et mikä sulla on hätänä...Siinä on vähän hankala rueta sopertamaan mitään. :D Mutta joo, saatan mäkin vaivata päätäni muiden asioilla ihan liikaa, kerran aloin itkemään kun eräs orava hukkui pihallamme olevaan koriste-altaaseen, joskus taas itken maailmalla tapahtuvien kauheuksien vuoksi vaikka en ketään kuolleista tuntisikaan mitenkään. Kavereiden huolillekin on tullut joskus itkeskeltyä, sen harvan kerran kun joku on tullut mulle jotain kertomaan...
Olen itse 15v. ja melko taiteellinen, ainakin musiikilliselta kantilta ja kuvaamataiteellisesti. Lisäksi tykkään kirjoittaa. Onkohan oikeasti herkkyydellä jotain tekemistä taiteen kanssa? :D Äitini myöskin sanoi, että herkkyys kuuluu myös tähän ikävaiheeseen, tosin olen ollut melkoisen herkkä ihan lapsesta että tiedä sitten...
Ihmiset on yksilöllisiä. En menis murehtimaan tollasesta.