Isänpäivästä on jo aikaa, mutta meidän suvussamme on miniä ottanut nokkiinsa siitä, että muistin poikaani isänpäivälahjalla. Poikani on isä, mutta poikani vaimon mielestä on luonnotonta ja typerää, että äiti antaa pojalleen isänpäivälahjan. Mitä mieltä olette?
Onko tällaisesta mitään etikettiä? Kyse lienee siitä, että olen jollakin tavoin loukannut miniää astumalla hänen varpailleen. Ennen tätä mielipide-eroa suhde miniään on ollut hyvä, joten mitään muuta esille nostettavaa ei pitäisi olla - siis sellaista, mikä tulisi nyt vain esiin tällaisessa muodossa.
Onko tällaisesta mitään etikettiä? Kyse lienee siitä, että olen jollakin tavoin loukannut miniää astumalla hänen varpailleen. Ennen tätä mielipide-eroa suhde miniään on ollut hyvä, joten mitään muuta esille nostettavaa ei pitäisi olla - siis sellaista, mikä tulisi nyt vain esiin tällaisessa muodossa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sama tilanne. Poikani on naimisissa ja heillä on lapsi. Lapsen merkkipäivänä minua ei päästetty tapaamaan lasta. Miniän äitienpäivänä järjestettiin kakkukahvit ja vein hänelle lahjan ja kukkia. Isänpäivänä minua ei päästetty tapaamaan poikaani puhumattakaan että olisin saanut antaa lahjan. Isänpäivää ei siellä vietetty ollenkaan koska vaimolla oli huono päivä silloin. Samoin oli poikani syntymäpäivän suhteen mutta miniäni syntymäpäivää juhlittiin isommalla joukolla.
Olen aivan ymmälläni miniäni käytöksestä.
Poikani ei uskalla sanoa asiaan mitään koska se aiheuttaa entistä enemmän säröjä suhteseen.
Minusta olisi ollut aivan ihana juhlistaa poikani ensimmäistä isänpäivää enkä pidä sitä ollenkaan luonnottomana tai typeränä.
No ei minun tulisi mieleeni antaa tyttärelleni äitienpäivälahjaa, minähän hänen äitinsä olen.
tulisi mieleeni antaa pojalleni isänpäivälahjaa, eikä miniälle äitienpäivälahjaa.
Se on mielestäni aviopuolisoitten ja lasten asia.
Miten huonosti olette poikanne kasvattaneet, kun ne valitsee noin huonosti vaimonsa? Vanhan viisauden mukaan poika kyllä valitsee äitinsä kaltaisen vaimon.
Lakatkaa nyt hyvät anopit haukkumasta noita miniöitänne. Asenteenne näkyy ja välit vain huononeen.
En ole äitini enkä vaimoni isä, joten olisin aika hämilläni jos saisin jommalta kummalta isäinpäivälahjan.
En ole ikinä ostanut miehelleni isäpäivälahjaa, (vaikka) hänellä on 10 vuotias poika nuoruuden suhteesta.
Itse tulen äidiksi heinäkuussa, ja tuntuisi vähintäänkin kummalliselta, jos anoppilat/ omat vanhempani alkaisivat minulle tai miehelleni ostelemaan isän-/ äitienpäivälahjoja.
Mieheni on aina pojaltaan saanut kortin ja oman lapsemme kanssa varmasti yhdessä askartelemme isille kortin jne. Mutta ne ovat silloin lapselta ja äiti on vaan auttamassa rekvisiittana.
Minä annoin miniälle äitienpäivänä lahjan, samoin pojalleni isänpäivänä, MUTTA en mennyt itse sitä antamaan, vaan annoin lahjan noin viikkoa ennen puolisolle, jota pyysin avustamaan lapsenlastani (*marraskuu- 05) lahjan annossa.
Lahja oli siis mummun ja lapsenlapsen yhteinen.
Miksi?
Koen nuorten olevan nyt samalla; vastuu, rakkaus, onnen, ilon tasolla, kuin itse olen vanhempana, iloitsen nuorten vanhemmuudesta.
Olen se ilmainen hoitaja tarvittaessa, en arvokas, koska en tue rahallisesti olen pieneläkeläinen ja varhaiseläkkeellä. Tämän on poikani tiennyt, miniää olen joutunut hieman asiasta valistamaan.
Kotia perustaessa avustin ja tuin, poikaani jolle laitoin peruskodin sinkkukämpän.
Heidän muuttaessa yhteen, avustin muutoissa, kantamalla tavaroita, sekä muuttoa ennen tekemällä suursiivon asunnossa. Samoin, kun muuttivat omaan asuntoon, siivosin jäävän ja ostetun asunnon.
Miniä esitti erilaisia toiveita ja unelmia mitä haluaisi, yhteiseen kotiin ne olivat hienovarainen pyyntö. Lahja ei ole pyydettävissä, en huomioinut pyyntöjä pyydettynä hankintana. Otin selvää mistä tavarat saa, sekä vertailin hintoja ja tiedotin miniälle, paikoista ja hinta vertailusta.
Yhteiseen kotiinsa annoin arkitavaroita, matto, verhot, huonekaluja, astioita keittiötyövälineitä ja atraimia lisää ½ tusinaa Savonia sarjaa. Kaikki antamani on käytössä ja tarpeen.
Nyt olen tästä ”vastuusta” ulkona.
Syntymäpäivinä muistan kumpaakin pienellä lahjalla, jonka annan etukäteen, se ei velvoita kutsumaan kylään, nimipäivinä lähetän tekstiviestinä kukkasen…
Miniä kutsuu omat vanhempansa useamman kerran vuodessa kylään. Minut on kutsunut kerran teelle, emme ole riidoissa, eikä ole mitään erimielisyytä.
muistaa omaa poikaa isäinpäivänä. Kyllä minäkin olisin loukkaantunut. Olisko äidin omistushalusta kyse?
jos naisen vanhemmat muistavat tytärtään äitienpäivänä ? Loukkaavaa ja typerää sekin, vai ?
Kyseletpä tyhmiä. Tietysti on outoa.
yhtä outoa. Eipä ole vielä tuttava-/ sukulaispiirissä yhtä omituista tapausta vastaan tullut. Ei mene minun jakeluuni. Miksi äitini muistaisi MINUA äitienpäivänä, minunhan kuuluu muistaa häntä!
Kertoisitko mistä löytyy nuo säännöt äitienpäivän ja isänpäivän muistamisista ?
Mikä on sopivaa ja mikä ei ?
Itse olen ollut aika moukkamainen kun olen ollut noista tietämätön ja niinpä olenkin onnitellut miniääni äitienpäivänä koska heille oli vähän aiemmin syntynyt lapsi ja samoin onnittelin poikaani isänpäivänä ;(
mielestäni he ovat äiti ja isä ja mielestäni myös äitienpäivä ja isänpäivä on pyhitetty kaikille äideille ja isille.
Mutta kuten sanottu, olen toiminut ihan oman pääni mukaan ja tahtoisinkin nyt sada ne säännöt selville niin tiedän vastaisuudessa toimia oikein.
Jos nyt joulullekkin on säännöt, kenelle toivotetaan hyvää joulua ja kenelle ei, niin toivoisin niihinkin vähän valasitusta. En ole tavannut pitää rajaisia siinäkään.
lahjan ostaminen on eri asia. Ostatko naapurin miehelle hääpäivälahjan kun heillä on hääpäivä?
Voithan toki muistaa miestä, tuskin siitä vaimo on mustasukkainen....!
Joku asia vain on soveliasta, toinen EI. Jotkut tajuavat sen ilman muuta, toiset ei!
Kyllä minuakin saa naapurin mies onnitella hääpäivänä, lahjan otan vastaan vain omalta mieheltäni. Itse ostan äitienpäivänä lahjan omalle äidilleni, katsoisin viisasteluksi jos hän ostaisi lahjan minulle!
Onhan se hienoa että oma poika on isä, mutta sen asian voi huomioida toisinkin.
Esim. kanustamalla ja myötäelämällä heidän elämässään. Tosin sekään ei saa mennä tunkeiluksi.
Äitien- ja isänpäivät ovat luonteeltaan perheensisäisiä juhlia. Tapana on, että silloin puoliso ja lapset yhdessä antavat lahjan tai vievät vaikka lounaalle ravintolaan. Näin siksikin, ettei lapsilla, ainakaan pienillä sellaisilla, yleensä ole omia varoja. Näitä päiviä viettämään ei ole tarvetta kutsua koko sukua koolle, mutta omia vanhempiaan voi muistaa joko lahjalla, vierailulla tai puhelinsoitolla. Ei siis niin, että äiti lahjoo poikaansa isänpäivänä. Joulut ja syntymäpäivät ovat asia erikseen.
Eipä koskaan ole tullut edes mieleen ostaa pojalle isänpäivälahjaa tai tyttärelle äitienpäivälahjaa. Me mieheni kanssa olemme heidän vanhempia eikä päinvastoin.
Jouluna, syntymäpäivänä ja nimipäivänä toki muistamme.
ellei miniäni äiti olisi muistuttanut että hänen tyttärellään on äitienpäivä ja olisi hyvä jos huomioisin sen. Ja minähän huomioin.
Tämä sama tytär sitten kutsui kavereitaan viettämään poikani isänpäivää mutta minua sinne ei kutsuttu. Eikä huomioinut tämäkään miniäni äiti kyseistä päivää mitenkään.
Että sellaista juhlintaa näin tasa-arvon aikana.
kaveritkaan vietä kenenkään isäinpäivää. Outoa sekin!
Kiitokset kaikille asiallisista vastauksistanne.
Nähtävästi minun ajatusmaailmassani on sitten jotakin mätää. Minusta on mukavaa muistaa läheisiäni, oli kyseessä sitten mikä tahansa merkkipäivä, mutta ilmeisesti muistamisetiketti on sitten erilainen.
Pitäisiköhän tätä nyt pahoitella miniälle vai pojalleni? Ilmeisesti tästä johtuen poika perheineen ei ole tulossa jouluna meille, ja tahtoisin sunnuntaiksi korjata tilanteen. Silloin voi jopa mutkattomasti muistaa lastaan lahjalla.
yleensä solmutilanteisiin auttaa parhaiten rehellinen, suora puhe. Jos loukkaantunut on miniä, turha laittaa poikaa vaikeaan välikäteen. Ota yhteyttä miniään ja kerro, että olet kuullut erilaisia näkemyksiä asiasta ja ymmärrät nyt hänen näkökantansa. Voithan myös sanoa, että kunnioitat heidän perheensä tapaa tästä lähtien, koska se näyttää olevan heille tärkeää.
Suoran puhe toimii usein parhaiten näkemyseroissa tai värinkäsityksissä.
Hyvää Joulua koko perheellenne!
nyt jo edesmennyt anoppini antoi minulle ensimmäisenä äitienpäivänäni kultaisen ranneketjun. Muistan edelleen lahjaa lämmöllä. :)
"Etikettiin" tällaiset muistamiset eivät kuulu, mutta voin itsekin kuvitella tekeväni samoin.
kertoo ainakin lämpimästä ja myötäelävästä anopista jolle myös sinun äitiys oli lahjan arvoinen asia. Aivan upeata ja varmasti annat tuolle lahjalle todellakin arvon ja vielä sinun lapsesikin tekee sen. Ihanaa !
Tuo nyt on vielä ymmärrettävää, että vanhemmat muistaa nuorempaa polvea ensimmäisenä äitien/isäinpäivänä, kun saavat ensimmäisen lapsenlapsen.
En minäkään le pojilleni iäinpäivä lahjaa ostanut.Eiväthän ne ole minun isiäni. Ostan lahjan vain omalle isälleni ja miehelleni voin ostaa(vaikka eihän hänkään ole isäni).Kakun kyllä teen aina ja onnittelen isänpäivän johdosta myös poikiani ja kakkukahville tulevat jos haluavat.
äitejä Äitienpäivänä.
Isänpäivä on vain markkinarako.
Isänpäivänä lahjoja antavat lapset isilleen. Myös isoisilleen.
Äiti voi myös keksiä lastensa isälle lahjan, mutta minun mielestäni on todella tökeröä että mieheni mummo tuo lahjoja miehelleni isänpäivänä. Aina punastelee ja selittelee kovasti että "vaikket sää mun isäni olekaan, mutta kun on niin kivaa se lahjojen antaminen.."
Häntä itseäänkin nolottaa. Ja ihan syystä.
Täytyy todeta etten yhtään ihmettele, miksi ei nykynuoriso arvosta vanhempaa ikäluokkaa.
Vanhemmat kuuluvat lastensa elämään. Meillä poikani oli mukana synnytyksessä, ystäväni oli tyttärensä mukana äitinä.
Tilanteet ja elämän on erilaisia.
Pitäkää vain laput silmillä ja lapset ikuisesti lapsina.
Lapset eivät "luonnostaan" vietä kummankan vanhemmanpäivää siihen kasvatetaan?!
Tarkoitushan on, että jokainen muistaa isänpäivänä omaa isäänsä ja/tai isoisäänsä/isoisiään. Poikaansa voi muistaa hänen syntymä-ja nimipäivinään.
Se vietetäänkö pojan ja miniän perheessä isän- tai äitienpäivää ei kuulu äidille/anopille millään tavalla. Korkeintaan voi muistuttaa poikaansa siitä, että tämä muistaisi omaa isäänsä, mikäli tämä on vielä elossa. Puuttumalla pojan ja miniän perhe-elämään saa aikaan vain välien kylmenemisen.
Ei kyllä kuulu sinun tehtäviisi ostaa pojallesi isänpäivälahjaa! En yhtään ihmettele jos miniäsi on ottanut nokkiinsa, katkaise se napanuora poikaasi jo niin ei tule enempää nokkiin ottoja!
kyl mun äityliini osti mulle äitienpäivä lahjan ku eihän mun muksu sitä voinu ostaa/tehä ku on liian pieni (alta vuoden) enkä minä ottanu nokkiini..minä lähetin sit isänpäivänä muksun isälle muksun puolesta onnittelut..
en mä jaksais ottaa nokkiini noin typeristä asioista..mut jos niil miniöillä ei sit oo isompia murheita ni niitten pittää sitte vetää hernepussin nenää pikkuasioista..sanokaa niille et jos ne murehittavaa haluaa ni mulla on vaikka muille jakaa =D hyvät uudet vuodet mummoille ja papoille,miniöille,kälyille,serkuille,vävyille,siskoille,veljille,lapsille ja lapsenlapsille..jos joku puuttuu ni sorry vaa..varokaa niitte paukkujen kanssa..ku ei tuota luntakaa ole..=D
Meillä meni ensimmäinen isänpäivä niin, että anoppi ilmoitti viikkoa ennen mistä on varannut lounaan meille (minulle, miehelleni, pojallemme ja itselleen.) ja mihin aikaan midän tulee sinne saapua. Olin puulla päähän lyöty ja yritin inistä että minulla oli kyllä omia suunnitelmia MEIDÄN ensimmäiselle isänpäivälle. Anoppi oli sitä mieltä, että hänen velvollisuutensa on tarjota isänpäivälounas, kun hänen pojastaan on tullut ensimmäistä kertaa isä. Hän painotti myös olleensa yksinhuoltajana pojalleen sekä isä että äiti, joten myös häntä kuuluu muistaa näinä vanhempien merkkipäivinä. Minä en loukkaantunut, mutta yritin keksiä miten hienovaraisesti ilmaista, että todellakin olin jo suunnitellut meille päivän ohjelman. (Johon ei anoppi kuulunut ollenkaan, mielestäni äitienpäivänä sitten hänelle muistamisia.) Meillä oli myös päivän aikana oman perhejuhlan lisäksi onniteltavana kaksi isää ja kolme isoisää. Ei silloin ehdi lounastella äitien kanssa. Anoppi ei vihjailuja ymmärtänyt, sanoin suoraan ja siitä se sitten otti nokkiinsa niin, että haukkui mut kun varauksetkin oli jo tehty ja minun tarkoitukseni on sulkea hänet pois poikansa elämästä!! Pariin kuukauteen ei puhunut mulle mitään ja haukkui mut pojalleenkin moneen kertaan, että yritän vaikuttaa heidän väleihinsä ja eikö hän enää merkitse mitään!! Voi vitsi, kun oisin tiennyt mikä soppa niin olisin rahdannut perheeni isänpäivälounaalle anopin kanssa.
että tulette, jos anoppi kutsuu mukaan kaikki luettelemasi isät ja isoisät, koska velvollisuudet ne ovat teilläkin.
Rajansa se on anopinkin käytöksellä.
Mielestäni ei kuitenkaan kannata kantaa kaunaa.
Ja sanon, kuten tyttärelläni on tapana siteerata erään vanhan mummon lausetta jostakin asiasta,"Ei se sitten kahleksankymmenvuotiaana enää halamita".
Seuraavan juhlapäivän lähestyessä pyydä miestäsi ajoissa kertomaan anopille suunnitelmistanne. Niin meidän poikamme aina tekee.
Minun puolestani he saavat tehdä ihan niinkuin parhaimmaksi näkevät. Ainoastaan se minua stressaisi, jos en saisi ajoissa tietää heidän suunnitelmistaan.
Alkuaikoina tämä asia ei ollut ihan selvä, mutta kun mieheni muutaman kerran kyseli pojalta (itse olin vähän arka, koska tuntui, kuin painostaisin), niin he ovat huomanneet, että kannattaa ilmoittaa, koska minunkin on otettava huomioon tulevatko he meille, jo tarjoilunkin vuoksi.
Mielestäni tässä iässä on tullut vietettyä kaikkia juhlia sen verran monta kertaa, ettei kaikkia nyt niin kamalan tärkeinä tarvitse pitää.
Kyllä osataan tehdä tekemällä ongelmia!
Minulla on kolmoisrooli ja olen ollut miniäkin, mutta ongelmia ei ole ollut eikä ole nytkään.
Säälikis käy!