Olisi tarve ottaa maalauksista eli tauluista painokelpoisia digikuvia ja siihen sopivaa kameraa etsin. Onko järkeä sijoittaa tonni digijärjestelmäkameraan joka on vanhanaikainen jo vuoden kuluttua, toisin kuin 25v vanha perinteinen Minoltani, vai ajaisiko joku digipokkari saman asian? Kameraa käytettäisiin jalustalla ja siinä tulisi olla manuaalisäädöt valotukselle ja aukolle mutta objektiivia ei tarvinne vaihdella. Kuvan suurennusmahdollisuus, vaikka julistekokoon asti, olisi tietysti hyvä asia. Onko digipokkareista tähän?
Tarkoitukseen sopiva mikä?
taidetta
211738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Riippuu julisteen koostakin
No jos mennään ulkomainoskokoon asti niin niin tarkkuus voi olla alle 200 pikseliä tuumalla mutta kai joku 7000 pikselin leveys riittää isompiinkiin kuviin. Luulisin että muutkin seikat ratkaisevat asiassa, eli olisiko järkevää vaihtoehtoa järjestelmädigille?
Piti vastata Fx:lle mutta vastasin itselleni.
7000 pikseliä leveä kuva melkein riittävä... asia selvä, 33 megapikselin kamera riittää mainiosti. Tonnilla sellaisen voi hyvinkin saada ennen vuotta 2015. Että ihan realistiset odotukset sinulla.
...mutta onhan se hyvä, että isotkin julisteet kestävät tarkastelun 30 cm päästä.
Joo, arvasin että tällainen vastaus tulee mutta 10 megapikselin tai jopa 8 riittänee jos vain muut ominaisuudet riittää. Noiden halvimpien järjestelmädigien mukana tulevat objektiivitkaan eivät kai ole huippua, miten sitten pokkareiden? Voikohan vanhan Minolta sr-t 101:n objektiivin laittaa digijärkkärin runkoon?
Jos 200 dpi julistekoossa ei ollutkaan ihan ehdoton vaatimus, niin kannattiko sitä listata lainkaan?
Eneivei, luulisin valaistuksen olevan suurempi ongelma kuin kelvollisen objektiivin löytämisen. Johtuen ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvat otetaan jalustaa käyttäen, jolloin voidaan himmentää, jolloin ei-ihan-niin-huippuobjektiiveistakin alkaa löytyä piirtoa ja zoomeistakin yleensä löytyy joku kohta, missä tynnyri yms. vääristymät ovat minimissään. Luonnollisesti paras ratkaisu on ostaa kiinteäpolttovälinen, jos/kun kameraa ei ole tarvis käyttää mihinkään muuhun. Jos 50 millinen (croppijärkkärin kanssa kuvakulma vastaa 80 millistä) passaa, pääset tosi halvalla.
...jolloin ongelmaksi jää enää tasainen, värintoistoltaan hyvä (= ei ainakaan tavallisia loistelamppuja) ja heijastuksia aiheuttamaton valaistus.
Ja sitten kun alat kunnollista valaistusta rakentamaan, rahaa menee joka tapauksessa. Siksi en lähtisi säätämään muutamaa satasta valitsemalla kompaktia järkkärin sijaan - etenkin tavoiteltaessa parasta mahdollista resoluutiota / tarkkuutta. Kompaktien pienemmissä kennoissa on kuitenkin aina enemmän tarvetta kohinasuodatukselle ja monessa on jo optiikan rajatkin tulleet vastaan, joten piirto ei ole yhtä "pikselintarkkaa" kuin järkkäreillä. Hyvissä olosuhteissa (joiksi voidaan laskea kuvaus studiovalaistusta & salamaa käytettäessä) ero ei ole suunnaton, mutta silti eroa on. Pers kohtaisen kokemuksen perusteella voi kertoa, että hyvän objektiivin kanssa 6 megapikkelsin järkkäri pesee (niukasti) 8 megapikselin kompaktin, tosin vain silloin kun on varaa himmentää optimiaukolle. Huonommilla laseilla ollaan sitten tasoissa ja täydellä aukolla kompakti vetää pitemmän korren.
Kun otetaan vielä huomioon, että tänä päivänä kaupasta saa alle tonnilla 10 megapikselin järkkärin, ei kompakteilla ole tässä lajissa jakoa.
nyt riippuu aivan siitä mitä tarkoitetaan painokelpoisella jäljellä. Ja myös rahavaroista. Tonnin sijoittaminen kameraan on aina järkevää. Kokonaan toinen asia on saako sillä painokelpoista kuvaa. Saako sitä Minoltallasi? Taulujen kuvaaminen kunnolla ei ole ihan helppo homma, vaikka äkkiseltään siltä kuulostaakin. Suosittelen palkkikameraa ja kunnon valaistussettiä. Digipokkareista tuohon ei ole, ellei kyseessä ole joku kopiokonejulkaisu.
Siis digikameroitako ei yleensäkään käytetä tämänkaltaisiin töihin?
Jota käytetään, kun pikselit uupuu.
Kohde kuvataan paloina ja yhdistetään (stitchataan) jälkeenpäin yhdeksi kuvaksi.
Mutta onko yleensä tapana tehdä sen alan hommat niin hankalalla tavalla?
Tarkoittaako otsikko palkkikameraa ja saako niitä siis digitaalisina kohtuuhintaan?
kyllä tuollaiset kuvat tehdään yleensä kerralla, tosin valottaahan sen voi moneen kertaan. Digi- tai filmikamera, sillä ei ole juurikaan väliä. Riippuu lähinnä siitä kumpi paremmin palvelee lopullista tuotetta tehdessä. Palkki- ja rullafilmikameroihin saa periä, joilla ne saa digeiksi. Hinnat eivät tosin ole ihan halvimmasta päästä.
tuo on fieldi, joka on matkakamera. Toimii, kuten palkki, mutta säädöt ovat rajoitetummat, ihan hyviä kameroita kuitenkin. Palkissa on palkki (tanko), etukehys, objektiivilauta obj suljin, takakehys ja filmikasetti/digiperä. Fieldissä kaikki tuo on koottu yhteen laatikkoon.
Ei ole muuta mahdollisuutta kuin paloitus.
Joku oli kuvannut vuoriston, muistaakseni 32 palasesta. Terävyys oli todella vaikuttava ja tiedostokoko niin suuri, ettei tavallinen "microsofti" sitä edes ymmärrä.
Megapikselivouhotus pääsi tässä liikkeelle.... julistekokoon ei tarvita sitä 33 mpix, vaan se voidaan ihan softalla tehdä se 33 mpix.
Yksi tärkeä asia tässä kohtaa on käytettävä optiikka; kittilinssillä ei nyt tarkkaa kuvaa saada, etenkään kontrastin toiston suhteen. Suosittelen kiinteetä, mahdollisesti 50 millin molemmin puolin olevaa.
Kiinteä myös sen vuoksi, koska se on periaatteessa vapaa linssivääristymistä, jotka vaivaavat kaikkia zoomeja. Ja terävyys ja kontrastin toisto on toista luokkaa myös.
Taulujen suhteen ei salamaa yleensä suoda... siis taidenäyttelyissä, joten sen jalustan ja keinovalon kanssa kikkailu voi aiheuttaa päänvaivaa.
Valkotasapainon mittaus 18 % harmaankortin avulla tuo luonnollisen valkotasapainon.
Yksi ongelma on vielä; kamera pitää olla samalla akselilla maalauksen kanssa, eli siis tismalleen samalla korkeudella ja suoraan kuvattuna. Muutoin esim. alapäästä leikkautuu vähintään kehykset pois ja yläpäässä näkyy jo liikaa seinää.
10 mpix on jo todella paljon järkkäreissäkin, moni ammattilainen kuvaa vielä kuudella, jopa neljällä (Canon 1D, Nikon D2H).
Kunnon optiikka peliin, niin kyllä se siitä. Painopuolen ohjelmilla saadaan kummasti sitä suurennettua vaikka bussipysäkkimainokseksi kelpaavaksi.
Vaikka Canon 400D ja 50 mm f1,8 kaveriksi. Pääset alle tonnilla. Jos enempi rahaa, niin vaikka 35 millinen....
> Megapikselivouhotus pääsi tässä liikkeelle.... julistekokoon ei tarvita sitä 33 mpix, vaan se voidaan ihan softalla tehdä se 33 mpix.
Oli kyllä ihan alkuperäisessä kysymyksessä esitetty vaatimus...
> vaan se voidaan ihan softalla tehdä se 33 mpix.
Miten vaan... laadun kannaltahan tällä ei vissiin ole mitään väliä.
> Suosittelen kiinteetä, mahdollisesti 50 millin molemmin puolin olevaa.
Ja samaan hengenvetoon julistat, ettei kiinteissä ole "periaatteessa lainkaan vääristymiä". Kyllä on, etenkin laajakulmissa, joten tele on turvallisempi valinta ja silloinkin vääristämättömyys on parasta varmistaa erikseen.
Zoomeissa on tyypillisesti tynnyriväristymää laajakulmapäässä ja tyynyvääristymää telepäässä, joten näiden välimaastosta saattaa löytyä polttoväli, jolla vääristymiä ei ole. Optimaalinen rarkaisu zoomi ei kuitenkaan ole, joten kameran tullessa vain ja ainoastaan reproamiskäyttöön ja jos ei oel tarvetta muuttaa kuvausetäisyyttä esim. tilanahtauden vuoksi, niin ehdottomasti kiinteä.
> Taulujen suhteen ei salamaa yleensä suoda... siis taidenäyttelyissä, joten sen jalustan ja keinovalon kanssa kikkailu voi aiheuttaa päänvaivaa.
...mutta jalustan pystyttäminen on OK? Heh, nythän on ihan selkeästi kyse kuvien reproamisesta vaikkapa painojäljennöksiä varten, jolloin normaalille yleisölle asetetuilla rajoituksilla voinee pyyhkiä...
> Valkotasapainon mittaus 18 % harmaankortin avulla tuo luonnollisen valkotasapainon.
Korjaus: valkotasapainoasetus laittaa ainoastaan harmaasävyt kohdilleen. Se ei korjaa kaikkia värivirheitä, joita spektriltään huomattavasti päivänvalosta poikkeava valaistus aiheuttaa. Toki näyttelytiloissa valaistuksenkin laadun voi olettaa olevan kunnossa, mutta kuvaushan saattaa tapahtua jossain kellarikomerossakin. Tällöin pitäisi olla kunnolliset valotkin kainalossa.
Toinen vaihtoehto on kalibroida kamera käytettävälle valolle, jolloin tarvitaan samassa valaistuksessa kuvattava testitaulu + softa, joka tämän kuvan avulla luon käytetylle kamera & valaistus -yhdistelmälle profiloinnin. Ei ihan ilmaisia nämäkään ratkaisut.
> 10 mpix on jo todella paljon järkkäreissäkin, moni ammattilainen kuvaa vielä kuudella, jopa neljällä (Canon 1D, Nikon D2H).
...saattaa näiden kameroiden käyttötarkoitus kuitenkin olla jotain ihan pikuisen muuta kuin staattista studiokuvausta.
Case 33 mpix.... keskikoon kameran ja digiperän paikka; budjetti 10 000e ++.
Interpolarointi ei niin paha sana ole kuin siitä puhutaan... kun se tehdään siihen tarkoitetuilla ohjelmilla. Painotuotantoon tarkoitetuista softista kyllä löytyy sellaisia taitajia, että saadaan kummasti puhtia suureen kokoon. Lisäksi se interpolaroimaton 300 dpi tuskin koskee A2:sta isompaa... sanomalehtiin riittää 170 dpi ja moneen käytöön jo 240 dpi....
Kun mennään järemmällä kalustolla tuonne taidenäyttelyyn, niin kyllähän se nyt on selvää, että kuvausluvat on kunnossa. Ne vaan ei oikein tykkää salaman käytöstä, joten se jalustan kaa kikkailu on paikallaan.
Toki alle 28 millin kiinteä laajis voi vääristää, mutta siitä ylöspäin vääristymät on aika mitättömiä. 50 millinen ja 85 millinen riipuen taulun koosta on aika passeleita.. niitä jättiteoksia varten vaikka 35 mm.
Tilt-shift objektiivit olisi hyviä tuossa paikkaa.. koska pitäisi saada taulu "suorana" kuvattua. Tuhottaman kalliita ne vain ompi :(
Okei... 18% harmaan lisäksi se värikartta jonkun kouraan ja referenssikuva siitä. Sitten RAW:n kautta oikoo mahdollisesti pieleen menneitä värejä.
Väitellään seuraavaksi, että miten se lehmä siemennetään ;) ja miten nestemäinen typpi -196 astetta liittyy siihen ;D
Miten yleensä taidekirjojen ja julisteiden kuvat tauluista tehdään? Käytetäänkö minkälaista kameraa ja onko ulkovalaistus ehkä paras valaistus vai käytetäänkö jonkunlaista skanneria?
Moi !
Aikoinaan kuvatessani työkseni otin kuvia myös "taidekirjoihin".
Kuvauskoalustona oli pieni keskikoko, Mmaiyan 645:n, valaistukseen käytin studiosalamalaitteita. Kuvat otettiin 25-100 ASAN dialle ja painotalo hoiti lopun.
Taidenäyttelyn esittelylehtisiin ja joihinkin lehtiin kuvattiin aivan Nikonin F2:lla, perspektiivinkorjausoptiikalla ja samoilla salamalaitteilla. filminä mustavalkoinen Plus-x tai diana Kodachrome 64.
Mielestäni nykyisten järjestelmä-digikameroiden laatu kyllä riittää, mutta huolellisuutta ja ammattitaitoa tarvitaan edelleen yhtä paljon.
--
Onko ehdotuksia missä tauluja kannattaisi kuvauttaa digitiedostoiksi pääkaupunkiseudulla?
Tuli van mieleen että Minoltan vanhat linssit käyvät Sonyn Alphaan (ent. Minolta)Rungon hintakaan ei suoranaisesti päätä huimaa ja kohtuullista jälkea saa Minoltaan tottuneissa käsissä.