http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022132524
Tähän viestiin liittyvässä ketjussa tuodaan esille väite ettei asiasta ole puhuttu tai puhutaan vain vähän.
Itse väittäisin että minä ja moni muu vakio nikeistä olemme tätä keskustelua ainakin yrittäneet käydä.
Tätä aihetta on lähestytty mm seuraavista näkövinkkeleistä
- ehkäisy
- äidin loppuunpalaminen
- äidin psyykkinen tai fyysinen sairaus
- lasten heittelillejättö uskonnon nimissä
- sosiaalipoitiikan/sosiaalitoimen
- nainen/äiti/seksuaalisuus teemojen kautta
Tiedän osoittaneeni omaa ärtymystä tekemällä avauksen kenen kuuluu saada ja kenen antaa puhuttaessa seksistä.... Kaikkien törkeyskien joukossa siinäkin ketjussa oli muutamia todella hyviä näkemyksiä tätä aihetta sivuten... (se on poistettu jota sinänsä en ihmettele)
Kuitenkin on niin että vl nainen joko kasvaa tai kasvatetaan siihen ajattelumalliin jossa äitiys on se kaikkein paras mitä elämässä voi saada. Kasvatetaanko tytöt todella äityttä varten, äitiyteen ? Onko se ainoa asia joka on elämässä tavoittelemisen arvoista? Silläkö naista mitataan? Onko naisen identiteetti äitiydessä? Kasvaako tyttöt siihen että elämä on toisten palvelemista ja hoivaamista? Kasvatetaanko heidät ajattelemaan että meidän etu on omaa etua arvokkaampi? Muiden tarpeet on omia tarpeita tärkeämpiä? Omat tarpeet tulee laittaa syrjään muiden etujen edeltä?
Mitä sitten tulee tuohon pakkosynnyttämiseen niin aina tätä keskustelun aihetta sivutessani näkee seuraavia väitteitä.
Nainen harrastaa seksiä vain omasta halustaan.
Iso perhe on monen äidin aito toive.
Ei iso perhe ole este vaan mahdollisuus.
Raskaus ei ole sairaus.
Kyllä voimia annetaan kuin on päiviä.
Kyllä nainen tietää mihin lähtee kun avioituu.
Jokainen lapsi otetaan ilolla vastaan.
Lapsityövoimaa ei käytetä.
Lapsista pidetään hyvä huoli ja heille annetaan
riittävästi aikaa.
Lapset eivät ole heitteillä.
Naiseus on äitiyttä.
Kenenkään ei ole pakko synnyttää vasten omaa tahtoaan, kenenkään ei tarvitse olla uskovainen jos ei halua.
Synnytysmasennuskierteessä olevan äidin lapsia voi täysin hyvällä syyllä verrata alkoholisti perheen lapsiin. Lapset ovat aivan yhtä heitteillä onpa se äiti "muissa mailmoissa" masennuksen kuin alkoholin takia. Tiedän että tästä kärsivät lapset koko elin aikansa.
Ikävintä on nähdä että vaikka moni näkee, kokee ja elää sen omassa lapsuudessaan ei ole keinoja ja ymmärrystä laittaa sitä kierreetä poikki omassa elämässään vaan kuvio toistuu sukupolvesta toiseen. Lapset joutuvat kantamaan vastuuta nuoremmista. Tämä ei ole vain positiivista!
Myös se että suuressa perheessä vanhemmilla aina riittäisi aikaa kaikille ei ole totta. Arki voi ja on monesti niin työn täyteistä ettei aikaa todellisuudessa ole.
Jos synnyttäminen ei ole pakko mistä kaikki nämä asiat saavat alkunsa. Epäuskostako?
Jos et pysty ilolla ottamaan vastaan kaikkia lapsia etä ole uskovainen? Jos epäilet "pakkosynnyttämisen" oikeellisuutta olet eriseuralainen?
Mitäpä ihminen ei tekisi säilyttääkeen taivasosuutensa. Ikävää vain ettei sen säilyttämiseen teot kelpaa.
Ehkä on julmaa sanoa että syntiä on sekin että lapsia tulee tilanteessa jossa niistä ei kyetä huolehtimaan siten kuin ne olisivat arvokas lahja. Sanon sen silti. En näe eroa sillä tapahtuuko lasten laiminlyönti sitten uskonnon nimissä vai päihteitä käyttäen. Lapset ovat ne jotka siitä kärsivät.
Julminta on se että aikuiset myöntävät kyllä ettei heistä ole sellaiseen vanhemmuuteen kuin olisivat tahtoneet. Kuitenkin sanat ja teot eivät kohtaa. Teot puhuvat omaa kieltään. Lapsi on lojaali vanhempiaan kohtaaan. Ja lapsi voi näytää siltä että ei väsy työtaakkansa alla mielyttääkeen vanhempaan. Saadakseen sitä kautta huomiota..... äidin kiltti pikku apulainen?
Onko lapsi sitten myöhemmmin se pomon pikkuapulainen, joo mies joka tekee kaiken niin kauan kunnes palaa loppuu?
Kirjoittakaapa mietteitänne muutkin....
Tähän viestiin liittyvässä ketjussa tuodaan esille väite ettei asiasta ole puhuttu tai puhutaan vain vähän.
Itse väittäisin että minä ja moni muu vakio nikeistä olemme tätä keskustelua ainakin yrittäneet käydä.
Tätä aihetta on lähestytty mm seuraavista näkövinkkeleistä
- ehkäisy
- äidin loppuunpalaminen
- äidin psyykkinen tai fyysinen sairaus
- lasten heittelillejättö uskonnon nimissä
- sosiaalipoitiikan/sosiaalitoimen
- nainen/äiti/seksuaalisuus teemojen kautta
Tiedän osoittaneeni omaa ärtymystä tekemällä avauksen kenen kuuluu saada ja kenen antaa puhuttaessa seksistä.... Kaikkien törkeyskien joukossa siinäkin ketjussa oli muutamia todella hyviä näkemyksiä tätä aihetta sivuten... (se on poistettu jota sinänsä en ihmettele)
Kuitenkin on niin että vl nainen joko kasvaa tai kasvatetaan siihen ajattelumalliin jossa äitiys on se kaikkein paras mitä elämässä voi saada. Kasvatetaanko tytöt todella äityttä varten, äitiyteen ? Onko se ainoa asia joka on elämässä tavoittelemisen arvoista? Silläkö naista mitataan? Onko naisen identiteetti äitiydessä? Kasvaako tyttöt siihen että elämä on toisten palvelemista ja hoivaamista? Kasvatetaanko heidät ajattelemaan että meidän etu on omaa etua arvokkaampi? Muiden tarpeet on omia tarpeita tärkeämpiä? Omat tarpeet tulee laittaa syrjään muiden etujen edeltä?
Mitä sitten tulee tuohon pakkosynnyttämiseen niin aina tätä keskustelun aihetta sivutessani näkee seuraavia väitteitä.
Nainen harrastaa seksiä vain omasta halustaan.
Iso perhe on monen äidin aito toive.
Ei iso perhe ole este vaan mahdollisuus.
Raskaus ei ole sairaus.
Kyllä voimia annetaan kuin on päiviä.
Kyllä nainen tietää mihin lähtee kun avioituu.
Jokainen lapsi otetaan ilolla vastaan.
Lapsityövoimaa ei käytetä.
Lapsista pidetään hyvä huoli ja heille annetaan
riittävästi aikaa.
Lapset eivät ole heitteillä.
Naiseus on äitiyttä.
Kenenkään ei ole pakko synnyttää vasten omaa tahtoaan, kenenkään ei tarvitse olla uskovainen jos ei halua.
Synnytysmasennuskierteessä olevan äidin lapsia voi täysin hyvällä syyllä verrata alkoholisti perheen lapsiin. Lapset ovat aivan yhtä heitteillä onpa se äiti "muissa mailmoissa" masennuksen kuin alkoholin takia. Tiedän että tästä kärsivät lapset koko elin aikansa.
Ikävintä on nähdä että vaikka moni näkee, kokee ja elää sen omassa lapsuudessaan ei ole keinoja ja ymmärrystä laittaa sitä kierreetä poikki omassa elämässään vaan kuvio toistuu sukupolvesta toiseen. Lapset joutuvat kantamaan vastuuta nuoremmista. Tämä ei ole vain positiivista!
Myös se että suuressa perheessä vanhemmilla aina riittäisi aikaa kaikille ei ole totta. Arki voi ja on monesti niin työn täyteistä ettei aikaa todellisuudessa ole.
Jos synnyttäminen ei ole pakko mistä kaikki nämä asiat saavat alkunsa. Epäuskostako?
Jos et pysty ilolla ottamaan vastaan kaikkia lapsia etä ole uskovainen? Jos epäilet "pakkosynnyttämisen" oikeellisuutta olet eriseuralainen?
Mitäpä ihminen ei tekisi säilyttääkeen taivasosuutensa. Ikävää vain ettei sen säilyttämiseen teot kelpaa.
Ehkä on julmaa sanoa että syntiä on sekin että lapsia tulee tilanteessa jossa niistä ei kyetä huolehtimaan siten kuin ne olisivat arvokas lahja. Sanon sen silti. En näe eroa sillä tapahtuuko lasten laiminlyönti sitten uskonnon nimissä vai päihteitä käyttäen. Lapset ovat ne jotka siitä kärsivät.
Julminta on se että aikuiset myöntävät kyllä ettei heistä ole sellaiseen vanhemmuuteen kuin olisivat tahtoneet. Kuitenkin sanat ja teot eivät kohtaa. Teot puhuvat omaa kieltään. Lapsi on lojaali vanhempiaan kohtaaan. Ja lapsi voi näytää siltä että ei väsy työtaakkansa alla mielyttääkeen vanhempaan. Saadakseen sitä kautta huomiota..... äidin kiltti pikku apulainen?
Onko lapsi sitten myöhemmmin se pomon pikkuapulainen, joo mies joka tekee kaiken niin kauan kunnes palaa loppuu?
Kirjoittakaapa mietteitänne muutkin....
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyshys, olen odottanutkin tällaista kokoavaa viestiä. Kirjoitetaan asiallisesti, jottei tartte poistaa tätäkin.
Kuten monessa muussakin vl-perheessä. Me vanhimmat sisarukset olimme megaperheemme palkattomia orjia siihen saakka kun pääsimme pakenemaan orjuutta "luvattuun maahan" eli toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Vielä ensimmäisten opiskeluvuosien aikana jouduimme käymään kaikki viikonloput ym kotona ilmaistyössä. Olimme kuulemma velkaa vanhemmillemme, koska he olivat meitä lapsina ruokkineet!
Olin silloin samaa mieltä ja olen edelleenkin, ettei jälkikasvua saisi hankkia niin paljon, että vanhimmat lapset joutuvat uhraamaan elämänsä vanhempiensa tehtävien hoitamiseen. Mutta näin vl:ssä ajatellaan, että kun tehdään paljon lapsia, niin pärjäävät keskenään.
Kaikki lapset ovat oikeutettuja lapsuuteen -mainitaan jossakin YK:nkin julkilausumissa. Mutta maalliset säännöthän eivät SRK:ta koske...
Älä luokaannu. Tämä ei ollut loukkaus vaan toteamus. Mihkähän siinä on että asiat voidaan nähdä niin päinvastaisina. Toinen puoli on se että kyllä lasten pitää töitä oppia tekemään (totta) ja toinen puoli on se että töitä on teetetty enemmä kuin lapsi aidosti jaksaa.
Laspella ei vain todellisuudessa ole varaa valita. On tehtävä se mitä käsketään tai?
Monenkin laisia uhkauksia täälläkin on kuulunut.
"Olin silloin samaa mieltä ja olen edelleenkin, ettei jälkikasvua saisi hankkia niin paljon, että vanhimmat lapset joutuvat uhraamaan elämänsä vanhempiensa tehtävien hoitamiseen. Mutta näin vl:ssä ajatellaan, että kun tehdään paljon lapsia, niin pärjäävät keskenään."
Ja ne jotka eivät näin ajattele palavat liian usein lopppuun yrittäessään tarjota lapsilleen sellaista vanhemmutta mitä haluaisivat :-(
Tämä oli todella hyvä kirjoitus. On hyvä että tätä asiaa pidetään esillä ja vihdoinkin aletaan näkemään, että meitäkin on todella olemassa, vl:den vuoksi lapsuutemme menettäneitä ihmisiä. Uskoisin, että tämänkaltaisista kirjoituksista on apua myös niille äideille, jotka tämän asian kanssa tuskailevat. Voi avata silmät näkemään uudella tavalla.