ensimmäset sanat

älä sure. jotkut sekoavat ihan täysin, hyvä kun sängyssä pysyvät. ei tarvitse surra, olemme tottuneet siihen.

Siis hirveän moni nukutettu potilas kysyy herätessään juuri kelloa:) Ja aivan yhtä moni alkaa vänkäämään siitä, että onko muka jo leikattu...

Kahdesti on minut nukutettu. Enkä ole oikein osannut herättyäni sanoa mitään. Hoitaja(t) ovat ennättäneet kertoa, että toimenpide on tehty. Olen katsellut epäluuloisena ympärilleni ja tunnustellut, että olen todellakin elossa ja mutissut ehkä vain "jaa..." Hoitaja(t) ovat sitten kyselleet että sattuuko, onko kipuja. Hetken olen miettinyt oloani ja todennut jotain että "ei ainakaan pahemmin koske." Olisivatko nuo sitten niitä ensimmäisiä sanojani?

Minä en puhele liikoja heräämössä. Nyökyttämällä ja päätä puistamalla pärjää pitkälle. Kunhan huomaavat että alan herätä. Mua ei oo juuri herätelty, ja eka muistikuva yleensä onkin hoiturin naama kun hän tulee
paikalle ja toteaa että täällä ollaan heräämässä.
Mutta varmasti aika outoakin juttua voi tulla siinä pöhnässä.

mulla oli suhteellisen selkeä olo, ei mitenkään huono tai pöhnäinen. katoin ekana vaan seinällä olevaa kelloa ja muuten ympärilleni ja odottelin että hoitsu huomaa että oon heränny.

Useita kertoja nukutettuna omat muistikuvani ovat, että odottelen ja katselen hiljakseen ympärilleni, kunnes hoitaja huomaa, että olen hereillä. Ekaksi minulta ovat kyselleet päivää ja syntymäaikaa. Sittemmin olen saanut rauhassa heräillä ja katsella ympärilleni. Siis ihan hyvä. En nimittäin pidä heti herättyäni suunnattomista tarinointituokioista. ;)

Mulla oli ensimmäiset sanat ensimmäisen kerran herättyäni " huomenta. " Vintti meni pimeeks ja taas "huomenta" uudemman kerran.