Eilen olisin pystynyt olla syömättä koko päivän. Paitsi sitten poikaystäväni ei suostunutkaan kuuntelemaan sitä ettei mulla muka ollut nälkä enkä halunnu ruokaa. Se kirjaimellisesti raahas mut keittiöön, pisti lautaselle ruokaa. Mä olin ihan kauhuissani ja masennuin. Poikaystävä sano, että söisin edes sen vuoks. Jonkun toisen vuoks syöminen on ihan kamalaa...Miks ihmiset ei nää et oon kauheen läski! Muilla samoja kokemuksia? Kuinka sanoa läheisille että ei halua syödä ja jos ne pakottaa, kuinka luikerrella pois tilanteesta?? :/
Voi elämä...
nuna
121151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihmiset eivät näe että olet kauhean läski, sillä vain sinä itse näet sen.
Miksi et edes yritä parantua? Ole tyytyväinen että sinulla on ihmisiä ympärillä vielä jotka välittävät.
Noinko kovasti haluat heidät menettää luurankomaisuuden vuoksi?
Hyvää joulua!
ole lähelläkään luurankomaisuutta. En todellakaan. En vaan voi ymmärtää miks kukaan ei voi ymmärtää sitä, että mulla on paha olo syömisestä ja antaa mun tehä niinku haluan? Miks pitää yhtäkkiä rupee kauheen ylisuojelevaks kun kerran ite tietää mitä tekee?
Silmään pisti viimeinen lauseesi... "Miks pitää yhtäkkiä rupee kauheen ylisuojelevaks kun kerran ite tietää mitä tekee?"
Huomaatko miten tuo lause muistuttaa lauseita joita ihmiset joilla on riippuvuus aina hokevat kunnes tulee se päivä kun totuus iskee kylmästi. Ajattelet varmaan nytkin että en tiedä mistä puhun, mutta sen verran on tullut tehtyä töitä syömishäiriöiden parissa että tämä on nähty. Sanonkin vaan että älä lähde sille tielle, muiden takia mutta varsinkin itsesi takia - olet liian arvokas!
Olisipa minullakin ihana poikaystävä, joka rakastaisi minua niin paljon, että pakottaisi syömään! Ole tyttö onnellinen siitä, että sinulla on ihmisiä, joltka välittävät ja ovat huolissaan. Kaikilla ei asiat ole niin hyvin kuin sinulla!
rakastamistako se sitten on että saa toiselle aikaan kauheen huonon omantunnon kun on joutunut syömään? En mä kiellä, etteikö poikaystävä mua rakastais, mutta vaikeeta on olla syömättä jos joku koko ajan vahtii. En pääse selittelyillä pitkälle. Ne ei mee läpi enää...Eiks ketää tiiä mitä kannattais tehä?
Omaa parastasi poikäystäväsi ja muut läheiset vaan ajattelevat. Useat anorektikot näännyttäisivät itsensä varmaan nälkään jollei heitä muut patistaisi syömään ja pakottaisi hoitoon. Hienoa, että poikaystäväsi välittää niin paljon, että kantaa huolta syömisestäsi! Hyvä vain jos et ole luuranko. Toivottavasti sinusta ei sellaista koskaan tulekaan. Poikaystäväsi mielestä olet varmasti ihana ja kaunis juuri noissakin mitoissa mitä nyt olet!
edellisen kanssa. Jopa ammatti-ihmiset sanovat, että ei minulla ongelmaa ole koska olen liian lihava. Ainoa, joka on huolissaan on isäni.
kun en halua olla näissä mitoissa. Olen kauhea. Olen aina ollut. Emmä ajattele että läheiset mun parasta miettii. Se ei tunnu siltä.
, vaan on ihan kamalaa, kun vanhemmat valittaa syömisestä, tarkkailee ruoka-annoksia ja pakottaa syömään enemmän. Olihan se välillä mullakin sellaista itkua ja huutoa ja kiristystä ja lahjontaa. Ei tosiaan tuntunut siltä, että mun parasta ne vaan ajattelee. Kiusanteolta se enemmänkin tuntui. Enkä mä omasta mielestäni mikään liian laiha ollut! Olisi ollut niin ihanaa, kun olisi rauhassa saanut olla syömättä ja laihtua vielä lisää! Mutta enpä saanut ja hyvä niin. Tuskin olisin enää hengissä,jollei vanhempani olisi puuttuneet syömättömyyteeni ajoissa.
vanhemmat on nähny tän jo kerran aiemmin, pari vuotta sitten, mutta ei ne enää osaa epäillä mitää...tai ei haluu. Poikaystävä on ainoo, joka sillai arvailee, mitä on menossa, kun oon joskus puhunu sille, etten haluais syödä enkä varsinkaan SAIS syödä. Mut mitä se muille kuuluu mitä teen?? Oon kuiteski jo 19, en mikää vauva...
koska olet täysi-ikäinen ja vanhempasi eivät periaatteessa voi enää puuttua tekemisiisi ja syömisiisi. Mutta kuitenkin olet puhunut poikaystävällesi tästä ongelmasta, tai ainakin vihjaillut siitä, kun olet sanonut, ettet saisi ja haluaisi syödä. Eikö se tarkoita sitä, että kuitenkin haluaisit, että poikaystäväsi huomaisi, että sinulla on ongelmia syömisen kanssa ja ehkäpä tekisi jotain?
Syömishäiriötähän on tosi helppo salailla. Varmasti tiedät sen. Itsekin laihduin ihan olemattomiin ennen kuin kukaan huomasi mitään ja nyt kun olen parantunut, voisin vallan mainiosti olla vaikka kuinka niukalla dieetillä eivätkä vanhemmat epäilisi mitään. Olenhan parantunut, järkevä aikuinen ihminen enkä enää mikään ruuan ja syömisen kanssa temppuileva teini. Todellisuudessa tulen aina olemaan ex-anorektikko ja suhteeni ruokaan on varmasti lopun ikää hieman tavallista mutkikkaampi. Jos sairastuisin uudestaan, varnasti vanhempani haluaisivat auttaa parhaansa mukaan, vaikka olenkin jo aikuinen ja sairastanut anoreksian jo kertaalleen. Varmasti myös sinun vanhempasi haluavat auttaa. He eivät vain ole vielä huomanneet, että olet sairastunut uudestaan. Iällä ei ole mitään merkitystä, paitsi, että jos olisit alaikäinen vanhempasi voisivat pakottaa sinut hoitoon, mutta nyt kun olet täysi-ikäinen, he voivat joutua vain seuraamaan sivusta, kun nännytät itseäsi nälkään ja pilaat elämäsi.
Meillä on ilmiselvästi erilaiset näkökulmat näihin asioihin, joten en lähde kiistelemään...